Onko 20v tyttö aikuinen ja vastuullinen?

Ketjuun vastaa niin moni 20-vuotiaana lapsensa tehnyt, että ainakaan yliopistossa eivät ole tuohon aikaan opiskelleet. Mun opiskelukavereista kellään ei ollut 20-vuotiaana lapsia, vaan oltiin yliopistossa opiskelemassa.

mieheni kanssa 22-vuotiaana ja samalla musta tuli lähi-äitipuoli. Nyt on omiakin lapsia jo 2 ja ikää 33v. Sama ihminen olen edelleen, toki sellaista kypsymistä ja pidempää pinnaa ym on tullut lisää ja itsellenia ainakin iän mukana lisää järkeä. Mutta toisaalta: ihan samalla tavalla tykkään käydä joskus kavereiden/miehen kanssa humputtelemassa jne kuin ennenkin, eli se perus-minä on kyllä tallella.

mutta se ei johdu millään muotoa lapsista, ollessani 23v olen suorittanut ammattikoulun ja pian amk tutkinnon niiden 3 lapsen ohessa ja tyytyväinen koulutukseeni

mielestä 'biletys' on se syy, miksi lapsia ei kannata alle parikymppisenä hankkia.



Minusta biletystä tärkeämpää on oma kasvu aikuiseksi, opiskelut, ammatti, asuminen yksin ja vastuun ottaminen itsestään, kokemukset muusta maailmasta, ulkomailla asuminen jne.



Tottakai monia näistä voi tehdä lastenkin kanssa, mutta olen sitä mieltä, että ammatti ja pari vuotta työtä koulutusta vastaavassa ammatissa helpottaa elämää monelta kantilta. Ja pysyvä vakituinen parisuhde, jossa ollaan sitouduttu loppuelämään yhdessä, se on minusta hyvän vanhemmuuden perusasioita. Harvalla asiat on näin alle parikymppisenä. Eikä sillä ole mitään tekemistä 'biletyksen' kanssa.

minähän täällä kyselen käsitteen määrittely kuin kunnon akateeminen konsanaan :-).

mieheni kanssa 22-vuotiaana ja samalla musta tuli lähi-äitipuoli. Nyt on omiakin lapsia jo 2 ja ikää 33v. Sama ihminen olen edelleen, toki sellaista kypsymistä ja pidempää pinnaa ym on tullut lisää ja itsellenia ainakin iän mukana lisää järkeä. Mutta toisaalta: ihan samalla tavalla tykkään käydä joskus kavereiden/miehen kanssa humputtelemassa jne kuin ennenkin, eli se perus-minä on kyllä tallella.

Itse kävin ihan ammattikoulun ja perustettiin miehen kanssa oma yritys (molemmilla sama ala).

Tällähetkellä olen itse lasten (2 ja 4v.)kanssa kotona (katsos kun yrityksellä menee niin hyvin,että tämä ei ole pieninkään ongelma rahallisesti,eikä miehenikään tarvitse tehdä kuin 7h päivää 5 päivän viikossa + lauantaisin pari tuntia) koska meistä molemmista kotihoito on tärkeää. kun kuopus täyttää 3 palaan takaisin töihin. Mksi meidän pitäisi olla akateemisia?

T.14

Ymmärrän sua!

Olen 10 vuotta vanhempi mutta mitä sitten?

Joskus olen ollut 20- vuotias, ja aika kuluu nopeasti.. Kohta huomaat miten olet 3- kymppinen.

Meillä esikoinen syntyi kun olin 24- vuotias, olisin ollut yhtä valmis aikasemminkin!

Miehen äiti oli 16 kun sai pressalta luvan naida lapsensa isän.. Ja valmis hänkin oli.



Joku taas kokee olevansa valmis äidiksi yli 40- vuotiaana.

Onko se kamala ajatus? 20 vuotta kuluu nopeasti, itsestäni toivon ettei terveyteni katoa samassa tahdissa! Koska loppuuko elämä jotenkin siihen 40 ikävuoteen? Töitäkin tarttee puskea liki 70- vuotiaaksi! Eroaako lastenhoito tästä jotenkin?



Sen olen huomannut että olen kuitenkin itseäni taaksepäin katsottuna aina erilainen, vähän kypsempi, vaikka millanen olin kun yläaste päättyi, mimmonen olin kun amitsu loppu, kun sain työpaikan, esikoisen, nyt kolmannen mukulan.. Vaikka se perusta on pysynyt niin paljon tapahtuu.

Mutta itse en pidä tätä muutosta äitiyteen tarvittavana muutoksena: ehkä siksi että NAISENA minä tykkään että on valintoja mennä ja kokea, perheenjäsenenäKIN.

