Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut äidit eivät osaa olla hetkeäkään erossa vauvastaan?
18.06.2009 |
Vauvaa ei hennottaisi antaa edes isän syliin, puhumattakaan muista sukulaisista. Vahditaan koko ajan vieressä sukat mustina, ettei vauva vahingossakaan pääse viihtymään muidenkin sylissä kuin äidin.
Lenkillä tai kaupassa käynti ilman vauvaa ei tule kuuloonkaan. Vaippaakaan ei voida antaa muiden vaihdettavaksi - he kun tekevät kaiken väärin. Ylipäätään kukaan muu ei voi ymmärtää vauvan tarpeista ja hoidosta yhtään mitään.
Missä vaiheessa te 110-prosenttisessa äiti-vauva-symbioosissa elävät aiotte päästää edes vähän irti?
Kommentit (42)
eikä minulle tule jatkossakaan miniöitä, elleivät tyttäreni sitten tykkää enemmän tytöistä.
ap
Olet ilmeisesti itse kateellinen, kun et koskaan kokenut suuren suurta rakkautta symbioosista puhumattakaan, vauvaasi kohtaan?
Onhan niitä tapauksia, että rakkaus vauvaa kohti ei heti leimahda, tai haluaa peräti alkuun eroon vauvastaan. Ymmärrän kyllä katkeruuden sellaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jos joku olen todella elänyt lasteni kanssa symbioosissa.
6 kk täysimetys, lapsentahtinen elämä, perhepeti, kantoliina tai vauva muuten vaan sylissä, olen ollut vauvojeni kanssa ihan koko_ajan. En kannata vauvojen hoitoon viemistä tai yökyläilyä, enkä ole kaivannut omaa aikaa, sillä rakastan sitä symbioosia mikä äidillä ja vauvalla on. Se on jotain aivan ainutlaatuista.
Ja silti olen pystynyt hyvillä mielin antamaan vauvan muiden syliteltäväksi. Miksi en jakaisi muillekin sitä tunnetta minkä ihana vauva saa aikuisissa aikaan? Olen ollut ylpeä äiti, kun vauvojani on ihasteltu ja haluttu sylitellä.
Ja vaikka muutkin ovat vauvojani sylitelleet, olen silti ehtinyt itsekin tehdä sitä tuntikausia vuorokaudessa.
Olet ilmeisesti itse kateellinen, kun et koskaan kokenut suuren suurta rakkautta symbioosista puhumattakaan, vauvaasi kohtaan?Onhan niitä tapauksia, että rakkaus vauvaa kohti ei heti leimahda, tai haluaa peräti alkuun eroon vauvastaan. Ymmärrän kyllä katkeruuden sellaisessa tilanteessa.
sukulaisetkin ovat kiinnostuneita vauvasta, rakastavat häntä ja haluavat luoda häneen suhdetta alusta pitäen.
Minusta olisi suorastaan julmaa kieltää esim. isovanhemmilta vauvan läheisyys. Eihän se mitään vauvan repimistä äidin sylistä ole - meillä ainakin fiksut sukulaiset ovat ystävällisesti kysyneet, saavatko pitää vauvaa. Ja totta kai he saavat, olen vain iloinen siitä.
Nyt lapseni ovat jo isoja, ja edelleenkin yksi suurimmista ilonaiheistani on heidän läheiset välinsä isovanhempiin, täteihin, setiin ja serkkuihin.
ap
"Ettei vahingossakaan viihtyisi" jne.
Minulla on ollut kaksi vauvaa, jotka ovat vierastaneet tietyssä vaiheessa pahasti. Ja se vierastusvaihe on kestänyt molemmilla pitkän aikaa. Tuona aikana olin todellakin tarkkana, ettei vauva joutunut pelottaviin tilanteisiin, olin vieressä odottamassa, jos sylittelyilo muuttuu kauhuksi. Ja sitten kun alkoi muuttua, otin lapsen omaan syliini.
Anoppini olisi voinut kirjoittaa aloituksen. Voi kirosana sentään sitä pelleilyä, kun aikuinen ihminen ei voinut millään uskoa, että koitamme vain hoitaa lapsiamme lasten tunteet parhaalla tavalla huomioiden, eikä kyse ole mistään muusta.
En aio yrittää vierastuksesta poiskaraisua myöskään seuraavien vauvojen kohdalla. Jos joku nauttii siitä, että vauva karjuu kuin syötävä, vain siksi, että sukulaismamma saa tyydyttää omaa hoivaamistarvettaan, niin sen kun vaan, mutta omiin periaatteisiini se ei sovi. Voi kyynel vaan kaikille kärsiville aikuisille.
niin tietäisit mitä repiminen sylistä on. Sitä se todellakin oli! Kerran se oli toisinpäinkin; halusin ottaa itkevän poikani syliin niin anoppipa ei antanut vaan kääntyi poispäin. Vielä tänäkin päivänä kirpaisee kun ajattelen. Harmittaa myös etten siinä vaiheessa sanonut jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka vanhemmat eivät kierrättäisikään pikkuvauvaansa jokaisen sylissä kaikkien kissanristiäisten ajan. Kuka kunnioittaisi myös vauvan yksityisyyttä ja turvallisuudentunnetta, jos vanhemmat eivät siitä piittaa, vaan pitävä vain vauvaa jonain "kaikkien yhteisenä oikeutena hellittelyyn"?
