En tajua miksi omakotiasujia kadehditaan!

Olen 40 v ja asunut elämästäni 25 v kerrostalossa ja 15 vuotta paritalossa.

En ole koskaan törmännyt möykkääjiin. (Muistan, kun asuin Kalliossa, että pari kertaa jotkut riiteli parin vuoden sisällä. )

Koskaan ei lapsistamme ole valitettu.

Koskaan en ole elämässäni nähnyt dyykkaajia.

Ainoa, mistä voin valittaa, on alakertalaiset. Eli en saanut lapsena rämpyttää pianoa, jottei alakerta hermostunut.

omakotitalossa ne möykkääjät, tupakoitsijat, kyylääjät, lapsien leikkeihin puuttujat, roskidyykkaajat jne. ovat sentään vähän kauempana, ei ihan seinän takana.

Mä olen tavannut noita kaikkia 30 vuoden kerrostalokokemukseni aikana.

Tuuri? Hmmm... ehkä kyse on alueesta ja sijainnista.

En edes niillä ns. huonomaineisilla alueilla asuessani... Päinvastoin, aivan ihania ja avuliaita naapureita! Silloin kun asuttiin esikoislapsen kanssa k-talossa niin naapurin tädit suorastaan kilpaili kuka saa hoitaa lasta jos mulla on jotain menoa. Nyt täällä kökötetään yksin eikä hoitoavusta tietoakaan, naapurit on päivät töissä ja niillä on kädet täynnä omiensa kanssa. 3

ja nyt vuosi omakotitalossa maalla, isolla tontilla haja-asutusalueella. Kerrostaloon meitä ei saisi enää millään. Nyt on oma rauha ja vapaus tehdä mitä huvittaa, lapsillekin löytyy kavereita suht läheltä. Omakotitalossa on varsinkin näin alkuvaiheessa (rakennusurakan jälkeenkin) vaivaa ja tekemistä, mut on se sen arvoista. Olen löytänyt itsestäni viherpeukalon, jota en ennen tiennyt olevan olemassakaan.



Ja toisekseen, omakotitaloa ja pihaa voi laittaa niin paljon kuin haluaa, ja toisaalta olla laittamatta ollenkaan jos ei huvita. Rahaa saa uppoamaan niin paljon kuin haluaa, tai sitten selvitä hyvinkin huokealla. Ap ilmeisesti haluaisi näyttävää ja kaunista, mutta ei haluaisi siitä maksaa tai nähdä sen eteen vaivaa. En ihan ymmärtänyt siis ap:n aloitusta.. :)



Kerrostaloelämä on helppoa ja vaivatonta, mutta ei meitä varten. :)

Tuuri? Hmmm... ehkä kyse on alueesta ja sijainnista.

Koska olen asunut kerrostalossa useassa kaupungissa ja eri alueilla. Ja joka paikassa on aina asunut joku hankala tyyppi joka on terrorisoinut muita asukkaita jotenkin.

Yhdessä talossa puhkotiin pyörien renkaat pyörävarastossa (tekijää ei saatu kiinni) , yhdessä toisessa talossa oli se mainittu roskisdyykkaaja joka järjesteli kaikkien muiden asukkaiden roskia laatikoissa. Yhdessä toisessa talossa oli metelöintiporukka jota ei saatu häädettyä. Jne.

ikäni kerrostalossa eri puolilla ja törmännyt noihin kaikkiin. Mutta so what?

Eiköhän noita löydy joka paikasta, jossa on ihmisiä. Kyllä mun mielestä on hyvä lapsenkin tottua jo pienestä pitäen muiden huomioimiseen, siihen, ettei ihan kaikkea saa tehdä ja siihen, että ihan kaikkien sanomisista ei kannata välittää.

Nytkin vaan naureskellaan yhdelle "pihapoliisille", todelliselle kyylääjälle, jonka elämäntehtävänä on kitkeä Kalliosta jalkakäytäväpyöräilijät, autoilijat ja tupakoijat nyt ainakin. Tuolla se painaa vyölaukku viehuen ja etsii ympäristöstään huomautettavaa.

Olen 40 v ja asunut elämästäni 25 v kerrostalossa ja 15 vuotta paritalossa. En ole koskaan törmännyt möykkääjiin. (Muistan, kun asuin Kalliossa, että pari kertaa jotkut riiteli parin vuoden sisällä. ) Koskaan ei lapsistamme ole valitettu. Koskaan en ole elämässäni nähnyt dyykkaajia. Ainoa, mistä voin valittaa, on alakertalaiset. Eli en saanut lapsena rämpyttää pianoa, jottei alakerta hermostunut.

omakotitalossa ne möykkääjät, tupakoitsijat, kyylääjät, lapsien leikkeihin puuttujat, roskidyykkaajat jne. ovat sentään vähän kauempana, ei ihan seinän takana.

