Jättäisittekö 4,5 vuotiaan kahdeksi viikoksi hoitoon?

Ainakin päätellen joku aika sitten olleesta ketjusta, jossa suuri osa vastaajista oli sitä mieltä, että kyllä lapsen voi ottaa yökerhoon mukaan. Ja että itse asiassa näille matkoille ja niihin yökerhoihin mennään, koska lapsi nauttii tanssimisesta.

Taitavat olla juuri näitä " kyllä lapsen kanssa on ihana matkustaa" , ne joiden kullanmurut viettävät illat savuisissa baareissa nauttimassa matkasta.

En jättäisi kahdeksi viikoksi. Viikoksi voisin jättää.

Vierailija:

Minusta olisi ainakin mukavaa, jos olisi mahdollisuus ottaa lapsi mukaan matkalle ja antaa lapselle elämys.

Aika kauheeta tekstiä.

Ei tässä ole mistään lapsen hylkäämisestä kyse. Lapsi varmasti viihtyy mummin kanssa mainiosti ja usko että tekee jopa hyvää opetella olemaan välillä erossa.

Ei kaikki lapset ole niin riippuvaisia äideistään etteivät voi isovanhemmillaan olla.

Tässä ketjussa kyllä haiskahtaa se, että äidit ovat riippuvaisia lapsistaan.

4,5v on jo iso lapsi. Hän kyllä ymmärtää loman ja hylkäämisen eron.

Ja tottakai lomalta voi lapselle soittaa.

Toisekseen ikävä on ihan normaali ihmisen tunne ja sitäkin opittava ihmisen kestämään.

En minäkään ikävöi lapsiani jos ovat hoidossa. Tiedän että heillä asiat hyvin ja viihtyvät mainiosti. Toki soittelen.

Ja minä en todellakaan ole huono äiti tai en rakasta lapsiani.

Jos lapsi itse haluaa hoitoon mennä asiahan on ihan hyvin. Eri asia olisi jos ei haluaisi.

Jos lapselta puuttuu perusturvallisuus, hoitoon laittaminen lapselle pahasta.

mutta jos ihan hyvä perhe ja lapsi saanut elää turvallisessa ympäristössä ja tuo perusturvallisuus taattu, ei tässä ole mitään hätää.

Mielestäni hyvän äidin merkki ei ole se, että vouhkaa joka asiasta tai ei anna lasten viettää muiden kanssa aikaa kuin itsensä.

Siinä sitä vasta itsekkyys paistaakin. Ajatellaan olevansa ainut joka lasta osaa hoitaa.

Muistakaa hyvät ihmiset jo sananlasku " yhtä lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä" .



Lisään vielä, että omat lapseni eivät ole mitään heittopusseja jotka koko ajan hoidossa.



Minä ap: eenä ehdottomasti lähtisin matkalle!

Siitä ei ole lapselle mitään vahinkoa kun saa olla tuttujen ja rakastavien ihmisten luona kumminkin.

Meillä ei ole ketään joka hanskaisi koko viikon pojan kanssa, kun kukaan ei tule edes yhdeksi yöks..no jos tulisi niin voisin tehdä häämatkan, jos se olisi jäänyt tekemättä (yleensä kannatan naimisiinmenoa ennen lapsen syntymää) niin esim pitkä viikonloppu Pariisiin tms. Lapsi tulisi sitten tietenkin mukaan johinkin eksoottiseen rantalomakohteeseen, hänkin nauttisi siitä hirveästi! (todellisuus;meidän lapsi, 3 v on matkustanut kanssamme jo Espanjassa, Portugalissa, ja Italiassa ja perhelomat ovat olleet ihania...ihania rentouttavia hetkiä). Lapsi on osa perhettä. Minä ikövöin poikaa jo parin päivän jälkeen, kaipaan hänen hauskaa seuraansa.

Entäs kun ei nauti? Mikäpä eteen, kun sairaus estää matkustelun? Sehän on selvä, että eipä sitä juuri matkusteltua tule... paitsi ilman lasta/lapsia.



