Jättäisittekö 4,5 vuotiaan kahdeksi viikoksi hoitoon?

Mistä johtuu halu lomailla ja matkustella ilman lapsia??



Miksi se lapsi ei ansaitsisi lomaa ja kokemuksia?



Meillä on otettu kolme lasta joka reissuun mukaan, ilman muuta!

niin, että mummo ja vaari hoitaisi lasta aina kun haluaisitte?!



Pirun itsekästä touhua ap!



Muutenkin eikö lapset tehdä vasta kun ollaan menty naimisiin?

Aika kornia tuollainen toohotus!

Vierailija:

Mistä johtuu halu lomailla ja matkustella ilman lapsia??

Se, että lähdemme häämatkalle kaksin, ei tarkoita sitä että lapsen kanssa ei lomailtaisi.

Nyt on vain kyseessä sellainen reissu jonka haluamme tehdä kaksin ja jonka sisältö (mainitsemani retket, patikointi enkä voi väittää ettemmekö haluaisi istua myöhään ravintolassakin) on sellainen että se ei lapselle sovi.

Kun lähdemme lomalle lapsen kanssa, niin sisältö on erilainen.

Miksi se lapsi ei ansaitsisi lomaa ja kokemuksia?

Ansaitsee toki, mutta ei meidän häämatkaltamme :) Reissuja kyllä tehdään lapsen kanssa myös.

ap

Toi oli paras pitkään aikaan lukemani provo toi " ensin naimisiin, sitten lapset" :):):)



Ja kuokat käteen ja pellole hommiin, mars!!!!

kylläpä täällä saa lokaa niskaansa jos lapsi saa nauttia mummolassa mummon seurasta (jota on tarjolla muuten varmaan melkolailla lyhyemmän aikaa kuin äidin seuraa - meillä ainakin mummo on 38 vuotta äitiä vanhempi).

Meitä siunattiin maailman suloisimmalla pienellä miehellä kesken opiskelujen. Ei ole ollut yksi eikä kaksi viikkoa, kun poika on ollut mummolassa parinsadan kilsan päässä - kaksi viikkoa siellä, me hakemaan, sitten mummo pojan kanssa pariksi viikoksi tänne, taas mummolaan jne. Näin meillä on mennyt muutama kesä, ihan siitä asti kun poika oli 7kk. Kukaan ei näytä kärsineen, itsellä on ollut lasta ikävä, mutta olen nähnyt asian kokonaiskuvan ja mielestäni on kauaskantoisempaa paneutua opiskelujuttuihin täysillä silloin kun lapsi on lomailemassa, ja hukuttaa ikävä siihen. Luotan äitiini täysillä, vaikka ollaankin joistakin asioista eri mieltä, tosin niin päin että minä olen rempseämpi ja äitini varovaisempi. Uskon että kaikilla on kivaa tämän järjestelyn ansiosta.



Ap: lapsikohtaista. Itse kyllä jättäisin. Toki lapsen kanssa on kiva matkustaa, mutta on aivan luvallista tehdä reissuja ilman tenavaakin.

Vierailija:

Mistä johtuu halu lomailla ja matkustella ilman lapsia??

Miksi se lapsi ei ansaitsisi lomaa ja kokemuksia?

Meillä on otettu kolme lasta joka reissuun mukaan, ilman muuta!

Meillä lomaillaan kyllä lastenkin kanssa paljon ulkomailla. Mutta joskus on ihana mennä ihan kahdestaan (tai ihan yksinkin) lomailemaan. Kun on kahdestaan, voi mennä sellaisiinkin paikkoihin mihin ei lapsia voi ottaa mukaan. Kyllä minusta on ainakin mukava miehen kanssa kahdestaan lomailla, saa nukkua yöt rauhassa hotellissa, saa nukkua aamulla pitkään, ei tarvitse vaihtaa lapsen vaippoja, ei tarvitse miettiä jaksaako 4v sittenkin kävellä 6km, saa huoletta tehdä miehen kanssa sitä mitä haluaa. Lapsien kanssa kun ollaan, käydään paljon lapsiystävällissä paikoissa esim syömässä. Miehen kanssa kun on kahdestaan, niin voi käydä syömässä romanttisessa ravintolassa ihan rauhassa jne.

On hienoa, että jotkut ottavat lapsensa joka lomalle mukaan, että lapset saavat kokemuksia myöskin. Mutta eikö olisi joskus ihana lomailla ihan kahdestaan? :)

Sen verran itsekäitä olemme, että emme halua häämatkalle mummia ja ukkia mukaan (vaikka he ovatkin oikein ihania ihmisiä).

