Lue keskustelun säännöt.
Pitkät naiset, hujopit ja amatsonit! : )
11.06.2009 |
Muita pitkuloita paikalla? Itse olen 180 cm.
Oletteko ylpeitä pituudestanne? Käytättekö korkkareita?
Olitteko teineinä kyyryselkäisiä ja häpesittekö pituuttanne?
Haluaisitteko, että tyttäristänne kasvaisi myös tosi pitkiä?
Onko miehenne teitä pidempi vai lyhyempi?
Itse toivon, että tytöstäni tulisi pitkä, mutta ehkä tuo oma 180 cm vois riittää... Toisaalta, mitä pidempi, sitä parempi palkka, eikö tutkimuksissa näin väitetä?
Oma mieheni on tasan samanpituinen kuin minä, mutta käytän aina kenkiä, joissa pientä korkoa (3-5 cm), joten näytän pidemmältä. Mies tykkää pitkistä naisista ja itsetuntoa riittää.
Kommentit (159)
Unohdit kutsua meitä heinäseipäiksi ja hongankolistajiksi. Vois keksiä myös jotain omaperäisempiäkin ilmaisuja päivän piristeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että käsittääkseni vain miesten pituus vaikuttaa positiivisesti palkkaan. Naisen pituus voi vaikuttaa jopa käänteisesti : kukapa esiMIES tykkää itseään pidemmästä naisalaisesta niin hirmuisesti? Ainakin minä olen kohdannut näitä napoleon-komplekseista kärsiviä ihan tarpeeksi.
Myös naisten pituus vaikuttaa positiivisesti palkkaan. Pitkät naiset saavat parempaa palkkaa kuin lyhyet naiset.
Täyttelen kohta 17 ja aina olen ollut luokkani pisin. Vasta muutaman vuoden sisään olen alkanut oppia hyväksymään pituuteni. Ikinä minua sen vuoksi ei ole kiusattu. Välillä on ihanaa olla pitkä, mutta lyhyempien naisten seurassa olo on epämukava, jos heitä on paljon. En voisi kuvitella itselleni 10cm lyhempää seurustelu kumppania, mutta pitkänäkin kartan yli 190cm miehiä.
En pidä itseäni isona, koska olen hoikka ja vartalossani on naiselliset muodot, luulen että iän myötä opin olemaan ylpeä pituudestani. Ennen kuljin kovastikkin kyyryssä, mutta nyt kun olen tajunnut miten rumalta se näyttää, on selkäni jämähtänyt jo pieneen körmyyn ja sitä on hankala saada suoraksi. Monesti olen miettinyt mitä miehet ajattelee näinkin pitkistä naisista?
en ole ikinä kyyristellyt ja olen aina tykännyt pituudestani.
Käytän korkkareita toisinaan jam ies on saman pituinen kuin olen itse, eli korkkareilla vähän mua lyhyempi. Pidän pitkistä miehistä ja itseäni lyhyempää en olisi ikinä huolinut, kokeiltu toki on... :)
Täällä kirjoittelee 186 cm pitkä ja käytän aina korkokenkiä, lukuunottamatta töissä. Korkeimmat korot on 9 senttiä :)
Musta on ihanaa olla pitkä ja ryhti on ollut aina kunnossa. Miehet tosin aina kommentoivat pituuttani, se alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään, mutta viis niistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän korkokenkiä, juuri äsken ostin juhlakengät, joissa korkoa 12,5 cm. Ne jalassa olen saman pituinen kuin mieheni. =)
Jos tyttärestäni tulisi saman pituinen kuin minä, se olisi oikeinkin ok. Pidempää ei tarvitsisi tulla, mutta ennuste sanoo 186 cm. Onneksi ne ei läheskään aina pidä paikkaansa.
Täällä "vain" 184cm mies joka ihannoi pitkiä naisia. Koskaan en ole päässyt tasamaalla suutelemaan kumartelematta.
