Onko 20v tyttö aikuinen ja vastuullinen?

20-vuotiaana mulla oli jo kaksi lasta jne, joten koen olleeni...

jotkut ovat, jotkut eivät.

Mulla myös oli jo 20-vuotiaana 2 lasta joten pakkohan sitä oli vastuulliseksi oppia jo ennen sitä.

vastuussa tekemisistään ja elämästään. Äänestysikäinen.



Mutta kaikkihan me kehitymme joka tavalla siihen asti kunnes demontoidumme. Koska kukaan olisi valmis?

20-vuotiaana pitää juhlia, matkustaa, ehkä siinä sivussa vähän opiskella ja nauttia elämästä! Hankkia kokemuksia. Niitä kokemuksia kum kuitenkin sitten jossain vaiheessa hankitaan. Toi edellä itseään kehuskellutkin tulee hankkimaan kokemuksia. Sitten unohtuu perhe ja muksut, kun juhliminen ja nuoruuden eläminen on tärkeämpää. Surullista.



Yleensähän nää teiniäidit on myös teiniäitien lapsia ja hakevat jotain pysyvää elämäänsä. Kun oma lapsuus on ollut turvaton, lapsi hakee jotakuta, joka välittää ja tekee sitten lapsen, kun ei muunlaistakaan esimerkkiä ole elämässään saanut.

Itse koin olevani vastuullinen. Tein töitä ja maksettiin miehen kanssa yhteistä talolainaa. Kun taas saman ikäinen kaverini pyöräytti pari muksua, mutta ryyppäily ym. jatkui eikä juurikaan vaikuttanut vastuulliselta.

tuo oli se ikäkausi jolloin sitä aikuisuutta opettelin. Kotoa olin muuttanut lukion jälkeen opiskelemaan, joten itsenäistymiseen oli hyvät puitteet: oman talouden ja raha-asioiden pyöritys sekä sai vapaasti tulla ja mennä, ilman että äiti oli kyttäämässä yöllä kotona, moneltako olin. Nautin kovasti kun tiesin että vaikka en moneen päivään kämpillä olisi käynytkään, se oli täysin oma asiani eikä kukaan naputtanut.



Ainakaan 20-vuotiaan ei enää kannattaisi asua mamman helmoissa hänen rahoistaan riippuvaisena. Omaan kämppään, töitä etsimään, opiskelupaikkaa hakemaan, siinä minun reseptini aikuistumiseen. Myös huono seurustelusuhde saattaa hidastaa aikuistumista, jos tuonikäinen on kovin riippuvainen poikakaveristaan, se hidastaa.



Äidiksi minä en olisi ollut henkisesti kypsä tuon ikäisenä mitenkään päin, mutta toisenlaisia esimerkkejä on jo tässä ketjussa. Itse suosittelisin kuitenkin opiskelua 20-vuotiaalle ennemmin kuin lasten tekoa.

Onko äitin rinsessa valinnut vääränlaisen poikaystävän?

olisiko ollu parempi että olisin ryypännyt 4 iltaa viikosta ja antanut jokaiselle vestaan tulevalle? äippä kustantanu biletykseni kun en oikeen töitä saati sitten koulua olisi jaksanut, kun pitää nyt elää täysillä?



toki en voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta nyt 23v. olen onnellinen kolmesta lapsestani, ammatistani jossa todella viihdyn, vakituisesta virastani kyseisessä ammatissa, jne...

aikuinen, mutta ei missään nimessä kypsä aikuinen. Miten voisikaan olla? Elämänkokemus tuo kypsyyttä.

toki en voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta nyt 23v. olen onnellinen kolmesta lapsestani, ammatistani jossa todella viihdyn, vakituisesta virastani kyseisessä ammatissa, jne...

Viimeistään kymmenen vuoden päästä sä olet eronnut, lapset on hulhavalla ja sä "elät". Kerrot isoon ääneen, miten sun elämä on ihanaa, kun lapset on isoja ja sä saat "mennä". Kuitenkin olet helvetin katkera, kun pilasit elämäsi hankkimalla lapset liian nuorena.

40 v on se aika elämästä, kun miettii, mitä onkaan saanut aikaa. 90 % naisista silloin tajuaa, että on aina elänyt jonkun toisen elämää ja jonkun toisen ehdoilla. Ja haluaa vihdoinkin tehdä sitä, mitä ihan itse haluaa. Ja sitähän ei mies ymmärrä...



I know...

t. 40 v

20-vuotiaana pitää juhlia, matkustaa, ehkä siinä sivussa vähän opiskella ja nauttia elämästä! Hankkia kokemuksia. Niitä kokemuksia kum kuitenkin sitten jossain vaiheessa hankitaan. Toi edellä itseään kehuskellutkin tulee hankkimaan kokemuksia. Sitten unohtuu perhe ja muksut, kun juhliminen ja nuoruuden eläminen on tärkeämpää. Surullista. Yleensähän nää teiniäidit on myös teiniäitien lapsia ja hakevat jotain pysyvää elämäänsä. Kun oma lapsuus on ollut turvaton, lapsi hakee jotakuta, joka välittää ja tekee sitten lapsen, kun ei muunlaistakaan esimerkkiä ole elämässään saanut.