Minusta on todella ontuvaa sanoa että kun saa lapsen, loppuu vaikka viihteellä käyminen: kenen teistä vanhemmat on jumiutunut hellan ääreen? Meillä ainakin isovanhemmatkin käy baareissa, kuten minäkin! :D



5

simppeliin kysymykseen ei löydy yksiselitteistä vastausta.

kyllä mä olen saanut myöskin "mennä" jos on siihen tarvetta ollut, kun onneksi on noita mummoja ja muita sukulaisia =)Ja jokainen äiti niin 2 tai 3 tai 4kymppinenkin varmaan odottelee jossain vaiheessa niitä aikoja kun lapset tulee isoksi... =)



Ihmesakkia taas paikalla, pitäisko kaikkien nuoruus olla sitä ryyppäämistä ja kohellusta ja jalkovälin levittelyä jokaisella vastaan tulevalle kolmijalkaselle? Katkeria olette, kun omat nuoruutenne on ollut mitä on... =/



Eli siis ap:n kysymykseen sanon että lähes kaikki tuntemani 2kymppiset ovat vastuullisia nuoria naisia, ainahan niitä törttöjä löytyy... Joka ikäluokasta... Hyvää huomenta vaan kaikille ja vetäkää ne herneet nenästänne...

Tämä asiasta on keskusteltu av:lla jo vuositolkulla - ja koskaan ei olla viisaampia.

simppeliin kysymykseen ei löydy yksiselitteistä vastausta.

Ymmärrän sua!

Olen 10 vuotta vanhempi mutta mitä sitten?

Joskus olen ollut 20- vuotias, ja aika kuluu nopeasti.. Kohta huomaat miten olet 3- kymppinen.

Meillä esikoinen syntyi kun olin 24- vuotias, olisin ollut yhtä valmis aikasemminkin!

Miehen äiti oli 16 kun sai pressalta luvan naida lapsensa isän.. Ja valmis hänkin oli.

Joku taas kokee olevansa valmis äidiksi yli 40- vuotiaana.

Onko se kamala ajatus? 20 vuotta kuluu nopeasti, itsestäni toivon ettei terveyteni katoa samassa tahdissa! Koska loppuuko elämä jotenkin siihen 40 ikävuoteen? Töitäkin tarttee puskea liki 70- vuotiaaksi! Eroaako lastenhoito tästä jotenkin?

Sen olen huomannut että olen kuitenkin itseäni taaksepäin katsottuna aina erilainen, vähän kypsempi, vaikka millanen olin kun yläaste päättyi, mimmonen olin kun amitsu loppu, kun sain työpaikan, esikoisen, nyt kolmannen mukulan.. Vaikka se perusta on pysynyt niin paljon tapahtuu.

Mutta itse en pidä tätä muutosta äitiyteen tarvittavana muutoksena: ehkä siksi että NAISENA minä tykkään että on valintoja mennä ja kokea, perheenjäsenenäKIN.

Minusta on todella ontuvaa sanoa että kun saa lapsen, loppuu vaikka viihteellä käyminen: kenen teistä vanhemmat on jumiutunut hellan ääreen? Meillä ainakin isovanhemmatkin käy baareissa, kuten minäkin! :D

5

Mä ihmettelen niitä naisia, jotka sanovat lapset saatuaan, että ei huvita enää käydä baareissa, niissä tuli pyörittyä silloin aikanaan tarpeeksi. Kyllä mä edelleenkin päälle kolmikymppisenä käyn kavereiden tai miehen tai työporukan kanssa viihteellä silloin tällöin ja elämään mahtuu muutenkin paljon erilaisia mielenkiintoisia menoja: nyt kesäkuussa tuli käytyä katsomassa nyrkkeilyottelu Hartwall Areenalla, seuraavaksi edessä on Järvenpään Puistoblues, sitten Madonnan keikkaa, Pori Jazzeja jne. En mä lapsien synnytyksen jälkeen ole muuttunut muumioksi jolle riittää hiekkalaatikon reunalla istuminen, enkä koskaan sellaiseksi muutu. Mulla edesmennyt mummokin kävi tukka laitetuna tansseissa päälle 80 vuoden ikäiseksi ja oli muutenkin virkeä ja menevä. Ja rakastan urheilua ja matkustelua, sekään ei lasten myötä ole muututnut mihinkään tai jäänyt pois.

aikuinen, mutta ei missään nimessä kypsä aikuinen. Miten voisikaan olla? Elämänkokemus tuo kypsyyttä.

Valitettavasti elämänkokemus ei todellakaan tuo kypsyttä. Niin voisi toki olettaa ja toivoa, mutta itse tunnen useammankin nk "kypsäniän" aikuisen, eivätkä he todellakaan ole kypsiä . Kypsiä kantamaan vastuuta itsestään eivätkä muista, ottamaan muita huomioon - paitsi itsensä, asettumaan toisten asemaan....

Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Minusta parikymppinen voi hyvinkin olla vastuullinen - riippuu täysin tapauksesta!

Siis aikuinen ja vastuullinen. Moni ei kuitenkaan tuota ole. Paljon riippuu ihmisen taustasta ja kasvatuksesta. Eihän osalla ole mitään tietoa esim. talouden hallinnasta. Ja onpa näitä totaalisen avuttomiakin, joista esimerkkinä eräs tuttu, joka ei osannut tehdä ruokaa lainkaan. Ei edes paistaa pakasteranskalaisia uunissa.



