SINÄ JOKA ET KIELLÄ MIEHELTÄSI MITÄÄN!

pakko mennä? Paljon paremmin pystyy ystävien kanssa juttelemaan ihan missä muualla tahansa, ilman niitä häiriötekijöitä joita baareissa on. Jokainen normaali ihminen ei todellakaan osaa jättää leikkiä väliin, vaikka se oma vaimo/mies kotoa löytyisikin, on suorastaan idioottimaista väittää noin. Myönnän kyllä, että itse olen elänyt aikanani aika villiä sinkkuelämää, mutta kyllä siellä baareissa aika-ajoin törmäsi näihin "vapaalla oleviin" perheen iseihin, jotka kovasti olivat seuraa vailla. Miksi sinua muuten häiritsee niin kovasti, että tällainen asia on aikanamme mieheni kanssa sovittu? Kaihertaako kuitenkin mielesi sopukoissa pelko siitä, että nuo teidänkään baarireissut eivät mahdollisesti olekaan niin viattomia kuin haluaisit ajatella.

eivät ikinä tekisi moista? Ihan selvästi olet kieltänyt mieheltäsi baarit, koska et häneen luota. Säälittävää kontrollointia.

tässä eniten harmittaakin, että minun miestäni ei baareissa luurailu kiinnosta. Toisin taitaa olla teillä:)

pakko mennä? Paljon paremmin pystyy ystävien kanssa juttelemaan ihan missä muualla tahansa, ilman niitä häiriötekijöitä joita baareissa on. Jokainen normaali ihminen ei todellakaan osaa jättää leikkiä väliin, vaikka se oma vaimo/mies kotoa löytyisikin, on suorastaan idioottimaista väittää noin. Myönnän kyllä, että itse olen elänyt aikanani aika villiä sinkkuelämää, mutta kyllä siellä baareissa aika-ajoin törmäsi näihin "vapaalla oleviin" perheen iseihin, jotka kovasti olivat seuraa vailla. Miksi sinua muuten häiritsee niin kovasti, että tällainen asia on aikanamme mieheni kanssa sovittu? Kaihertaako kuitenkin mielesi sopukoissa pelko siitä, että nuo teidänkään baarireissut eivät mahdollisesti olekaan niin viattomia kuin haluaisit ajatella.

eivät ikinä tekisi moista? Ihan selvästi olet kieltänyt mieheltäsi baarit, koska et häneen luota. Säälittävää kontrollointia.

tässä eniten harmittaakin, että minun miestäni ei baareissa luurailu kiinnosta. Toisin taitaa olla teillä:)

mieheni, en voisi mmärtää jos joku kieltäisi!

pakko mennä? Paljon paremmin pystyy ystävien kanssa juttelemaan ihan missä muualla tahansa, ilman niitä häiriötekijöitä joita baareissa on. Jokainen normaali ihminen ei todellakaan osaa jättää leikkiä väliin, vaikka se oma vaimo/mies kotoa löytyisikin, on suorastaan idioottimaista väittää noin. Myönnän kyllä, että itse olen elänyt aikanani aika villiä sinkkuelämää, mutta kyllä siellä baareissa aika-ajoin törmäsi näihin "vapaalla oleviin" perheen iseihin, jotka kovasti olivat seuraa vailla. Miksi sinua muuten häiritsee niin kovasti, että tällainen asia on aikanamme mieheni kanssa sovittu? Kaihertaako kuitenkin mielesi sopukoissa pelko siitä, että nuo teidänkään baarireissut eivät mahdollisesti olekaan niin viattomia kuin haluaisit ajatella.

eivät ikinä tekisi moista? Ihan selvästi olet kieltänyt mieheltäsi baarit, koska et häneen luota. Säälittävää kontrollointia.

tässä eniten harmittaakin, että minun miestäni ei baareissa luurailu kiinnosta. Toisin taitaa olla teillä:)

miehesi puolesta päättänyt.. ;D

että sohaisen ampiaispesään. Itse asiassa viesti oli tarkoitettukin provosoivaksi. Monella naisella kytee pelko ja epäluulo mielessään näitä oman kumppanin ravintola/pikkujoulu/risteilyreissuja kohtaan. Ei tarvita muuta kuin pienikin vihjaisu siitä, ettei nämä reissut ole välttämättä viattomia niin heti räjähdetään. Se koira älähtää...

ja minä myös. Huvittavaa kun moni luulee, että jos toinen pettää, niin se pettää baarissa. Tilaisuuksia pettämiseen löytää kyllä ilman baarejakin, jos niitä haluaa. Kyttääminen ja menemisen kieltäminen ei auta yhtään. Jos luotto pelaa, voi toisen päästää vaikka vinkuintiaan.

raivostuvat kertoessani, että ollaan miehen kanssa aikanaan sovittu, että yöjuoksut on meidän osalta juostu. En keksi näille joidenkin reaktioille päätöstämme kohtaan muutakaan selitystä kuin, että omaa mieltä kaihertaa epävarmuus oman kumppanin suhteen. Kirjoitinhan heti ensimmäisessä vietsissä, että päätös oli yhteinen, ehdotus jopa tuli ensimmäisenä mieheni suusta.