Ja kuten aiemmin kerroin, olin lapsen yh ennen tätä tulevaa avioliittoa. Tuleva mieheni ei siis ole lapsen isä. Elämä ei mene aina ihan niinkuin suunnittelee.



ap

Meillä 4,5v poika ja on ollut yhden yön erossa meistä molemmista vanhemmistaan (oli silloin 3v) ja sitä muistelee vieläkin ja saa kyyneleet silmiinsä kun muistaa kuinka ikävä oli :(

Isän tai äidin kanssa on ollut muutamaan otteeseen kaksistaan 3-7 yön mittaisia aikoja ja myös näitä reissuja muistellaan, ei toki ihan samanlaisella haikeudella mutta kuitenkin, ikävä on ollut poissaolevaa!



Poika on tosi reipas, iloinen ja sosiaalinen lapsi mutta silti, nuo em. kokemukset huomioon ottaen 2viikkoa on liian pitkä aika olla erossa molemmista vanhemmista.



Pitkää viikonloppua tai viikon matkaa suosittelen!

Minusta on ihanaa nähdä kun muksut nauttivat uusista elämyksistä ja matkoilla aina ollaan sovussa kun ei ole arjen stressiä. Parisuhdekin voi näillä matkoilla oikin hyvin ;)



Toki lähdemme miehen kanssa kahdestaankin reissuun, mutta korkeintaan pariksi päiväksi.

Miten ajattelet mummun ja ukin jaksavan hoitaa ikävöivää lasta. Tosin jos lapsella on mummulassa " parempi" olla kuin kotona niin lapsen voi jättää hyvin pariksi viikoksi.

Vierailija:

Muutenkin eikö lapset tehdä vasta kun ollaan menty naimisiin?

Aika kornia tuollainen toohotus!

Asian voi miettiä niinpäinkin, että mitä se lapsi siitä matkasta saa. Onko lapselle rasittavampaa lähteä mukaan kuin jäädä hyvän hoitajan kanssa kotiin? Olemme olleet reilun vuoden ikäisen kanssa reisun päällä enemmän ja vähemmän ja monesti olen miettinyt, että kaikkien kannalta olisi helpompaa, jos lapsi ei olisi mukana. Eriasia sitten, kun lapsi jo touhuaa kaikenlaista (kouluikäinen) ja muistaa näkemäänsä ja kokemaansa.



Ap:lle sanoisin, että tehkää nyt lyhyempi matka ja myöhemmin, kun lapsi isompi, se kahden viikon matka. Mukavia lomakohteita löytyy Euroopastakin, esim. Malta on oikein mukava ja Portugalissa on mahdollisuus myös vaikkapa linnalomaan. Islanti on myös aika vekkuli paikka. Slovenia on kaunista ja edullista aluetta.

Mulla kohta 3-vuotias poika, enkä voisi tällä hetkellä kuvitellakaan jättäväni häntä paria yötä pidemmäksi ajaksi hoitoon. Niin ja 7kk vauva, hän ei ole vielä ollut edes yhtä yötä hoidossa. Mutta siis tuo isompi poika on tosi herkkä tapaus ja varsinkin tällä hetkellä tosi paljon äidin perään. Pojan serkku oli vielä kouluiässä sellainen, ettei oikein pystynyt olemaan yötä missään. Siskonsa oli aivan erilainen, tosi mielellään mummolassa yökylässä, mutta tää poika, iltaitkut oli kamalat ja huusi vain äitiä. Vaikka ei tosiaan ollut miksikään mammanpojaksi kasvatettu.



Lapset vaan on erilaisia, ja aikuisten tehtävä on kuulostella mitä lapset kestää ja mitä ei.

ja ap tyhmänä menee touhuun mukaan. Lapsi parka!



T. Onnellinen uusperheellinen joka mies otti omat lapseni edellisestä liitosta omikseen

Meillä kohta 5-vuotias poika on ollut säännöllisesti viikon reissuja mummolassa, ja viime kesänä kaksi viikkoa. Hyvin on viihtynyt, tietysti äidillä on vähän ikävä kun lapsi on poissa, mutta kyllä se on myös mukavaa vaihtelua äidinkin arkeen. Mutta kuten sanottua, on se myös lapsikohtaista, jos ei ole tottunut olemaan yön yli hoidossa, niin ei varmaan onnistukaan.

