Pitkät naiset, hujopit ja amatsonit! : )

Hei!



Olen 177 cm, enkä ole kyllä koskaan hävennyt pituuttani. Huvittavaa on se, että minua luullaan usein 185 cm pitkäksi (olen harrastanut koko ikäni urheilua & kuntosalia joten ryhti on säilynyt), vaikka en pitäisi korkkareitakaan.



Suunnattomasti ärsyttää se, että joskus on vaikea löytää sopivan pituisia housuja, kun minulla on vielä pitkät jalat. Korkokenkiä olen pitänyt aina, tosin nyt raskauden aikana ne ovat vähän hankalat etupainon vuoksi :). Muuten olen aina ollut hoikka ja sopusuhtainen.



Jotenkin tuntuu, että pitkät naiset huomataan helpommin. Itse en pidä lyhyistä miehistä joten joskus sellaisten hakkailu ärsyttää... ja onpa sellaisilta joskus saanut kuulla olevansa niin pitkä, että miksi käytän korkokenkiä. Oma mies on 184 cm ja tykkää vaan siitä jos käytän korkokenkiä...



Tyttärille kasvuennusteet ovat 177 cm ja 179 cm, ei kyllä haittaa. Minusta koko suojelee jonkun verran "häiriökäyttäytyviltä" miehiltä esim. kaduilla.



Kyllähän sitä joskus tuntee itsensä aika pilvenpiirtäjäksi, mutta siihen on ilmaisesti aika tottunut nykyisin.

Minä luulin olevani pitkä kun olen 170cm. Minulla on hyvä ryhti ja aina 15cm korkkarit, niin että minua yleensä aina luullaan yli 180senttiseksi ja sitten ihmetellään, kuinka lyhyt oikeasti olenkaan :)



Olen just kotonani tässä pituudessa, minusta saa korkkareilla tosi näyttävän.

mutta kaksi 186 senttistä löytyi. Olen aina joka paikassa pisin, mutta sentään virtuualimaailman kautta löytyy pidempiä.



Minä en tosiaan miellä alta 180 cm naisia hujopeiksi tai erityisen pitkiksi.



Olen ollut aina tosi hoikka, mutta T-mallinen rakenteeltani (leveät hartiat, isohkot tissit, poikamaisen kapea lantio) ja luulen että toi iso yläosa vielä tavallaan lisää koon tuntua.



Paras oli kun minulta kysyi yksi nainen että olenko yli 195 cm?



t se aikaisemmin vastaillut 182 cm

Olen sinut pituuteni kanssa, mutta toivoisin, ettei tytöistäni tulisi ihan näin pitkiä -vaikka tällä kasvutahdilla luultavasti tulee.

En ole korkokenkätyyppiä, mutta tarvittessa toki käytän. Mieheni on vajaa 10cm minua pidempi.



Olisiko muilla pitkillä vaatevinkkejä; riittävän pitkiä hihoja ja lahkeita etsin.

Oletteko ylpeitä pituudestanne? Käytättekö korkkareita? -En ole. Vieläkin tuntuu välillä, että olen liian iso. En käytä.



Olitteko teineinä kyyryselkäisiä ja häpesittekö pituuttanne? -Olin, kyllä.



Haluaisitteko, että tyttäristänne kasvaisi myös tosi pitkiä? -Ei ole tyttäriä.

Onko miehenne teitä pidempi vai lyhyempi? -Pidempi, 186 cm.

olen aina tuntenut olevani liian pitkä. Koulussa, harrastuksessa, nyt töissä.. miten tuntuu että joka paikassa on vaan alle 165 cm naisia!



Ja jatkuvasti saa kuulla: voi miten sinä olet pitkä.. Eihän lihavillekkaan sanota: voi kun sinä olet niin lihava!



Mieheni on minua pidempi, lapsistakin varmasti tulee pitkiä, tyttökin on. Tiedän, että hänestä tulee pitkä, ja toivon että osaan vahvistaa hänen itsetuntoaan niin ettei hänen tarvitse koskaan hävetä pituuttaan.



Nyt alan olla jo sinut pituuteni kanssa, usein saan kuulla miehiltä kehuja kuinka pitkät naiset on kauniita. Olen jopa ostanut muutamat korkokengät, kunhan vielä uskaltautuisin niitä käyttämään!

