Ruoan annostelemisesta lautasille - eikö muut tee valmiita annoksia?

Meillä on kanssa tapana tehdä niin, että ruoka annostellaan valmiiksi lautasille. Mies meillä sen yleensä tekee, koska pääasiallinen yhteinen ateria on iltaruoka. Kattiloita ei esteettisyyssyistä haluta pöytään enkä taas halua tiskiä niin paljon kuin tarjoiluastioista tulisi.



Mutta Suomessa arvostetaan itsepalvelua. Monissa maissa on se käytäntö, että esim. kahvi ja tee tarjoillaan kuppiin valmiiksi. Suomessahan on ihan kohteliasta kaataa vaan vesi kuppiin ja vieras hauduttaa itse teen, lisää maidon ja sokerin itse.

Eihän av-mammat tarjoa normaalia kotiruokaa edes arkena töitten jälkeen, vaan tehdään ranskalaistyyppistä pataruokaa, jota haudutetaan uunissa 3 tuntia.

kiinalainen ruoka valmistuu tosi nopeasti, italialaisesta puhumattakaan!!

Tietysti oman perheen tavat tuntuvat niiltä oikeilta jokaisesta.

Meillä ei arkena jakseta tiskata tarjoiluastioita eikä myöskään tehdä isoja satseja ruokaa varastoon, vaan valmistetaan kerralla yhden aterian verran. Siksi on helpompaa annostella ruoat lautasille lieden ääressä.

Kyllä meidän lapset tietävät minkä verran jaksavat syödä tästä huolimatta. Mitään ongelmaa ei ole ollut.

Vaikka minusta mitään vikaa ei ole siinäkään että lautaselle jää vähän ruokaa.

En edes tykkäisi että kaikki ravaisivat lieden ääressä annostelemassa itselleen ruokaa ja heiluisivat sitten ruokalautasten kanssa pöydän ja lieden väliä - matkakin on useampia metrejä. Jotenkin levoton alku ruokailulle.

Minusta mukavampaa on, että istutaan koko porukka pöydässä ja yksi ihminen tuo kaikille lautaset - olin se sitten minä tai oli se mieheni. Tasa-arvolla tai passaamisella ei ole mitään tekemistä asian kanssa ainakaan meidän kodissamme, jossa molemmat kokkaavat mielellään.

Meillä mies ei yhtään tykkää mistään holhoavasta asenteesta, joten saisi kyllä sätkyn ruoan valmiiksi annostelusta! Lapsillehan olisi helpompaa annostella itse, mutta minusta heidänkin on hyvä oppia arvioimaan oma ruokamääränsä jo heti pienestä. Meillä on ihan normaali ruokapöytä ja kyllä siihen tarjoilukulhot mahtuu. Ja noista kauniista annoksista vielä: ihanko oikeasti näin iso osa lapsiperheistä arkena makaronilaatikkoa vääntäessää miettii, että tästäpä tulee näyttävä annos, kun laittaa porkkanaraastetta reunalle ja kukkakaalin kukintoja päälle. Niin ja ketsupista hymynaama ;)

Lasten ruuat laitetaan aina valmiiksi lautaselle. Ja uskokaa tai älkää, niin lapset eivät itse kykene kontrolloimaan syömäänsä ruokamäärää, vaan ihan tutkitusti lapsi toimii siten, että mitä isompi annos -> sitä enemmän lapsi syö (pätee vielä kouluikäisissäkin).

Se on yksi syy, miksi annostelen ruuan. Toinen syy on se, että aterialla on pakko ottaa aina kasviksia/ salaattia ja niitä lapset eivät todennäköisesti useinkaan ottaisi ellei olisi pakko.



Miehelle annostelen ruuan joskus, joskus en.

Sama toimii myös toisin päin. Mies saattaa kysyä minulta, laittaako minulle ruuan lautaselle valmiiksi.

ihan siitä syystä ettei pöytään mahdu kattiloita/paistinpannuja/tmv.. Tai mahtuisi jos vaan laittaisi mutta ahdas pöytä näyttää ikävältä.

siksi kattilat ja kipot pidetään hellalla ja vaan lautaset, lasit, leipä, salaatti ja juomat on pöydässä.

Ei se nyt iso vaiva ole laittaa niitä ruokia valmiiksi lautasille :)

Vaiva ei ole iso, mutta periaate on.

