Lue keskustelun säännöt.
Itsekeskeinen ystävä.
15.06.2009 |
Olen 3-vuotiaan tytön äiti (aviossa). Ystäväni on lapseton sinkku. Hänen käytöksensä on mielestäni joskus äärimmäisen itsekästä..
Esim. olen muutamaan otteeseen pyytänyt (äärimmäisessä hätätapauksessa!) että voisiko hän katsoa lastamme pari tuntia. Esim. jos mieheni on ollut töissä ja minun olisi pitänyt päästä lääkäriin. Syyt ovat aina olleet tätä luokkaa: "en mä nyt oikein viitsi, kun aattelin kattoo yhen leffan koneelta.", "en mä oikein taida jaksaa.". Siis mitä hittoa? Ja kyse ei ole siitä että ajattelisin hänellä olevan vastuun hoitaa lastamme. Vaan enemminkin siitä että kyse on aina ollut hätätapauksesta ja minä olen auttanut häntä aina tarvittaessa. Esim. kuskannut häntä autollani, hoitanut hänen lemmikkiään ja kasvejaan hänen ollessaan lomalla..Myös mieheni on monesti häntä jelpannut ns. miehisissä hommissa.
Lisäksi hänen on äärimmäisen vaikea käsittää että minun tulee ottaa lapsi huomioon valinnoissani.. Eli esim. suuttuu jos olen joutunut siirtämään jotakin tapaamista "lapsen takia". Syy on aina ollut pätevä ja aina olen hyvissä ajoin ilmoittanut. Itse siirtelee tapaamisia esim. syyllä "en taidakkaan jaksaa".
Hän ei myöskään tunnu kestävän meillä kyläillessään sitä että joutuu jakamaan huomion lapseni kanssa. Lapseni ei siis ole mikään "rasittava kakara" joka kerjäisi koko ajan huomiota vaan kyse on ihan arkipäiväisistä asioista. Esim. siitä että lapsi tulee pyytämään juotavaa leikkiensä lomasta ja aikuisten juttu keskeytyy täksi ajaksi.
Ja mainittakoon vielä että ystävässäni on paljon myös hyviä piirteitä. Niitä joiden takia häntä ystävänäni pidän. Mutta tämä itsekkyys/itsekeskeisyys saa minut usein näkemään punaista. Mielenkiinnosta kysynkin että onko tämä ystäväni kohdalla siitä johtuvaa että on lapseton? Onko vastaava käytös yleistäkin? Itse en nimittäin ole tällaista käytössä muissa ystävissäni havainnut. Ja he ovatkin suurelta osin myös vanhempia..
Kommentit (42)
21/42
|
15.06.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Kuulostaa kyllä siltä ettei viitsi, ja niinhän hän on itse asian ilmoittanutkin. Kyllä ystävyyden tulisi olla vastavuoroista. Ymmärrän ettei välttämättä ole halukas lasta hoitamaan mutta esittäisi asiansa hieman ymmärrettävämmin ja tarjoutuisi olemaan apuna vaikka jossain muussa vastapalvelukseksi.
Tuohon ilmiön yleisyyteen sen verran, että minulla on pari kaveria jotka eivät varmasti uskaltaisi tai haluaisi hoitaa lasta edes pientä hetkeä. Kokevat etteivät osaa tai koe omaksi asiakseen. Lähipiiriini kuuluu kuitenkin monia lapsettomia sinkkuja, jotka pitävät lapsista ja osallistuvat touhuihimme mielellään. Hoitamaan en ole vielä ketään joutunut edes pyytämään sillä tyttömme on vasta 7kk, ovat kyllä ilmoittaneet että ovat apuna jos joskus tarvitsee. Kukaan ei ole vielä koskaan loukkaantunut jos en ole johonkin päässyt osallistumaan vaan ymmärtävät hyvin. Eli kyllä se on persoonasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari kertaa viikossa soittaa,että "moi, mä oon kävelyllä,voinko tulla iltateelle?" Kun meillä jo lapset nukkumassa ja on vihdoinkin omaa aikaa hetki... 3
mutta kun ihminen ei ole päästään ihan terve, niin ei ole kiva loukuta toista...
3
se nyt vain on niin, että sinkkuystävät eivät ole lapsenvahteja. Ensinnäkään he eivät voi ymmärtää, miksi äidit eivät pääse lääkäriin tai terassille lähtemään noin vaan:)) Senpä takia en koskaan pyydä sinkkuystäviäni lapsenvahdiksi. Ja toisekseen eihän heillä välttämättä ole edes kokemusta lapsen hoidosta.