", En aio yrittää vierastuksesta poiskaraisua myöskään seuraavien vauvojen kohdalla. Jos joku nauttii siitä, että vauva karjuu kuin syötävä, vain siksi, että sukulaismamma saa tyydyttää omaa hoivaamistarvettaan, niin sen kun vaan, mutta omiin periaatteisiini se ei sovi. Voi kyynel vaan kaikille kärsiville aikuisille.
Sama meillä oli toisen lapsen kanssa. Ei anoppi ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse kun vauva vierasti. Olisi vain pitänyt karaistaa. Hän on juuri sitä tyyppiä että tulee heti liian lähelle vaikkei olisi vauvaa nähnyt esim viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tietäisit mitä repiminen sylistä on. Sitä se todellakin oli! Kerran se oli toisinpäinkin; halusin ottaa itkevän poikani syliin niin anoppipa ei antanut vaan kääntyi poispäin. Vielä tänäkin päivänä kirpaisee kun ajattelen. Harmittaa myös etten siinä vaiheessa sanonut jotain.
Ei täällä av:lla voi kuin ihmetellä miten omituisia sukuja Suomesta löytyy. Aivan läheisriippuvaista meininkiä, ei ole mitään omia rajoja. Puoli sukua ilmeisesti tunkeutuu väkisin kotiin ja väkivalloin riistää vauvatkin vanhempiensa sylistä?
En osaa kuvitella mitään tällaista omien saatikka miesten sukulaisten puolelta. Ystävälliset ja kohteliaat välit on, kenenkään ei tarvitse repiä muilta yhtään mitään.
niin tietäisit mitä repiminen sylistä on. Sitä se todellakin oli! Kerran se oli toisinpäinkin; halusin ottaa itkevän poikani syliin niin anoppipa ei antanut vaan kääntyi poispäin. Vielä tänäkin päivänä kirpaisee kun ajattelen. Harmittaa myös etten siinä vaiheessa sanonut jotain.
Mulle on käynyt ihan samoin. Joskus tepsisi ilmeisesti parhaiten pieni korvapuusti noin toimivalle "aikuiselle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo ei saa pitää vauvaa. Isäkin saa hoitaa vauvaa vain ääritapauksessa ja silloinkin jatkuvan naputuksen säestämänä. Ihmetteln suuresti, miksi kukaan mies, ISÄ, suostuu tuollaiseen apupojan rooliin.
siitä, että jotkut äidit eivät antaisi vauvaa edes mummon syliin hetkeksi. Tai jos antavat, niin vähintään vahtivat mustasukkaisina puolen metrin päässä, että milloin se huuhkaja antaa MINUN kääröni takaisin. t. ap, jolla on itselläänkin lapsia
jo häiriintyneeltä.
Äidillä lienee jotain ongelmia esim. mielenterveytensä ja itsetuntonsa kanssa.
Normaali symbioosisuhde äidin ja vauvan välillä ei todellakaan ole tällaista.
Se, että lapsen isä ei saa hoitaa lasta tai mummo pitää hetkeä sylissä, menee jo överiksi ja kielii äidin pahoistakin ongelmista itsensä ja äitiytensä kanssa.
Minä jos joku olen todella elänyt lasteni kanssa symbioosissa. 6 kk täysimetys, lapsentahtinen elämä, perhepeti, kantoliina tai vauva muuten vaan sylissä, olen ollut vauvojeni kanssa ihan koko_ajan. En kannata vauvojen hoitoon viemistä tai yökyläilyä, enkä ole kaivannut omaa aikaa, sillä rakastan sitä symbioosia mikä äidillä ja vauvalla on. Se on jotain aivan ainutlaatuista. Ja silti olen pystynyt hyvillä mielin antamaan vauvan muiden syliteltäväksi. Miksi en jakaisi muillekin sitä tunnetta minkä ihana vauva saa aikuisissa aikaan? Olen ollut ylpeä äiti, kun vauvojani on ihasteltu ja haluttu sylitellä. Ja vaikka muutkin ovat vauvojani sylitelleet, olen silti ehtinyt itsekin tehdä sitä tuntikausia vuorokaudessa.
Olet ilmeisesti itse kateellinen, kun et koskaan kokenut suuren suurta rakkautta symbioosista puhumattakaan, vauvaasi kohtaan? Onhan niitä tapauksia, että rakkaus vauvaa kohti ei heti leimahda, tai haluaa peräti alkuun eroon vauvastaan. Ymmärrän kyllä katkeruuden sellaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan kyllä pitää häntä ihan riittävästi. :)
niin tietäisit mitä repiminen sylistä on. Sitä se todellakin oli! Kerran se oli toisinpäinkin; halusin ottaa itkevän poikani syliin niin anoppipa ei antanut vaan kääntyi poispäin. Vielä tänäkin päivänä kirpaisee kun ajattelen. Harmittaa myös etten siinä vaiheessa sanonut jotain.