Meidan perheen ainoa periaate on onnellisuus. Ihanaa, kun ei tarvitse kilpailla muiden mammojen kanssa siita, kuinka meilla lapsi pukee itse jo 1,5v ja syo itse vuoden vanhana, osaa olla yksin kotona 5v ja voidella leivan 2v, nukkuu omassa huoneessa 3kk, lopettaa tuttipullon/tissin/tutin 1v on the dot, muuttaa pois kotoa 15v jne. Meilla vaan ollaan ja hymyillaan. Joskus "palvelen" ruuan valmiina lautasilla, joskus sanon, mista ruoka loytyy. Joskus jopa syotan meidan 3v, kun kauniisti pyytaa. En koe sita palvelemisena ja tiedan, etta lapsista kasvaa itsenaisia, sitten kun sen aika on.

Tasta kaikesta periaatteellisuudesta ja tiukkapipoisuudesta paasin eroon, kun muutin ulkomaille. Suosittelen.

Emme laita kattiloita pöytään koska liesi ja apupöytä on ihan vieressä, siitä saa ottaa itse tai pyytää laittamaan haluamansa määrän jos siinä ruuanlaittaja seisoo (yleensä minä tai mies siis). Pienille lapsille laitan valmiiksi. Hemmotellaan miehen kanssa toisiamme muuten sitten...

Itsenäisyyteen kannustaminen ja kauniit tavat eivät aina jotenkin soinnu yhteen. Jos ruoka tarjoillaan lautasille annosteltuna, on helpompaa aloittaa ruokailu yhtäaikaa eikä tule törmäilyä edestakaisin keittiössä. Voitteko edes kaataa muille juotavaa, vai onko sekin itsenäisyyden mittari? Tuntuisi ainakin minusta kovin epäkohteliaalta jos mieheni esimerkiksi kaataisi viiniä tai vettä vain omaan lasiinsa eikä edes kysyisi, otatko.



Olisi hauska tietää, miten niiden perheiden lapset leikkivät näitä ruoanlaittoleikkejä, joissa on periaatteena ottaa kaikki itse. Sanovatko, että tuossa on evästä, sopii ottaa.



Tämä tuli mieleeni, kun kolmevuotiaani tuolla juuri tarjoilee siskolleen "kahvia" ja kyselee: ottaisitko sokelia? laitetaanko kelmaa?

Voitteko edes kaataa muille juotavaa, vai onko sekin itsenäisyyden mittari? Tuntuisi ainakin minusta kovin epäkohteliaalta jos mieheni esimerkiksi kaataisi viiniä tai vettä vain omaan lasiinsa eikä edes kysyisi, otatko.

Olisi hauska tietää, miten niiden perheiden lapset leikkivät näitä ruoanlaittoleikkejä, joissa on periaatteena ottaa kaikki itse. Sanovatko, että tuossa on evästä, sopii ottaa.

Tämä tuli mieleeni, kun kolmevuotiaani tuolla juuri tarjoilee siskolleen "kahvia" ja kyselee: ottaisitko sokelia? laitetaanko kelmaa?

Siis ettää tilanne on se, että kattilat on liedellä kannet päällä, ruuanlaittaja ottaa itselleen ja ryntää pöydän ääreen ahmimaan annoksensa...? ;D

Itsenäisyyteen kannustaminen ja kauniit tavat eivät aina jotenkin soinnu yhteen. Jos ruoka tarjoillaan lautasille annosteltuna, on helpompaa aloittaa ruokailu yhtäaikaa eikä tule törmäilyä edestakaisin keittiössä. Voitteko edes kaataa muille juotavaa, vai onko sekin itsenäisyyden mittari? Tuntuisi ainakin minusta kovin epäkohteliaalta jos mieheni esimerkiksi kaataisi viiniä tai vettä vain omaan lasiinsa eikä edes kysyisi, otatko.

Olisi hauska tietää, miten niiden perheiden lapset leikkivät näitä ruoanlaittoleikkejä, joissa on periaatteena ottaa kaikki itse. Sanovatko, että tuossa on evästä, sopii ottaa.

Tämä tuli mieleeni, kun kolmevuotiaani tuolla juuri tarjoilee siskolleen "kahvia" ja kyselee: ottaisitko sokelia? laitetaanko kelmaa?