Niin.



Elämässä tulee tilanteita, että aina ei oikein tykätä jostakin.



Tietysti vanhemmat voivat koettaa kaikkensa, että lapselle ei koskaan tule pettymyksiä/surua/ikävä/paha mieli. Niin kai valtaosa tämänkin ketjun vanhemmista tekee.



Mutta onko se OIKEASTI niin kamalaa, jos lapsi on isovanhempien luona kaksikin viikkoa?? Onhan jopa suositeltavaa, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat.



Kaksi viikkoa voi olla pitkä aika niin lapselle kuin teillekin, mutta jonkinlaisella maalaisjärjellä ajatellen sanoisin, että ei se vanhempi-lapsisuhdetta pilaa.



Täällä palstalla juttuja lukiessa tuntuu välillä siltä, että kuinka kenelläkään voi olla ns. normaaleja lapsia - jopa vessaan kun pitäisi lapsi ottaa mukaan (jos tämä siis muutoin itkee ja lapselle tulee " paha mieli" ...)



Hieman perspektiiviä siis toivoisi näihin keskusteluihin.

Kyllä me ihan yhdessä olemme pohtineet tätä viikko vaiko kaksi " pulmaa" . Ja eipä tuo mies oikein osaa lastani pitää " vieraan siittämänä kakarana" kun olemme olleet yhdessä siitä asti kun lapseni oli n. 7kk:n ikäinen.



Olemme tosiaan miettineet, että miten poika suhtautuisi ja jaksaisi. Hän on reipas, avoin ja muutenkin " rohkea" lapsi. On läpikäyty äitiin takertumisvaihe sekä isään (tuleva mieheni) takertumisvaihe. Tarkoitan siis takertumisvaiheella sitä että vain toinen on kelvannut lukemaan iltasatua, kuorimaan omenan, auttamaan pukemisessa jne.

Hän jää mummille ja ukille mielellään. Itkuja ei ole ollut. Sama pätee jos lapsi jää mummulaan (eli minun äidilleni).



ap

Oliko viesti numero 42 mitenkään tarpeellinen??

Suututtaa myös omasta puolestani. Kyse ei varmaan ole siitä, etteikö isäpuoli hyväksyisi lasta tai haluaisi hänestä eroon. Olen viestin numero 24 kirjoittaja, eli olin itse juuri muutaman päivän häämatkalla, ILMAN lapsia, hui! Mieheni ei ole kahden lapseni isä, mutta tämän pian syntyvän kolmannen isä hän kyllä on. Halusin itse ehdottomasti lähteä häämatkalle kahdestaan, ilman lapsia. Vaikka kaikki lapseni olisivat hänen siittämiään, olisin silti halunnut matkustaa kahdestaan. Häämatkasta saa aivan varmana nauttia hyvällä omallatunnolla kahdestaan. Tehdä niitä juttuja, mitä ei pienten lasten kanssa voi matkoilla tehdä. Etenkin uusperheessä on hyvin tärkeää ottaa aikaa myös parisuhteelle, se on koko toimivan perhe-elämän perusta! Häämatkalle lähdetään toivottavasti kerran elämässä ja siitä saa nauttia täysillä!

Minä ihmettelen näitä, joiden lapset muistelevat vielä kuukausien päästä, kuinka hirveän ikävä oli, kun äiti/ isä oli poissa 2 yötä...Meillä kun pienimmät ovat lähinnä kateellisia, jos isoin pääsee mummolaan vaikkapa viikoksi...



Kohokohta ihan pienimmällekin on ollut se, kun on päässyt eka kertaa yökyläilemään mummolaan. Nyt pienin 4 ja ihan hyvin voisivat olla kaksi viikkoa hoidossa. Meillä en vaan enää halua rasittaa mummoa liikaa, joten viikko sen takia maksimi.

Minua oksettaa sellaiset vanhemmat jotka TIETEN TAHTOEN aiheuttavat lapsilleen ahdistusta. 2 viikon VAPAAEHTOINEN poissaolo lapsen luota on välinnpitämättömyyttä ja itsekkyyttä puhtaimmillaan.



Jotkut lapset eivät vain saa parempia vanhempia, eihän sille vaan voi mitään, vai voiko!?



Esim. lyhymepi loma? Aika helppo ratkaisu, mutta jos ei niin ei. Oma napa menee edelle, joillakin: AINA.