Mies tunnusti pettäneensä :'(

Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani paitsi, että mieheni ei ole jäänyt kiinni pettämisestä lasten aikana. Minäkin olen ollut 8 vuotta kotona ja keskittynyt pitkälti lapsiin ja mies tehnyt uraa. Olemme kuitenkin perheenä erittäin kiinteä ja tiivis emmekä riitele miltei koskaan. Mies on unelma isänä ja tiedän, että hän ei halua rikkoa perhettämme.



En ole ollut seksistä kiinnostunut lasten aikana ollenkaan eli 8 vuoteen. Sitä ennen olin erittäinkin aktiivinen ja varmasti monen miehen unelma. Olin oppinut vaikka mitä juttuja alan kirjallisuudesta ja niitä myös mielelläni tein. Mies kuitenkin ihastui toiseen naiseen miesten reissulla ja piti tähän yhteyttä sähköpostitse. Jäi kiinni ja se oli meidän suhteelle todella paha kolaus. Miksi teki niin vaikka meillä meni todella hyvin, niin sängyssä kuin sen ulkopuolellakin??



Tulin kuitenkin raskaaksi vähän ajan päästä. Minulla oli raskausaikana kovatkin halut mutta mies ei pystynyt ajattelemaankaan rakastelua minun kanssani, kun vauva oli mahassa. Sama toistui toisen raskauden aikana. Lapset veivätkin sitten kaikki mehut eikä seksi enää kiinnostanut minua. Siihen kuitenkin oli kaksi syytä: miehen aiempi pettäminen ja minun seksuaalinen ristiriita äitiyden ja rakastajattaren välillä. Tämä ristiriita johtui siitä, että en pystynyt enää toimimaan sängyssä samallalailla kuin aiemmin, se oli vastoin äitiyden tunnettani. Vaikea selittää...



Nyt olemme olleet ilman seksiä 8 kk! Minä en ole tehnyt aloitetta eikä ole tehnyt mieskään. Molemmat tästä kärsimme mutta eri syistä. Minä en kertakaikkiaan halua sitä panemista ja mies taas kärsii paineista. En tiedä, miten saan haluni syttymään :( Olen jo kohta aivan epätoivoinen...



On meitä siis muitakin. En hämmästyisi yhtään, jos joku päivä paljastuisi, että miehelläni on suhde. Sen vaan tiedän, että hän yrittäisi kyllä salata sen viimeiseen asti, sillä ei halua hajoittaa perhettä. Lapset ovat hänelle kaikki kaikessa.



Ja mitä vielä tulee seksielämän piristämiseen, niin teemme ns. parisuhdelomia mutta ei ne ole mitään auttaneet. Hauskaa meillä on ja romanttistakin mutta seksihalujani ne ei nosta. Taitaa libidoni olla jo aivan kuollut :(



Tsemppiä ap:lle! Tiedän, missä suossa te rämmitte...

eikä vain syytellä vaimoaan seksin vähyydestä!



Jos seksin vähyys tai "innottomuus" johtuu siitä että on niin rankkaa olla kotona vastuussa kaikesta ja hoitaa kolmea lasta, ettei seksi kertakaikkiaan mahdu edes mieleen, niin siitä olisi pitänyt keskustella. Olisi pitänyt yhdessä miettiä ratkaisua.

Törkeää että mies tulee sitten kuukausia kestäneen suhteen jälkeen kertomaan suhteestaan, ja syyttää siitä vaimoaan. Ja vielä törkeämpää on saada vaimo uskomaan että syy on hänen. Kyllä pettämisestä on aina vastuussa PETTÄJÄ!

Toki varmasti on monia asioita jotka johtivat suhteeseen, mutta MIES on tehnyt ratkaisun pettää. Hän yksin on päättänyt panna vierasta naista useita kertoja monen kuukauden ajan, ja valehdella vaimolleen menemisistään.

Niin kai se on, että loppujen lopuksi viime kädessä syyllinen on mies. Näin siis jos katsotaan mustavalkoisesti. Mutta mielestäni on tärkeää myös miettiä syitä mitkä johtaa pettämiseen. Ei onnellinen mies petä yhtäkkiä, jos on ollut 15 vuotta uskollinen.

