Lue keskustelun säännöt.
Pitkät naiset, hujopit ja amatsonit! : )
11.06.2009 |
Muita pitkuloita paikalla? Itse olen 180 cm.
Oletteko ylpeitä pituudestanne? Käytättekö korkkareita?
Olitteko teineinä kyyryselkäisiä ja häpesittekö pituuttanne?
Haluaisitteko, että tyttäristänne kasvaisi myös tosi pitkiä?
Onko miehenne teitä pidempi vai lyhyempi?
Itse toivon, että tytöstäni tulisi pitkä, mutta ehkä tuo oma 180 cm vois riittää... Toisaalta, mitä pidempi, sitä parempi palkka, eikö tutkimuksissa näin väitetä?
Oma mieheni on tasan samanpituinen kuin minä, mutta käytän aina kenkiä, joissa pientä korkoa (3-5 cm), joten näytän pidemmältä. Mies tykkää pitkistä naisista ja itsetuntoa riittää.
Kommentit (159)
...olisin 7-vuotiaana ollut 140cm pitkä. Viidennellä luokalla olin jo 170cm ja siitähän ei paikallinen lääkäritäti tykännyt. Lähetti tutkimuksiin, mutta onneksi toinen lääkäri ymmärsi sanoa, että antaa kasvaa vain. :) Nykyään pituutta on 183cm ja voisin ihan hyvin ottaa muutaman sentin lisää. Musta on hirveän kiva olla pitkä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä ole vuosiin ajatellut olevani pitkä. Ala-asteella olin yleensä pisin ja kiusattiinkin siitä. Kasvupyrähdyskin tuli aikaisiin, yläasteella osa otti kiinni. Vastakkaisen sukupuolen kanssa ahdisti, että onko poika varmasti mua pidempi. Nykyinen mieheni on jotain 183 cm.
Se tökkii, että en ole hoikka. En hirmu lihavakaan, mutta odotusaikana on meinannut mennä 100 kg rikki :(
Mutta olin sen jo 12 vuotiaana. Muut olivat paljon lyhyempiä. Kyllä minä siitä jollain lailla kärsin ja se jäi päälle aikuiseksi asti.
Nyt tunnen itseni joskus jopa lyhyeksi.
Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää jos ei nauti pituudestaan jos siitä saa juuri herkimmässä iässä kuulla kritiikkiä ja kauhisteluja kaikilta.
Miksi ihmeessä häpeät pituuttasi??! Et edes ole kovin pitkä. Onko sinulla muutenkin pulmia itsetunnon kanssa? vaikka olisin 160cm mutta kaikki ympärilläni olisi 140cm niin kyllä tuntisin oloni pitkäksi ja epämukavaksi. Olen aina halunnut kuulua siihen harmaaseen massaan etten juurikaan erottuisi muista. Ja kyllä tuntuu nykyään että on vähän muitakin ongelmia itsetunnon kanssa kun olen lihonnut huomattavasti lasten jälkeen.
Yksi naispuolinen kaverini on 191,5 cm pitka ja toinen 188cm. Alle 180 senttiset naiset ovat taalla melkein lyhyita! Itse olen 170cm, ja minulle kuittaillaan taalla kuinka olen niin pieni! :)
Olen kaikista hollantilaistutuistani aina se kaikista lyhyin, useimmat naiset ovat ainakin 175cm pitkia! Mutta tietenkin tama on niin monikulttuurinen maa, etta kaupoista loytyy kylla vaatteita patkillekin... Sitten taas kun menen lomailemaan Suomeen, niin huomaan etta hei, monet miehet ovat saman pituisia tai vaan vahan pidempia kuin mina itse...(oma mies melkein 2m)
Asuin pitkään Aasiassa, maassa jossa naiset (ja miehet) on tosi pieniä! En ole mitenkään laiheliinikaan, vaan lihaksikas joten siellä tunsin itseni todella jättiläiseksi! Aluksi se oli hauskaa mutta jonkin ajan kuluttua alkoi ärsyttämään, kun kaduilla ihmiset nykivät toisiaan ja hokivat tyyliin, että katsokaa mikä valkoinen jättiläisvalas:D Sitä ennen en käyttänyt oikein korkkareita mutta Aasiassa opettelin;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ketjun lyhyimpiä :-) mutta normaalielämässä itsensä pitkäksi mieltävä.
Minä kasvoin aika myöhään, vasta ala-asteen lopussa aloin olla luokan pisimpiä. Ehkä siitä syystä en häpeillyt pituuttani. Ne tytöt jotka olivat alusta asti pitkiä, joutuivat minun käsittääkseni enemmän häpeilemään pituuttaan. Muunlaisia ulkonäkökomplekseja minulla on kyllä ollut, esim persoonallinen nenä :-) Nykyään olen siitäkin erittäin ylpeä, enkä ikinä leikkauttaisi.
Käytän korkkareita, mutta ehkä 20 ikävuoteen asti käytin mielummin matalia kenkiä.
