Miksi jotkut äidit eivät osaa olla hetkeäkään erossa vauvastaan?

niin tietäisit mitä repiminen sylistä on. Sitä se todellakin oli! Kerran se oli toisinpäinkin; halusin ottaa itkevän poikani syliin niin anoppipa ei antanut vaan kääntyi poispäin. Vielä tänäkin päivänä kirpaisee kun ajattelen. Harmittaa myös etten siinä vaiheessa sanonut jotain.

Ei täällä av:lla voi kuin ihmetellä miten omituisia sukuja Suomesta löytyy. Aivan läheisriippuvaista meininkiä, ei ole mitään omia rajoja. Puoli sukua ilmeisesti tunkeutuu väkisin kotiin ja väkivalloin riistää vauvatkin vanhempiensa sylistä? En osaa kuvitella mitään tällaista omien saatikka miesten sukulaisten puolelta. Ystävälliset ja kohteliaat välit on, kenenkään ei tarvitse repiä muilta yhtään mitään.

Av-mammat olisi aivan kauhuissaan etelä-euroopassa, jossa anoppi ja muu suku (sedät, tädit, naapurit) tuppaa hoitamaan, sylittelemään ja suukottelemaan jo sairaalaan. Lapsi on sukunsa jäsen, johon kaikilla on oikeutensa.

sille nyt vain ei voinut mitään, että ensimäiset viikon elin niin kuin vauvalla olisi juuret vieläkin minussa kiinni. Tuntui, että sydän repeää jos vauva oli minusta kaukana.



Hyvin on vauva päässyt minusta irti. Reipas 13 vuotias on nykyään tuonne se lähti kavereidensa kanssa maastopyöräretkelle ja tulevat illaksi kotiin.