Mies tunnusti pettäneensä :'(

kun ei ole kokemusta asiasta. Mutta uskon, että jos molemmilta löytyy halua jatkaa, niin selviätte kyllä! Aika parantaa kaikki haavat. Valtavasti tsemppiä ja lohtua sinulle ap!

Uskon (haluan uskoa) että meillä molemmilla riittää halua jatkaa, jos ei muuten, niin jo senkin takia, että meillä on 3 maailman ihaninta lasta. Emme riitele, nautimme toistemme seurasta, mutta elämä on muuttunut latteaksi ja ilottomaksi.

Itse haluan vanheta mieheni kanssa, mutta sisintä kalvaa epäily, että hän ei ole kuitenkaan tyytyväinen minuun.

Ap.

Mutta älä syyllistä itseäsi noin paljoa. Et sinä ole ainoastaan syyllinen ja sinun ei pitäisi tehdä miehellesi kaikkia mahdollista.



Jos ei ihan tyhmä mies ole, niin hän olisi kyllä älynnyt kuinka raskasta MYÖS sinulla on, olisi tukenut sua yms.



Mutta jos haluat jatkaa suhdetta ja mieskin haluaa niin jatkakaa, kyllä siitä voi vielä eteenpäin päästä jos tosissaan haluaa! Mutta mieti vielä, haluatko elää elämäsi ajatellen aina milloin "et ole tarpeeksi hyvä" miehellesi?



Mä jättäisin miehen tuossa tilanteessa ja melkein samassa oltiinkin, erosta on nyt 2vuotta aikaa ja uskon että näin on parempi. En voisi kuvitella itseäni elämässä tuommoisen miehen kanssa, ei mitään kunnioitusta!!



Mutta kuitenkin, tsemppiä sulle!

Mies arvostaa valtavasti panostustani lapsiin, kuten myös monia muita luonteenpiirteitäni ja persoonaani. MUTTA seksin saralla olen kuulemma innoton ja en enää sytytä häntä. Juu, tiedän että en ehkä ole narttu makuuhuoneessa, lähinnä väsynyt kotiäiti jolla on seksi viimeiseksi mielessä. Mutta miehellä se on aina ja mun jatkuva kieltäytyminen ja aloitteettomuus syö miehen itsetuntoa. Ja sit kun saa, niin ei ole edes kunnon hehkua.

Olen nyt petrannut seksuaalisuuttani ja annan mahdollisimman usein ja yritän pitää ajatukseni seksin aikana kurissa (en siis mietiskele tekemättömiä töitä).

Olen samaa mieltä, en halua jatkaa elämääni miettien, olenko tarpeeksi hyvä ja miten voisin vielä enemmän miestäni miellyttää. Tuntuu että jos en tällaisen kelpaa, niin ei sitten. Mutta toisaalta haluan jatkaa yhteistä elämäämme.

Kamala olo kaiken suhteen.

sua ei seksi kiinnosta eikä huvita tipan vertaa, niin anna miehen pitää rakastajatarta siinä sivussa. En kyllä ymmärrä, miten voitte nauttia toistenne seurasta, jos elämä on kuitenkin ilotonta ja latteaa. Missä se nauttiminen näkyy sitten?

itseäsi tapahtuneesta syytä. kyllä vika on yksin ja ainoastaan miehessäsi. sinä olet hoitanut teidän lapsia ja sillä aikaa mies on hoidellut jotain lutkaa..

voimia kovasti jatka eteen päin, mutta tee miehelle selväksi että syy on vain hänen, muutenhan annat hänelle "luvan" jatkaa. voihan mies aina uudestaan syyttää sinua

Ap, ensinnäkin jos olette viettäneet ihan kohtuullista perhe-elämää (kuten oletan, koska mm seksiäkin on ollut) niin syy ei ole mitenkään, missään tapauksessa, ollenkaan SINUN!Lopeta itsesi syyllistäminen. Syy on miehen! Ei ole oikein mennä hakemaan sivusuhdetta, vaikka vaimo normaalioloissa tekisi mitä. (siis huolehtisi lapsista, ottaisi vastuuta perheestä...)