Mieheni on 178-senttinen, eli usein olen häntä pidempi juhlakenkien kanssa :-) Minua se ei haittaa, ja mieskin vaikuttaa olevan asiasta ylpeä :-) Jostain syystä olen aina seurustellut vain hieman itseäni pidempien kanssa. En tiedä miksi? isäni ja veljeni ovat kyllä hyvin pitkiä, äitini on juuri minun mittaiseni.
Minuakin on joskus harmittanut pituudessa se, että en voi olla "söpö", siis sellainen pieni. Paras ystäväni on minua kymmenen senttiä lyhyempi, ja varsinainen söpöliini.
Luulen että pituuden myötä olen saanut uskottavuutta. Olen toiminut aika miesvaltaisella alalla ja alkuvaiheissa etenin nopeasti ja poikkeuksellisen nuorena. Jos olisin ollut hyvin lyhyt, ehkä minua ei olisi otettu tosissaan? Tytöttelyä en ole koskaan saanut osakseni, ja ehkä pituus karkottaa osan raiskaajaehdokkaistakin. En ole koskaan kokenut fyysistä uhkaa.
ja yläasteella kasvoin vielä nuo neljä senttiä. Silloin nuorempana tunsin itseni jättiläiseksi, varsinkin kun esimerkiksi kylässä käyydessä vieraat aikuiset ottivat asiakseen taivastella, miten iso tyttö voin olla. Enkä siis ollut lihava, pitkä vain. Täytyy kyllä sanoa, että ihmisillä on kummallinen tapa luulla, että toisten pituutta tai lyhyyttä tai lihomisia tai laihtumisia saa arvostella kovaan ääneen (esim kerran eräs perhetuttu huusi minulle kaupassa kovaan ääneen, että äläs syö karkkia tai muuten lihot nuo näköjään pudonneet kilot takaisin... ja luuli vielä varmaan olevansa kohtelias).
Minua on kans joskus harmittanut etten ole sellainen söpö pikkutyttö, jota voi nostella ilmaan tms, mutta ei enää. Oma mieheni on 182 senttiä ja korkkarit jalassa olen melkein saman mittainen. HÄn on kuulemma vaan kovasti ylpeä näyttävästä vaimosta, eikä koe Napoleon-kompleksia siitä, että vaimo on melkein saman mittainen.
terveisin 90
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut mitä olen itselleni toivonut niin lisää pituutta. Olen suorastaan kade teille! Toivon että tyttäremme perisivät isänsä pituusgeenit (190cm) kuin minun, nippanappa 160cm tapin. Iloitkaa tuosta pituudestanne pää pystyssä!
Pitkät naiset ihania,koska sääret ovat pitkät...lyhkäsillä suhteessa pitkätkin jalat ovat "tolppajalkoja"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa eniten se, että kun on pitkä, niin erottuu aina niin hyvin. Tuntuu, että pitää aina laittautua tosi huolellisesti ja pukea kivat vaatteet päälleen, koska jos ulkonäössä on jotain "pielessä", kaikki kyllä heti huomaavat. Mulla on sellanen mielikuva, että jos olis lyhyt, vois päälleen heittää mitä tahansa...
Mulla on paljon lyhyitä ystäviä, ja ne on kaikkien mielestä aina niin "söpöjä". Pitkänä ei pääse koskaan olemaan "söpö" ja se on musta vähän sääli. Tuntuu, että pitkänä on muutenkin pakko olla tosi itsevarma, sillä jos häpeää pituuttaan/ulkonäköään, näyttää vaan tosi typerältä.
Mut pitkänä on kivaa se, että on aina "saanut" syödä määrällisesti vähän enemmän kuin muut ilman, että paino kertyy ^__^
Olen siis 175 ja kuitenkin aina ollut luokkani pisin tyttö ja porukan pisin lähes missä tahansa olen ollutkin. En ole hävennyt pituuttani koskaan enkä kulkenut kyyryssä sen takia. Voisin jopa olla sentin pari pidempikin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 183cm. Nykyään osaan jo välillä olla ylpeä, en käytä korkkareita. Käyttäisin jos ois vähän vähemmän noita senttejä ja pidempi mies. Yläasteella häpesin pituuttani.
Toivon että jos tyttöjä tulee niin ettei niistä ihan yhtä pitkiä tulis. 180 tai alle :D
sanoitte nuorina häpeilevän pituuttanne, osaatteko nyt vanhempina sanoa miksi?? Itse olin myös aina se luokan pisin ja niin kiusattu,että jouduin koulakin vaihtamaan,mutta koskaan en muista hävenneeni pituutta, se oli mielestäni aina "paras puoleni".
-184cm +korot, aina! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella oli aikakausi, jolloin harmitti olla pidempi kuin muut (lähinnä siksi, että koulubileissä kukaan poika ei tullut hakemaan tanssimaan kun olin kaikkia poikia pidempi...)
Tuosta vaiheesta riippumatta ryhtini on aina ollut todella hyvä ja tästä saan edelleenkin palautetta. Tämä ei kylläkään ole ollut koskaan mitenkään tietoista.
Korkokenkiä käytän harvakseltaan - lähinnä juhlissa. Olen enemmän sellainen Converse-farkku-tyttö ;-) Parin samanmittaisen kaverin kanssa räväytämme välillä lähtiessämme Helsingin yöhön laittamalla tiukat farkut ja korkkarit ja kyllä keräämme katseita!