Olen ehkä päästänyt mieheni liian helpolla ja ollut liian ymmärtäväinen. Sitä hänkin ihmettelee. Ehkä olen liian lamaantunut tehdäkseni muuta kuin antaa anteeksi ja ymmärtää tilannetta. Ehkä vihan ja syyttämisen aika on vielä edessä.



Pettäminen ei ole koskaan ok, olen sanonut sen miehelleni. Tämä tapahtuma aukaisi silmäni ja antoi suhteellemme uuden suunnan, nyt juttelemme kaikesta. Sanoin hänelle, että jos vielä tällaista tapahtuu, se on merkki siitä, ettei me voida puhua asioista ja sen jälkeen en näe syytä enää jatkaa yhdessä. Mielestäni anteeksi voi antaa kerran, toisen kerran se olisi sulaa typeryyttä. Ihmisiähän me ollaan, tehdään virheitä ja opitaan niistä.



Kun vain pääsisin yli tästä masentavasta tunteesta, ilottumuudesta ja surusta.

Sinä et ole osasyyllinen pettämiseen, se ei ole missään nimessä totta! Voit tietää syyt ja muut, mutta mies on aivan itse ja yksinään täysin vastuussa päätöksestään pettää. Sinä et ole edes osasyyllinen, ap, muista se!



Olen muuten sitä mieltä että kerrasta poikki ja lasten takia ei kannata jatkaa, mutta kun kerran olet päättänyt että olet tarpeeksi vahva tämän nielläksesi niin tsemppiä! Itse en olisi.

Eli kerrasta poikka, me lasten kanssa lähdetään samantien menemään, jos mies pettää.

Mutta ei se noin mennytkään. Jos lähden, niin muutan kotipaikkakunnalle toiselle puolelle Suomea. Lapset ovat todella kiintyneitä isäänsä, heillä on uskomattoman lämmin ja vahva suhde, en voisi rikkoa sitä heiltä. En pysty edes ajattelemaan niitä iltoja kun lapseni itkevät ikäväänsä isään. Kaiken lisäksi rakastan miestäni edelleen. Ei rakkaus minnekään kadonnut, vaikka tunteeni kyllä kovan kolauksen saikin.

Ennen lapsia seksiä oli ja se hyvää. Mutta viimeiset 8 vuotta mun libido on ollut kadoksissa ja seksi ei voi vähmepää kiinnostaa. Sääliseksi on kuulemma yhtä tyhjän kanssa.

Minullakin on ongelmia olla rietas narttu sängyssä kun äitiydenrooli iskee vahvempana esille. En vain osaa enää olla se estoton nuori nainen, mitä olin ennen.

Me ei edes tehdä mitään omia juttuja, kun ei ole minne lapset laitettaisiin siksi aikaa. Nyt kyllä on suunnitelmissa olla yhdessä, panostaa kaksioloon ja yrittää löytää se kipinä, joka katosi vuosien mittaan. Toivottavasti onnistuu. Ja miksei onnistuisi, jos molemmat täysillä siihen tähtäämme. Mutta silti epäilyttää... :(

8 kk ilman seksiä on pitkä aika! Minä pakotin itseni seksiin, ettei pitkää väliä pääsisi syntymään ja mielestäni meillä välillä on ollut ihan kivaakin sängyssä. Mutta nyt sitten kuulin, että kaikki se latta seksi oli lähinnä kamalaa. Voi kun olisin tajunnut koko kuvion jo vuosia sitten. Miten ihmeessä me päästettiin meidän onnellinen liitto ajautumaan tähän tilaan!

Toivottavasti teillä ei tilanne ajaudu tähän, vaan saatte liittonne toimimaan ja sun libidon heräämään. En tosin tiedä, miten kun itsekin olen sen kadottanut... Voimia myös sinulle!!

Ap.

Mutta minustakin sinä olet liian ankara itsellesi.

Toki on hyvä, että itse tajuaa oman osuutensa siihen, ettei suhde voi hyvin. Vain sillä, että tajuaa omat virheensä, voi lähteä niitä korjaamaan. Mutta ihan samalla tavalla miehesi on syyllinen suhteenne huonoon tilaan.