Lapseni ovat aina viettäneet paljon aikaa isovanhemmillaan. Minä olen kyllä ollut mukana, joten en ole lapsiani vanhemmillani hoidattanut. Sairastuin syöpään, enkä voinut itse hoitaa lapsiani. Onneksi heillä on läheiset isovanhemmat, jotka pystyivät olemaan tukena ja turvana, kun minä makasin sairaalassa. Joku nyt ajattelee, että häämatka ja syöpä on ihan eri syyt. Niin onkin, mutta pointtini on se, että lapselle on vain hyvä asia, että hänellä on useita turvallisia ja läheisiä aikuisia.



Jättäisinkö 4,5 vuotiaan kahdeksi viikoksi hoitoon? En. Viikoksi voisin jättääkin, ehkä jopa 10 päiväksi, mutta sitten en kestäisi ikävää.

Koska ap on tuonut esiin, ettei hän niin siitä vahingostaan välitä, kova shokki oli ja ei ole vielä asiasta toipunut..



Minäkin moralisoin vahvasti ap:n itsekkyyttä ja se on vielä helppoa koska itsepähän kysyi mitä mieltä ollaan.



Kateutta tuskin kukaan tuntee heikosta tunnesiteestö lapseen..+ jokainen halutessaan voi 2 viikoksi lomale lähteä (ei ihan joka maailman kolkaann), mutta kateus ap:ta kohtaa tuskin on kellään syynä tässä tapauksessa.



Ap: valinta ja kirjoitukset ovat epä-äidillisiä ja se saa herkissä ihmisissä aikaan vastareaktion. Onneksi vahvalla äidinvaistollakin varustettuja ihmisä on. Suomi(kin) on täynnä mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia. Ja resepti on tästä ketjussa luettavissa (ap:n ja samoin ajattelvien kirjoistuksissa)

jos olisi, tuskin jättäisin niin pitkäksi aikaa. Tosin omasta vinkkelistä on ehkä vaikea vastata, kun meidän samanikäinen ei ole ollut koskaan yhtään yötä pois yksin pois kotoa. Eikö viikon matka riittäisi?

Taidan tämän viestin jälkeen tosiaan olla vastailematta, kuten joku jo aiemmin neuvoi.



Lapsi menee mummilaan mielellään. Vielä emme ole hänelle tästä reissusta kertoneet, se kun on ajankohtainen vasta syksyllä.

Joku jo puhui " näistä liitoista jotka tarvitsevat jatkuvasti irtiottoja arjesta" . En ole ensinnäkään missään vaiheessa sanonut kuinka usein lapsi on hoidossa. Olen vain kertonut että viikonloput ovat menneet hyvin, ja pisin aika on ollut neljä päivää. Kerron nyt kuitenkin, että lapsi ei ole kovin usein hoidossa. Ehkä kerran kolmessa kuukaudessa yhden yön tai viikonlopun jommassa kummassa mummulassa. Tapaamme kuitenkin molempia isovanhempia usein koko perheenä, koska välimatka on vain muutamia kymmeniä kilometrejä.

Joku pohti miksi miehelle on tehty vasektomia. Se on siis tehty ennen kuin tapasimmekaan. Hän ei vain koskaan ole halunnut hankkia lapsia. Silti hän rakastaa lastani kuin omaansa, häiden jälkeen lapsesta tulee virallisesti myös hänen :) Lisää lapsia emme kumminkaan halua.

Olen usein kommentoinut siihen, miksi asiaa kysyin täällä. Lukekaa aiemmat viestini.

Joku kertoi, että on naurettavaa pitää häämatka kun on jo 4,5 lapsikin. Noh... Mikä kenenkin mielestä on naurettavaa ja mikä ei. Meistä ei kumpikaan ole ollut aiemmin naimisissa eikä siis häämatkallakaan. Haluamme juhlistaa avioliittoamme menemmällä kahden kesken häämatkalle. Häät itsessään ovat pienet maistraattihäät, halusimme satsata enemmän häämatkaan.

Tulemme varmasti lomailemaan jatkossakin lapsen kanssa, kuten aiemminkin. Emme ihan pienen kanssa ole " uskaltaneet" lähteä ulkomaille, eikä oikein olisi ollut varaakaan.



Kiitos keskustelusta ja kaikille oikein mukavaa päivänjatkoa. Yrittäkää katsoa maailmaa vähän avarammin, kaikki ei ole mustavalkoista.



ap

viikonloppumatkalle menisin mielelläni, jos joskus pääsisin.

sama juttu, läheiset isovanhemmat joiden kanssa lapset ovat paljon tekemisissä. Ehkä kouluikäisen voisin jättää pariksi viikoksi hoitoon jonkun matkan takia.