Minulle kävi lähes samoin, kuin sinulle. Mies otti syyn itselleen, syyllisti itseään ja vannotti, ettei syy suhteen aloittamiseen voinut olla minun. Se on miehen päätös. Mies kävi terapiassa (minä myös) ja siellä mm. miehelle sanottiin, että jos se haluaa yhteistä elämää minun kanssani, sen on vaan kestettävä kaikki tunteenpurkaukset ja itkut. Juu, helpolla en miestä päästänyt, kyllä sen verran sattui. Mies muuttui ihan erilaiseksi kuin tuona aikana. Mutta tarkemmin ajateltuna hän on vaan samankaltainen kuin silloin ennen (sitä toista naista).



Nyt on tärkeää, että sun MIEHESI saa sinut uskomaaan siihen, että haluaa jatkaa, ettei mitään muuta ole teidän elämässä tärkeämpää kuin perhe. Meillä tilanteen julkitulemisesta reilu vuosi ja ala uskoa, että mieheni on tosissaan. Luottaminen silti on paikotellen hankalaa ja välillä hiipii tosi hurjia ajatuksia. (ihan syyttä)



Olipas onneton ja sekava selitys. Asian ydin on, että ei ole petetyn syytä, vaan pettäjän. Ei tavallisella elämällä ajeta ketään kenenkään toisen syliin. Ja älä vaan sano, ap, että sun mies on sanonut, että on osaksi sun syytä...

Kannattaa ainakin yrittää jatkaa elämää miehen kanssa, jos siihen pystyy. Mutta ei pelkästään lasten takia kannata pysyä yhdessä.



Minusta tuntuu että miehesi ei kuitenkaan arvosta sua niin niinkuin pitäis. Joskus on varmasti vaikeaa ja jos miehesi arvostaisi niin ei pettäisi. Asioista yleensä voi puhua ja ongelmista selvitä. Kuitenkin jos teillä seksi on ainut ongelma, niin se on aika pientä verrattuna muihin asioihin. Tottakai seksikin on suhteessa tärkeää, mutta kyllä muut asiat menee edelle.



Sen nyt haluan vielä sanoa, että älä syyllistä itseäsi, myös miehessä on "vikaa". Jos asiat käy liian vaikeaksi niin puhuminen yleensä auttaa, oli se kuuntelija sitten mies, ystävä, terapeutti yms. Tsemppiä nyt vielä, tuli itsellekin vähän huono olo kirjoituksestasi, kun itse tosiaan melkein saman kokenut, voin kyllä uskoa kuinka rikki olet :(





-Toisen kommentin kirjoittaja

Siis jos sua ei ap haluta, niin myös mies voi tehdä jotakin piristääkseen teidän seksielämää ja auttaa sua haluamaan. Kuten vaikka hommata lastenhoitoapua tai viedä sut kaksinkeskiselle lomalle joskus rentoutumaan.



Mies olisi voinut myös kertoa sulle tuntemuksiaan ENNEN kuin petti, jolloin sulla olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa asiaan, koska olisit ollut tietoinen miehen fiiliksistä. Mun mielestä mies voi rehellisesti kertoa, mitkä syyt johtivat pettämiseen (esim. lattea seksielämä), mutta se ei tarkoita, että vika olis sussa. Mies valitsi itse, miten vaikeita asioita käsittelee ja miten lähtee ongelmia ratkaisemaan.



Kovasti tsemppiä ja jos mieheltä (ja sulta) löytyy voimia ja halua lähteä ratkaisemaan ongelmia YHDESSÄ, niin paljon tsemppiä teille jatkoon! Yksin sä et voi kuitenkaan kantaa vastuuta teidän suhteesta ja ongelmien ratkaisusta, kyllä siihen tarvitaan kaksi. Voimia joka tapauksessa, mihin tahansa ratkaisuun sitten päädyitkin!

Tottakai seksikin on suhteessa tärkeää, mutta kyllä muut asiat menee edelle.

on kyllä vain ja ainoastaan sinun mielipiteesi. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa miehen kanssa, joka ei todellisuudessa halua seksiä lainkaan, ja suostuu siihen pitkin hampain vain minun mielikseni. Siis jos tällainen käytös on jatkuvaa, tilapäisesti sen tietysti ymmärtää. Jos itse on menettänyt kiinnostuksensa seksiin, ja toinen ei ole, niin kyllä se vaan on aika tärkeä juttu. Jos haluaa lasten takia pysyä yhdessä, niin sitten se seksuaalinen osapuoli voi käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla, jollei tämä seksitön aio koskaan hommata halujaan takaisin.