Edellisistä kokemuksista viisastuneena, minulla olikin yksi tärkeimmistä kriteereistä miehelle se, että miehen pitää olla aikuinen, vastuuntuntoinen, ajattelukykyinen ihminen. En enää halunnut olla mikään läksyttäjä ja nalkuttaja kenellekään.



Tämmöisen hyvän miehen sitten sainkin. Erimielisyyksistä ollaan keskusteltu, ja yleensä toinen on asiaa pohdittuaan ryhtynyt joustamaan, jos on ymmärtänyt asian merkityksen. Turhista asioista ei olla kumpikaan suostuttu joustamaan. Esim. mieheni on sitä mieltä ettei sänkyä saisi työnnellä lattiaa pitkin kun petaa sitä, ettei lattia naarmuunnu. Olen silti salaa välillä työnnellyt sänkyä yksin kotona. Minä taas olen toivonut, että mies rajoittaisi rakkaimman ystävänsä vierailuja meillä, koska en jaksa sitä että tämä ystävä istuu luonamme vähän väliä. Mies on pyrkinyt järjestämään kaverisuhteensa niin, että viettävät aikaa jossakin muuallakin kuin meidän keittiössä, ja että meidän keskeinen aika on aina tärkeintä, kaverien kanssa vietetty aika tulee vasta sen jälkeen.



Olen saanut itse asiassa enemmän kuin toivoisin, sillä mikään erimielisyys ei ole muuttunut jatkuvaksi kestoriidanaiheeksi ja jankkaamiseksi, vaan asiat ovat aina edenneet suuntaan tai toiseen. Mahtavaa!



Jos joku nainen on ruvennut perhettä perustamaan lapsellisen, sitoutumiskyvyttömän miehen kanssa jota pitää kieltää, niin se on voivoi. Eikö sitä silloin seurusteluaikana nähnyt, että mies ei ole kasvanut aikuiseksi?

että sohaisen ampiaispesään. Itse asiassa viesti oli tarkoitettukin provosoivaksi. Monella naisella kytee pelko ja epäluulo mielessään näitä oman kumppanin ravintola/pikkujoulu/risteilyreissuja kohtaan. Ei tarvita muuta kuin pienikin vihjaisu siitä, ettei nämä reissut ole välttämättä viattomia niin heti räjähdetään. Se koira älähtää...

ja minä myös. Huvittavaa kun moni luulee, että jos toinen pettää, niin se pettää baarissa. Tilaisuuksia pettämiseen löytää kyllä ilman baarejakin, jos niitä haluaa. Kyttääminen ja menemisen kieltäminen ei auta yhtään. Jos luotto pelaa, voi toisen päästää vaikka vinkuintiaan.

raivostuvat kertoessani, että ollaan miehen kanssa aikanaan sovittu, että yöjuoksut on meidän osalta juostu. En keksi näille joidenkin reaktioille päätöstämme kohtaan muutakaan selitystä kuin, että omaa mieltä kaihertaa epävarmuus oman kumppanin suhteen. Kirjoitinhan heti ensimmäisessä vietsissä, että päätös oli yhteinen, ehdotus jopa tuli ensimmäisenä mieheni suusta.

lopettaa baareissa käymistä, koska tykkään tanssimisesta ja aion sitä tehdä vatsedeskin, tervetuloa mukaan tai aina voin mennä myös tyttöporukassakin.

Luulen kyllä, että ihmisiä kaihertaa ahdistus teidän suhteen olemuksesta, ei ninikään epäluottamus omaa puolisoa kohtaan.



miten teillä on neuvoteltu noi rajat? monelta pitää olla kotona jos baareissa saa kuitenkin käydä? jos on kaveriporukassa ulkona ja muut lähtee ns. yökerhoon, niin pitääkö sitten tulla kotiin? vai eikö ylipäätään saa mennä kavereidensa kanssa minnekään?



alkoi ihan noin kiinnostaa

oli siis kommentti tohon ulkonakäymiskieltoon