Miksi äidin katsotaan "onnistuneen" jos vauva on iso?
Eikös muut ominaisuudet ole tärkeämpiä? Minä kun olen tajunnut, että suurilla vauvoilla on useammin hapenpuutetta niin kohdussa kuin synnytyksessäkin (napavirtaus ei riitä kalkkeutuneesta napanuorasta/ koko hidastuttaa synnytystä) ja useammin esim. solisluun murtumia jne...
Minulla on pikkuruinen tyttö joka oli syntyessään 2800. Agparpisteet heti synnyttyä kymmenen, virkeä ja hyvänvoiva tyttö joka on kehittynyt oikein hienosti. Menee omalla pienellä käyrällään tasaisesti. =) Mutta silti kuulen surkutteluja ja ihmettelyjä... eikö lapsi muka saisi toteuttaa omaa kasvukäyräänsä?
Kommentit (58)
että aina joku valittaa, ei sille auta muu kuin lotkauttaa korvaansa. Ei se sitä tosiasiaa muuta, että lapsi on terve ja onnellinen :)
jos lapsi on nelikiloinen äiti on varmasti läski, eikä siis osaa syödä terveellisesti. Sitä on saatu seurata neuvolassa kaikenlaisten raskaudenaikaisten komplikaatoiden suhteen.
Omat lapset ovat olleet kaikki kolme 3.3kg, niillä main, ja neuvolassa sanottu että hoikalta äidiltä on helppo seurata lasta ja tunnustella missä mennään. Synnytyskin sujuu vähemmillä komplikaatioilla kun on hoikka, peruskunto hyvä ja lapsi sopusuhtaisen kokoinen.
Mä en ole koskaan ajatellut että "iso lapsi" olisi jotenkin äidin onnistumista osoittavaa... hassua.
jos lapsi on nelikiloinen äiti on varmasti läski, eikä siis osaa syödä terveellisesti. Sitä on saatu seurata neuvolassa kaikenlaisten raskaudenaikaisten komplikaatoiden suhteen.
ja samoin raskaudet ja synnytykset ovat sujuneet ilman ongelmia. Nykyään nuo "läskin äidin läskit nelikiloiset riskivauvat" ovat pitkiä ja hoikkia poikia. Kerro siis, mitä olisin voinut tehdä, että olisin mittapuusi mukaan "onnistunut" saamaan oikeankokoisia (eli kolmikiloisia) vauvoja? Ai niin, auttaako, jos kerron, että esikoinen (tyttö) syntyi rv 40 ja oli vain 3700 g? Vai oliko hänkin liian iso sinun laskentakaavasi mukaan?
17
jos lapsi on nelikiloinen äiti on varmasti läski, eikä siis osaa syödä terveellisesti. Sitä on saatu seurata neuvolassa kaikenlaisten raskaudenaikaisten komplikaatoiden suhteen.
Omat lapset ovat olleet kaikki kolme 3.3kg, niillä main, ja neuvolassa sanottu että hoikalta äidiltä on helppo seurata lasta ja tunnustella missä mennään. Synnytyskin sujuu vähemmillä komplikaatioilla kun on hoikka, peruskunto hyvä ja lapsi sopusuhtaisen kokoinen.
Mä en ole koskaan ajatellut että "iso lapsi" olisi jotenkin äidin onnistumista osoittavaa... hassua.
ainakin meillä päin. Jos vauva painaa alle 3 kg ollaan heti ihmettelemässä että mikä vikana kun oli noin pieni vauva...
jos lapsi on nelikiloinen äiti on varmasti läski, eikä siis osaa syödä terveellisesti. Sitä on saatu seurata neuvolassa kaikenlaisten raskaudenaikaisten komplikaatoiden suhteen. Omat lapset ovat olleet kaikki kolme 3.3kg, niillä main, ja neuvolassa sanottu että hoikalta äidiltä on helppo seurata lasta ja tunnustella missä mennään. Synnytyskin sujuu vähemmillä komplikaatioilla kun on hoikka, peruskunto hyvä ja lapsi sopusuhtaisen kokoinen. Mä en ole koskaan ajatellut että "iso lapsi" olisi jotenkin äidin onnistumista osoittavaa... hassua.
Entäs tämmöinen hoikka äiti, jolle ei todellakaan tullut mihinkään ylimääräistä raskauden aikana ja silti lapsi lähemmäs 4,5 kg? Synnytyspäivänäkin lääkäri totesi juuri tuon mitä sanoit, "helppo tunnustella kun on vain tämä raskausmaha tässä"...