Tunnutstuksesta on aikaa viikko. Nautimme siis ennne tätä toistemme seurasta ja meillä oli ihan kivaa, mutta viikon verran on ollut todellakin latteaa. Ja on ollut aikoja, että toisen seura ei innosta, mutta siis yritin kertoa, että meidän perhe tykkää tehdä asioita yhdessä ja emme riitele niin kuin jotkut muut parit. En varmaan osaa selittää kunnolla.



Mies ei ole suoraan sanonut, että minun syytäni olisi kaikki, vaan tämä oli tulos vuosia kestäneestä huonosta seksistä ja siitä kumpuavasta huonosta itsetunnosta, ei enää siis tuntenut olevansa mies. Syyllistän itseäni, en voi sille mitään. Miksi niin monta kertaa käänsin selkäni, kun toinen olisi halunnut läheisyyttä? Miksi en jaksanut olla läsnä, kun toinen halusi kertoa jotain. Istuin vieressä ja ajatukseni harhalivat jossain muussa kuin mieheni jutustelussa. Miksi olin niin saavuttamattomissa???



Nyt kun olen herännyt tähän todellisuuteen, olen kauhuissani miten kylmä ja etäinen vaimo olin. En ihmettele että mieheni petti. Mutta silti olen vihainen sille, ettei hän herättänyt minua aiemmin, ennen pettämistä. Miksi hän ei silloin tullut sanomaan, että on niin onneton, ettei voi elää enää näin. Jotenkin arkipäivät menivät omalla painollaan, ihan kivasti, joten en tajunnut missä mennään.



Kunpa vain voisin uskoa, että me päästään tästä suosta kuiville.

Tottakai seksikin on suhteessa tärkeää, mutta kyllä muut asiat menee edelle.

on kyllä vain ja ainoastaan sinun mielipiteesi. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa miehen kanssa, joka ei todellisuudessa halua seksiä lainkaan, ja suostuu siihen pitkin hampain vain minun mielikseni. Siis jos tällainen käytös on jatkuvaa, tilapäisesti sen tietysti ymmärtää. Jos itse on menettänyt kiinnostuksensa seksiin, ja toinen ei ole, niin kyllä se vaan on aika tärkeä juttu. Jos haluaa lasten takia pysyä yhdessä, niin sitten se seksuaalinen osapuoli voi käydä tyydyttämässä tarpeensa muualla, jollei tämä seksitön aio koskaan hommata halujaan takaisin.

En nyt ihan tuota tarkoittanut, vaan sitä että esim. musta on tärkeämpää rakkaus toista kohtaan kuin seksi, jos nyt ymmärrät mitä tällä haen? :)

Siis en mäkään olisi suhteessa, jossa ei seksiä olisi ollenkaan, en todellakaan.

-Toisen kommentin kirjottaja

Älä syytä ja soimaa itseäsi tapahtuneesta, toki olisit varmasti voinut itsekin toimia osaltasi toisin joissakin tilanteissa mutta petetyksi tuleminen ei ole sinun syytäsi. On hyvä että näet oman osallisuutesi tapahtuneeseen mutta sinun tulee muistaa, että se oli miehesi joka sinua on pettänyt. Miehesi olisi pitänyt kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan sinulle, avautua ja pyrkiä ratkaisemaan ongelmanne muutoin kuin hakeutumalla suhteeseen toisen naisen kanssa. On inhimillistä erehtyä joskus, mutta silloin vastuu kuuluu kantaa itse omista virheistään. Toivottavasti miehesi ei syytä sinua sivusuhteestaan, koska et ole sellaista ansainnut.



Entinen mieheni petti minua, voin kuvitella pahan olosi, itse näin pitkään unia joissa mieheni petti minua. Syytin aika rankasti itseäni miehen tekosista. Olinhan tehnyt sitä ja tätä, ollut ajoittan tylsä ja lässähtänyt, väsynyt ja vaativa. MUTTA se ei oikeuttanut miestäni pettämään, valehtelemaan, häpäisemään, nöyryyttämään ja salailemaan. Pettämisen sijaan olisi ottanut härkää sarvista ja avannut suunsa. Meillä tapahtumat johtivat eroon, se oli meille oikea ratkaisu.