Juuri tuo, etta zikzakataan ahtaassa keittiossa edestakaisin lautaset taynna kuumaa ruokaa, vaistellen toisia on kylla kaikkea muuta kuin harmonista! Siis silloin kun jokainen hakee itse ruokansa hellalta... Vaan onhan se hyva olla itsenainen, parjaa sitten maailmalla :)

Jokainen annostelee itse, lapsia joskus autetaan. Myös vieraille tarjotaan näin. Musta oli tosi outoa, kun jossain kylässä piti hakea keittiöstä pinossa oleville lautasille aamiaista ja roudata ruuat ja juomat pöytään sieltä. Kyllä meillä on aina kaikki kauniisti pöydässä tarjolla, kukaan ei säntäile keittiössä edestakaisin vaan kaikki tulevat ruokapöytään ja syödään yhdessä. En haluaisi, että kukaan annostelee mulle, haluan itse päättää, mitä ja kuinka paljon syö. Okei, joskus jälkkärt on tehty annosmaljoihin tms ja pihvit tms laitetaan lautaislle suoraan paistinpannuilta/grillistä.

Jos laitetaan jotain "hienompaa" on kiva pistää ruoat tarjoiluastioihin tai annostella suoraan lautaselle. Arkisin otetaan usein liedeltä suoraan.

(lähinnä mietin nyt kahta vaihtovuotta sekä miehen ulkomaankomennusten vuosiamme Ranskassa, Espanjassa ja Sveitsissä)

...ei ainakaan olisi pärjännyt sellaisilla tavoilla että itse otetaan kaikki. Toki paikasta riippuen on saattanut emäntä tarjota ruoan vadilta (kuten tarjoilija, kiertäen ruokailijan luota toisen luo) ja siitä on saanut itse annostella itselleen.

Mutta muuten parempi opetus lapsille "maailmaa" varten on minusta:

- tule pöytään heti kun pyydetään

- istu rauhassa ja odota että sinulle tarjoillaan.

Toimii oikein hyvin meillä kotonakin.

Aivan outo ajatus joillakin, että lapset eivät oppisi annostelemaan ruokaa tarvittaessa (kai lähinnä vain koulussa) itsekin, jos kotona aikuinen annostelee! Siellä koulussa on linjastotkin suunniteltu vähän eri tavalla kuin kotikeittiössä, ja terveesti ruokaan suhtautuva koululainen kyllä ymmärtää pian, minkä verran jaksaa tai haluaa syödä.

Juuri tuo, etta zikzakataan ahtaassa keittiossa edestakaisin lautaset taynna kuumaa ruokaa, vaistellen toisia on kylla kaikkea muuta kuin harmonista! Siis silloin kun jokainen hakee itse ruokansa hellalta... Vaan onhan se hyva olla itsenainen, parjaa sitten maailmalla :)

Jokainen annostelee itse, lapsia joskus autetaan. Myös vieraille tarjotaan näin. Musta oli tosi outoa, kun jossain kylässä piti hakea keittiöstä pinossa oleville lautasille aamiaista ja roudata ruuat ja juomat pöytään sieltä. Kyllä meillä on aina kaikki kauniisti pöydässä tarjolla, kukaan ei säntäile keittiössä edestakaisin vaan kaikki tulevat ruokapöytään ja syödään yhdessä. En haluaisi, että kukaan annostelee mulle, haluan itse päättää, mitä ja kuinka paljon syö. Okei, joskus jälkkärt on tehty annosmaljoihin tms ja pihvit tms laitetaan lautaislle suoraan paistinpannuilta/grillistä.

kuinka paljon ottaa lautaselle ja mita, vaikka toinen sen tarjoileekin? Kai osaat sanoa, kiitos ei enempaa tuota, tai riittaa jo, tai en halua kukkakaalia, kiitos?

Koska ruoka nostetaan aina pöytään. Jos on jostain oudosta syystä niin, että ruoka on hellalla, niin silloin annostellaan lautasille valmiiksi. Mutta tätä tapahtuu noin 2 kertaa vuodessa.



Meillä ruokailu on niin rauhallinen ja harmoninen tapahtuma, kuin se vain pikkulapsiperheessä voi olla ;) Kaikki istuu pöytään yhtä aikaa, sitten vuorotellen kukin ottaa tarjoiluastioista ja nostaa kattilan/vadin seuraavalle (ellei kaikki yletä suoraan itse astialle). Minä valvon samalla sitä, että lapset ottaa tarpeeksi kasviksia ja ruoka-annos on sopiva.



Juomat kaadetaan valmiiksi (koska kaikki joka tapauksessa juo ruoan kanssa tiettyä juomaa ja lasillisesta aloitetaan...). Jos on viiniä aikuisille, niin mies avaa pullon ja kaataa.



Jälkiruoat teen valmiiksi annosmaljoihin.