Mä olen tavannut noita kaikkia 30 vuoden kerrostalokokemukseni aikana.

Koska olen asunut kerrostalossa useassa kaupungissa ja eri alueilla. Ja joka paikassa on aina asunut joku hankala tyyppi joka on terrorisoinut muita asukkaita jotenkin.

ilman että kenestäkään on ollut haittaa. Tai jotain remonttimelua tietysti on ollut mutta sitä ei voi laskea, on ihan normaalia. Tällä hetkellä alimmassa kerroksessa kuulemma asuu joku huutaja mutta se ei kuulu meillä ylimpään kerrokseen asti.

ikäni kerrostalossa eri puolilla ja törmännyt noihin kaikkiin. Mutta so what?

Eiköhän noita löydy joka paikasta, jossa on ihmisiä. Kyllä mun mielestä on hyvä lapsenkin tottua jo pienestä pitäen muiden huomioimiseen, siihen, ettei ihan kaikkea saa tehdä ja siihen, että ihan kaikkien sanomisista ei kannata välittää.

Nytkin vaan naureskellaan yhdelle "pihapoliisille", todelliselle kyylääjälle, jonka elämäntehtävänä on kitkeä Kalliosta jalkakäytäväpyöräilijät, autoilijat ja tupakoijat nyt ainakin. Tuolla se painaa vyölaukku viehuen ja etsii ympäristöstään huomautettavaa.

Olen 40 v ja asunut elämästäni 25 v kerrostalossa ja 15 vuotta paritalossa. En ole koskaan törmännyt möykkääjiin. (Muistan, kun asuin Kalliossa, että pari kertaa jotkut riiteli parin vuoden sisällä. ) Koskaan ei lapsistamme ole valitettu. Koskaan en ole elämässäni nähnyt dyykkaajia. Ainoa, mistä voin valittaa, on alakertalaiset. Eli en saanut lapsena rämpyttää pianoa, jottei alakerta hermostunut.

omakotitalossa ne möykkääjät, tupakoitsijat, kyylääjät, lapsien leikkeihin puuttujat, roskidyykkaajat jne. ovat sentään vähän kauempana, ei ihan seinän takana.

Mä olen tavannut noita kaikkia 30 vuoden kerrostalokokemukseni aikana.

Mä ilmoitin tajuavani kadehtimiset tästä perspektiivistä käsin ja siksi ihannoivani omakotitaloasumista ylitse mainittujen kerrostalo ja rivariasumisten. Itse olen todella onnellinen päästyäni eroon siitä jatkuvasta "älä välitä vaikka kuinka harmittaa" ajattelusta, jota joutui jatkuvasti viljelemään näissä kolhoosiasuntoloissa.

Omakotitaloasuminen on ehdottomasti paras asumismuoto jos multa kysytään. Sinkkuna kerrostalossa ja keskellä kaupunkia ehkä mutta sitten myöhemmin ok-talo ehdottomasti.

haluan elää urbaanissa ympäristössä ja jos olisi "pakko" muuttaa muualle, keksisin todennäköisesti keinon karata lehmien luota

kehyskunta, ei ole kovin hyvä termi kuvaamaan yleensä omakotitalo"aluetta"???

onhan niitä omakotitaloja muuallakin kuin kaupunkien ympärillä tai maalla. itse en ees vois asua kovin maaseudulla, kun en tykkää kauheasti paskanhajusta ja olen viel allerginenkin hevosille, lehmille, koirille, heinille ymym. meil on 1000 neliön tontti mukavalla alueella. kouluun n.200m, kauppa alle 500m, keskusta 3 km. en vaihtais koskaan, mutta ymmärrän niitä jotka ei halua tai voi asua omiksessa. eihän siitä mitään tuliskaan jos kaikki haluais. ei riittäs tontit ja jäis suurin osa kaupunkeja tyhjiksi.

Ja omakotitalossa-asuvan ei pitäisi olla niin persaukinen, että 600 euroa pistää vihaksi. Omakotitaloon voi aina sattua jotakin yllättävää, eli pieni puskurirahasto tilillä on melkein pakollinen olla. Kerrostalossa voi vastike tai vuokra yllättäen nousta, mutta isoa yllätysinvestointia ei yleensä kerrostalossa tule.



Kyllä se vuokran tai vastikkeen nousu voi suututtaa, eli rahanmeno on melkein vakio oli asumismuoto mikä tahansa....

pitkällä aikavälillä rahanmeno on suht vakio, kun jaetaan ne kertainvestoinnit esim. 10 vuodella ja verrataan 10 v vuokriin.

