Lue keskustelun säännöt.
Ruoan annostelemisesta lautasille - eikö muut tee valmiita annoksia?
16.06.2009 |
Tuli vaan mieleen tuosta aiemmasta aloituksesta, että ihanko kaikilla teillä on aina kaikki perunat, laatikot, salaatit yms pöydässä ja jokainen ottaa siis itse? Minä kun tapaan tehdä aina aina annokset kaikille perheenjäsenille valmiiksi. Hihkaisen joskus ja kysyn onko iso vai pieni nälkä ja säädän sen mukaan. Lisää saa toki ottaa jos jää nälkä. Ja joskus laitan vaan vaan pääruoan lautasille ja saa ottaa itse salaatin ja leivät. Tykkään tehdä kauniita valmiita annoksia. Olenko ainoa? Käytän myös aina leipälautasia, sain juurikin tästä tavasta kummastelevaa palautetta vierailtamme. Hmmm... Me vaan käytetään niitä ihan aina; helpompi pyyhkiä pöytä ruokailun jälkeenkin.
Kommentit (79)
Joka kerta se jaksaa hämmästyttää minua, että ensin ne tyhjät lautaset pitää kantaa keittiöstä ruokasalin pöydälle ja kattaa pöytä. Sitten jokainen istuu pöytään, nousee saman tien seisomaan lautasensa kanssa ja lampsii keittiöön annostelemaan ruokaa liedeltä itselleen. Joskus vähän jonotellaankin siinä.
Miksi ylipäätään vaivautua kantamaan lautasia pöytään jos ei ruoat ole siellä myös?
Meillä lämmin ruoka haetaan keittiöstä. Lautaset ym. kyllä katetaan ihan pöytään :) Salaatti ja aamiainen laitetaan pöytään ja otetaan kukin itse siitä. Vaan jos on jotain hienompaa/erikoisempaa ruokaa tehdään valmiit annokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaatti tehdään aina kotiväen kesken valmiiksi lautaselle. Meillä sitä menee enemmän niin kuin silleen, että salaattia saisi ottaa kiposta. Lapset saavat esittää toivetta, mitä salaattiatarvetta heille laitetaan, mitä ei. Esim. toisinaan tomaatti on must, toisinaan siitä ei välitettä yhtään. Voidaan näin vähän säädellä määrää eikä näytä närpimiseltä. Silti sitä laitetaan aina vähän lautaselle, että jos vaikka haluttaiskin.
Pääruoka annostellaan lapsille aina. Sitä on kuitenkin aina saatavissa lisää, eli jos haluavat, annamme lisää ruokaa. Lasten annokset ovat aika pieniä, sillä ovat pieniruokaisia. Aikuisten annokset joskus annostellaan valmiiksi, toisinaan taas ei. Usein mies laittaa lihan/kalan valmiiksi, mutta riisin/perunan/pastan otan itse. Riipppu paljon tilanteesta.
Mies myös usein pakkaa minulle valmiiksi eväsrasian, kun tyhjentää kattiloita säilytysrasioihin (jääkaappiin ei laiteta yhtään kaattilaa eikä paistivatia). Ja samalla kun teemme salaatin ruoalle, teemme usein salaatin seuraavan päivän eväslounaalle. Eihän se niin hyvä ja raikas ole, mutta ihan välttävä.
Leipää ei syödä aterioilla, mutta sen saisivat ottaa ihan itse, jos sitä olisi. Hyvin osaavat lapsemme arvioida ruokahalunsa koon. Voivat hyvinkin sanoa annokssta, että nyt lipsahti äitillä liikaa tavaraa lautaselle. Jolloin minä totean, että syö sen mitä jaksaa, ei yhtään enempää.
kaikkien osoittavan itsenäisyyttä ruokapöydässä, vaan se että jokaisen on helpompi saada juuri sellainen määrä ruokaa, kastiketta, kasviksia ja muita lisäkkeitä kuin haluavat kun ottavat itse. Sen sijaan että mies yrittäisi selittää minulle että haluaisi tällä kertaa aika vähän riisiä mutta kuitenkin niin paljon että se riittää imemään kastikkeen, ja kastiketta tietyn verran, ja vihanneksia keskipaljon paitsi ei kovin monta parsakaalia jne, kaikki ovat tyytyväisempiä kun saavat valita minkä verran syövät.
Ravintolassa on kiva saada valmis annos, kun siellä ei haittaa vaikka jättäisi osan syömättä. Kyläpaikassa se voi olla kiusallista, jos emäntä ylpeänä lappaa lautasen täyteen enkä oikeasti haluaisi syödä sitä kaikkea.