Jos olette miehesi kanssa päättäneet jatkaa yhdessä, toivon teille kovasti voimia tulevaan. Teillä on varmasti paljon läpikäytävää, jotta saisitte luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen eheytymään. Voimia sinulle!

parisuhdeterapiaan. Siellä saatte asian paremmin työstettyä läpi ja huolehdittua siitä, ettei kummallekaan jää pahasti hampaankoloon asioita kalvamaan.



Voimia, ap!

Usko minua, sinulla tulee vielä vihan ja raivon tunteet. Itselläni tuli ensin myös tuollainen itsensä syylistäminen, etsin vikoja itsestäni. Sittemin ovat nousseet nuo em. tunteet. Anteeksianto tulee myöhemin, jos tulee.

Voi kertoa vaan omasta kokemuksesta enkä halua neuvoa ketään. Itse olen pettänyt miestäni yhteisen tuttumme kanssa. Kaikki tapahtui yhden kesän aikana. Emme jääneet kiinni mutta erosin miehestäni noin puolen vuoden jälkeen. Omaa tuntoa soimasi niin paljon ettei suhteestamme tullut mitään. Vaikka rakastin miestäni ja olisin halunnut jatkaa, niin syyllisyyden taakka oli liian suuri. No jossain vaiheessa salasuhde tuli kuitenkin ilmi, "toinen mies" paljasti omantunnon tuskissaan. Sotahan siitä syttyi vaikken enää seurustellut mieheni kanssa.



Jostain syystä mieheni antoi minulle anteeksi ja tahtoi vielä yrittää pelastaa liitomme. Toisaalta toivoin etten olisi koskaan jäänyt kiinni ja näin ollen en olisi loukannut ketään. Toisaalta oli ihanaa että ettei tarvinnut enää salailla. Nyt kolmen vuoden jälkeen olemme edelleen yhdessä, meillä on lapsi ja oma kämppä. Häpeä sisälläni on vieläkin iso ja luulen ettei luotto palaa enään koskaan 100 prosenttiseksi. Enään pettämistäni ei kaiveta riitojen yhteydessä esiin ja luulen että mies on antanut sen oikeasti anteeksi. tai ainakin toivon niin.



Suhteemme on monelta osin parempi kuin ikinä ja olen onnellinen että palasimme yhteen. Vaikka pettämiseen ei oikeuta mikään, niin silti siihen oli syynsä. Mieheni ei huomioinut minua, kehunut nätiksi, seksiä oli liian vähän minun haluihin nähden, emme tehneet yhdessä juuri mitän yms..

Elämä ei ole niin mustavalkoista. Tilanne tekee varkaan. Heikkona hetkenä ja poljetulla itsetunnolla jonkun muun huomio tuntuu taivaalliselta. Tuntee olevansa jotain. En hae mitään sympatioita, mutta niin se vaan on. Kerran täällä eletään ja monen vuoden hiljaselo esim. sänkyhommissa tekee tehtävänsä ikävä kyllä.



Jos suhteemme jossain vaiheessa menisi samaanjamaan kuin ennen syjähyppyäni, niin todellakaan pettäisi. Koittaisin kaikkeni parantaa asiat, jos se ei onnistuisi, niin eroaisin ennenmmin.



Aika parantaa haavat toivottavasti teilläkin. Kerran voi antaa anteeksi, mutta jatkuva pettäminen on anteeksi antamatonta. Jos miehesi on oikeasti pahoillaan, niin hyvä. Kaikkea ei tarvitse sinun otta kontolleen. Hyvää kesää sinulle! Ihminen on välillä heikko... ikävää että näin kävi teille.

Olemme miehen kanssa puhuneet viime viikkona enemmän kuin viime vuosina yhteensä. Siis todella puhuttu, syviä asioita eikä vaan tavallisia lapsiin liittyviä juttuja tai omia toivoita viikonlopun vietosta. Olemme menneet todella syvälle ja analyvoineet suhdettamme ja mahdollista tulevaisuutta.

