Onko tällainen normaalia?

Naapuriin muutti perhe, joiden lapsi menee meidän lapsen kanssa samalle luokalle syksyllä. Ajattelimme tämän naapurin äidin kanssa, että olisi kiva jos lapset tutustuisivat toisiinsa jo etukäteen, ja äiti pyysi meitä käymään. Koska lapsemme on ujo eikä halua mennä ensimmäisellä kerralla yksin uuteen paikkaan, varmistin että sopiihan, että minäkin tulen, koska meidän x ei uskalla tulla vielä yksin. Se oli ok. Kuitenkin kun sitten menimme heille sovittuna aikana, osoittautui, että kotona oli vain perheen isä + muut lapset, ja isä ei vaikuttanut ollenkaan joko tietäneen että tulemme tai ei ainakaan mitenkään innostuneelta asiasta. Notkuimme siinä pihalla sitten tunnin verran, lapsilla leikki sujui ihan ok, mutta isää ei näkynyt koko aikana.



Seuraavana päivänä äiti soitti taas ja kysyi voisivatko lapset leikkiä. Minä sanoin että ok, meille voi tulla, ja sovimme että tulevat. Lasta ei kuitenkaan näkynyt, ja sitten äiti tekstasi että ei se isä voinutkaan tuoda lasta, voisitko soittaa hänelle. Siihen sanoin että en voi, sopikaa keskenänne, ja että ei tällä tutustumisela niin kiirettä ole, mutta äiti vaan oli että "mutta kun meidän X:llä ei ole kaveria" jne. Ja pyysi meitä taas sinne, no menimme, ja silloin äiti oli paikalla, mutta menimme suunnilleen perheriidan keskelle missä vanhemmat kiistelivät umpi saa lähteä hoitamaan asioita. En ole yleensä mikään hiljainen tyyppi, mutta menin ihan hämilleni ja yritin olla kuin en olisikaan, lapset leikkivät kyllä ihan ok.



Mutta siis, haluaisin että tytöistä tuisi kavereita, mutta en vaan nyt tiedä miten etenisin tässä asiassa. Olisiko ehdotuksia? Miten suhtautua tuollaiseen? Miten tutustutatte lapsia jos tuollainen mukaan meneminen ei onnistu?