Viikoksi ehkä voisin harkita, mutta kaksi viikkoa on aivan liian pitkä aika olla erossa molemmista vanhemmista.

Sekä lapselle, että vanhemmille ;)

Emme ole päässeet kovin usein ulkomaille (jos ei siis Viroa ja Ruotsia lasketa). Minä olin viimeksi 12 vuotiaana, mies 17 vuotiaana.

Tekisi mieli lähteä jonnekin todella kauas kunnon reissulle (esim. Uusi-Seelanti, Australia tms.).

Kyllä 2 viikkoo on liian pitkä aika, miten edes vanhemmat vois olla 2 viikkoo ilman lastaan??? Ei auta vaikka on kuinka läheiset hoitajat.

Sinä itse tiedät parhaiten voiko lapsesi jättää kahdeksi viikoksi isovanhempien hoitoon. Älä kuuntele näiden katkerien ja kateellisten ihmiseten juttuja siitä, että " meillä 4 v. on ollut yhden yön erossa..." . Ovat todennäköisesti vain KATEELLISIA kun sinulla ja miehelläsi on varaa lähteä 2 viikon kaukomatkalle : )



Paljon onnea uudelle avioliitolle ja hauskaa häämatkaa, mihin ratkaisuun ikinä päädyttekin.

viikosta kun ikävöisit lastasi ja miettisit kuinka ikävä hänellä on teitä ! Tehkää viikon matka, pidempi matka muutaman vuoden päästä sitten, on mielipiteeni.

ei lapsi kuole ikävään todellakaan mummilassa.

Sitä paitsi mikä häämatka se olisi jos mummi ja pappa sekä lapsi olisi mukana.



Helvetti miten omituisia ihmisiä täällä on, ollaan niin ikävöiviä että.

Miten ihmeessä teidän lapset voivat mennä kouluun yksin kun ei ole äiti kädestä pitämässä???



Menkää ap ihmeessä lomalle,viettäkää ihanaa aikaa kahdestaan,uusperheessä se on kortilla.

puhelimet on keksitty ja tuliaiset lapselle.



terveisin, kateellinen uusperheellinen(mies on jo kosinut,mut päivää ei olla päätetty ja häämatkalle todellakin lähdetään kahdestaan)

että repikää siitä av:n täydelliset mammat!!!!

Olen tietysti iloinen jälleennäkemisestä ja soittanut välillä kuinka on sujunut, mutta ikävöinyt en ole.



ap

meillä yritetään löytää hoitajaa lapsille, että voisimme 10v-hääpäivän kunniaksi olla EKAA kertaa yksi yö pois kotoa. Ei löydy hoitajaa ei.

Ehkä olisi lapsella parempi olla mummolassa (pysyvästiki), jos äiti ei välitä.



Jos taas kyse olisi normaalista äidistä, joka välittää lapsestaan, niin 2 viikkoa olisi todellakin liian pitkä aika. Viikko ihan maksimi.

Hei,

Luottakaa itseenne kasvattajina ja tehkää päätös sen mukaan. Minun toinen tyttäreni 5v. on parhaillaan mummolassa pari viikkoa lomalla ja olen hyvin onnellinen hänen puolestaan, koska heillä on vahva, positiivinen ja lämmin, molemminpuolinen side. Vanhempani on iäkkäämpiä (70v.) jo ja ajattelen niin, ettei tyttöni ikinä unohda sitä aikaa kun saa olla mummin ja ukin kanssa kolmistaan (snif, sitten kun vanhempani ovat kuolleet) Pidän vanhempiani kaikinpuolin erinomaisina kasvattajina (lapseni kehuu päikkärissäkin mummonsa maasta taivaaseen, että tädit naureskelee, että on teillä ihmeellinen mummo). Tätä mietin tässä töiden lomassa: ikävä on tietysti, mutta olen toisaalta hyvin onnellinen. Mitä teidän lapset ovat mieltä mummolaan menosta?

Jos uskot pysytväsi olemaan kaksi viikkoa lapsesta erossa, niin annat mennä vaan.