Lue keskustelun säännöt.
Itsekeskeinen ystävä.
15.06.2009 |
Olen 3-vuotiaan tytön äiti (aviossa). Ystäväni on lapseton sinkku. Hänen käytöksensä on mielestäni joskus äärimmäisen itsekästä..
Esim. olen muutamaan otteeseen pyytänyt (äärimmäisessä hätätapauksessa!) että voisiko hän katsoa lastamme pari tuntia. Esim. jos mieheni on ollut töissä ja minun olisi pitänyt päästä lääkäriin. Syyt ovat aina olleet tätä luokkaa: "en mä nyt oikein viitsi, kun aattelin kattoo yhen leffan koneelta.", "en mä oikein taida jaksaa.". Siis mitä hittoa? Ja kyse ei ole siitä että ajattelisin hänellä olevan vastuun hoitaa lastamme. Vaan enemminkin siitä että kyse on aina ollut hätätapauksesta ja minä olen auttanut häntä aina tarvittaessa. Esim. kuskannut häntä autollani, hoitanut hänen lemmikkiään ja kasvejaan hänen ollessaan lomalla..Myös mieheni on monesti häntä jelpannut ns. miehisissä hommissa.
Lisäksi hänen on äärimmäisen vaikea käsittää että minun tulee ottaa lapsi huomioon valinnoissani.. Eli esim. suuttuu jos olen joutunut siirtämään jotakin tapaamista "lapsen takia". Syy on aina ollut pätevä ja aina olen hyvissä ajoin ilmoittanut. Itse siirtelee tapaamisia esim. syyllä "en taidakkaan jaksaa".
Hän ei myöskään tunnu kestävän meillä kyläillessään sitä että joutuu jakamaan huomion lapseni kanssa. Lapseni ei siis ole mikään "rasittava kakara" joka kerjäisi koko ajan huomiota vaan kyse on ihan arkipäiväisistä asioista. Esim. siitä että lapsi tulee pyytämään juotavaa leikkiensä lomasta ja aikuisten juttu keskeytyy täksi ajaksi.
Ja mainittakoon vielä että ystävässäni on paljon myös hyviä piirteitä. Niitä joiden takia häntä ystävänäni pidän. Mutta tämä itsekkyys/itsekeskeisyys saa minut usein näkemään punaista. Mielenkiinnosta kysynkin että onko tämä ystäväni kohdalla siitä johtuvaa että on lapseton? Onko vastaava käytös yleistäkin? Itse en nimittäin ole tällaista käytössä muissa ystävissäni havainnut. Ja he ovatkin suurelta osin myös vanhempia..
Kommentit (42)
Oikeastaan hirvittävän alentuvalta ja jonkinlaista inhoa täynnä olevalta. Sinua pitäisi pitää jonain suurena sankarina, kun olet näin kuvottavan ihmisen kanssa ollut tekemisissä lapsesta saakka, mutta ei sinua sentään pitäisi vaatia käyttämään aikaasi tämän ihmisen kanssa silloin, kun sinulla on joku vähemmän kuvottava ihminen seurassasi.
Etkö oikeasti näe tässä ihmisessä mitään arvokkaita ja hyviä ominaisuuksia, ja jotain, mistä itsekin olisit elämäsi varrella saanut, vai onko suhteenne vain hyväntekeväsyyttä sinun puoleltasi? Koska ei tuollainen ole ystävyyttä.
Eli ollaan tunnettu kerhosta asti ja kuten sanoin tällä ystävällä on ollut erittäin vakava sairaus joka on myös vaikuttanut hänen ulkonäköönsä... Minä olen aina ollut se,joka on pysynyt vieressä! Ollut hänen kanssaan kun muut eivät kehdanneet hänen kanssaan liikkua! Katsonut vierestä,kun hän joutuu piikittämään itseään joka päivä koko lapsuusajan, jopa auttanut siinä! Minä pystyn olemaan vieressä,kun hän irrottaa silmänsä putsaa sen! En ole hylännyt häntä,kun hän on yrittänyt itsemurhaa ja ollut suljetulla osastolla pakkopaidassa, EI minä olen pysynyt hänen ystävänään aina... Pystyisittekö te tähän?! Kysympähän vaan... Nyt vaan tilanne on toinen, minulla on kolme lasta ja meillä on perhe,johon hän EI kuulu... En todellakaan ole ilkeä, olen realistinen... Vai pitäisikö ottaa minun ja mieheni viereen nukkumaan? EI, nyt on aika jo aikuisena naisena ruveta elämään omaa elämää... Suureksi osaksi kuitenkin kyse on hänen omasta saamattomuudestaan,johon on tottunut, kun asui pitkälti yli 2-kymppiseksi kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut ei mua silti huvita toisten muksuja vahtia. Sitä paitsi lapsettomilla ei aina edes ole mitään aiempaa kokemusta lastenhoidosta, joten eipä ihme jos kauhistuttaa pelkkä ajatuskin muksun kanssa yksinjäämisestä.
Lisäksi muaki kyllä tympäsee nämä tapaamisten siirtämiset jos ne tapahtuu samana aamuna kun lähtö olisi.