Ei täällä av:lla voi kuin ihmetellä miten omituisia sukuja Suomesta löytyy. Aivan läheisriippuvaista meininkiä, ei ole mitään omia rajoja. Puoli sukua ilmeisesti tunkeutuu väkisin kotiin ja väkivalloin riistää vauvatkin vanhempiensa sylistä? En osaa kuvitella mitään tällaista omien saatikka miesten sukulaisten puolelta. Ystävälliset ja kohteliaat välit on, kenenkään ei tarvitse repiä muilta yhtään mitään.
Minä olen siis se jolta anoppi repi vauvaa sylistä (aina kun tulimme heille käymään) ja kerran myös kielsi mua ottamasta vauvaa syliin ja kääntyi poispäin ja painoi vauvan tiukasti omaan syliinsä. Olin kyllä aivan äimänä enkä osannut tuohon reagoida mitenkään.
Ei kai miehen suku nyt niin omituista muuten ole mutta anoppi on vain aivan vauvahullu tyyppi. Sekoaa siis täysin eikä silloin välitä pätkääkään mitä vauvan vanhemmat ovat mieltä:(. Hän tunki elämäämme miten halusi ja määritteli koska näkee vauvaa. En usko että on ihan uniikkilaatuinen Suomessa:).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusi vauva syntyy, pitää vanhempi lapsi työntää virikehoitoon häiritsemästä äidin ja vauvan välistä symbioosia.
olen olltu 10 kertaa poissa lapsen luota hänne elämänsä aikana
Jaa..enpä tiiä. Meillä on aika hankala vauva, enkä koe oelvani äiti-vauva-symbioosissa. Pikemminkin aika kiinni vauvassa.
itse en voisi kuvitella käyväni lenkillä ilman vauvaa, eikä siitä mitään haittaa ole että vauva nukkuu vaunuissa mukana. Joten sitä en edes laske... Meillä vauva ei ole ensikuukausien aikana nähnyt muita ihmisiä, kuin minut, isänsä ja sisaruksensa joten voitte vaan arvata kuinka vierastaa muita ihmisiä. Vauva on 7kk vanha, ja näkee tälläkin hetkellä kerran kuussa vierait..mitä nyt kaupassa. joten siitäkin syystä olen kiinni lapsessa.
Lisäksi vauva on vielä täysimetyskellä, niin en juuri edes voisi antaa häntä kenenkään muun hoiviin. Mielestäni tämä toimii juuri niin kauan kuin itse jaksan, enkä koe asiaa rasittavana.
Monen mielestä varmaan näyttäisi, että en halua päästää vauvasta irti. Mutta minkäs teet. olen koko vauvan olemassaoloajan yksin hoitanut vauvaa. Meilä ei ole ketään tuttavia, tai sukulaisia jotka kyläilisivät, joten vauva ei ole tottunut muihin. Siksi en häntä muille edes vielä antaisi.
se että kun vauva syntyy HALUAVAT KAIKKI HÄNET SYLIIN tuodaan tuliaisia ym. mutta kun lapsi kasvaa ja tarvitsisi paljon tukevia aikuisia ympärilleen on kaikki "uteliaat" aikuiset hävinneet kun se vastasyntyneen ihanuus on poissa, miksi?
Itse en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vastasyntyneistä tai halunnut niitä syliini. Enemmin ärsyttää, jos joku tunkee vauvaa syliin. Tykkään lapsista paljon enemmin, kun alkavat olla isompia ja ottavat kontaktia.
se että kun vauva syntyy HALUAVAT KAIKKI HÄNET SYLIIN tuodaan tuliaisia ym. mutta kun lapsi kasvaa ja tarvitsisi paljon tukevia aikuisia ympärilleen on kaikki "uteliaat" aikuiset hävinneet kun se vastasyntyneen ihanuus on poissa, miksi?
enkä tottapuhuen kuullutkaan.
Kyseessä lienee YKSI ap:n tuttava/tutuntuttu joka elää "110-prosenttisessa äiti-vauva-symbioosissa".
Vastasyntyneen kuuluu olla symbioosissa äitinsä kanssa. Se, ettei isäkään saa vauvaan koskea, ei ole normaalia.
Alue: Aihe vapaa
Eikä sitä voi sanoa missä se menee. Ei se ainakaan niin mene että äidiltä mennään nappaamaan vauva sylistä heti laitokselta:). Kyllähän sitä ehtii sellaiseen puolivuotiaaseen tai vuosikkaaseenkin saada hyvän suhteen ja siinä vaiheessa äidinvaistotkin ovat vähän hellittäneet.