Sen sijaan, että mies aloitti suhteen toisen kanssa, niin hänen olisi pitänyt käyttää niitä voimavaroja oman suhteen hoitoon. Miehen olisi pitänyt puhua sinulle asioista ja kertoa, ettei saa tarpeeksi läheisyyttä ja kertoa asiat, joita hän kaipaa.



Tätä kautta olisi varmaan keskustelu jatkunut siihen, että miten mies itse olisi voinut muutta käyttäytymistään, jotta sineä esim. olisit jaksanut paremmin huomioida miestä. MInusta jotenkin kuulostaa, että mies on kuin lapsi, joka olettaa, että hänen tarpeensa tulee tyydyttää tai sitten hän pettää (ja se on ihan ok, koska sinä sitä tai tätä).



Toisaalta sekin, ettei mies ole tyytväinen sinuun rakastajattarena, nin tyydyttääkö mies sinut hyvin ja ottaako sinut hyvin huomioon makuukammarin puolella? Voisi kuvitella, että jos se on sinusta hyvää ja tuo suurta nautintoa, niin silloin sinäkin haluaisit useammin läheisyyttä.



Minusta sinun ei tule päästää miestäsi vähällä, vaan miehen tulee tajuat, että hän on loukannut sinua pahasti. Ja etenkin se, että miehen olisi pitänyt puhua sinulle eikä hypätä toisen sänkyyn. Ethän sinäkään mikään ajatustenlukija ole.



Minä myös suosittelisin pariterapiaa, jossa asia käydään läpi ja samalla käydään läpi se, että miten asiaan parina puututte, kun seuraavan kerran tulee ongelmia esille.



Kuitenkin mieheltäsi väärin tehty ja mies on vain itse syyllinen pettämiseen. MOlemmta olette syyllisisä siihen, ettei suhde voi hyvin ja ette saa sitä kapiaatte, mutta tuskin tilanne sillä paremmaksi muuttuu, että hyppää toisen naisen vällyjen väliin.



Voimia ja muista, että saat olla loukkaantunut ja miehen tulee kestää tämän asian läpikäynti kaikkine sinun tunteinesi. Mies on velkaa sinulle sen, että antaa sinun tuntea tämä asia läpi.

Toivottavasti onnistutte löytämään sen kipinän. Me ei olla sitä vielä löydetty :( Ja meillä molemmat lapset ovat sen verran isoja (8 ja 6), että ei enää valvota öitäkään tai olla koko ajan kiinni lapsissa. Minä olen yrittänyt miettiä pääni puhki, missä vika. Rakastan miestäni ja kunnioitan häntä. Olemme molemmat fyysisesti hyvässä kunnossa eikä esim. miehen kropassa ole mitään valittamista. Emme riitele, mikä ehkä söisi haluja ja loisi negatiivista ilmapiiriä jne. En ymmärrä :(



Olen myös syönyt jotain luontaistuotetta, jonka pitäisi nostattaa haluja ja käyttänyt liukkaria, ettei tarvitsisi ottaa siitä puolesta paineita. Mutta ei sekään ole auttanut. Satunnaisesti kyllä mutta ei muuten...Se miksi olemme nyt olleet 8 kk ilman seksiä on varmasti se, että minä en enää tee aloitetta ja mies tietää, että seksi ei minua kiinnosta. Olemme siis puhuneet asiasta avoimesti ja hän tietää myös minun sisäisestä ristiriidasta. Sanoo ymmärtävänsä mutta...



Joku ratkaisuhan tähän on saatava. Ei kolmevitonen mies voi elää lopun elämäänsä ilman seksiä. Vaikka minä voisinkin...Olen puhunut tästä muutamien ystävien kanssa ja voin sanoa, että ei ole ihan harvinaista, että nainen menettää mielenkiinnon seksiin lasten jälkeen. Sääliseksiä monet antavat (tyyliin kerran viikossa saunan jälkeen) mutta eivät saa enää itse seksistä mitään irti. Ja kaipa ne miehet siksi niin usein sortuvat pettämään...

...on tosiaan totta, että seksittömyys on varmasti miehelle ihan fyysisestikin kovempi juttu kuin naiselle keskimäärin.