Meillä 6 hengen pöytä ja 2 aikuista ja 3 lasta ja pöytä on aivan täynnä ilman kattiloita yms. astioita.

5 ihmisen lautaset, lasit, aterimet, salaatti + muut mahdolliset lisukkeet, maito, vesi jne vievät kaiken tilan.

(lähinnä mietin nyt kahta vaihtovuotta sekä miehen ulkomaankomennusten vuosiamme Ranskassa, Espanjassa ja Sveitsissä)

...ei ainakaan olisi pärjännyt sellaisilla tavoilla että itse otetaan kaikki. Toki paikasta riippuen on saattanut emäntä tarjota ruoan vadilta (kuten tarjoilija, kiertäen ruokailijan luota toisen luo) ja siitä on saanut itse annostella itselleen.

Mutta muuten parempi opetus lapsille "maailmaa" varten on minusta:

- tule pöytään heti kun pyydetään

- istu rauhassa ja odota että sinulle tarjoillaan.

Toimii oikein hyvin meillä kotonakin.

Aivan outo ajatus joillakin, että lapset eivät oppisi annostelemaan ruokaa tarvittaessa (kai lähinnä vain koulussa) itsekin, jos kotona aikuinen annostelee! Siellä koulussa on linjastotkin suunniteltu vähän eri tavalla kuin kotikeittiössä, ja terveesti ruokaan suhtautuva koululainen kyllä ymmärtää pian, minkä verran jaksaa tai haluaa syödä.

Juuri tuo, etta zikzakataan ahtaassa keittiossa edestakaisin lautaset taynna kuumaa ruokaa, vaistellen toisia on kylla kaikkea muuta kuin harmonista! Siis silloin kun jokainen hakee itse ruokansa hellalta... Vaan onhan se hyva olla itsenainen, parjaa sitten maailmalla :)

mutta itseasiassa siella maailmalla parjaa paremmin kohteliaisuudella, kuin itsenaisyydella, koska ystavallinen ihminen saa helpommin apua toisilta. Suomessa arvostetaan enemman itsenaisyytta, kuin muiden huomioon ottamista.

Suomessa on tosiaan voimakkaana sellainen itse tekemisen kulttuuri eikä vahingossakaan haluta olla vaivaksi.



Samaa mieltä kuin muutamat: elämässä tosiaan pärjää paremmin kun osaa ottaa muut huomioonkin ja vaikka vähän suostuu omasta itsenäisyydestä tinkimään ja tarjoamaan sille toisellekin ruokaa.

kun Suomessa ei vielä tunnettu sellaisia kuin henkilökohtaiset ruokailuastiat.



Emäntä läiskäisi pirtin pöytään kulhon sapuskaa ja siitä sitten jokainen lappasi puulusikalla suuhunsa miten parhaiten taisi.

Suomessa on tosiaan voimakkaana sellainen itse tekemisen kulttuuri eikä vahingossakaan haluta olla vaivaksi.

Samaa mieltä kuin muutamat: elämässä tosiaan pärjää paremmin kun osaa ottaa muut huomioonkin ja vaikka vähän suostuu omasta itsenäisyydestä tinkimään ja tarjoamaan sille toisellekin ruokaa.

ei haluta olla vaivaksi, mutta myos toisilta palvelun odottaminen koetaan laiskuudeksi, eika kukaan halua nayttaa laiskalta :) Toisaalta taas tama tasa-arvon vaatiminen, periaate "minunhan ei sinun eteesi tarvitse tehda mitaan, kun itsekin osaat". Vaikka mielestani tasa-arvo tarkoittaa ihan jotain muuta. Kaikesta "tasa-arvoisuudesta" huolimatta kaksi suurta asiaa on ja pysyy epatasa-arvoisena. Mies tienaa edelleen samasta tyosta enemman kuin nainen ja nainen on huoltajuuskiistoissa aina ensisijaisesti miesta "parempi/tarkeampi" vanhempi.

salaattia, kastiketta saavat ottaa itse jos haluavat eikä ole suuren sotkun vaaraa. Minä ja mies kokoamme omat annokset. Ja ruoka tuodaan tietysti päöytään kattiloissa/tarjoiluastioissa. Minusta olisi rasittavaa juosta lautasten kanssa hellan ääreen ja takaisin, meillä kotona ei sydä "seisovasta pöydästä" vaan istutaan rauhassa alusta asti. Poikkeuksena ehkä pizza, sitä peltiä ei nosteta pöytään vaan toinen aikuisista leikkaa palat hellan päällä.