Ja ps. sinulle joka tokaisit että kaveri saa lähteä pois kun mies tulee kotiin, huh huh, kiva ystävä sinäkin. Tervettä menoa teillä.
Ja ps. sinulle joka tokaisit että kaveri saa lähteä pois kun mies tulee kotiin, huh huh, kiva ystävä sinäkin. Tervettä menoa teillä.
[/quote]
Mitä ihmeellistä siinä on,että mies tulee rankan päivän jälkeen kotiin ja haluaa olla perheen kanssa, lue tarkemmin mun kuvaukset tuosta ystävästä niin tiedätkin jotain...
ps.sulle: meill on vaikea erityislapsi, jolle tosiaan olisi myös tärkeä pitää rutiinit ja yllä ja että jokainen päivä olisi kellontarkasti suunniteltu... Tämähän nyt ei onnistu kolmen lapsen kanssa, mutta sen voin tehdä että kun hän tulee kerhosta, meillä ei ole ylimääräisiä ihmisiä kotona...
Ja ps. sinulle joka tokaisit että kaveri saa lähteä pois kun mies tulee kotiin, huh huh, kiva ystävä sinäkin. Tervettä menoa teillä.
Mitä ihmeellistä siinä on,että mies tulee rankan päivän jälkeen kotiin ja haluaa olla perheen kanssa, lue tarkemmin mun kuvaukset tuosta ystävästä niin tiedätkin jotain... ps.sulle: meill on vaikea erityislapsi, jolle tosiaan olisi myös tärkeä pitää rutiinit ja yllä ja että jokainen päivä olisi kellontarkasti suunniteltu... Tämähän nyt ei onnistu kolmen lapsen kanssa, mutta sen voin tehdä että kun hän tulee kerhosta, meillä ei ole ylimääräisiä ihmisiä kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut ei mua silti huvita toisten muksuja vahtia. Sitä paitsi lapsettomilla ei aina edes ole mitään aiempaa kokemusta lastenhoidosta, joten eipä ihme jos kauhistuttaa pelkkä ajatuskin muksun kanssa yksinjäämisestä. Lisäksi muaki kyllä tympäsee nämä tapaamisten siirtämiset jos ne tapahtuu samana aamuna kun lähtö olisi. Ja ps. sinulle joka tokaisit että kaveri saa lähteä pois kun mies tulee kotiin, huh huh, kiva ystävä sinäkin. Tervettä menoa teillä.
Laskeudu alas sieltä pilvilinnoista! terveisin kolmonen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukeutukoon siihen ukkoonsa sitten joka käänteessä, ällöttävä "ystävä".
Sulle kelpaa kaveri vain silloin kun sulle passaa, mut kulti se on kuule kaksisuuntainen katu tuo ystävyyskin!!
Eli ollaan tunnettu kerhosta asti ja kuten sanoin tällä ystävällä on ollut erittäin vakava sairaus joka on myös vaikuttanut hänen ulkonäköönsä... Minä olen aina ollut se,joka on pysynyt vieressä! Ollut hänen kanssaan kun muut eivät kehdanneet hänen kanssaan liikkua! Katsonut vierestä,kun hän joutuu piikittämään itseään joka päivä koko lapsuusajan, jopa auttanut siinä! Minä pystyn olemaan vieressä,kun hän irrottaa silmänsä putsaa sen! En ole hylännyt häntä,kun hän on yrittänyt itsemurhaa ja ollut suljetulla osastolla pakkopaidassa, EI minä olen pysynyt hänen ystävänään aina... Pystyisittekö te tähän?! Kysympähän vaan...
Nyt vaan tilanne on toinen, minulla on kolme lasta ja meillä on perhe,johon hän EI kuulu... En todellakaan ole ilkeä, olen realistinen... Vai pitäisikö ottaa minun ja mieheni viereen nukkumaan? EI, nyt on aika jo aikuisena naisena ruveta elämään omaa elämää... Suureksi osaksi kuitenkin kyse on hänen omasta saamattomuudestaan,johon on tottunut, kun asui pitkälti yli 2-kymppiseksi kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on sinun vuorosi hoitaa kukkia/lemmikkiä. Näin se menee.
hän saattaa yhtäkkiä soittaa,että "hei, lähetäänkö lintsille?" tai "lähetkä terassille,kun on niin kaunis ilma..." Ja sitten suuttuu,kun vastaan,että "kyllähän sitä menis vaikka mihin,mutta kun on kolme lasta"
Joskus kun pyydän hänet meille päivällä kahville, hän tulee mieluusti ja antaa minun käydä suihkussa yms.mutta hän ei taas ymmärrä missä menee rajat! Olen aina sanonut,että kun mies tulee töistä,niin silloin sopii lähteä, sitten me aloitamme meidän perheen normiarjen, mies haluaa rauhassa suihkuun yms... Mutta ei! Useasti jää sitten vaan tänne istumaan,joskus jopa iltamyöhään ja sanoo "aattelin jäädä teijän kans kattoo leffaa"!! Kerran minä lähdin asioille,kun mieheni oli jo kotona ja tämä ystävä jäi meille! Siis aivan tajutonta...
