Miksi äidin katsotaan "onnistuneen" jos vauva on iso?

silti molemmat pojat olivat n. 4 kg kokoisia. Hänellä ei ollut sokerin kanssa ongelmia, tosin en tiedä miten niitä siihen aikaa mittailtiin.

Pojat ovat nykyisin molemmat lähes 190 cm pitkiä.



Itse olen 175 cm (ylipainoa on ehkä hieman) ja mieheni on siis melkein 190 cm, silti molemmat lapset olivat syntyessään 3,5 kg tietämissä...



Ja raskausaikana kyllä painoa kertyi, kaikenkaikkiaan n. 20 kg, mutta 15 kg siitä lähti jo synnärillä, eli nestettä oli kertynyt ja reilusti...



ei kai nämä asiat niin takuuvarmasti riipu siitä onko laiha tai lihava, geeneillä on varmaan suurempi vaikutus...

tarina pojasta, miehestä ja aasista, jotka olivat matkalla johonkin. Poika meni aasin selkään ja mies käveli. Miestä haukuttiin lastaan hemmottelevaksi. Kun mies meni itse aasin selkään ja poika käveli, ohikulkijat haukkuivat miestä julmuriksi poikaa kohtaan. Kun molemmat menivät kyytiin, joku alkoi säälimään aasiparkaa. Ja kun aasin selässä ei ollut kukaan, miestä haukuttiin tyhmäksi kun kukaan ei matkustanut sen selässä.



Niin tai näin, aina väärin päin...





Poikani oli syntyessään 4,3 kg ja 54 cm. Söi paljon ja kasvoi nopeasti. Hän oli aina komea, reipas, iso, kehittynyt - mitä milloinkin. Tyttäreni oli pienempi, 3,5 kg eikä pahojen allergioiden vuoksi tahtonut millään kasvaa. Vielä nytkin on hyvin hoikkarakenteinen, vaikka ikää on jo kuusi vuotta. Hänen kohdallaan olen kuullut yhtä ja toista kommenttia, ja pahimmat kommentoijat olivat puolitutut ikäiseni naiset. Jossain vaiheessa aloinkin heitetellä kipakoita kommentteja, että en kasvata syöttöporsasta vaan lasta. (Jos lapsi syö ja kasvaa hyvin, on sekin ok, mutta jos on pakko jollain jutulla päteä, valitsisin kyllä jonkin toisen asian!)Tyhmyyttään ja ilkeyttään ihmiset puhuvat, valitettavasti.

itse työnsin maailman 54 cm pitkän tytön (4,5 kg), joka kasvaa +2 käyrällä ja kyllä hänen pituuttaan taivastellaan. Ei oo vielä kukaan tullu sanomaan et mä olen jotenkin onnistunut äitinä.



Pitkiä tyttöjä ja naisia surkutellaann kyllä (olen sen itse kokenut) pienet taas on söpöjä ja herttaisia .



Sun aloitus on syvältä. Eikö mies oikein huomioi sua vai miksi etsit päähänsilittelyjä näin typerällä aloituksella?

terve lapsi (s. 40+3) ja yksi alle kaksikiloinen (s. 36+5), jolla juuri todettiin lukuisten tutkimusten jälkeen eräs genettinen sairaus. Kyllä siinä koon tarkkailussa on ihan oikeat hyvät syyt (2800 gr ei tietenkään ole liian pieni).

Ihme tyyppi... miksi kiukutella? Ei se sen parempi ole surkutella pitkääkään tyttöä. Mutta ei ole kyllä kiva kuunnella arvioita siitäkään, että "mikähän meni maha-aikana vikaan kun on sintti".



Loukkasinko sinua jotenkin?

oikeasti lyhytkasvusia tyttöjä ei kyllä ihastella.. kauhua se on :(



t. yhden äiti

Minulla kaksi pientä tyttöä. Esikoinen 2,9 kg (rv 38+)ja kuopus 2,8 kg (40+). Kumpikaan ei ole ollut millään tavalla fletku; päinvastoin. Varsinkin kuopusta kätilö kehui jo synnystyssalissa kun olin niin tomera ja jäntevä. Samanlainen oli esikoinenkin. Kummaleekaan ei pieneen kokoon ole sanottu muuta syytä, kuin että sopeutuvat äidin siroon kokoon. Kuopusta seurattiin äitipolillakin, joten virtaukset yms oli kunnossa. Jotkut sukulaiset ja tutut kyselivät, että miten noin pieniä uskaltaa käsitellä. Itse ajatelen niin päin, että onhan tuollaista pientä vastasyntynyttä paljon helpompi käsitellä kuin viisi kiloista, jossa on jo vähän pitelemistä, jos siis sattuu olemaan tuollainen fletku tapaus.