Mutta alkuperäiseen: Tuo ajatus, että iso lapsi osoittaisi äidin onnistumista, on varmaan peräisin ajalta kivi ja kirves kun pieniä lapsia kuoli paljon. Isompaa vauvaa on pidetty varmaankin todennäköisempänä eläjänä kun enempiä tietoja ei ole ollut. Eihän se oikein nyky-ymmärrykseen sovi...
t. yhden hoikan ja yhden pulloposken äiti
Tyttö 4,2kg, oli ja on edelleen hoikka! Pitkät raajat.
Mitäs tästä mieltä?
vauvani painoi syntyessään 3660g (rv 41+5) ja todella monta kommenttia olen sanut kuulla siitä, miten suuri vauva oli.
lasketuksi ajaksi tehty kokoarvio oli 3500g ja silloin lääkäri (itse siro ja raskaana oleva) sanoi, nimenomaan siro 3,5 kiloinen.
tässä maailmassa mikään ei taida olla sopivaa. aina on liian pieni tai liian iso.
eikä yksikään lapsistamme ole ollut tyypillinen sokerivauva, vaan painoa on ollut kolme kilon kieppeillä. Usein näitä isoja vauvoja syntyy täysin normaalipainoisille äideille, joilla painonnousu raskauden aikana on ollut suurta/hallitsematonta. Eivätkä heistä läheskään kaikki jää kiinni sokerin vuoksi. Ylipainoinen odottaja taas joutuu aina seurantaan sokereiden vuoksi, oli syytä tai ei.
tollaset 6-7 kiloa, joo lähtöä kyllä oli jonkun verran mutta kuitenkin, niin vauva painoi syntyessään 3880g, tuli nopeasti ponnistus 2min koko synnytys 4,5 tuntia ja eikä yhtään repeämiä... nukkuu läpi yöt (alkoin nukkumaan n.3 kk ikäisenä) on 5kk
Ja ikinä en ole niin terveellisesti syönyt kuin raskausaikoina. Eli samastun tuossa alla olevassa tuohon hoikkaan ja paheksun tuota yleistäjää :-)
Mutta tuohon alkuperäiseen kysymykseen. Omat isot lapseni (pari 4,5 kgn jöötiä, yksi "vain" 4 kg.) ovat olleet todella "valmiita" vauvoja. Kannattelivat päätään joitain aikoja jo heti syntymästä ja olivat muutenkin jänteviä (eikä siis mitään muitakaan koon aiheuttamia ongelmia heti synnyttyä vauvoilla eikä äidilläkään).
Tähän kokemukseeni verrattuna pienet vauvat järjestään ovat velttoja fletkuja joita ei oikein uskalla käsitelläkään kun ei tiedä mihin suuntaan seuraavaksi retkahtavat. Tämäkin kai yleistys, mutta perustuu omaan kokemukseeni vainen, ei muuhun.
Se miten tuo vauvojen pontevuus on sitten äidin ansiota, ei mitenkään, mutta on varmaan vain joku antiikinaikainen uskomus joka vain on jäänyt elämään nykymaailmaan.
Ollaan tyytyväisiä kaikenkokoisista vauvoistamme.
jos lapsi on nelikiloinen äiti on varmasti läski, eikä siis osaa syödä terveellisesti. Sitä on saatu seurata neuvolassa kaikenlaisten raskaudenaikaisten komplikaatoiden suhteen. Omat lapset ovat olleet kaikki kolme 3.3kg, niillä main, ja neuvolassa sanottu että hoikalta äidiltä on helppo seurata lasta ja tunnustella missä mennään. Synnytyskin sujuu vähemmillä komplikaatioilla kun on hoikka, peruskunto hyvä ja lapsi sopusuhtaisen kokoinen. Mä en ole koskaan ajatellut että "iso lapsi" olisi jotenkin äidin onnistumista osoittavaa... hassua.
Entäs tämmöinen hoikka äiti, jolle ei todellakaan tullut mihinkään ylimääräistä raskauden aikana ja silti lapsi lähemmäs 4,5 kg? Synnytyspäivänäkin lääkäri totesi juuri tuon mitä sanoit, "helppo tunnustella kun on vain tämä raskausmaha tässä"... Mutta alkuperäiseen: Tuo ajatus, että iso lapsi osoittaisi äidin onnistumista, on varmaan peräisin ajalta kivi ja kirves kun pieniä lapsia kuoli paljon. Isompaa vauvaa on pidetty varmaankin todennäköisempänä eläjänä kun enempiä tietoja ei ole ollut. Eihän se oikein nyky-ymmärrykseen sovi... t. yhden hoikan ja yhden pulloposken äiti
ja pieneten keskosten kokoa kauhistellaan ja mietitään tuleekohan siitä tervettä jne. jne.
