Muita joilla villit lapset?

mutta etsit näköjään vain vilkkaiden POIKIEN äitejä. Tytötkin voivat olla vilkkaita vaikka ystäväsi tyttäret eivät sitä olisikaan.

vetää tästäkin herneen nenään.

Meidän lähipiirissä oikeasti _kaikki_tytöt ovat todella rauhallisia.Välillä tunnen itseni aivan surkeaksi kasvattajaksi kun ystäviemme lapset vain hymyilevät kauniisti, vaatteet silitettyinä ja tukat letillä.He syövät kauniisti ja sanovat hiljaa kiitos.Meillä juostaan paikasta toiseen, tönitään, kiljutaan ja nauretaan kovaäänisesti.Hyvä puoli on se, että lapsemme ovat todella energisiä toisin kuin nämä hiljaiset tytöt mutta joskus jatkuva vilkkaus väsyttää.Mutta siis vilkkaiden tyttöjenkin äidit saavat ilmoittautua:)

Meillä on 3 vilkasta poikaa (6, 5 ja 2v). Ja erittäin perusvilkkaita kaikki. Meillä onneksi nukutaan vähän myöhempään ja levätään/nukutaan päiväunilla, muuta muuten kuullostaa ihan samanlaiselta. Onneksi viihtyvät ulkona, jos vain säät sallivat. Joitain äitejä huvittaa kaupungilla kun haikeina katsovat meidän poikien touhuja ja muistelevat samalla kuinka heidän pojat oli aivan samanlaisia 20 vuotta sitten :-). Aika näköjään kultaa nämäkin muistot koska edelleen heitä hymyilyttää. Mutta kyllä sanon että pääsääntöisesti pojat vievät vanhemmista kaiken energian ja varsinkin pienellä ikäerolla saadut. Noh, en silti pois antaisi on ne niin ihania, varsinkin yöllä kun nukkuvat. Ja viimeinen lause oli tarkoitettu vitsiksi että tosikkojen ei tarvitse siihen ottaa kantaa... Voimia kaikille poikalasten äideille.

joilla tuntuu olevan loistavia ideoita muutama joka minuutille. Harkintakykyä vaan ei ole kovin paljon, joten yleensä myös ne vähemmän fiksut ideat toteutetaan. Ja todellakin olen huomannut, että rauhallisen lapsen vanhempien on joskus vähän vaikea suhtautua kärsivällisesti näihin extreme duudsoneihin. Ymmärrän sen oikein hyvin, sillä ellen itse tietäisi totuutta, minäkin epäilisin välillä että tällainen vauhti ei ole tervettä.

joilla tuntuu olevan loistavia ideoita muutama joka minuutille. Harkintakykyä vaan ei ole kovin paljon, joten yleensä myös ne vähemmän fiksut ideat toteutetaan. Ja todellakin olen huomannut, että rauhallisen lapsen vanhempien on joskus vähän vaikea suhtautua kärsivällisesti näihin extreme duudsoneihin. Ymmärrän sen oikein hyvin, sillä ellen itse tietäisi totuutta, minäkin epäilisin välillä että tällainen vauhti ei ole tervettä.

Itselläni ei ole kuin yksi vilkas, eloisa, naurava, koheltava poika, 4v.

Mutta helposti vie mehut vanhemmistaan hänkin! Olemme pyrkineet kanavoimaan hänen energiansa liikuntaan kun hän on niin motorisesti lahjakas, se hieman helpottaa.. =)

ja varsinkin muutama vuosi sitten kun olivat 2-5v niin olimme mieheni kanssa usein hyvin hyvin puhki, pojat veivät mehuja tehokkaasti. He urheilevat yhä paljon ja vieläkin juostaan lähes joka paikkaan, mutta koheltaminen on hiukan laantunut ( ei tosin paljon), onneksi!

Nyt joukon jatkeena kipittää tyttö 1v4kk, joka oppi kävelemään 9kk ja juoksemaan 12kk ja vaikuttaa - jos mahdollista - vielä villimmältä ja varsinkin itsepäisemmältä kuin veljensä aikoinaan ;)

kohta 3v. ja tyttö kohta 1,5v. ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää täälläkin. Poika on ihan perusvilkas, mutta kumminkin rauhallinen ja jopa uskookin jotain. Mutta tyttö... siis tulen vielä olemaan niiiiiiiiiiin pulassa hänen kanssaan. Suuttuu joka ikisestä asiasta ja saa hirveet itkupotkuhuutoraivarit, ei tottele eikä usko yhtään mitään mitä sanotaan, siis ei mitään! Poika on sellainen, että uskallan laskea kädestä esim. parkkipaikalla tms. tiedän, ettei lähde minnekään juoksentelemaan tai kaupassa tai kadulla on aina seurannut ja totellut hyvin. Mutta neiti senkun porskuttaa valitsemaansa suuntaan, eikä usko vaikka kuinka komentaisi. Sylistä en välillä edes uskalla laskea....

