Lue keskustelun säännöt.
ADD-ihmiset
20.05.2015 |
..Minkälaisia olette? ja miten teidän keskittymishäiriö näkyy jokapäiväsessä elämässä? ja koska "poikkeavuus" on todettu? Itse olen miettinyt tässä jo useamman vuoden, että voiskohan mulla olla ADD. Itse asiassa olinkin 20-vuotiaana kunnallisella psykologilla testeissä, jossa tehtävänä oli kooota palapeli ja vastailla erilaiisin kysymyksiin kuten, kuka on Suomen presidentti ym. Tällä syvällisellä testillä ei todettu ADD:Tä. Nyt olen allle 3-kymppinen.
Olen vaan koko elämäni taistellut erilaisten oireiden kanssa, jotka vois viitata ADD:n Esim. olen käyttänyt varmaan puolet elämästäni erilaisten esineiden etsimiseen, aina on hukassa jotain. Mulla on todella huono suuntavaisto. Olen erittäin huono siivoamaan tai siivouksen alottamisessa. Ainut millon oikeastaan pystyn siivoamaan on, kun joku on tulossa kylään. Sotkun saan aikaiseksi ihan hetkessä "huomaamatta" jää tavarat laittamatta paikoillleen, kun alan tehdäki kesken jotain muuta.
En ole koko kouluhistoriani aikana pystynyt keskittymään lukukäksyihin, olen lukenut kokeisiiin/tentteihin aina vain pakon edestä viimeisinä iltoina. Tällä hetkellä opiskelen viimeistä vuotta alempaa korkeakolututkintoa, muutama vaikeampi kurssi on rästissä, joihin en vaan ikinä löytänt tarpeeksi keskittymiskykyä, että olisi asiat saanut käytyä läpi.
Olen ollut hyvä kielissä ja en tiedä voiko sanoa, että on hyvä muisti kun olen kuitenkin aika hajamielinen joissakin asioissa. Mutta esimerksiki joitain tarkkoja keskusteluja tai vanhojen luokkalaisten syntymäaikoja muistan tarkkaaan vielä vuosienkin jälkeen ulkoa. Koulussa olen aina ollut ihan keskikastia, välillä saanut kiitettäviä ja välillä huonompia. Kouluun en ole ikinä mitenkään kovin paljoa panostanut. Olin todella usein myöhässä tunneilta.
Olen todella epäjärjestelmällinen ihminen ja esim. entisessä työpaikassa olen saanut palautetta, kun työpöytä on ollut täynnä tavaraa tai olen merkannut huolimattomasti jonkun asian, vaikka mielestäni olen sillä hetkellä keskittynyt hyvin.
Eikä epäjärjestelmällisyys liitty pelkästään sisiteyteen, vaan esimerkiksi jos aikomuksena on tiskata ja olen valuttanut jo tiskiveden, niin huomaanki että puhelin soi toisessa huoneessa. Puhelun jälkeen jäänkin selailemaan kännykkää tai jotain muuta ja tiskit voi "unohtua" veteen pitkäksi aikaa. Tai jos olen esimerkiksi pesemässä hiuksia, niin voin pesun jälkeeen unohtaa olenko pessyt jo hiukset ja pestä ne uudestaan.
En oo täältä hakemassa diagnoosia mutta jos ADD-ihmisä linjoilla, niin olis kiva kuulla, jos on vastaavia "oireita"? Voisko mulla olla ADD, vai oonko vaan muistihäiriöinen, laiska ja hullu;)
Kommentit (240)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:31"]
Riiittääkö maininnat vilkkaudesta? Kun mä en häiriköinyt koulussa. Uppouduin vain ajatuksiin!
[/quote]
Juuri tuo erottaa ADD:n ja ADHD:n. Molemmilla keskittymishäiriö, ADHD:lla ylivilkkaus. Näin karkeasti jaoteltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:40"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 14:10"]
Näissä lääkkeissä on erittäin hyvä väärinkäyttöpotentiaali.
[/quote]
Joo, jos et ole ADHD-henkilö. Sen sijaan ADHD-henkilön niitä on vaikeampi väärinkäyttää, kun ne toimivat eri tavalla kuin normaaliaivoisella.
[/quote]
Minulle tulee todella inhottava olo jos otan lääkettä vahingossa liikaa. T: ADHD-aikuinen
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:52"]
Kun mistä voi tietää mikä on toivottu vaikutus! Jääkö additkin koukkuun siihen?
[/quote]
Eivät, jos lääkeitä käyttää sen verran kuin lääkäri on määrännyt.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:27"]Ei ainakaan yhden päihdelääkärin mukaan add aiheuta sen herkemmin päihteidenkäyttöä. Adhd kuulemma sen sijaan aiheuttaa. (Lääkitsevät sillä levotonta liikehdintäänsä.