Olen ylipainoinen mutta kaikki lapset ovat olleet alle nelikilosia suurin 3,9 ja pienin 3,5, ei sokerivauvoja.
Monesti ajatellaan että ihan pientä on hankala käsitellä ja täytyy myöntää että kilon painoero syntymäpainossa on valtava kun vauvat ovat vierekkäin.
On mahdollista että pienikasvuisen vauvan olot kohdussa ei ole ollut parhaat mahdolliset, ei ole saanut riittävästi ravintoa. Sama juttu kun toinen kaksonen on normaali ja toinen ihan rääppö.
Yleensä odotetaan normaalikokoista ja tervettä vauvaa ja heilahtelut suuntaan tai toiseen saa aikaan kummastusta.
Viimeistä odottaessa vaikutti siltä että terkkari oikein odotti että minulla olisi sokerivauva kun olen lihava. Paino ei kuitenkaan noussut koko raskauden aikana kuin kolme kiloa ja sekös häntä kummastutti.
t kahden parikiloisena syntyneen äiti.
Tarkoitukseni ei ollut mollata isojen vauvojen äitejä. Jotenkin vain harmittaa tuon "rääpäleen" puolesta... tosin tällä rääpäleellä on luonnetta niin, että ei kyllä ikinä kukaan säälittele enää sitten kun tuntee. ;)) Sellainen tänttähäärä pikkumyy joka laittaa itseään puolet isommat järjestykseen jos alkavat uhittelemaan.
ap
ja sinä olet ylpeä "Myystä"
Tarkoitukseni ei ollut mollata isojen vauvojen äitejä. Jotenkin vain harmittaa tuon "rääpäleen" puolesta... tosin tällä rääpäleellä on luonnetta niin, että ei kyllä ikinä kukaan säälittele enää sitten kun tuntee. ;)) Sellainen tänttähäärä pikkumyy joka laittaa itseään puolet isommat järjestykseen jos alkavat uhittelemaan.
ap
olen oikeasti ylpeä myystä. Ei ole väkivaltainen jos sitä luulit, mutta jos joku riiviö yrittää vaikka viedä lelut käsistä niin kirkuu ne kumoon ja pitää omans.
On 2v vasta ja osaa jopa jakaakin, että en tiedä miksi en saisi olla ylpeä. Pitää pikkuruisen osata pitää puolensa ettei tallota.
ap
sillä ihastelen yleensä kaikkia vauvoja, isoja ja pieniä. Minusta kaiken kokoiset vauvat vaan on niin ihania ja suloisia =)
Saattaa kuitenkin käydä niinkin että jos ihastelen ja kehun kovasti kaverin isoa vauvaa ja joku pikkuisen vauvan äiti sattuu sen kuulemaan, voi hän vetää herneet nenään ja kuvitella että ihailen vaan vauvan kokoa. Vauvojen äidit kun usein on kovin herkkiä ja löytävät moitteita ja arvosteluja sieltäkin missä niitä ei ole.
Jotkut naiset on muutenkin niin hyviä löytämään rivien välistä kaikenlaista.
me ollaan ihan huvittuneina vaan seurattu, ku kaverilla on 4kk vanhempi tyttö, ku meidän poika. Siis ku se oli alle 3kg syntyessään ja meidän poika 3520g, ni ollu jännä seurata vaan siksi, ku on sellanen sopiva ikäero. Mutta lopulta ei sillä syntymäpainolla liene isosti merkitystä, ku eka oli siis ton 3520g ja toka 3970g ja puolivuotiaana eka 8030g ja toka 7465g.. ja samanlaisin eväin ovat elelleet..
että jos äiti on iso että lapsi on sokerivauva.... ilmeisesti ennakkoluulot pienistä lapsista on tiukassa mutta myös isoista lapsista sekä odottajista..
Isot naiset saa sokerilapsia ja pienet äidit muka rääpäleitä...
Joka asiasta tuntuu olevan ennakkoluuloja ja kaskuja...
olen itse hoikka 165cm ja 53kg, raskauden aikana painoa on tullut 10-15kg ja silti olen saanut kaksi isoa vauvaa. toinen 4300g ja toinen (kauhistelkaa) 4800g.
lihoin 85 kiloiseksi raskausaikana (170cm pituutta) ja täysikaikainen vauva painoi alle 3 kiloa. Ilman että oli mitään vikaa tai häikkää. Suvussa myös pieniä ihmisiä.
meillä lapsi oli jo syntyessään hoikka, 3,3-kiloinen poika, ja nyt on 1-vuotiaanakin pitkä ja hoikka, tuntuu että mummojen mielestä pitäisi olla pullea ja innoissaan puhuvat kun siskoni tytöllä on ihana "tuplaleuka" jo syntyessään jne...