Pääruoka annostellaan lapsille aina. Sitä on kuitenkin aina saatavissa lisää, eli jos haluavat, annamme lisää ruokaa. Lasten annokset ovat aika pieniä, sillä ovat pieniruokaisia. Aikuisten annokset joskus annostellaan valmiiksi, toisinaan taas ei. Usein mies laittaa lihan/kalan valmiiksi, mutta riisin/perunan/pastan otan itse. Riipppu paljon tilanteesta.
Syömme keittiössä lähellä hellaa. Jos on vieraita, nostamme toki ruoat pöydälle. Jos on tosi paljon vieraita, joudutaan joskus tilanteeseen, että ruoka on haettava hellalta, kun pöytään ei mahdu.
Mun korviin tuo kuulostaa hassulta. Kyllä me ainakin onnistutaan ihan kommunikoimaan mieheni kanssa, että lusikallinen lisää, vaikka toinen annosteleekin valmiiksi. Meillä on sentään kielimuurikin välissä.
Meillä siis annostellaan ruoka valmiiksi.
Samoin kuulostaa tosi oudolle jos joku ei saa kylässä sanotuksi, että minulle vaikka kaksi perunaa. Tai vain vähän kastiketta, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avokeittiö siis.
Miksi ylipäätään vaivautua kantamaan lautasia pöytään jos ei ruoat ole siellä myös?
Ei keittiössä. Ja tosiaan _lämmin_ruoka_ haetaan keittiöstä, eli jos on esim. vieriata niin ensin syödään pöydässä alkuruoka ja vasta sitten mennään keittiöön. Ja minusta on mukavampi ottaa lautanen katetusta pöydästä kuin johonki buffet-tyyliin pinosta kattilan vierestä :)
Joka kerta se jaksaa hämmästyttää minua, että ensin ne tyhjät lautaset pitää kantaa keittiöstä ruokasalin pöydälle ja kattaa pöytä. Sitten jokainen istuu pöytään, nousee saman tien seisomaan lautasensa kanssa ja lampsii keittiöön annostelemaan ruokaa liedeltä itselleen. Joskus vähän jonotellaankin siinä.
Miksi ylipäätään vaivautua kantamaan lautasia pöytään jos ei ruoat ole siellä myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaiva ei ole iso, mutta periaate on." kirjoitti joku.
Tasaarvoisuus on todella hieno juttu, mutta se etta on periaate ettei tee toiselle minkaanlaisia pikkupalveluksia, koska se on 'periaattessa" vaarin
apua, sitten ollaan mielestani hukkateilla- ja pahasti.
Mielellani miestani joskus "palvelen" ja han "palvelee" minua. Pikku huomionosoitukset puolin ja toisin tekee arjesta oikein mukavan.
Esim. mies avaa minulle ovia, minä parsin miehen vaatteisiin irronneet napit vaikka kumamstakin puuhatsa selviydyttäisiin ihan itsekin :)
"
Mielellani miestani joskus "palvelen" ja han "palvelee" minua. Pikku huomionosoitukset puolin ja toisin tekee arjesta oikein mukavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tosiaan, kantani oli etten haluaisi vieraiden joutuvan nousemaan pöydästä ja lampsimaan sinne keittiöön ollenkaan vaan juuri siksi teen itse annokset aina lautaselle valmiiksi. Salaatti on pöydässä, siitä annostellaan itse. Näin sekä omalla porukalla että vieraiden kanssa.
Buffetit ei ole mun juttu, ei arjessa eikä pienissä juhlissakaan (no ehkä jotkut isommat grillijuhlat pihalla on eri asia).
(ja minä olen kuvitelkaas niin laiska, että mulla pitää olla lautaset suoraan tiskikoneen yläpuolella olevassa kaapissa, samoin kuin kaikki muutkin jatkuvasti käytettävät astiat, kun koneen tyhjentämisen pitää olla mahd. nopeaa ja kätevää)
Ei keittiössä. Ja tosiaan _lämmin_ruoka_ haetaan keittiöstä, eli jos on esim. vieriata niin ensin syödään pöydässä alkuruoka ja vasta sitten mennään keittiöön. Ja minusta on mukavampi ottaa lautanen katetusta pöydästä kuin johonki buffet-tyyliin pinosta kattilan vierestä :)
Miksi mun pitäisi yrittää miellyttää miestä jollain sellaisella tavalla, josta hän ei mielly? Mieheni _ei_ pidä siitä, että joku muu annostelisi hänen ruokansa.
Enkä minä jaksaisi hellan ääressä seisoa ja kysellä pöydässä istuvalta ja odottavalta mieheltä neuvoja, että laitanko 1 ison perunan vai 2 pientä vai haluaako kenties 2,5 tänään, entäpäs porkkanat, nämä on tällaisia suikaleita, pitkiä ja ohuita, laitetaanko 10 vai 8, kastikkeessa on sitä juttua mistä et niin pidä, laitanko tilkan vai otatko ollenkaan, entäpä liha, nämä on noin 1,5cmx1,5cm paloja, miten monta niitä... Vai pitäiskö miehen kenties tulla hellan viereen mun viereen sanomaan, että miten haluaa annosteltavan? Vai olisko helpompaa nostaa ruoat pöytään ja antaa miehen ottaa ihan itse? Oliskohan se kuitenkin mun miehelle se miellyttävämpi tapa?
