Lue keskustelun säännöt.
Itsekeskeinen ystävä.
15.06.2009 |
Olen 3-vuotiaan tytön äiti (aviossa). Ystäväni on lapseton sinkku. Hänen käytöksensä on mielestäni joskus äärimmäisen itsekästä..
Esim. olen muutamaan otteeseen pyytänyt (äärimmäisessä hätätapauksessa!) että voisiko hän katsoa lastamme pari tuntia. Esim. jos mieheni on ollut töissä ja minun olisi pitänyt päästä lääkäriin. Syyt ovat aina olleet tätä luokkaa: "en mä nyt oikein viitsi, kun aattelin kattoo yhen leffan koneelta.", "en mä oikein taida jaksaa.". Siis mitä hittoa? Ja kyse ei ole siitä että ajattelisin hänellä olevan vastuun hoitaa lastamme. Vaan enemminkin siitä että kyse on aina ollut hätätapauksesta ja minä olen auttanut häntä aina tarvittaessa. Esim. kuskannut häntä autollani, hoitanut hänen lemmikkiään ja kasvejaan hänen ollessaan lomalla..Myös mieheni on monesti häntä jelpannut ns. miehisissä hommissa.
Lisäksi hänen on äärimmäisen vaikea käsittää että minun tulee ottaa lapsi huomioon valinnoissani.. Eli esim. suuttuu jos olen joutunut siirtämään jotakin tapaamista "lapsen takia". Syy on aina ollut pätevä ja aina olen hyvissä ajoin ilmoittanut. Itse siirtelee tapaamisia esim. syyllä "en taidakkaan jaksaa".
Hän ei myöskään tunnu kestävän meillä kyläillessään sitä että joutuu jakamaan huomion lapseni kanssa. Lapseni ei siis ole mikään "rasittava kakara" joka kerjäisi koko ajan huomiota vaan kyse on ihan arkipäiväisistä asioista. Esim. siitä että lapsi tulee pyytämään juotavaa leikkiensä lomasta ja aikuisten juttu keskeytyy täksi ajaksi.
Ja mainittakoon vielä että ystävässäni on paljon myös hyviä piirteitä. Niitä joiden takia häntä ystävänäni pidän. Mutta tämä itsekkyys/itsekeskeisyys saa minut usein näkemään punaista. Mielenkiinnosta kysynkin että onko tämä ystäväni kohdalla siitä johtuvaa että on lapseton? Onko vastaava käytös yleistäkin? Itse en nimittäin ole tällaista käytössä muissa ystävissäni havainnut. Ja he ovatkin suurelta osin myös vanhempia..
Kommentit (42)
Yhden kanssa voi liikkua vielä ihan kuin sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lasta vahdin silloin tällöin yh-kaverini lapsia että hän pääsi just käymään lääkärissä ym. Se oli hirveän stressaavaa, vaikka lapset oli ihan ok. Ei vaan mun juttuni, mieluummin oisin tehnyt mitä tahansa muuta kaverin eteen. Ja kun tää ystävä pääsi yksin kämpästä pihalle, hän liitti näihin lääkärireissuihin aina jotain muutakin, ei vaan kertonut etukäteen. Ymmärrän sen oikein hyvin, että yksin shoppailu ym. hänelle harvinaista herkkua ja tärkeää, mutta minä odotin kotonaan sekuntikellon kanssa sitä hetkeä, kun hän pääsisi kotiin...
Mitäpä, jos ensi kerralla yrittäisit minimoida sen ajan, minkä hänen pitäisi lapsia vahtia? Eli pyydät, että menette yhdessä lääkäriin, ja hän odottaa lasten kanssa puistossa/odotushuoneessa sen ajan kun olet lääkärillä. Sitten menette yhdessä jädelle. Näin hänen ei tarvitse olla lasten kanssa kuin vartti kahden tunnin sijaan, mutta saa viettää aikaa sinun kanssasi. Tuollaiseen vahtimiseen minä ainakin olisin suostunut paljon helpommin.Tietenkin siitä on sulle vaivaa, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.
Tää mun ystävä oli itse juuri sellainen, ettei oikein osannut kylästellä. Hän saattoi viipyä kuusikin tuntia, olla kuin kotonaan ja lapset riehui. Olihan se vaikea sanoa, että nyt jos lähtisitte kotiin niin ei ihan kaikki pimahdettais, mut pakko oli!
PS: tajusi kyllä, että ap:tä stressaa koko ystävyyssuhde, eikä vaan lapsenvahtiminen, mut ei ole aikaa kommentoida kuin sitä vaan..