Sitten toinen asia: Joku kirjoitti ettei halua hielle ystäväänsä kylään kun mies on kotona?? Miksi ylipäänsä tämä henkilö on ystäväsi? JOs sinulle kelpaa vain hänen seuransa silloin, kun olet päivällä kotona ilman miestä. Meille on sinkkuystät tervetulletia ihan milloin vaan... ja varsinkin vkl ne tulevat yleensä kylään baarireissun jälkeen..no, ei kun lasillinen ottamaan kaverin kanssa:) Ja täälläkin noustaan lasten kanssa aamulla ylös, mutta aina tosi ystävälle aikaa löytyy.
ehkä se ei vaan pidä sun lapsestasi. en mäkää kaikista lapsista tykkää vaik oonkin lapsirakas, ei kemiat vaan kohtaa. eikä kaikista oo pakko ees tykätä, ei ees lapsista.
ystävieni vierailuun, sillä meillä ei ole tarvetta elää "perhe-elämää" keskenämme neljän seinän sisällä joka päivä. Ystävät mahtuvat meille, ei heitä täällä riesaksi asti sentään juokse, jos muutamana iltana viikossa joku käykin - se on vain meistä mukavaa! Ystäväni ovat mieheni tuttuja, ja mielellään hekin tapaavat toisiaan ja vaihtavat kuulumisia tai juttelemme yhdessä asioista. Ei meillä ole mitään pyhää perhe-elämää, mihin ei muut saisi osallistua ja häätää pois nurkista, kun mies tulee kotiin. Tietysti aina kyläilyt ei sovi tai on sovittu jo aimemin miehen kanssa ohjelmaa, ja silloin voin ilmoittaa vierailijoille (jo aiemmin) näistä suunnitelmista eikä kukaan ota nokkiinsa, jos meillä ei voi luuhailla tuntikausia sillä erää.
Selkeä puhe ja rehti asioista sopiminen auttaa aina, silloin ei jää epäselvyyksiä siitä, mikä on sopiva ja toivottu vierailuaika molemmille osapuolille eikä kummankaan tarvitse arvailla toisen toiveita. Voi vaikka sanoa, että kivaa kun tulet käymään, on mukava tavata ja viettää aikaa yhdessä, minulle sopii että vierailet meillä viiteen saakka, sen jälkeen meillä on ...ohjelmaa aikataulussa.
Jos ystääv kysyy voiko tulla iltateelle, voi ihan hyvin sanoa ettei sovi, koska on väsynyt eikä jaksa seurustella kenenkään kanssa vaan tarvitsee hiljaisuutta tms. mutta että olisi kyllä kiva nähdä toisena ajankohtana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla on myös ihania puolia, olemma kerhosta asti olleet kavereita ja viihdyn hänen seurassaan, mutta en jatkuvalla syötöllä vaan sanotaanko,että "sopivina annoksina". Kuten jo aiemmin sanoin, hänellä on takanaan vaikeita sairauksia lapsesta lähtien, on saanut aina kaiken vanhemmiltaan periksi (ja siis tarkoitan kaiken!) sairautensa takia, muutti vasta äsken kotoa, ei ole kiinnostanut, kun kotona oli niin helppoa... Hän saa saikkua heti kun sanoo lääkärilleen "tekis mieli tappaa itteni" ja käyttää tätä ihan häikäilemättömästi ja luulee että sama koskee kavereita! Han saa tehdä mitä vaan, han saa tulla meille neuvomaan minua lapsen kasvatuksessa, penkomaan laatikoita, tutkimaan jääkaappi! Näin hän meillä käyttäytyy...=/
3
ehkä se ei vaan pidä sun lapsestasi. en mäkää kaikista lapsista tykkää vaik oonkin lapsirakas, ei kemiat vaan kohtaa. eikä kaikista oo pakko ees tykätä, ei ees lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityisyyksiä voi tuo kommunikointi tosiaan olla erilaista ja hän ei välttämättä ymmärrä, ettei voi aina tulla teille juttelemaan kun itse tuntee siihen tarvetta. Tuo selkeästi hankaloittaa tilannetta, mutta ehkä voisit silti jutella ystävälle siitä, ettei vierailut aina sovi sinulle, vaikka niin haluaisitkin ja että sinun pitää pitää myös omasta jaksamisestasi huolta, etkä voi olla aina juttuseuraa vaan tarvitset äitinä myös omaa aikaa olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ettei lapsia voi jättää yksin kotiin, laittaa kaappiin tai ottaa minne vain mihin aikaan tahansa mukaan. Lapsettomille ei oikeasti ole mitään käsitystä siitä, kuinka tärkeä säännöllinen päivärytmi lapsiperheelle on. Niin se vain menee!
