Lapset n. 3 v. ikäerolla, kokemuksia?
Hei! Kyselisin kokemuksia vanhemmilta, joiden lapsilla on noin kolmen vuoden ikäero. Poikamme on nyt vähän yli vuoden ja toivoisimme hänelle sisarusta muutaman vuoden kuluttua. Onko kolme vuotta tuntunut hyvältä väliltä? Vauvakuumetta poden jo nyt, mutta opinnot pitäisi saada valmiiksi ja haluaisin olla hetken myös töissä ennen seuraavaa lasta. Yöt on meillä ollut vaikeita lähes 1 v. asti, joten toivon saavani nukkua kunnolla myös ennen seuraavaa tulokasta.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Kommentit (4)
Minulla on kolme lasta,ekalla ja tokalla on ikäeroa vajaa 1v1kk, ja tosi raskasta se eka vuosi oli kahden vauvan kanssa.. Kakkosella ja kuopuksella on ikäeroa 3v1kk, ja se on ollu mun mielestä tosi hyvä ikäero. isommat oli silloin täysin kuivia, omatoimisia suurimmalla osin jne... ja keskimmäisenki uhma oli ehtinyt loppua ennen vauvan syntymää.. Isommista sisaruksista on ollutu paljon apua vauvan hoidossakin ja tulivat mielellään mukaan vauvaa hotiamaan. nyt kuopus onkin 1v5kk..Kokemuksesta minä liputan 3-4vuoden ikäerolla.
Heistä on ainakin paljon seuraa toisilleen. Kun nuorempi syntyi, vanhempikin nukkui vielä päiväunet, sen koin erittäin hyväksi, kun pääsi itsekin vähän lepäämään välillä.
Meidän lapsilla on ikäeroa 3v4kk ja oikein sopivaksi sen koin. Esikoinen oli oppinut kuivaksi ja osasi käydä itse vessassa ja syödä ja leikkiäkin itsekseen. Pystyi myös odottamaan - mutta toki hän olisi halunnut äidin apua juuri silloin, kun äiti hoiti vauvaa. Meilläkin meni niin, että harmistusta ja mustasukkaisuutta oli, muttei se koskaan kohdistunut vauvaan, vaan hän kiukutteli vanhemmille. Sisko on aina ollut veljelle rakas, ovat aina viihtyneet hyvin yhdessä, niin edelleenkin. Pikkusisko ihailee veljeään rajattomasti. Tässä voin tällä 1,5 vuoden kokemuksella romuttaa sen näkemyksen, että sisarusten ikään kuin pitäisi olla samaa sukupuolta, että yhteistä tekemistä löytyisi. Pidän rikkautena sitä, että kumpikin pääsee luontevasti kokeilemaan esim. kummallekin sukupuolelle tyypillisiä leluja ja tutustumaan toisen kavereihin jne. Uskon, että sisarusten kiintymussuhteen laatuun vaikuttavat ennen kaikkea vanhempien suhtautuminen (onko ns. lempparilasta, ollaanko järkevästi tasapuolisia) ja sisarusten luonteet. Olen kuullut tapauksista, missä ikäero on lyhyt, mutta suhde sisarusten välillä huono.
Muutamat tutut ovat valitelleet ikään kuin lasten puolesta, että kun on "noin iso ikäero". Olen siitä ollut ihmeissäni, koska minusta tuo nyt ei niin kamalan pitkä ikäero sitten kuitenkaan ole - nykyään näyttää kyllä olevan tyypillistä, että lapsilla on vain 1-2v. ikäero, että siihen verrattuna 3v. on toki enemmän. Nyt, kun kuopus on 1,5v., voin todeta, etten olisi pienempää ikäeroa oikein jaksanutkaan (vaikka vauva nukkui pitkiä päiväunia ja alkoi nukkua yönsä läpi 9kk iässä eikä koliikkia ollut), ja jos vielä saan miehen suostuteltua uuteen vauvaan, niin kolmas tulee vähintään tuolla samalla ikäerolla, todennäköisesti pitemmällä.
Eiköhän kaikissa ikäeroissa ole hyvät puolensa, niin pitkälle kuin ylipäätään on mahdollista suunnitella.
Meillä tyttöjen ikäeroksi tuli 3v 1,5kk. Esikoinen ei enää käyttänyt vaippoja eikä rattaita. Hän ymmärsi asioita jo aika hyvin. Uhmakausi siinä 2,5 vuoden paikkeilla oli mennyt eikä yöllisiä kauhukohtauksia tullut niin usein. Esikoinen osasi myös sanallisesti ilmaista, miltä hänestä tuntuu, joten vauvan herättämiä tunteita oli helpompi käsitellä. Esikoisesta oli oikeasti seuraa! Hän auttoi mielellään vauvan hoidossa ja pystyi hetkisen odottamaan, jos äiti oli varattu. Mustasukkaisuutta tietysti esiintyi, mutta se ei koskaan kohdistunut suoraan vauvaan.
Nyt, kun kakkonen on 1,5-vuotias, hän oppii tosi paljon esikoista seuraamalla. Olen ollut ihan ihmeissäni siitäkin, kuinka tytöt leikkivät keskenään. Tietysti pikkusisko on välillä rasittava - mutta kuitenkin rakas.