Kykeneekö 8-vuotias vielä aitoon ystävyyteen eikä vain kaveruuteen?

Meillä tyttö 8-v ja samanikäisen serkkutytön kanssa ovat tosi hyvät ystävykset. Pitävät toistensa puolia hamaan loppuun asti tai jos jotain koiruuksia ovat tehneet, niin ovat aina mielestään yhtä paljon syyllisiä. Kumpikaan ei siis syytä toista tyyliin "tuo sen keksi". Näkevät toisiaan n. kerran kk ja eron hetki on haleja ja itkua, samoin päivä eron jälkeen, kunnes helpottaa ja puhelimet alkaa päristä.



Minusta muuten ok, mutta kun kukaan muu ei tämän kaksikon porukkaan sitten mahdukaan. Leikkivät mieluummin kahdestaan, kuin pihapiirin muiden lasten kanssa yhdessä.

Eivätkö pojat muutenkin ole "vain kavereita" vai löytyykö myös sellaisia tosi hyviä ystäviä pojista?

ole sitoutunut yhteen erityisesti. Tai itse on nyt alkanut kaivata ihan omaa parasta kaveria, keneen luottaa, mutta sellaista ei tunnu löytyvän. Luokkansa tytöt leikkivät milloin kenenkin kanssa kaikki, eivät pidä lupauksiaan jne. Olen ajatellut sen kuuluvan ikään. Esikoisella bestis nyt, kun ikää 12v. Melkein tähän asti on myös leikkinyt/ollut milloin kenenkin kanssa, useampia kavereita.

mutta eri asia on se että käsittääkö mikä voi tuntua toisesta kiusaamiselta. Joku hauska leikki jossa kaveri on pahis saattaakin tuntua kaverista pahalle. Lopettaa kyllä varmasti js sen tajuaa.

poika jo 11 ja tyttö 9 mutta eipä heillä ole yhtä bestistä johon ovat sitoutuneet vaan useita kivoja kavereita. Bestismeininki voisi ahdistaa, liittyyhän siihen mustasukkaisuutta, omistushalua, yksinäisyyttä silloin kun toinen on reissussa, samankaltaisuuden paineita jne. Olen päiväkotiajoista saakka neuvonut että pitäisivät useita kaverisuhteita ja kohtelisivat kaikkia reilusti niin ovat sitten vahvemmilla elämässä kun on paljon hyviä kavereita. Tämä on toiminut ja molemmilla on useita hyviä ystäviä.