Juu... Ja pöytä meillä on 180cmx90cm normaali 6-hengen ruokapöytä, 4 henkilöä istuu ja ruoat mahtuu hyvin siihen, kiitos kysymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hankala systeemi
Joka kerta se jaksaa hämmästyttää minua, että ensin ne tyhjät lautaset pitää kantaa keittiöstä ruokasalin pöydälle ja kattaa pöytä. Sitten jokainen istuu pöytään, nousee saman tien seisomaan lautasensa kanssa ja lampsii keittiöön annostelemaan ruokaa liedeltä itselleen. Joskus vähän jonotellaankin siinä. Miksi ylipäätään vaivautua kantamaan lautasia pöytään jos ei ruoat ole siellä myös?
Meillä lämmin ruoka haetaan keittiöstä. Lautaset ym. kyllä katetaan ihan pöytään :) Salaatti ja aamiainen laitetaan pöytään ja otetaan kukin itse siitä. Vaan jos on jotain hienompaa/erikoisempaa ruokaa tehdään valmiit annokset.
Miksi tekisin miehen puolesta sellaista minkä se haluaa mieluummin tehdä itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mun pitäisi yrittää miellyttää miestä jollain sellaisella tavalla, josta hän ei mielly? Mieheni _ei_ pidä siitä, että joku muu annostelisi hänen ruokansa. Enkä minä jaksaisi hellan ääressä seisoa ja kysellä pöydässä istuvalta ja odottavalta mieheltä neuvoja, että laitanko 1 ison perunan vai 2 pientä vai haluaako kenties 2,5 tänään, entäpäs porkkanat, nämä on tällaisia suikaleita, pitkiä ja ohuita, laitetaanko 10 vai 8, kastikkeessa on sitä juttua mistä et niin pidä, laitanko tilkan vai otatko ollenkaan, entäpä liha, nämä on noin 1,5cmx1,5cm paloja, miten monta niitä... Vai pitäiskö miehen kenties tulla hellan viereen mun viereen sanomaan, että miten haluaa annosteltavan? Vai olisko helpompaa nostaa ruoat pöytään ja antaa miehen ottaa ihan itse? Oliskohan se kuitenkin mun miehelle se miellyttävämpi tapa? Juu... Ja pöytä meillä on 180cmx90cm normaali 6-hengen ruokapöytä, 4 henkilöä istuu ja ruoat mahtuu hyvin siihen, kiitos kysymästä.
Ja ei oikein tunne omaa puolisoaan
Ja kaikki tälläiset pikkuasiatkin on hankalia.
Silloin tosiaan tämä systeemi on parempi :-D.
En muutenkaan tosiaankaan suosittele minkäänlaisia huomionosoituksia toisille... siihen saattaa vaikka tottua.
Jos mies ykkää ottaa itse ruokaa tarjoiluastioista niin se on merkki huonosta suhteesta.
Av-mamman täydellisessä suhteessa nainen lusikoi aterian miehensä suuhun valmiiksi soseutettuna, koska se on se ainoa oikea tapa osoittaa rakkautta.
kyllä lasten täytyy opetella tekemään asiat itse.
Minä taas en tosiaankaan jaksa kattaa kaikkea pöytään,vaikka iso pöytä onkin! Yleensä laitan lapsille ruoat lautaselle. Itse hakevat sitten lisää hellalta jos vielä nälkä. Mies ja minä syödään yleensä samalta isolta lautaselta (paitsi keitot tms). Monesti me vanhemmat syömme vielä eri aikaan kuin lapset ja ei aina ruokapöydässä, joten enpä viitti turhaan pöytää kattaa. Lapset ovat ihan hyvin oppineet ottaa ruokansa pk.ssa ja koulussa ja käyttämään haarukkaa & veistä,vaikka kotona ei niitä pahemmin tarvii.
Jos mies ykkää ottaa itse ruokaa tarjoiluastioista niin se on merkki huonosta suhteesta. Av-mamman täydellisessä suhteessa nainen lusikoi aterian miehensä suuhun valmiiksi soseutettuna, koska se on se ainoa oikea tapa osoittaa rakkautta.
Näin on tehtävä koska mies kosi 2v päästa tapaamisesta.
Lautaset ym. kyllä katetaan ihan pöytään :) Salaatti ja aamiainen laitetaan pöytään ja otetaan kukin itse siitä.
Vaan jos on jotain hienompaa/erikoisempaa ruokaa tehdään valmiit annokset.