[/quote]
Add:n ja adhd:n ero on se h, joka tarkoittaa hyperaktiivisuutt, eli yleistä rauhattomuutta, vaikeutta pysyä paikallaan, taipumusta kiihtyä nollasta sataan sekunneissa, taukoamatonta puhetulvaa, taipumusta tehdä ja säheltää ennen kuin ehtii edes ajatella.
Add painottuu enemmän keskittymättömyyteen ja päänsisäiseen levottomuuteen, mutta täysin puhdasta add:tä ei ole olemassakaan, vaan kaikilla add-ihmisillä esiintyy myös hyperaktiivisiksi ja impulsiivisiksi luokiteltavia piirteitä/oireita, kuten vaikka sitä levotonta liikehdintää, joka on addeilla hiton yleistä. Eli pakko naputella kynällä, heilutella jalalla, rummutella pöydänpintaa, näprätä kirjan sivuja tai heijata kehoaan.
Amfetamiini rauhoittaa noin yleisesti ottaen ad(h)d-ihmisiä ja siksi ad(h)d:n hoitoon käytetään amfetamiinijohdannaisia metyylifenidaattia ja dekstroamfetamiinia. Nämä eivät lääkinnällisillä annoksilla aiheuta huumaavia vaikutuksia, vaikka ovatkin luokiteltu huumausaineiksi ja niihin tarvitaan ns. "huumeresepti".
Lääke hiljentää päänsisäistä meteliä ja ajatusten sekamelskaa, jolloin on helpompi keskittyä olennaiseen. Lääkittynä ei tarvitse vispata jalalla eikä olla jatkuvassa liikkeessä muutenkaan. Pinna venyy ja on helpompi kestää epämiellyttäviä asioita tai tilanteita, joissa yliherkät aistit saavat liiallista kuormitusta.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 14:54"]
Lapseni on teini ja minä joudun aikatauluttamaan hänelle kaiken. Esimerkiksi kokeet. Joudun vetämään perässä.
[/quote]
Mun lapseni on vasta vitosella, mutta aivan yhtä perässävedettävä kuin oli ekalla luokalla, tai vaikka eskarilaisena. Ajatus siitä että tämä tulee olemaan tätä myös hänen teini-iässään on musta todella, todella, todella väsyttävä. Pelkään myös että miten hän pärjää sitten aikuisena, jos ei koskaan opi ottamaan mistään vastuuta.
Tunnen myös isoa luopumisen surua. Ennen kuvittelin että jonain päivänä hän olisi niin iso ettei tämä enää olisi tällaista jatkuvaa velvollisuutta vaan jotenkin vastavuoroista, mutta ei sitä varmaankaan tule tapahtumaan. Myös hänen tunne-elämänsä on niin lyhytjänteistä että minun on vaikea kuvitella hänelle ihmissuhdetta joka ei perustuisi hänen tukemiseensa yksipuolisesti.
Meillä asia aika tuore, toivon kovasti että toivottomuuteni on ohimenevää.
[/quote]
Lapsesi on vielä niin pieni, että mitään lopullista et voi vielä sanoa. Adhd muuttaa muotoaan läpi elämän. Hyperaktiivisesta lapsesta voi tulla vähemmän hyperi aikuinen tai sitten flegmaattisesta ja hiljaisesta lapsesta voikin tulla hyperaktiivinen aikuinen.
Iän myötä myös oppii erilaisia selviytymiskeinoja adhd:nsa kanssa. Ja voi myös saada kaikkia erilaisia apukeinoja esimerkiksi toimintaterapiasta, vertaistukiryhmistä, pienryhmäopetuksesta jne.
Tärkeintä varmaan kuitenkin on kotoa tuleva ymmärrys lapsen erityispiirteitä kohtaan.
Ad(h)d-lasten vanhemmillekin on omia vertaistukiryhmiään, joista löytyy varmasti muita, jotka painivat samanlaisten ongelmien kanssa. Heiltä löytyy yleensä myös toimivimmat keinot niistä selviämiseen, sillä ne on käytännössä testattuja.
Lääkitys on mielestäni lasten kohdalla vähän äärimmäinen keino, mutta jos muu ei auta, niin ei musta sitä lääkitystäkään kannata minään kovin suurena peikkona pitää. Se helpottaa monia tosi paljon ja sen avulla on helpompi olla ihan jo itsensä takia, kun päässä rauhoittuu.
Ne lääkkeet ei ole mitään kalkkitabletteja ja niiden kanssa pitää toki (varsinkin lasten kanssa) olla varovainen, pitää taukoja ja seurata vointia. Sivuvaikutukset ovat osin aika ikäviä, varsinkin ne laskut, jolloin monet ovat ärtyneitä tai ahdistuneita.