Ymmärtäähän sen,hän ei vaikeiden sairausten takia voi ikinä saada lapsia, hänellä ei ole rakkauselämää... Mutta silti pitäisi muistaa se,että hän EI voi ruveta elämään meidän elämää... Ja kun puudän lähtemään, lähtee aina tippa linssissä kotiin, surullistahan tämä on...
Sori,tuli pitkä selostus =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on sinun vuorosi hoitaa kukkia/lemmikkiä. Näin se menee.
Niin en taidakkaan jaksaa. Näin se on alettava toimimaan..
mutta lapsettomana minua pelottaa suuresti hoitaa toisten lapsia. Se vastuu on kamalaa. Ei ole mitään kokemusta lapsista ja siksi useimmiten kieltäydyn kuin suostun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka käyttäytyvät juuri noin, heitä ei vaan lapset kiinnosta. Aivan varmasti ystäväsi auttaisi sua mielellään esim asioissa mitkä ei liity lapsenhoitoon tms. Ja kyllä se asenne siitä muuttuu jos jonakin päivänä tulee ite äidiksi :D
3:
Tuo sama piirre löytyy myös minun ystävästäni! Saattaa tosiaan jäädä koko päiväksi maleksimaan meille jos ei "pois ajeta". Kerran sanoin että:"jaahas meidän tarvitseekin lähteä nyt kauppaan". Eli ts. sinä voisit nyt samalla lähteä. Siihen tämä ystävä tokaisi: "mä voisinkin lähtee mukaan jos syötäis sitten vaikka jotain". Siis ei luoja. Ei vaan tunnu ymmärtävän että haluamme viettää aikaa omankin perheen kesken. Tämä olisi ok jos olisi pitkän matkan päästä ja kävisi harvemmin, mutta kun näin ei ole.
pari kertaa viikossa soittaa,että "moi, mä oon kävelyllä,voinko tulla iltateelle?" Kun meillä jo lapset nukkumassa ja on vihdoinkin omaa aikaa hetki...
3
että vierailuaika on nyt päättynyt - vaikeaahan se on, suoraan puhuminen.
Ainakin nuorena ystävien kanssa tuli luuhattua päivät pääskytysten, mutta nyt lapsellisena se ei enää toimikaan niin, vaan päivät ovat strukturoitu ja lasten aikataulu jäsentää päivää.
Ehkä ystäväsi elää vielä tätä luuhailuvaihetta eikä tajua, että perheellisellä ajankäyttö on erilaista. Ehkä ystävälle pitää osoittaa selkeämmin tämä muutos ja se, että nyt on kotiinlähdön aika.
Joistakin ihmisiä väsyttää tehdä asioita - ei vaan jaksa, koska henkiset voimavarat ovat lopussa tai jotain. Epäreilulta kyllä kuulostaa, että ystäväsi ei auta sinua ja apu ei ole vastavuoroista. Ehkä voisit kysyä suoraan, eikö ystävä uskalla hoitaa lapsia vai miksi elokuvan katsominen on tärkeämpää kuin ystävän auttaminen hädässä. Oletko kysynys sillä tapaa, että ystävä tietää, miten tärkeästä menosta sinulla on kyse ja että olet oikeasti hädässä avun puutteen vuoksi?
että tulee teille, ja auttaakin teitä, niin kauan kun teillä ei ole parempaakaan seuraa, eli kunnes mies tulee töistä. Sitten on luusereiden parempi tajuta koota luunsa, ja antaa teille laatuaikaa.
Itse en kyllä noin ajattele, jos minulla on ystävä käymässä, voimme jatkaa yhdessäoloa miehenikin kanssa. (Meillä on sitäpaitsi pesuhuoneessa ovi, mies saa käydä rauhassa suihkussa, vaikka meillä olisi vieraita.)
viikonloput onkin sitten taas asia erikseen...
3
Mä en ollut ikinä eläessään vaihtanut vaippoja, vasta omalleni vaihdoin ja en todellakaan ole mikään nuori tyttö.
Kun iso siskoni toi lapsensa hoitoon, hän vaan toi ja sanoi tulee parin tunnin päästä, me istuttiin kolmisin ringissä ja mä lauloin heille, en osannut mitään muuta tehdä. Vähän ajan päästä toinen lapsista alkoi huutamaan, n 1 1/2 v vanha, en tajunnut missä on vika. Äiti tuli, lapsi huusi ja huusi, äiti sanoi et viitsinyt sitten ottaa lapselta takkia päällä. Tämä oli ollut meillä ulkovaatteet päällä, kun en huomannut tätä.
Eipä tuonut toiste.
Mä mielellään autan ystäviäni, kun olin lapseton, vein leipomuksia jne, mutta ns lapsenvahdiksi minusta ei ollut.
Ja suoraan sanoen ei ole vieläkään, kuin tietty omaa hoidan ja mielellään. En ole mitenkään varma otteissani ja minusta olisi suoraan sanoen kamalaa jos hoitaisin toisen lasta pari tuntia. Saati sitten koko iltaa.