Ja ikinä en ole niin terveellisesti syönyt kuin raskausaikoina. Eli samastun tuossa alla olevassa tuohon hoikkaan ja paheksun tuota yleistäjää :-) Mutta tuohon alkuperäiseen kysymykseen. Omat isot lapseni (pari 4,5 kgn jöötiä, yksi "vain" 4 kg.) ovat olleet todella "valmiita" vauvoja. Kannattelivat päätään joitain aikoja jo heti syntymästä ja olivat muutenkin jänteviä (eikä siis mitään muitakaan koon aiheuttamia ongelmia heti synnyttyä vauvoilla eikä äidilläkään). Tähän kokemukseeni verrattuna pienet vauvat järjestään ovat velttoja fletkuja joita ei oikein uskalla käsitelläkään kun ei tiedä mihin suuntaan seuraavaksi retkahtavat. Tämäkin kai yleistys, mutta perustuu omaan kokemukseeni vainen, ei muuhun. Se miten tuo vauvojen pontevuus on sitten äidin ansiota, ei mitenkään, mutta on varmaan vain joku antiikinaikainen uskomus joka vain on jäänyt elämään nykymaailmaan. Ollaan tyytyväisiä kaikenkokoisista vauvoistamme.

jos lapsi on nelikiloinen äiti on varmasti läski, eikä siis osaa syödä terveellisesti. Sitä on saatu seurata neuvolassa kaikenlaisten raskaudenaikaisten komplikaatoiden suhteen. Omat lapset ovat olleet kaikki kolme 3.3kg, niillä main, ja neuvolassa sanottu että hoikalta äidiltä on helppo seurata lasta ja tunnustella missä mennään. Synnytyskin sujuu vähemmillä komplikaatioilla kun on hoikka, peruskunto hyvä ja lapsi sopusuhtaisen kokoinen. Mä en ole koskaan ajatellut että "iso lapsi" olisi jotenkin äidin onnistumista osoittavaa... hassua.

Entäs tämmöinen hoikka äiti, jolle ei todellakaan tullut mihinkään ylimääräistä raskauden aikana ja silti lapsi lähemmäs 4,5 kg? Synnytyspäivänäkin lääkäri totesi juuri tuon mitä sanoit, "helppo tunnustella kun on vain tämä raskausmaha tässä"... Mutta alkuperäiseen: Tuo ajatus, että iso lapsi osoittaisi äidin onnistumista, on varmaan peräisin ajalta kivi ja kirves kun pieniä lapsia kuoli paljon. Isompaa vauvaa on pidetty varmaankin todennäköisempänä eläjänä kun enempiä tietoja ei ole ollut. Eihän se oikein nyky-ymmärrykseen sovi... t. yhden hoikan ja yhden pulloposken äiti

pikemminkin iso vauva on järkytys



"kauheaa miten iso" = 3,900g

oikeasti lyhytkasvusia tyttöjä ei kyllä ihastella.. kauhua se on :( t. yhden äiti

Eikö tässä kuitenkin ollut keskustelunaiheena suurinpiirtein normien rajoissa olevat?

VAstaukseni oli ehkä vähän kirpakka, mutta jos on 40 v saanut kuulla ihmettelyä siitä "kuin sä voit olla noin pitkä" ja nyt sama jatkuu seuraavassa sukupolvessa, niin hiukka hatuttaa. Tännekin kun kerran kirjoitin pituuteni jossain gallupissa, niin vastaukseksi sain "hyi helvetti mikä amazoni". Ei vaan nyt jaksais, et joku nurisee että isompien lasten synnytys on joku onnistuminen, kai sen jossain huomais jos näin olisi? Vai koskiko aloitus vain poikalapsia?

t oliko se 44

Nythän oli käsittääkseni kysymys vauvoista ja vauvojen pienestä syntymäpainosta, ei sinun lapsuudentraumoistasi jättimäisen kokosi takia.

Se että sinä olet amazoni tuskin on ap:n syy?