Olisi myös tosi ihana nähdä noin niinkuin yleisesti maailmassa, että adhd-ihmisiä ei syyteltäisi niistä ominaisuuksistaan eikä siitä, että toiset tarvitsevat niitä lääkkeitä pärjätäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka aikuisiällä pääsee ADD-tutkimuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko jollain halua perustaa vaikka FB:n jotain 'tukiryhmää' ADD-aikuisille ja ihmisille, jotka epäileee olevansa ADDeja. Ehkei välttämättä tukiryhmä nimellä mutta jotakin paikkaa, jossa voisi vapaasti keskustella omista tuntemuksista. Vai meneekö nimellisenä keskustelu liian henkilökohtaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö joku ryhmä Facebookissa jo olekin.
Olen epäillyt itselläni useamman vuoden ADDta. Isällä oli jotain sen suuntaisesti, koskaan ei dgta saanut, mutta elämä meni hunningolle. Asiaa ei helpota se, että olen yliopistossa opiskelemassa erästä vaikeaapääsyisintä, hyvin tieteellistä alaa, joten kukaan ei halua uskoa, että minussa olisi jotain tällaista. Päässäni on silti jatkuva kaaos ja olen pulassa opiskelujuttujen kanssa. Tunnistan tuon flow tilan, jahkailun, aloittamisen tuskan, asioiden hukkailun, ongelman arjen pyörittämisessä, laskut jäävät maksamatta tms. Olen todella todella impulsiivinen ja esim lajeja Oja harrastuksia olen kokeillut kymmeniä - innostun hetkeksi suunnattomasti ja sitten kyllästyn . Rahankäyttö on helposti holtitonta. Olen äärettömän impulsiivinen ja usein puhun sitä mitä päähän pälkähtää. Ajatukset surraavat päässä ja tekevät nopea hyppäyksiä - muiden on välillä vaikea seurata ajatuksenjuoksuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
201 jatkaa vielä. Jakakaa täällä vinkkejä, miten selviytyä arjesta! Omani; 1. Olen ulkoistanut laskujen hoidon tilitoimistolle 2. Asioille ja tavaroilleni on tarkat paikat, joiden avulla löydän ne heti 3. Kodin tavaramäärä on minimissään ja kaikista tärkein on 4. Tunnen ja hyväksyn itseni - en soimaa itseäni vaikka kesken jääneistä harrastuksista. Tiedän, missä saan parhaiten keskitytty. Teen muistilistoja ha kannan pientä vihko mukana, johon kirjaan asiat, joka täytyy tehdä tai muistaa. Teen aikatauluja ja budjetteja - en ikinä pidä niitä ja se on ok, mutta ilman näitä elämäni olisi hyvin holtitonta. En käytä päihteitä , sillä tiedän että jään koukkuun, vaan haen stimulaationi esim laskettelusta, juoksusta ja muualta. Olen hyvä tyyppi ja hyvä ihminen ja toisaalta ADD in tuonut myös hyvää elämääni. Sen kanssa vain pitää opetella tulemaan toimeen, eri keinot eri ihmisille.
Mulla taidettiin todeta adhd. Concertaa sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla todettiin adhd aspergerpiirtein tässä lähes 30-vuotiaana, hyvin samanlaista on kuin sinulla. Uuvun helposti ja olen pitänyt itseäni vain laiskana ja huonona ihmisenä sen vuoksi. Nyt on varsinkin naisilla diagnosoitu näitä neurologisia poikkeavuuksia niin paljon, että olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni oikeasti näistä ongelmista kärsii. Että olenko sittenkään niin outo ja poikkeava kuin olen luullut.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:46"]Miksi te haluatte diagnoosin? Ei ADD saa mitään vammaistukiakaan joten miten luulette elämänne paranevan sillä, että jossain paperissa lukee ADD? Ei sillä diagnoosilla saa myöskään vapautuksia työelämässä.
[/quote]
Ne haluaa huumeita.
Ois kiva tietää noista testeistä enemmän, oon menossa tyksiin lähiaikoina tekemään sen :)
Onko teillä ollut ongelmia unen kanssa? Itse päädyin add-epäilyihin, kun olin pomppinut neurologilta toiselle noin 4 vuotta. Nukahtelen joka paikkaan ja olen päivisin väsynyt. Tutkimuksissä selvisi, että herään useita kertoja yön aikana, mutta en muista siitä mitään. Myös edelläolevia oireita esiintyy esim. Keskittymisvaikeudet, suuri mielikuvitusmaailma ja luova ajattelutapa, vaikeus aloittaa uusia asioita...toisaalta surullista, että kaikki "erikoisuus" minussa olisikin neurologinen vika. Kun alan käyttää lääkkeitä, niin alanko ajattelemaan kuten "normaalit ihmiset"?
Olen syönyt concertaa viimeiset pari vuotta, ennemminkin väsymyksen hoitoon, mutta en ole huomannut kauheasti muutosta. Olen hieman piristynyt, ja keskitttymiskyky hitusen parempi :)
N20
Jos saa diagnoosin, niin millaista apua voisi saada. Millaista apua kannattaa pyytää?
Kun mistä voi tietää mikä on toivottu vaikutus!
Jääkö additkin koukkuun siihen?