Mies pelkää, että valun taas jonnekin kotiäiti-planeetalle, etten jossain vaiheessa huomaakaan enää häntä. Minä taas pelkään, että yritän liikaa ja turhaudun siitä etten voi vaan olla. Mistä me löytäisimme taas sen tavallisen HELPON olemisen, jolloin molemmat olisimme tyytyväisiä just niin ilman kommervekkejä. Täytyy myöntää että kaikki muuttui kun ensimmäinen lapsi syntyi.

Pelkään myös sitä, että nyt vaan jollain tasolla kiellän tapahtuneen, vaikka muka käsittelen asiaa. Luulen, että tosiaan edessä on vielä vihan ja raivon tunteet. Pelottaa että sitten kun ne tulee, mitä sitten meille tapahtuu? En halua antaa periksi!!!!

...mutta silti sinun on tajuttava, että kyllä se pääsyyllinen on tähän vain ja ainoastaan miehesi.



Totta kai on selvää, että sinun käytöksesi on ollut miehelle kurjaa ajoittain. Toki sinun olisi pitänyt häntä kuunnella enemmän jne. Silti fakta on se, että kyllä miehen olisi pitänyt sinulle sanoa, ettei voi näin jatkaa jne eikä vain suoraan hypätä vieraan syliin. Niinhän itsekin sanot, että miehesi olisi pitänyt tehdä.



Olet muutenkin liian ankara itsellesi. Sanot, että sinulla on suurin vastuu kaikesta kotiin liittyvästä jne. Entä sinun tunteesi tässä tilanteessa, miten mies on ne ottanut huomioon?



Olet oikeassa, että sinäkin olisit varmasti voinut tehdä asioita toisin, mutta toistan vielä, että kyllä se pettäjä on tässä se syyllinen, et sinä.



Jatkon kannalta on olennaisinta miehen käytös. Osoittaako hän tosissaan katuvansa sekä sen, että tosissaan haluaa sinut pitää? Sinä kerrot, että haluat jatkaa, mutta sinuna en kyllä päästäisi miestä ihan noin helpolla. Nythän mies helposti luulee, että pettäminen oli melkein ok, kun vaimokin kerran häntä anelee jatkamaan eikä toisin päin, kuten pitäisi.



Varmasti voitte tapauksesta päästä yli, mutta kuten sanoin, miehen käytös on nyt tärkeintä.







T: mies.

on se että antaa pettäjälle anteeksi. Pettäjähän nimenomaan hakee hyväksyntää pettämisellä, ja anteeksi saaminen nimenomaan viestittää pettäjälle että tekonsa on ok.



Kerran pettäjä, aina pettäjä. Ihminen ei muutu. Älkää hyvät naiset antako anteeksi oikeesti. Pettäjämiehet ovat hyväksikäyttäjiä, ei sen kummempaa. Nyt se taas nähdään, mies saa naisen tuntemaan olon "syylliseksi" ja tehneensä itse väärin ja ajaneen miehen pettämään. Huh..huh mitä soopaa. Ei pettäjä voi koskaan olla rehellinen. Sori vaan.

Tekee ihan hyvää kuulla toisenkin puolen mietteitä. Mies tuntuu olevan aidosti pahoillaan ja hän sanoi, että hänen elämänsä suurin virhe oli pettää ja toiseksi suurin virhe oli kertoa siitä minulle. Hyvä kuitenkin että kertoi, tämä kriisi aukaisi silmäni kunnolla näkemään missä mennään.



Hän ei pystynyt elämään enää salaisuutensa kanssa ja oletti automaattisesti että jättäisin hänet. Niin minäkin luulin vielä joku aika sitten. Mutta mitäänhän ei tiedä ennen kuin on kokenut ja tämä tilanne vakuutti minut, että haluan vain ja ainoastaan olla yhdessä onnellisina. Kunpa vain tietäisin 100 prosenttisen varmuudella, että mieheni on samaa mieltä. Hän kyllä sanoo niin, mutta luottamus on aika nollassa minun puoleltani. En voi täysillä luottaa, että hän tarkoittaa mitä sanoo.

Miheni sanoi samaa kuin sinäkin, tilanne teki varkaan ja asiat vain meni niin, ei siinä ollut mitään suunnitelmia takana. Nimenomaan hän tunsi olevansa MIES.