Olen 179cm pitkä ja olin kyllä lähes koko kouluajan luokan tai ikäluokkani pisin. Yläasteella taisi olla yksi tyttö, joka oli 182cm pitkä. Teininä olin hieman epävarma pituudestani, en nyt suorastaan hävennyt. Paljon sain kuulla kehuja näyttävyydestä mutta omasta mielestäni olin ruma hujoppi, vaikka kuvista katsottuna niin ei kyllä ollut. Nykyisin olen oikein tyytyväinen itseeni ja ylpeä pituudestani, joskus katson jopa kadehtien minua pidempiä naisia. Toki pidän kyllä pieniä (alle 170cm) ja siroja naisia myös kauniina. Kovin korkeita korkoja en käytä, en osaa kävellä niillä. Mieheni on myös "vain" 182cm enkä halua olla häntä hirveän paljon pidempi. Lapsemme (poika ja tyttö) näyttävät perineen isän puolen geenit, sillä he menevät hieman keskikäyrän yläpuolella. Miehen puolella on paljon melko lyhyitä ihmisiä. Toivon silti, että heistä tulee pitkiä. Itse en ole erityisen roteva mutta silti tunnen välillä itseni "isoksi" kavereideni seurassa, jotka painavat kaikki sen 50-65kg, ja ihmettelevät kun itse painan 73-75kg. Siis: "Et sä näytä niin painavalta!" Entinen esimieheni oli 167cm lyhyt, ja se tuntui kyllä minusta hassulta, siis että mies voi olla niin lyhyt. Hänen vaimonsa oli 155cm eli olivat ihan sopusuhtainen pari:)

Pituutta 181cm. Näin vanhemmiten olen ihan ylpeä kaikista senteistäni, mutta pukeutumisen kannalta olisin mielummin 5cm lyhyempi sillä olen lopen kyllästynyt etsimään riittävän pitkiä hihoja ja lahkeita.



Korkoja käytän lähinnä juhlissa ja aika maltillisesti. Arkisin korkoa max 3cm. Minua ei haittaa pituuteni mutta häiritsee ihmisten kanssa jutellessa että heidän naamansa on minun napani korkeudella (näin karrikoiden) ja väkisinkin siinä tulee hieman kumarrelleeksi kuin lapsille puhuisi.



Teininä olin ehkä hieman kyyryselkäinen, mutta en silloinkaan hävennyt pituuttani, sillä yläasteella meitä pitkiä tyttöjä oli useampi luokallani.



Mieheni on 185cm pitkä ja toivon että tytöstämme ei tulisi paljoa minua pidempi sillä ne muutamat extrasentit voivat tehdä elämästä tosi hankalaa. Itsestäni piti tulla 187cm pitkä (Invalidisäätiöllä tekivät kasvuennusteen kun olin 9v.), mutta luojan kiitos en ihan sitä saavuttanutkaan.



Tosi kiva ketju, kiitos ap:lle kun teit aloituksen.



*****

Ei-Maksettu-Mainos: Englannissa on muuten kiva vaateketju nimeltään Long Tall Sally. Heiltä saa myös nettikaupan kautta tilattua vaatteita Suomeen. Itse pistäydyin juuri Lontoossa ko. liikkessä santsaamassa hieman työvaatetta. Ihana paikka, paikoin vaatteet olivat liiankin pitkiä minulle. :)

ja kulkenut ryhti suorassa. Tietysti käytän korkoja, vaikka jalat on pitkät niin ne on paksuhkot:) Ikinä ei opiskeluaikojen työpaikoilla tytötelty tai pyydetty keittämään kahvia, enkä mä työelämässäkään mitenkään tosissani jaksa kuumakalle-esimiehen (168 cm) ripityksiä ottaa. Oma mies on 198, alle 190 pituisia en ole ikinä katsellut. Jälkikasvusta tullee isokokoista:)

Mieheni minua lyhyempi, mutta ei estä minua käyttämästä korkokenkiä. Yleensä korkkarit juhlissa mutta näin aikuisiällä olen alaknut enmmän myös arkikenkinä käyttämään.

Mies tykkää pitkistä naisista ja tykkää minutsa korkokengissä.



Nuorena pituus oli kauhea asia, selkä kyyryssä istuin pulpetissa. Nyt pituudesta on hyötyä, tuo kyllä näkyvyyttä ja joskus jopa uskottavuutta, ainakin esimieshommissa.



Tytöstäni tulee käyrien mukaan n. 180 cm - toivotaan että osaan hänelle rakentaa sellaisen itsetunnon että pituus ei nuorenakaan häiritse.

Oletteko pitkät myös keskimääräistä hoikempia?

Läydättekö vaatteita helposti?

Musta tuntuu vaikka olen pätkä 164cm niin varsinkin paitoja on vaikea löytää. Hihat karmean pitkät ja helma lyhyt.

tyytyväinen pituuteeni. Olen 175cm, että en edes kovin pitkä. Teininä kävelin kyyryssä ihan siksi, että kaverit oli lyhyitä ja en kuule mitä siellä tuulen alapuolella puhutaan. Nykyäänkin kumarrun keskustelemaan työkaverini kanssa joka on noin 150cm : D

Korkkareita en käytä kun nivelsiteet on menneet nilkoista monesti. Saatan nyrjäyttää nilkkani jopa sängyssä maatessa tai paikallaan seisoessa. Mieheni on 174cm, eli lyhyt.

ilolla vastaan sellaisen 5-10cm lisää! Minusta pitkä nainen on upea näky ja itse käytän korkkareita aina kun vaan mahdollista. Itselläni tämäkin pituus on tuottanut välillä tuskaa, kun sopivia housuja ei meinaa löytyä; eli tarpeeksi pitkiä, jotka eivät sitten lepattaisi vyötäröltä. Treenaan salilla ja hartiat ja hauikset tuottavat myös välillä ongelmia jakkujen ja puseroiden valintaan..