Käytiin nimittäin siellä kutsuttuina syömässä - tää nainen luuli, että voi leikata sen pussinkulman auki ja laittaa mikroaaltouuniin :D Oli muuten hyvä päivällinen. Noita pakasteranskalaisia ja kalapuikkoja ;D Ikää tällä neropatilla oli tuolloin 25-vuotta.



Elämänkokemusta parikymppisellä ei juuri ole, joten raakile on siinä mielessä. Tuohon auttaa kuitenkin vain aika.

Vastaväitteesi on tosi vastuuttomien ihmisten osalta. Jos ei kanna vastuuta itsestään ja elämästään, ei voi kypsyä iän myötä. Kun vastuuntuntoinen nuori vanhenee, hänen henkinen kasvunsa on ihan toista luokkaa kuin parikymmpisenä.

Tätä edistystä ei vain itse näe kuin sitten, kun siellä on... Siksi tämä keskustelu menee pieleen jo heti alkuunsa.

aikuinen, mutta ei missään nimessä kypsä aikuinen. Miten voisikaan olla? Elämänkokemus tuo kypsyyttä.

Valitettavasti elämänkokemus ei todellakaan tuo kypsyttä. Niin voisi toki olettaa ja toivoa, mutta itse tunnen useammankin nk "kypsäniän" aikuisen, eivätkä he todellakaan ole kypsiä . Kypsiä kantamaan vastuuta itsestään eivätkä muista, ottamaan muita huomioon - paitsi itsensä, asettumaan toisten asemaan.... Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Minusta parikymppinen voi hyvinkin olla vastuullinen - riippuu täysin tapauksesta!

Jokainen on yksilöllinen ihminen, joten jotkut ovat aikuisia ja vastuullisia ja toiset taas eivät. Ei taida tämän kysymyksen kysyjällä olla muuta tekemistä, kun ihmetellä turhan päiväisiä asioita!

onko 30-vuotiaana vastuullinen ja aikuinen. Olen itse 31, ja tuon "kolmenkympin kriisin" jälkeen tajusin, että tämä ikä on eräänlainen aikuisuuden "kakkosvaihe" nyky-yhteiskunnassa. Moni elää pitkitettyä nuoruutta kolmekymppiseksi asti, mutta siihen mennessä pitäisi olla jo aikuisuus ja elämänhallinta hanskassa. Koska jos mennä koheltaa aivan vastuuttomasti vielä 30-vuotiaana, mahtaako enää ikinä aikuistua? Minä epäilen että sitten alkaa olla toivo mennyttä...



Jos 18-vuotias on virallisesti täysi-ikäinen, henkisen aikuistumisen pitäisi mielestäni tapahtua 30:een ikävuoteen mennessä.

että ihminen on täysin irti vanhemmistaa (henkisesti siis) vasta 30-vuotiaana.



Minä allekirjoitan tämän. Napanuora tuli katkaistua ja parikymppisenä, mutta vasta kolmenkympin jälkeen tiesin, että olen vihdoin viimein aikuinen.



Joku on myös sanonut, että olet aikuinen vasta sitten, kun molemmat vanhempasi ovat kuolleet. Tällä mittarilla en siis vielä ole...

että onko kaikki 30-40 vuotiaatkaan vielä aikuisia ja vastuullisia?

Pian sen jälkeen se tulee av:lle ja taantuu jalkaa polkevaksi pissikseksi.

"Kihisee raivosta kun lukee näitä idioottien kommentteja"



Ei kukaan elämää nähnyt, tasapainoinen ihminen "tiedä" mitä tuikituntemattomalle ihmiselle tapahtuu 10 vuoden päästä, saati kailota tällaisia ajatuksia kasvottomana netissä kun muuallakaan ei uskalla. Luulen että ko. ihminen on vauvakuumeinen nuori nainen, jonka poikaystävä ei -ilmeisesti syystä- halua lasta tehdä (vielä). Tai jolla on jotain muuta henk.koht.mennyttä kaunaa nuorta äitiä/nuoria äitejä kohtaan, ja kohdistaa nyt vihansa näin. Ei näihin kannata lähteä mukaan, yritetään ymmärtää.



Ja asiaan, 20v. voi olla kypsyystasoltaan ihan mitä tahansa. Keskimääräisesti kuitenkin itsenäiseen elämään ja päätöksiin kykenevä aikuinen, joka ei kuitenkaan koe itseään vielä valmiiksi esim. lapsiin, asuntolainoihin tms. asioihin kuin vaikkapa keskimääräinen 30-vuotias. (toisaalta harvalle 50-60-vuotiaalle nuo asiat ovat ajankohtaisia, joten mitään aikuisuuden meriittejä ne tuskin ovat, vain tietyn ikäkauden). Muutama harva elää vielä kuin teini, muutama taas perheellisen työssäkävijän vastuullista arkea.