En lukenut koko ketjua, joten menen suoraan ap:n viestiin. Tyttöni syntyi rv 41 ja painoi myös "vain" 2890 g ja oli täysin terve. Tällä hetkellä 4-vuotias ja pituus menee +1 käyrällä ja paino -1. Itse olen 176 cm, joten ilmeisesti kaikki odottivat, että lapsesta tulee myös isompi, ja vielä kun oli jo rv 41. Ilmeisesti monet ajattelee, että lapsen pitää olla yli 3 kg, jotta on ns. normaalikokoinen. Sairaalassa ei painoon kiinnitetty mitään huomiota, koska tyttö terve yms. Sen sijaan jotkut tuttavat/sukulaiset ihmetteli, kuinka tyttö oli noin "pieni". Tytöllä oli syntymäpituus 50 cm, joten olihan hän melkoinen laihuliini verrattuna esim. yli 4 kg huonetoverini vauvaan. No, tällä hetkellä ainakin nätti ja hoikka tyttö.

toiset valittaa pienistä vauvoista, toiset isoista. Mikä siinä on, että ihminen ei saa olla sellainen kuin on?

isompien vauvojen (varsinkin poikien) riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin on pienempi, jos on syntynyt "isona" (nyt en tarkoita mitään sokerivauvaa). Myös pitkät äidit ovat tutkimusten mukaan lapselle hyväksi, koska heidän poikalapsillaan on myös pienempi riski sairastua aikuisen noihin sydän-ja verisuonitauteihin.

taas ovat olleet isoja syntyessään ja ei heilläkään (tai minulla) ollut mitään kummempia ongelmia raskausaikana tai synnytyksessä.



Esikoinen syntyi rv 40+ ja oli 3940 g ja 53 cm. Kuopus syntyi rv 41+ ja oli 4775 g ja 56 cm. Kyllä kätilöt ihmettelivät isoa kuopustani (joka syntyi 5 min ponnistusvaiheella ja silloinkin joutui pidättelemään...) ja päivittelivät, että varmaan on sokereiden kanssa ongelmia. Mittailivat verensokereita vauvalta, mutta ei sillä mitään häikkää ollut (ei ollut mullakaan raskausdiabetestä).



Hyvin ovat vauvat voineet, olleet 10 apgar-pisteen vauvoja, kehittyneet erinomaisesti (vaikka on tullut ihmettelyjä esim. siitä, miten pullukka vauva voi lähteä niin aikaisin liikkeelle...), ei ongelmia. :)



Silti joidenkin pitää aina etsiä jotain negatiivista lasten koosta. Esikoinen on nykyään hoikka ja pitkä poika, niin nyt sitten ihmetellään sitä kun on laiha... Hohhoijaa.

pitäisikö samalla lailla voivotella esim. että voi voi kun teidänkin lapselle varmaan tulee elämässä ongelmia, kun teillä ei ole akateemista koulutusta? Akateemisten perheiden (äitien) lapset pärjäävät kouluussa paremmin ja sijoittuvat paremmin työelämässä, ovat myös terveempiä aikuisina :)

isompien vauvojen (varsinkin poikien) riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin on pienempi, jos on syntynyt "isona" (nyt en tarkoita mitään sokerivauvaa). Myös pitkät äidit ovat tutkimusten mukaan lapselle hyväksi, koska heidän poikalapsillaan on myös pienempi riski sairastua aikuisen noihin sydän-ja verisuonitauteihin.

pitäisikö samalla lailla voivotella esim. että voi voi kun teidänkin lapselle varmaan tulee elämässä ongelmia, kun teillä ei ole akateemista koulutusta? Akateemisten perheiden (äitien) lapset pärjäävät kouluussa paremmin ja sijoittuvat paremmin työelämässä, ovat myös terveempiä aikuisina :)

isompien vauvojen (varsinkin poikien) riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin on pienempi, jos on syntynyt "isona" (nyt en tarkoita mitään sokerivauvaa). Myös pitkät äidit ovat tutkimusten mukaan lapselle hyväksi, koska heidän poikalapsillaan on myös pienempi riski sairastua aikuisen noihin sydän-ja verisuonitauteihin.

miksi vauvan suuri koko voi olla hyvä asia. Eihän sitä muuten ikinä tiedä, miten se elämä sitten oikeasti menee.

äiti, jonka lähtöpaino n.60 ja pituutta 173..harrastan sm tasolla yleisurheilua ja täten ssyön erittäin terveellisesti..raskausaikana ei mitään ongelmia! Vauvani painoi syntyessään 4,6kg...että näin!

vaikka olenkin vain kaksi kolmikiloista lasta synnyttänyt eikä tästä kolmannestakaan taida sen isompaa viime hetken painoarvioiden mukaan tulla. Itse olen ollut yli nelikiloinen vauva ja nyt olen yli 170 cm pitkä ja normaalipainoinen ja saanut sellaiset 15 kg lisää raskausaikana. Luultavasti noista meidän pojista tulee silti aika pitkiä miehiä, vaikka syntyvätkin pieninä.