Linnanmäelle tai terassille?
esikoinen8v, vaikea erityilapsi, keskimmäinen pahimmassa uhmassa ja puolivuotias... ihmisen kanssa,joka ei tiedä mitään lapsista..?! Kuka maksaa kaiken? Ja yksi oksettavimmista näyistä on kun istutaan lasten kanssa terassilla,oli sitten päivä tai yö...
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selkeästi rajoja kuten lapset - ei ole sopiva pehkoa toisten laatikoita yms. Aikuiselle on vaikea laittaa rajoja, mutta päättäväisyys ja lempeä ohjaaminen varmasti pidemmän päälle tehoaa. Ystävän on hyvä havaita, ettei ihan kaikki käykään.
En minäkään sen kummemmin hänen koirastaan tai huonekasveistaan pidä, mutta olen auttanut kun hän on apuani tarvinnut!
Ystäväni on ollut päiväkodissa muutaman kesän töissä joten en usko että kyseessä olisi pelko tai inho lapsia kohtaan.
Ja tosiaan olen pyytänyt häntä äärimmäisen harvoin ja todellisessa hätätilanteessa. Tyttäreni on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen ja tämä tunnin-parin hoito tarkoittaisikin hänen kohdallaan sitä että tyttö katsoisi esim. muumeja nauhalta ja ystäväni olisi vain paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityisyyksiä voi tuo kommunikointi tosiaan olla erilaista ja hän ei välttämättä ymmärrä, ettei voi aina tulla teille juttelemaan kun itse tuntee siihen tarvetta. Tuo selkeästi hankaloittaa tilannetta, mutta ehkä voisit silti jutella ystävälle siitä, ettei vierailut aina sovi sinulle, vaikka niin haluaisitkin ja että sinun pitää pitää myös omasta jaksamisestasi huolta, etkä voi olla aina juttuseuraa vaan tarvitset äitinä myös omaa aikaa olla yksin.
joten pakostakin olemme melkein sukulaisia...
3
mihinkää edes yhden "tavallisen" pikkulapsen kanssa, saati että niitä olisi ollut kolme. Päiväuniaika yms. kyllä vaikuttivat sen verran päivärytmiin ja lähtömahdollisuuksiin, että niiden mukaan mentiin tai pysyttiin kotona.
... ettei lapsia voi jättää yksin kotiin, laittaa kaappiin tai ottaa minne vain mihin aikaan tahansa mukaan. Lapsettomille ei oikeasti ole mitään käsitystä siitä, kuinka tärkeä säännöllinen päivärytmi lapsiperheelle on. Niin se vain menee!
ja sinä voit painua sinne missä pippuri kasvaa!!! Ei lapsettomatkaan ihan idiootteja ole!
vastavuoroisuutta, vaan on tottunut olemaan saamapuolella ihmissuhteissa? Jotkut joilla lapsuus ei ole ollut ihan tasapainoinen, ovat vailla tätä taitoa mikä sitten rasittaa ihmissuhteita aikuisenakin. Harmi juttu ap. En usko että muu kuin suora puhe auttaa - ystävä ei taida ymmärtää ystävyyssuhteen pelisääntöntöjä. Tai sitten sopeudut tilanteeseen, mutta alat miettiä tarkemmin, kuinka paljon itse viitisit auttaa ystävää ja rajoittaa omia palveluksiasi.
SAmalla voi sanoa, että sinusta tuntuu kurjalta ottaa hoitoon kasveja yms. koska sinulla on muutenkin niin paljon huolehdittavaa ettet sitä oikein jaksa ja että eipä ystäväsikään ole jaksanut tehdä vastaavia palveluksia sinulle, että vastavuoroisuus hoivassa olisi suotavaa.
kaikkea, mutta eivätrhän kaikki perheetkään ymmärrä täysin toistensa tapoja ja tottumuksia. Toiset toimivat eri taoin kuin toiset.
Kyllä se on enemmänkin persoonasta kiinni! Ei voi yleistää!!
t. 13
niitäkin on - ihan kuten idiotteja lapsellisia.
Yksi ihan fiksu ystäväni kysyi, otanko vauvani mukaan kahvilatapaamiseemme vai jätänkö sen JONNEKIN? (mihin niitä vauvoja jätetään siksi aikaa kun lähdetään kahvilaan... en tiedä...ehkä ysätävä tarkoitti, jätänkö sen hoitoon jollekin, vaikka isälleen tms.).
Jotkut ihmiset (sivilisäätyyn tai lapsilukuun katsomatta) eivät ymmärrä, ettei kaikilla ole isovanhempia tms. apulaisia joille lapsen voi jättää milloin vain ja että äiti ei ole aina kykenevä lähtemään rientoihin.