Menoa riittää aamusta iltaan ja välillä jaksaminen on aivan lopussa. Tytöt on 3,5v ja 1v 10kk. Esikoinen varsinkin todella vilkas. Meidän tytöt on aina porukan vilkkaimmat ja olen pistänyt merkille, että joiden rauhallisten lasten vanhemmat kuvittelevat, että meillä ei ole lapsilla mitään sääntöjä, eikä kuria. Kyllä on, mutta lapset ovat vaan niin pirun omapäisiä ja ehtiviä!!! Olenkin vitsaillutkin, etten taida haluta poikaa meidän perheeseen kun kerran TYTÖTKIN on näin villejä ;)



Mutta joo, olen todella väsynyt ihmisten katseisiin esim kaupassa...

vetää tästäkin herneen nenään.

Kyllä sitä on vilkkaita tyttöjäkin, ei se ole mikään feminismikysymys. :)

Meillä on vilkkaat 5- ja 3-vuotiaat, nuorempi on onneksi jonkin verran varovaisempi luonne, mutta kyllä sitä on aivan puhki iltaisin kun ne saa pehkuihin. Itse tosiaan jo vanhemman ollessa pieni katselin aika kaiholla pikkuisia jotka suunnilleen vain istuivat hiekkalaatikon reunalla, meidän tyttö kun kun ei kävellyt lainkaan vaan alkoi heti juosta (eikä ole vielä lopettanut).

ja sitten on huonoa käytöstä ja niitä ei pitäisi sekoittaa keskenään.



Meillä on todella eläväisiä, vilkkaita lapsia ja meillä nauretaan kovaäänisesti jne. Mutta meillä EI esim tönitä, koska se on kiellettyä ja siitä seuraa JOKA kerta rangaistus.



Eli ihan turha syyttää lasten huonoa käytöstä vilkkaudella. Se johtuu vaan siitä, että heitä ei ole kasvatettu eikä opetettu kuuntelemaan.

Oikeastaan kaikki neljä ovat erittäin eläväisiä kavereita. Luojan kiitos edes teinillä sentään on vähän järkeäkin päässään, mutta ei hänkään kovin pitkiä aikoja paikallaan viihdy.



Pienemmät sitten ovat aivan elosalamoita. Tuolla ihan kohta 6 täyttävällä on joskus jo havaittavissa harkintaa ja itsesuojeluvaistoakin, mutta Tirrit (1v10kk) ovat varsinaisia tasmaanian tuholaisia. Eivät ikinä kävele, juoksevat vain, paikallaan voivat viihtyä, jos on jotain mielekästä tekemistä, mutta silloinkin vähintäänkin meteli tuppaa olemaan kova. Tuo kohta 6-vuotiaskaan ei paikallaan istu kuin käskystä (malttaa kyllä hyvin esim. juhlissa tai kylässä tai kirkossa tms. mutta on sitä harjoiteltukin) tai lukiessaan jotain mielenkiintoista kirjaa tai piirrellessään tai legoilla leikkiessään. Näitäkin rauhallisempia leikkejä rytmittävät aika vahvasti juoksu-, paini- ja palloleikit, kiipeily yms. Mutta eipä näillä geeneillä paljon muuta voisi olettaakaan.



Meillä onneksi nukutaan hyvin ja paljon. Teini on teiniksi vähäuninen (menee n. 22-23 nukkumaan ja heräilee 6-7 aikaan), mutta pienet nukkua posottavat jopa keskimääräistä enemmän. Tirrit laitetan nukkumaan klo 20 ja herätetään klo 7.30, nukkuvat lisäksi helposti reilun parin tunnin päiväunet. Nukahtavat iltaisin helposti muutaman minuutin nukutuksella. Tuo kohta 6-vuotias pistetään nukkumaan n. 20.30-21, nukahtaa hänkin nopeasti, ja herätetään myöskin 7.30. Hänkin nukkuu yleensä vielä päiväunet, tosin alle tunnin mittaiset. Onneksi saa nukkua päiväunet vielä ensikin vuonna päiväkodissa, vaikka kaikki eskarit eivät nukukaan. Viikonloppuisin ja lomilla nukkuvat aamuisin välillä hieman pidempään ja valvovat myöhempään.