Se, ettei oma vaimo halua seksiä, on kerrassaan kamalaa. Sekä itsetunnolle että fyysisestikin. Usein toki syitä on miehessäkin, ei siinä mitään. Mutta aika tavallinen ymmärtääkseni on myös tuo 23:n tarinakin, että periaatteessa kaikki on ok, mutta lasten jälkeen ei seksi naista kiinnosta. Sanoisin vinkiksi 23:lle, että tee "jotain" seksin saralla. Älä anna säälipillua, koska kyllä mies sen vaistoaa, mutta ota suihin tai anna käsihoitoa. Osoita, että olet kiinnostunut miehen tarpeista, vaikkei itseäsi nyt halutakaan. Ehkäpä tämä voisi saada sinutkin helpommin haluamaan, mene ja tiedä?



Palstan kommenteista, siis muista kuin tästä ketjusta erityisesti, usein tulee ilmi se, ettei monikaan nainen oikeasti tajua, miltä miehelle tuntuu olla ilman seksiä. Ja kyllä, tajuan, että se on varmasti karua halukkaalle naisellekin, mutta noin päin se vain harvemmin menee.



T: Se sama mies, joka aiemmin kommentoi

Tiedän hyvin, että miehelle on äärimmäisen kovaa olla ilman seksiä. Ja itsetunnon päälle käy varmasti! Mutta kyllä tämän asian voi ehkä kääntää myös toisin päin, jos tarkemmin ajattelee: naiselle on äärimmäisen tärkeää miehen positiivinen huomio. Tätähän nainen yleensä saa suhteen alkuvaiheessa, mikä osaltaan luo myös naiselle haluja. Ainakin oma mieheni oli haka saamaan minut haluamaan itseään. Mutta kumma kyllä, kehuminen ja "palvominen" väheni vuosien saatossa. Eihän tietenkään mies jaksanut samassa määrin (=lue ei ollenkaan) kehua minua lasten valvottaessa, kuten en minäkään innostua seksistä. Ja kierre oli valmis!



Nyt herääkin kysymys: kumman on ryhdistäydyttävä? Olen puhunut miehelleni lukemattomia kertoja tästä, kuinka minun on naisena tärkeää saada kehuja, joten tietämätön hän ei asiasta suinkaan ole. Pitääkö minun nyt sitten "alistua" tekemään jotain, mitä en itse ollenkaan halua vain pitääkseni miehen tyytyväisenä? Ok, näin olen vuosien aikana usein tehnytkin mutta "naisena kohtelua" en ole vastavuoroisesti saanut. Ja kyllä joskus, kun olen ystävieni kanssa reissussa ja saan sitä vierailta miehiltä, niin kummasti se pistää hyrräämään muuallakin. Pettämään en kuitenkaan alennu!



Näitä nyt täällä pohdin...

Totta kai tuollainen on pirullinen kierre. Jos mies ei oikeasti osoita sinulle mitään positiivista huomiota, niin sehän on yhtä kuin, että suhteenne ei tietenkään ole hyvä. Silloin ei välttämättä naisellakaan ole mitään "velvollisuuksia". Mutta ihan kuin olisin lukenut tuolta ylempää, että sanoit suhteen olevan ok, vai olitko se sinä?



Se kumman nyt pitää "alistua", johon vastaisin vain, että kummankin. Kummankin pitäisi ryhdistäytyä ja tehdä liitossa enemmän asioita, joista tietää toisen pitävän. Jos ei onnistu, niin hankkikaa esim. ulkopuolista apua vaikkapa parisuhdeterapian muodossa tms.



Toinen puoli on sitten myös se, että on kurjaa jos sinä et saa yhtään mitään kiksejä siitä, että tekisit rakastetulle miehellesi "jotain hyvää". Itse ymmärrän hyvin, jos nainen ei vain kerta kaikkiaan halua seksiä (yhdyntää) enkä ikinä haluaisi sitä vaimon kanssa, jos tietäisin, ettei hän halua. Sitä en kuitenkaan tajua, jos vaimo ei halua tyydyttää miestään millään muullakaan tavoin, siis olettaen että suhde on muuten ok. Itse rinnastaisin vaikkapa käsihoidon siihen, että mies hieroo naisen hartioita tai miten vain muuten tekee kumppanilleen jotain sellaista mistä hän pitää, mutta mikä ei itselle ole se kaikista tärkein juttu.

kuten joku jo sanoi, kerran pettäjä aina pettäjä. En haluaisi miestä, joka ajattelee alapäällään. Mihin sä tarvitset tuollaista miestä???