Todella harvoin vain näkee pitkiä naisia :-/ mutta selkeästi teitä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin siitä on jo varmaan pari senttiä lähtenyt tähän 45 vuoden ikään mennessä.
Nuorena käytin korkkareita, mutta nykyään ne eivät ole yhtään tyyliäni, ja olen kadottanut kyvyn niillä kävelläkään.
En muista hävenneeni pituutta koskaan, ryhti on kyllä huono mutta kuten aiempi vastaaja sanoi: taitaa olla sukuvika koska setä, täti, veli ovat myös huomattavan huonoryhtisiä.
Hyviä puolia on, että jää ihmisten mieleen ja johtajan paikan ottaminen on helpompaa. Ja uskon, että olen paremmin turvassa satunnaiselta seksuaaliselta väkivallalta: en ole sen näköinen, että minut ihan helposti raahaisi puskaan.
Silloin kun on ollut ylipainoa, olen joskus kokenut olevani aika tankki ja jotenkin liiankin iso (vaikkei ylipainoa ole ollut kovin paljon). Hoikkana koen itseni normaalikokoiseksi.
Mieheni ovat olleet 175 - 195 -senttisiä.
Googlailin tässä aikani kuluksi erilaisilla hakusanoilla etsien keskustelua, josta löytyisi muitakin pitkiä naisia :)
Minulla ei ole edes varmaa tietoa pituudestani, mutta olen kyllä yli 185cm.
Olen ollut ala-aste iästä asti kaikkia huomattavasti pidempi. Useasti olen myös toivonut, että omaa kasvua olisi yritetty estää esimerkiksi e-pillereillä nuoremmalla iällä, vaikka tuota olikin kauhisteltu täällä aiemmin.
Olen aina hävennyt suunnattomasti omaa pituuttani, kaikki ovat aina vähintään pään verran lyhyempiä.
Ja se tunne, kun täytyy kumartua, että kuulee mitä asiaa 165-senttisellä kaverilla on ja tuntee itsensä jättiläiseksi..
Myös selkä on jatkuvasti hirveässä jumissa, sillä työskentelen seisomatyössä ja kaikki tasot ovat suunniteltu ilmeisesti juuri n.170senttisille.
Nykyään olen kuitenkin jostain syystä oppinut olemaan enemmän sinut pituuteni kanssa, kyllästynyt kai siihen entiseen jatkuvaan ahdistukseen.
Toki vieläkin tulee niitä hetkiä, jolloin toivoo, että voisi vajota maahan tai jotain, kun on seurassa jossa on paljon miehiä, ja huomaa, että heistäkään ei ole kukaan itseään pidempi.
Myös vaatteiden löytäminen on aina tuottanut tuskaa, onneksi nykyään on paljon liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet valmistamaan juuri näitä pidempiä farkkuja ja suurempia kenkiä :)
Ennen menetin hermoni siihen, kun jotkut kyselevät pituuttani ja, että pelaanko koripalloa. Olen kuitenkin jo aikoja sitten ymmärtänyt, että ne ihmiset eivät voi ymmärtää, että ne kysymykset ahdistavat minua.
Olen aina toivonut tapaavani jonkun toisen pidemmän naisen, joka olisi kokenut samoja asioita, kuin itse olen. Harvemmin tuolla kaduilla kuitenkaan meitä pitkiä näkee.
Oli kuitenkin mukavaa lukea tätä keskustelua ja huomata, että kyllä meitä pitkiäkin jonkun verran on. Toivottavasti tänne kirjoittelee jotkut vielä tulevaisuudessakin :)
Enkä nyt tiedä saiko tästä viestistä edes mitään selvää, mutta sainpahan ainakin purettua vähän ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään sinut pituutensa kanssa. Nuorenpana inhosin pituuttani ja siitä on seurauksena vielä tänäkin päivänä huono ryhti.
Korkkareita en käytä, en osaa kävellä niillä ja tulee tosi hujoppi olo.