Lapsena asuin maalla, aikuisiällä kerrostalossa ja haaveilin rivitaloasunnosta. Viime syksynä ostettiin kuitenkin omakotitalo koska se on ollut aina mieheni haaveena. Itse en ole okt-asumisesta koskaan erityisemmin haaveillut, mutta on tämä kyllä ollut ihanaa! On oma piha missä oleskella kaikessa rauhassa, lähellä on kuitenkin naapureita ja pikkukaupungin keskusta parin kilometrin päässä.



Pihahommat ei ole itseni ikinä kiinnostanut, tänä keväänä istutin ensimmäiset ruukkukukkani pihan somisteeksi. Onhan tässä toki lumien kolaamiset ym huolehditava mutta onneksi mies hoitaa ne pääasiassa mielellään. Talomme on aika iäkäs, joten remontoitavaa riittää. Tykätään kuitenkin molemmat tehdä käsillämme ja onneksi miehellä on riittävät taidotkin niin tietää mitä tekee ja "vahtii" minunkin tekosiani. Ei tässä varmastikaan mitään kadehdittavaa ole, mutta kukin tyylillään. Meille tämä väljä, joskin joidenkin mielestä työtävaativa asuminen sopii. :)

Olen asunut omakotitalossa ja tiedän että minulle kerrostalo sopii paremmin. Okt:ssa on paljon enemmän työtä, milloin mitäkin nurkkaa pitää fiksailla ja päälle kaikki pihatyöt kuten lumenluonti, ruohonleikkuu ja kasvien hoito. Toki okt:ssa on hyvätkin puolensa, mutta ei ole mun juttu :) Ja naapurit ne on okt:ssakin, ja siinä vasta saadaankin iso soppa aikaiseksi jos sukset menee ristiin jonkun aidanrakennuksen tmv. kanssa.

Miehen puolella on kaksikin keäsmökkiä, mutta eipä sielläkään paljon tule aikaa vietettyä, ehkä viikko, kaksi yhteensä. Meillä on pieni parveke, siinä tulee joskus istuskeltua mutta en tykkää makoilla auringossa joten partsi riittää. Jos nurmikolla haluaa makoilla, on meidän lähellä pieni puisto jossa käy tosi vähän ihmisiä eli sinne suunnataan joskus esim. piknikille.

muuttaneet, ettekö kaipaa omalla pihalla istuskelua, auringonottoa, nurmikolla makaamista jne? Vai onko teillä myös kesämökki tai muu kesänviettopaikka? Haaveilen omakotitalosta tai edes rivitalopihasta, että saisin maata nurmikolla. Mietityttää kyllä sekin, että jaksaisinko tehdä pihatöitä, jos OKT hankittaisiin.

Mä en ollut koskaan haaveillut omakotitalosta. Rivariinkin muutin pitkin hampain. Mies ja lapset halusivat omakotitaloon ja lopulta myönnyin tietyin ehdoin, esim. sijainti oli mulle tärkeä, mihinkään korpeen en suostu muuttamaan.

Pihan laittokaan ei innostanut pahemmin, kuvittelin että siitä on kauheesti vaivaa ja kaikki aika menee siihen. No, mä olín ihan väärässä. Kovasti liioitellaan aina miten piha ja sen hoitaminen vie aikaa. Pihan saa laitettua niinkin että ei sille tartte tehdä paljon mitään.

Mä en muutenkaan suostu ottamaan mitään stressiä, jos mua ei huvita tänään haravoida, niin teen sen huomenna, ja kyllä mies ja lapsetkin auttavat.



Eikä meillä mitään hehtaaritonttia ole, joskin ei mitään postimerkin kokoistakaan. Nyt mä olen jopa oppinut pitämään pihasta. Lunta ei nykyään tartte monesti talvessa kolata ja sekin vaan tosta missä autot on, muualla sitä lunta saa ollakin. Ei paha homma ja samalla tulee pikkasen kuntoiltua, mun aivot jotenkin nollautuu kun lunta kolaan. Yksi mitä mä en tee, on ruohonleikkaus, mutta sen hoitaa mies.



Mitä tulee taloon itsessään, niin ei me koko ajan remontoida. Remppa teetettiin kun tähän muutettiin ja paikat on pysyneet kunnossa. Miksi luullaan että omakotitalossa asujat saa koko ajan jonkun paikan rikki?



Omakotitalossa on ihanaa asua, ihan mielelläni en enää kerros- tai rivitaloon muuttaisi.

Mä en suostu muuttamaan Helsingistä ja meillä ei ole täältä varaa talo ostaa. Olis ihanaa kun sais laittaa pihaa ja taloa miten itse haluaa. Ei olisi seinänaapureita, joita näin kerrostalossa asuessa on aina myös ajateltava välillä. Ei tarvitsisi aina pelätä että onko pyörät varastossa ehjät vai ei? vai onko joku käynyt varastamassa venttiilit yms.



Olisan se kiva kun on koirakin ja myös lapsien kannalta.