Suhteemme on hyvä mutta ei se "palvonnan" osalta ole sitä, mitä suhteen alussa. Mutta en minä ole koskaan niin ajattelutkaan, että mies jaksaisi vuodesta toiseen kehua, kuinka kaunis tai seksikäs vaimo on jne. Minun mieheni jaksoi tätä aika pitkään mutta lasten myötä se kuihtui. Toki joskus satunnaisesti saattaa tokaista jotain kehun tapaista mutta ei sellaisella tunteella ja intensiteetillä, että se oikeasti tuntuisi jossain. Ja tällaista kaipaan ja niin kaipaa moni muukin nainen. Veikkaanpa, että suurin osa naisten pettämisjutuista perustuu siihen, että vieras mies sanoo hänelle kaikki ne asiat, joita oma mies on vuosien aikana jättänyt sanomatta.



Eli, jos mies kaipaa sitä, että nainen haluaa häntä ja pitää häntä MIEHENÄ, niin nainen kaipaa sitä, että MIES ei näe ketään muuta naista kuin vaimonsa. Ja tällä tarkoitan sitä, että nainen saa tuntea olevansa kaunis, haluttu ja ihanin maan päällä. Tätä kun arjen kiireessä on vaikea toteuttaa, niin eipä se seksivaihdekaan kovin helposti sieltä tule. Näin siis minulla.

Sillä erotuksella, että minun miehelläni pettäminen oli vain kertapano, jonka tunnusti sitten minulle, kun oli kärsinyt tunnontuskista jo vuosia.

Kirpaisihan se, sattui itseasiassa ihan pirusti, mutta myös minä katsoin siinä tilanteessa peiliin.

Joo, tiedän, että monet ovat sitä mieltä, että vain pettäjä on vastuussa teoistaan, mutta kyllä minä ainakin rehellisesti myönsin, että olin siihen aikaan (lapset ihan pieniä) tosi inhottava ja kylmä miehelleni ihan vain väsymyksestä lapsen ja kodinhoitoon. Seksiä en jaksanut, ja miehelle tuli nalkutettua enemmän tai vähemmän ja ne hyvät teot ja sanat olivat unohtuneet kokonaan. Siitä syystä koin olevani osasyyllinen pettämiseen ja näin vuosien jälkeenkin olen vielä samaa mieltä.



Voin neuvoa sinua vain näin: Puhukaa, puhukaa ja puhukaa, ettei mikään jää arvailujen varaan.

Itse sanoin miehelleni, että tämä selvitetään juurta jaksain tai ei ollenkaan ja yhtään kertaa et jätä vastaamatta, mitä kysynkin ja vastaatkin suoraan ja rehellisesti.

Asiaa vatvottiin oikeastaan vain yö, minä kyselin mieheltä kaiken tapahtuneesta pieniä likaisia yksityiskohtia myöten, inhottihan se, mutta en halunnut jäädä vain arvailemaan ja kuvittelemaan asioita.

Suurin pointti tässä oli miehen reagointi tilanteeseen, eli se katuminen ja paha olo. Jos mies olisi ollut kylmä ja välinpitämätön, en usko, että olisin pystynyt antamaan anteeksi. Mutta mies kertoi tehneensä pahimman virheen koskaan, ja koska oli kärsinyt teostaan sydämessään jo vuosia, niin oppinut myös läksynsä. Ei voinut kuvitella toistavansa tempaustaan enää koskaan ja myös minä sanoin, että toinen kerta ei sitten mene virheen piikkiin. Sitä toista kertaa ei ole tullut ja näin myöhemmin voin sanoa, että se miehen avautuminen teki meille pelkästään vain hyvää. Molempien paha mieli puhuttiin läpi sinä yönä ja todettiin, että toisiamme rakastetaan vieläkin, vaikka raskaita aikoja on takana ollutkin.

Pystyin siis antamaan anteeksi, ja vaikka se saattaa hölmöltä kuulostaakin, niin tapauksesta jopa vitsaillaan nykyään, eikä siitä puhuminen tunnu enää yhtään pahalta. Meitä on siunattu monilla ihanilla asioilla avioliitossamme, miksi sitten yksi huonompi asia sen rikkoisi?