Lasten isä on saman pituinen, lapset ikäisikseen pitkiä joten eiköhän tytöstä tule lähes minun pituinen ja pojasta ehkä vielä pitenpi.
Nykyään olen yhdessä itseäni pitemmän miehen kanssa, joka vielä todella arvostaa pituuttani ja kannustaa "näyttävyyteen".
Palkassa pituus ei näy, mutta usein luullaan johtajaksi osin varmaan pituuden vuoksi!
Joo, voi olla tuo 180 cm on joku raja? Miehet on keskimäärin 178 cm, joten jospa sellainen viisi senttiä pidempi nainene on selvästi pitkä? Eräs kaverini on tuon 182 cm, ja häntä pituus on aina vaivannut enemmän.
Minä olen "se pitkä tyttö", mutta mitään koripalloilijakommentteja en ole saanut. Ryhtini on huono, mutta pidän sitä enemmänkin sukuvikana, myös keskipituisilla siskoillani on huono ryhti.
Se on joskus jotekin kiusallista, kun sattuu liikkumaan useamman keskimääräistä lyhyemmän naisen kanssa. Silloin tuntee olonsa kauhean pitkäksi. Minulla on lyhyitäkin kavereita, mutta ystäväpiirissäni on keskimäärin aika pitkiä naisia. Tuo lievä kiusaantuneisuus, kun toinen tuijottaa minua ylöspäin, saattaa vaikuttaa?
Joskus olen ajatellut, että sellaiset 5 cm lyhyempi olisi kiva olla, mutta tuskin siitä minulle oikeasti mitään hyötyä olisi.
Pituuteni tulee isän suvusta, ja on ihana olla sen puolen sukutapaamisissa, kun ei tunne itseään yhtään hujopiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin on usein pidetty kauhean määrätietoisena ja kunnianhimoisena ihmisenä, vaikka en sitä ole keskivertoa enempään. Pituus varmaan vaikuttaa.
Kerran yllätin itseni ajattelemassa eräästä pitkästä naisesta, että tuo on varmaan tosi kilpailuhenkinen. Ihan vain pituuden takia, muuten en olisi edes kiinnittänyt huomiota. Hämmentävää.
t. 178 cm
Oletteko ylpeitä pituudestanne? Kyllä olen, todella!
Käytättekö korkkareita? Käytän max.10cm
Olitteko teineinä kyyryselkäisiä ja häpesittekö pituuttanne? Olen kantanut pituuteni aina ylpeänä. En ollut kyyryselkäinen, sillä kävin salilla.
Haluaisitteko, että tyttäristänne kasvaisi myös tosi pitkiä? Miehen suvussa pitkiä 175cm-180cm naisia, joten siltä väliltä..
Onko miehenne teitä pidempi vai lyhyempi? Mieheni on tasan 200cm lentopalloilija ja tunnen itseni lyhyeksi hänen rinnallaan ;D Mieheni rakastaa sitä, että olen pitkä ja muodokas nainen :)
Olen aina tykännyt siitä, että olen näin pitkä..äitini on 156cm eli minua 20cm lyhyempi..sitä on monet aina ihmetelleet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en nyt ylpeä pituudestani, mutta en häpeäkään.
En ollut kyyryselkä, luokallamme oli 3 muutakin hujoppia. Käytin kyllä tennareita kesät/talvet
Ei ole tyttöä, mutta mieluummin pitkä kuin pätkä
Tutkimus meni kai niin, että mitä pidempi, sen luotettavammalta vaikuttaa, kunhan ei ole pomoaan pidempi...
Mä en käytä useinkaan korkkareita, kun olen urheillut nivelsiteeni tohjoksi (ei koripalloa ;)) Muuten kyllä käyttäisin. Mun mies on pari senttiä lyhyempi, paljon mua skrodempi. Pituuteni ei haittaa miestä yhtään, ollaan samankokoisia, joten pussailu ja petihommat sujuu hienosti, lisäksi voidaan käyttää samoja vaatteita. Ja muuten, koskaan kukaan mies ei ole valittanut pituudesta, olen seurustellu useammankin lyhemmän kanssa, eivät ole tosin olleet mitään tikku-ukkoja.