Itse olen 180cm pitkä ja painan n.80kg. Mielestäni olen ihan normaalipainoinen ja 75-kiloisena saan kuulla oleva jo turhan hoikka...



Kiloina tuo paino näyttää kamalalta mutta peilistä katsottuna näytän ihan hyvältä. Jalat ovat pitkät ja hoikat mutta vatsassa on vähän ylimääräistä. Minulla on isot rinnat (80F)ja niistäkin tulee varmaan pari lisäkiloa painoon.

enkä nykyään puidä itseäni edes pitkänä. Ala-asteella hiukan kärsin pituudestani, mutta kyyryyn en ole koskaan mennyt. Ryhtini on hyvä. Nyt ottaisin vaikka pari senttiä lisää pituutta.

itse en ole pitkä mutta mun tyttö 4 v (toukokuussa täytti) on ikäisekseen tosi pitkä (119 cm). Kysymys kuuluu, oletteko jo pienenä ollut paljon pitempiä kun ikätoverit, ja onko teitä asiasta kiusattu esim tarhassa, ala-asteella?

Itse olen 168, ja lapsen isä 183, eli kumpikaan ei mitenkään erityisen pitkiä.

yksi 179cm nainen, joka nykyään jo osaa olla ylpeä joka sentistä.



Nuorempana, kun pituuskasvu oli tosi nopeata (tuossa 12-13 –vuotiaana), niin häpesin pituuttani, kun olin luokan pisin (ja ihan liian laiha, kun energiaa ei riittänyt muuhun kuin pituuskasvuun).



Nykyään käytän arkena (töissä ym) n 3-5 cm korkoja ja juhliin saatan laittaa jalkaani ihan kunnon korkkarit. Mieheni on minua 11 cm pidempi, joten sen puoleenkaan en yhtään aristele laittaa korkokenkiä jalkaan.



Tytöistäni (niitä on tällä hetkellä 2, kolmannesta joka on mahassa en sukupuolta tiedä) toivon pitkiä (n 175 – 180), mutta saa nähdä miten käy. Vastoin kaikkia ”oletuksia” kumpikaan ei ainakaan vielä ole mitenkään kovin pitkä. Varsinkin esikoinen (joka aloittaa syksyllä koulun) oli omassa eskariryhmässään paremminkin siellä lyhyen puolella (kouluhoitajan tarkastuksessa kuukautta ennen 7-vuotis synttäriä oli 121cm)

Oma kohta 9-vuotias on luokkansa pisin tyttö. Ei kärsi siitä mitenkään. On nyt siis jotain 138cm.

Painoa mulla 75 kiloa, joo, kuulostaa paljolta, mutta ei näytä siltä. Ei myöskään mittanauhan kanssa :) Tuntuu hullulta, kun joku sanoo painavansa 48 kiloa :))

Neuvolassa kuopusta viimeisilläni odottaessani harjoittelija kyseli ensin painoa, kun alkoi punnita, että varmaan jotain 70? Sanoin että kyllä se ysillä alkaa!

Itse olen 180cm pitkä ja painan n.80kg. Mielestäni olen ihan normaalipainoinen ja 75-kiloisena saan kuulla oleva jo turhan hoikka... Kiloina tuo paino näyttää kamalalta mutta peilistä katsottuna näytän ihan hyvältä.

Lyhyesti muihin kysymyksiin:

-Mies on 184 cm, en voisi ajatella itselleni lyhyempää miestä kuin itse olen

-Lapset pitkiä, mutta tällä hetkellä vielä mua ja miestä lyhyempiä (siis neuvolakorttien mukaan)

-Toivon, että kasvavat kunnolla (ovat moniallergisia, joten se ei ole itsestään selvyys)

-Käytän korkoja, olen opetellut

-Nykyisin olen ylpeä mitoistani, ennen en ollut

-Koskaan ei ole kiusattu, mutta kyselty on "Kuinka voit olla noin pitkä?" Öö... Mitähän kysyjäkin oikein mietti!? Ja vielä usein aikuinen lapselta!

-Tunnen olevani naisellinen, mulla oli pitkään myös pitkät hiukset, käytän hameita, meikkiä jne. Olen tehnyt teininä myös muotinäytöksiä

silloin parikymmentä vuotta sitten koulussa, minua kiusattiin pituuden,mutta myös kaiken muunkin mahdollisen takia. Olin melkein aina luokan pisin tyttö,mutta pituus ei minua koskaan haitannut,koska olen "aina" pelannut lentopalloa ja ollut pitkien tyttöjen/naisten seurassa.



Tuosta tulikin mieleen, itse "muistan" pituuteni kun näen toisia pitkiä naisia, muuten en kiinnitä siihen mitään huomioo. Suurin osa kavereistani on lyhyempiä, mutta ei heitäkään meidän pituusero mitenkään häiritse.



Lapseni ovat olleet koko ajan ikäistään pidempiä,mutta eivät tosiaankaan kaveripiirinsä ainoita. Koskaan ei ole tullut esiin,että pituuden takia kiusattaisiin.



t.184cm