Et sinä voi sanoa ,että kaikki haluaa tietynlaisia kokemuksia.

Nämä joille on/on ollut tärkeää viinan juonti ja armoton biletys vähintää kaksi kertaa viikossa kuvittelevat ,että se on tärkeää kaikille.

Oma äitini on saanut ensimmäisen laspensa 19v ja toisen 21v. + kaksi lasta myöhemmin. Nyt ollessaan 47v. ei vielä tätä sinun hakemaasi kokemusten hakemista ole tullut.

Nuorin lapsikin on jo 16v. Sama mieskin on pysynyt matkassa kokoajan :D. Ja eipä ole isällenikään 48v. moisia vaiheita tähän mennessä ilmaantunut. Lapsenlaspiakin heillä on jo 4 ja viides tulossa ja ovat mitä parhaimmat isovanhemmat.

Olivat myös huippuja vanhempia jotka hoitivat meitä lapsia erittäin hyvin eikä todellakaan kukaan kokenut minkäänlaista turvattomuutta. Yöhoidossa ei oltu koskaan (koska ei ollut paikkaa minne mennä).

Itse sain esikoiseni 21 vuotiaana ,mutta syynä ei ollut minkään pysyvän hakeminen. Bilettänyt oli 18-20 ikävuoteni ja se alkoi maistua niin puulta etten sitä jaksanut enää tehdä. Nykyisin käyn baarissa n. 6 kertaa vuodessa ja se riittä minulle vallan hyvin. Matkustelu lasten kanssa onnistuu oikein hyvin.

jos kehitys on mennyt suht normaalisti: eli sen ikäkauden vaiheessa tulisi jo kyetä hoitamaan asiansa vastuullisesti ja itsenäisesti, kuten aikuinen.

vakituinen parisuhde, asuntolaina ja lapset liittyy tähän?



Toki yksinasuva sinkku opiskelijatyttökin voi olla aikuinen ja vastuullinen.

Olen 20v. Elän avoliitossa, ollaan kihloissa ja kaksi vuotta oltu yhdessä. Meillä on 4kk ikäinen lapsi. Maksetaan itse laskut, vuokra, vakuutukset yms. meillä on oma auto. Ollaan onnellisia. Joten ne jotka täällä yleistää että tyhmää hankkia lapsi tässä iässä,niin se on ihan ihmisestäkiini. olen aina halunnut lapsen nuorena ja voin sanoa että olenhyvä äiti. samanikäiset kaverit käy baaressa, asuu kotona tai yksin, opiskelee.mutta minulle tämä elämäntilanne sopii.Mieheni on myös 20 ja loistava isä. sanoisin vastauksena kysymykseen että riippuu henkilöstä,mutta ei 20 vuotias mikään kakara ole, enkä pidä itseäni teiniäitinä. Elän jo täysinomaa elämää enkä enää vanhempieni helmoissa.

toki en voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta nyt 23v. olen onnellinen kolmesta lapsestani, ammatistani jossa todella viihdyn, vakituisesta virastani kyseisessä ammatissa, jne...

Viimeistään kymmenen vuoden päästä sä olet eronnut, lapset on hulhavalla ja sä "elät". Kerrot isoon ääneen, miten sun elämä on ihanaa, kun lapset on isoja ja sä saat "mennä". Kuitenkin olet helvetin katkera, kun pilasit elämäsi hankkimalla lapset liian nuorena.

oletko yksin asuva vai perheellinen vai mitä, ratkaisevaa on se kannatko itse todella vastuun toimeentulostasi ja teoistasi.



oli aikamielenkiintoinen se kommentti teiniäideistä. sain esikoiseni ollessani viikon vajaa 19 ja toisen vuotta myöhemmin, kolmannen edellisestä kaksi vuotta myöhemmin. missään vaiheessa en ole kokenut olevani "teiniäiti". toisaalta mielummin se teiniäippä, kun se 35v joka on tehny uraa ja huomaa viimisten vuosien lähenevän joten nyt on tehtävä lapset. sitten ollaan niin aikuista äitiä että, valitettavan monella maalaisjärki todella hukassa. toki yksilöllisiä asioita, en halua leimata kaikkia näitä ihmisiä...

onko se aikuisuutta, että maksaa itse laskunsa ja ostaa ruokansa? Onko se aikuisuutta, että kykenee ruokkimaan vauvaa? Onko se aikuisuutta, että ei välitä ryyppäämisestä?



Ensin pitäisi määritellä, mitä aikuisuus on.



Minusta mikään noista esimerkeistä ei ole aikuisuuden kriteeri.

itsensä ylentämistä muita alentamalla...



ihan samaan kuoppaan putoat kuin mistä aiempia kirjoittajia syytät!

- että elättää itse itsensä (vaikka sitten opintolainalla, jos on johdonmukainen suunnitelma opintojen valmiiksi saattamisesta ja lainan takaisin maksamisesta)

- että kantaa moraalisen vastuun omista teoistaan eli on toimiva omatunto