Ja hyvä ihminen, mähän olin ihan missimitoissa nuorempana. En vaan silloin tajunnut, kun olin muuten mielestäni niin ruma tms. soopaa. Nyt voi kaiholla katsella niitä kuvia.
mutta tuli vaan mieleen että todellakin riippuu ympäristöstä että onko pitkä vai ei... Olen 165 cm ja minua pidettiin jättiläisenä ja luonnonoikkuna pituuteni takia eräässä Etelä-Amerikan maassa, missä naiset ja miehet melkein kaikki minua lyhyempiä, naiset ehkä noin 130-150 senttisiä keskimäärin. Oli tosiaan ihanaa tulla takaisin Suomeen ja tuntea olevansa normaalipituinen.
Olin nuorena todella pitkä ikätovereihin verrattuna. Nykyään teinit ovat mua paljon pidempiä.
En käytä korkkareita, koska en osaa niilla kauniisti kulkea. Mulla on pattipolvet ja muutenkin erikoinen kävelytyyli.
Olen ylpeä pituudestani, olen näyttävä ja kaunis nainen.
Ikää mulla on 39v.
Repesin tolle koripallolle ja turpaanvedolle!
: DD Aivan samaa olen itse ajatellut...Lisään vielä, että asun täällä pätkien keskellä Irlannissa, jossa olen siis toooooodella pitkä lähes kaikkiin muihin verrattuna, Sekä miehiin että naisiin. : o
On ihanaa käydä Suomessa, seistä vaikka lähijunassa tai käydä kaupassa, ilman, että kukaan kommentoi pituudesta mitään. On ihanaa vain sulautua (pitkähköön) massaan ja olla täysin näkymätön, normaali.
brittien parempi elintaso näkyy myös pituudessa. minulla ainakin irkkuvuosinani (joita ehti aikoinaan kertyä hieman yli 10) belfastissa shoppailu kävi myös pituusterapiasta.
Harmi, että asun täällä todella pöndellä etelässä County Corkissa.
On täälläkin nuorempi väki pidempää kuin vanhempansa. Yläkoulussa näyttää olevan jo ihan itseni pituista porukkaa! : ) Kun elintaso on noussut on jengi tosiaan näköjään kasvanutkin. Mutta esim. naapurit, kaverit ja kaikki muutkin ovat minua TODELLA paljon lyhyempiä. Täältä löytyy aika paljon aivan pätkiä, siis 140 - 150 cm pituisia naisia ja miehiä.
Olen asunut täällä 11 vuotta ja olen tavannut vain yhden itseni pituisen paikallisen naisen, joka on omalääkärini. Hänen kanssaan aina fiilistellään pituusjuttuja... ; D
Ihanaa kun löytyy toinen samanmittainen! Itselleni pituus on ollut aina jonkinlainen ongelma korvien välissä, ja on edelleen kun ikää 30+v.
Ryhtini on onneksi hyvä ja olen hoikka, joten hyvin sopusuhtainen olen. Toisinaan, oikeissa hyvinistuvissa vaatteissa, tunnen ylpeyttä pituudestani ja näyttävyydestäni. Usein tunnen kuitenkin itseni toooosi pitkäksi muiden naisten seurassa, olen ikäänkuin ihan omassa maailmassani täällä yläilmoissa.
Olen itse 15cm pidempi kuin äitini, joten hieman mietityttää oman tyttären tuleva pituus. Toivon, ettei hän kasvaisi juuri 180cm pidemmäksi.
Korkokenkiä en käytä, 3cm korko tuntuu jo aika korkealta minulle.
Iso kiitos ketjun aloittajalle, loistava aihe =)
malleja halutaan usein juuri tuon julkisuuskuvan takia, eivätkä he edusta keskivertoa pitkää naista.
Olet kirahvi, friikki, tiedät sen. Turha puolustella.