Kolmen tyttöreni pituusennusteet ovat samaa luokkaa kuin omani. Tosin keskimmäinen jää terkkarin mukaan "vain" 175 cm pitkäksi. Tiedä noista sitten, mutta kaikki tytöt ovat tyytyväisiä pituuteensa ja skabaavat siitä, kuka vielä kasvaa äidin ohi ;-D
Mieheni on 187 cm pitkä. Pituusero on oikein passeli: ei tule niska kipeäksi pussaillessa. Mies tykkää pituudestani (no ei kai olisi muuten tykästynytkään!) ja sanoo, että porukka aina väistää astuessani johonkin tilaa. Tiedä sitten häntä - ehkä jonkinlainen amazoniefekti, kun mulla on vielä pitkät vaaleat hiuksetkin :-D
Pidetään liput korkealla (helppo juttu!) ja kasvatetaan lapsistamme - etenkin niistä tytöistä - pituutensa suhteen hyvän itsetunnon omaavia!
Olen 179 cm ja oikein tyytyväinen pituuteeni. Käytän lähes aina 7-10 sentin korkkareita. Olen hoikka ja (kuulemma:)) kaunis, joten kiinnitän huomiota lähes kaikkialla. Olen oppinut pitämään siitä. Tunnen itseni tylsäksi ja näkymättömäksi hiirulaiseksi, jos laitan jalkaani korottomat kengät. Vaikka ei näillä mitoilla ihan näkymätön voi olla :)
Taidan olla ainoa täällä, jolla on tuntuvasti lyhyempi mies? Mieheni on 171,5 cm, joten meillä on aika reippaasti pituuseroa. Itseäni tuo häiritsee aika harvoin ja miestäni ei koskaan - päinvastoin. Hän on hyvinkin ylpeä, varsinkin kun olen korkkareissa. Mieheni on ruuminrakeenteeltaan hyvin skrode, joten voi olla että pituuseromme näyttää entistäkin suuremmalta. En kuitenkaan ole päivääkään katunut, että nain hänet - ei se tosirakkaus katso pituutta! Olen tietysti seurustellut itseäni pidempien miesten kanssa ja olihan sekin kivaa. Pituus ei vaan koskaan ole ollut minulle mikään elämänkumppanin valintaperuste.
Vaik ei tääkää pituus niin pitkä oo, ku voiskii olla, ni toooodella harvoin kävelee kadul vastaa tän pitust naista. :D ja oon huomannu, et jotku lyhyemmät naiset saattaa kattoo kieroo ku ohi kävelee. tiiä, mikä hemmetin ongelma on niillä. Haluis varmaa ite kamppailla tän pituuden kans. Joskus häpesin tätä pituutta niiin paljon, mut pikku hiljaa alkaa osata arvostaa ja kantaa itteää ylpeesti:)
Oon muodoltani tiimalasi/päärynä vartaloinen. Suht hoikka, mut vois tiputtaa pari kiloo ni sit "ois" timmis kunnos. :b
Oon meidän luokan pisin, vaik luokal onkii 16 tyttöö.
on kyllä suurimman osan miehistä mielestä aika ankeita. Sori vaan, tämä on kyllä fakta.
Voitte kuvitella mitä vain. Ja jos teille pitkille on löytynyt tai löytyy miehiä, niin tiedättehän, että on miehiä, joille kelpaa sitten kuitenkin mikä vain, kun parhaita eivät saa.
Sorry, tämä on totuus.
on kyllä suurimman osan miehistä mielestä aika ankeita. Sori vaan, tämä on kyllä fakta. Voitte kuvitella mitä vain. Ja jos teille pitkille on löytynyt tai löytyy miehiä, niin tiedättehän, että on miehiä, joille kelpaa sitten kuitenkin mikä vain, kun parhaita eivät saa. Sorry, tämä on totuus.
varmaan myös tiukka mielipide siihen, miksi jotkut lyhyet miehet yrittävät aivan liian innokkaasti pidempiä naisia? Mikä tekee pitkästä naisesta ankeen? Mallimaailman huiputkin ovat varmasti TOOOOOSI ankeita monien miesten mielestä. Nämäkin naiset ovat saaneet ne miehet, joita muut eivät huoli, voi ei!
En todellakaan, en ikinä, huolisi mitään kainalokeppiä! ;)
- yli 180cm nainen
Itse olen 178 cm enkä koe olevani pitkä, muut on mun mielestä lyhyitä:)
Olen ylpeä pituudestani ja käytän korkoja, arjessa 2-4 cm ja juhlissa 8-10 cm.
En kyyristellyt teininä, olen aina ollut hyväryhtinen. Olin jo ala-asteella pidempi kuin osa opettajista, oli mukavaa katsella rehtoria pitkin nenänvartta:) Ikinä ei ole kukaan tytötellyt tai pyytänyt keittämään kahvia.
Mies on kaksimetrinen, en ole ikinä seurustellut alle 195-senttisen kanssa. Lapsista tulee toivottavasti myös pitkiä:)