Väittikö täällä joku omaa vilkasta lastaan tuhmaksi? Nauru ei ole vilkkautta mun mielestä, vaan ihan rauhallistenkin lasten toimintaa. Lapsilla on eri temperamentteja, ja vilkaskin lapsi voi olla kiltti. Kyllä meillä ainakin riittä pojissa puhtia niin että monet ihmettelee. Mutta ei tietenkään muita lyö tai kiusaa, kun käytöstavat on hallussa. On ihan totta että vilkkaita lapsia usein luullaan tuhmiksi, tai ettei heitä ole kasvatettu. Kaikki lapset ei vaan jaksa istua paikallaan kovin pitkään, jos ei ole pakko. Musta on vaan ihanaa nähdä sitä touhua, energiaa, elämäniloa ja mielikuvitusta jota noissa villiviikareissa on. Itse olin tosi rauhallinen lapsi, ja olen tosi onnellinen että lapseni ovat villempiä:)

En tarkoittanutkaan mitään tönimisiä yms. Vaan ihan sitä kuinka esimerkiksi kaupassa juostaan joka paikkaan, eikä kärryissä malteta istua. Yritetään hoitaa usein ostokset ilman lapsia, mutta aina se vain ei ole mahdollista. Kyllä meillä rangaistaan ja pyydetään anteeksi. Mutta usein saa huomata, että jäähyillä ei ole mitään tehoa, kovapää varsinkin esikoinen kun on. Ymmärsit väärin jos luulet, että meillä lapset on täysinpellossa kasvaneet...



Sen voin sanoa kokemuksella, että kaikki lapset eivät tottele yhtä hyvin, vaikka kuinka selität ja toistat sääntöjä. Tämä ei tarkoita, että meillä olisi luovutettu ;)

aivan vilpittömästi että "Äiti, onko vilkas sama asia kuin tuhma?". Oli ilmeisesti niin monta kertaa haukuttu vilkkaaksi että tajusi jo ettei se ole hyvä asia.

on esikoistyttömme ja todellakin voi sanoa että mehut vie..

pojista , poikein kanssa elämisestä ja niiden käytöksestä on ainakin Cacciatore ja Sinkkonen kirjoittaneet kirjan- kannattaa tutustua!!

Pojat todellakin ovat keskimäärin tyttöjä vilkkaampia, hakevat erilaisia tuntoaistimuksia nimenomaan TÖNIMÄLLÄ, painimalla, riehumalla. Poikien leikkeihin kuuluu kovat äänet, rajuus, omien voimien koettelu jne. Myöskään tätä ei voi tulkita tahallaan satuttamiseksi tai pahanteoksi. 2-vuotias poika on ehkä se pahin mahdollinen: 2-vuotiaat ovat aggressiivisia, purevat, tönivät, raapivat. Kuuluu kehitykseen. Ja tätä ei näiden kilttien rauhallisten tyttölasten äidit kykene ymmärtämään.



Pojat ovat erilaisia kuin tytöt. Piste.

Yhdyn aivan täysin kirjoittaja 9 Meillä siis myös poika kohta 3 ja tyttö kohta 1,5v ja aivan niin kuin minun tekstiäni poika rauhallisempi tottelevaisempi ja uskoo ja ymmärtää asioita!! Mutta tyttö ei mitään usko ja saa juuri noita itkupotku raivareita!!! Saas nähdä mitä tästä kolmosesta tulee joka potkuttelee kovasti jo vattassa rv 36+4!! Joten nyt on erityisen rankalle ottanut toi lasten vilkkaus ja tottelemattomuus ja asiaa ei auta se että heräävät klo:5 aamulla ja nukkuvat päivällä noin 1,5h ja illalla sitten nukkumaan 19,30 noin!! Mutta ehkä se tästä suttaantuu!! Rakkaita ovat silti vaikka välillä tuntuu toivottomalta!! :)

Tässä on jo kaksi äitiä siunannut kun puolitoistavuotias ei usko mitään ja sen sijaan 3v uskoo.



En tiedä yhtään ainoaa kovinkaan järkevää puolitoistavuotiasta..

Täällä nyt kans ilmeisesti feministiäiti vähän älähtää, lähinnä tuolaista pojat nyt vaan ovat ja piste-tyyppistä ajattelua...



Itselläni tositosi vilkas kohta 3 vuotias tyttö ja olen kyllä paljon törmännyt niihin odotuksiin että tytön nimenomaan PITÄISI olla letit päässä ja vaatteet silitetynä, kilttinä ja hiljaisena. Ei se kuulkaa ihan aina mene niin. Vanhempi tyttäreni on myös melko vilkas, tykkää liikkua ja juosta ja kiipeillä ja tarvitsee paljon ulkoilua, mutta kuitenkin paaaaljon rauhallisempi kuin pikkusiskonsa. Lähes kaikki pojat meidän puistossa leikkivät rauhallisemmin kuin kuopukseni, joka ei kylläkään töni tai ole muutenkaan raju sinänsä, mutta JUOKSEE ja KIIPEILEE aivan jatkuvasti, ei kertakaikkiaan PYSTY olemaan paikoillaan YHTÄÄN.