Minusta tuntuu että teillä voisi olla vielä mahdollisuus. Suosittelen kuitenkin lämpimästi ammattiapua yhdessä, siis pariterapiaa. Kokemuksesta voin myös suositella Väestöliiton parisuhdetrapeutteja mikäli asutte pk-seudulla. Kyllähän se vähän maksaa, mutta kyllä kannattaa jos sillä saatte vielä suhteenne toimimaan. Ja jos ette saakaan niin saatte edes hyvät lähtökohdat jatkaa elämäänne eteenpäin niin etteivät lapset kärsi.

kyselee 23

laatu on aina vain naisen kontolla.

Jos seksielämä ei tyydytä miestä niin eikö miehen olisi tehtävä sille jotain?



Onko ainut ratkaisu todellakin vieraisiin meno?

No, EI tietenkään seksielämän laatu ole vain naisen kontolla. Ei kai kukaan sellaista olekaan väittänyt??

Mies

laatu on aina vain naisen kontolla. Jos seksielämä ei tyydytä miestä niin eikö miehen olisi tehtävä sille jotain? Onko ainut ratkaisu todellakin vieraisiin meno?

Pakko oli ruokkia muksut tässä välissä. Tuntuu etten jaksaisi tehdä sitäkään, tekisi mieli vaan käpertyä sänkyyn ja hautoa mustia ajatuksia.



Luen nyt ajatuksella tässä välissä tulleet viestit ja jatkan keskustelua.



Ap.

Aivan kuin tosiaan olisi minun omaa kirjoitusta. Mietit, kumman pitäisi ryhdistäytyä? Molempien!! Puhukaa asiasta, tehkää asialle jotain, älkää päästäkö tilannetta näin pahaksi. Meillä oli sama tilanne keväällä. Ja nyt sitten ollaan jo tässä. Olemme molemmat miehen kanssa itkeneet, että jos vain saisi ajan käännettyä takaisin, tekisimme asiat niin paljon toisin. Aukaise miehesi silmät huomaamaan, että tarvitset positiivistä huomiota ihan yhtä paljon kuin hän tarvitsee seksiä.



Me olemme aina puhuneet ongelmista ja luvanneet ryhdistäytyä, mutta hetken kuluttua ajaudumme aina vanhaan rataan. Piti olla näin kamala tapaus, ennen kuin huomasimme missä mennään.



Mietin tuossa ruuanlaiton ohessa, tai siis nämä teidän viestinne saivat minut huomaamaan kaksi asiaa. Ensinnäkin, en koe että mieheni on antanut anteeksi kylmyyteni viime vuosilta. Minä haluan antaa anteeksi ja olen sanonut antaneeni anteeksi hänen tekonsa, mutta hän ei ainakaan vielä ole sanonut, että antaa anteeksi minulle. Tarvitsen anteeksiannon, jotten olisi niin ankara itselleni enkä syyttäisi itseäni enempää.

Toisekseen tarvitsen tietää onko hän 100 % mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta. Tuntuu, että hänenkin mieli muuttuu päivästä toiseen. Hänkin käy läpi rankkaa aikaa; itsesyytökset ja häpeä omasta teostaan, realiteetti omasta liitosta, ettei se nyt ollutkaan niin täydellinen kuin luuli ja kaikki muu paska tässä ohessa. Kun itken ja olen aivan maassa, hän kannustaa jaksamaan ja uskomaan, että ME selviämme yhdessä. Kun olen ok enkä ole maassa, niin tuntuu että hän uskaltaa kertoa omat epäilyksensä tulevaisuuden suhteen. Eli siis tukee hädän hetkellä, mutta se saa minut tunteman, että hän vain yrittää lohduttaa eikä sillä asialla ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Huokaus, lapset vaativat satukirjan lukemista. Ja minä täydellisenä äitinä tietenkin luen sen vaikka tekee mieli itkeä ja parkua ja kadota jäljettömiin :(

Palaan taas kohta sadun jälkeen lukemaan kommentteja. Kiitos niistä, ne auttavat jäsentelemään tätä asiaa.

Ap.