Jättäisittekö 4,5 vuotiaan kahdeksi viikoksi hoitoon?

mutta huonompi lapsille. Onnellisessa asemassa on lapsi jolla tukenaan rakkaita ihmisiä matkalla lapsuudesta aikuisuuteen.

Saa nostaa karvat pystyyn jos kuka haluaa. Näin se vaan on!

Huutelisin tänne oikeeta lastenpsykiatria tai kasvatustieteilijää kertomaan oikeita faktoja. nyt täällä vaan huutaa fanaattisia mammoja jotka luulevat tietävänsä kaiken.

Itsellä liian vähän kasvatustieteitä takana, niin en voi kunniaa ottaa itselleni. Vain 3:n vuoden opinnot takana ja muutama vuosi päiväkodeissa

2vkoa, kun me neljä sisarusta olimme 13,4,3 ja nuorimmainen 10kk ja eipä mtn. traumoja ole kenellekkään jäänyt! hyvin pärjättiin mummin ja papan kanssa.

meidän lapset ei ole koskaan olleet viidentoista vuoden aikana mummolassa edes yhtä yötä, ja tiedän toki, että se ei ole tavallista että mummolat ovat näin välinpitämättömiä. Ystäväpiirissäni parhaimmillaan lapset pääsevät hoitoon ehkä yhdeksi illaksi tai korkeintaan yhdeksi yöksi, mutta kokonaiseksi viikonlopuksi ei koskaan kenenkään lapsia ole mummolaan otettu. t.135

Ja he kuvittelevat olevan täydellisiä ihmisiä. Toivotan myös iloista ja nautinnollista häämatkaa sinulle ap :)

onko sinulla sitten usein maksullinen lastenhoitaja yötä lasten kanssa?

Annas kun arvaan, ei ole, sinulla vain on ollut onnea ja on hyvät tukijoukot.

äiti-lapsi suhde ei ole kunnossa. Mutta senhän ap onkin jo kertonut. Säälittää lapsi, isääkään ei ole.. : (

4,5 vuotias lapsi ei ole pieni.

Pumpulissa ei kannata lapsia kasvattaa..voi oikea maailma hyökätä jossain kohtaa vastaan liian kovana

Suuren perheen äitinä, jolla ei ole koskaan ollut minkäänlaista lastenhoitoapua, yhden lapsen kanssa lähteminen olisi aikamoisen hieno häämatka, aivan kuin kahdestaan olisi, jos yhden lapsen ehdoilla matkustelisi.

Ystäväpariskunta teki muuten juuri matkan 15-vuotishääpäivänsä kunniaksi. Isommat lapset jäivät kotiin, koska ovat jo yläasteikäisiä ja mummo tuli heidän kanssaa siksi aikaa. Nuorimmaista eli kolmevuotiasta ei mummo suostunut hoitamaan, joten hän lähti mukaan. Ja kyllä oli ollut helppoa ja kivaa matkalla! Joten kaikki on aina suhteellista.

minusta tuntuu, että niillä perheillä, joilla ei ole mummoloita koko ajan tukena, ei maailma varmasti hyökkää vastaan, kun on pakko pärjätä omillaan, niin kyllä sitä oppii venymään ja jaksamaan aika lailla.

Ihan hyvin voit jättäää kahdeksi viikoksi luotettavan hoitajan luo. Muuten minut haukuttiin pystyyn ku sanoin että näemme isovanhempia viikottain! kuulema liianusein. vohan.

Tekisi joillekin terää olla vähän aikaa erossa lapsestaan. Vähän rentoutta siihen äitiyteen !!!!

Lapsen synnyttäminen ja pitäminen on vastuullinen teko ja lapsi ei ole mikään kesäkissa, saatana sentään! Itse yh:na olen niin helkkarin vihainen lapsen puolesta! Yh:n pitää pystyä parempaan kuin mitä ap!

ette edes itse huomaa miten suurta itsekkyyttä teksteistänne huokuu. Monikaan lapsensa etua edes ajattele vaan itseään.

ja en muista numeroani..se kuitenkin jonka mielestä tukiverkko lapsille avain tulevaisuuteen

Kyllä oikeassa elämässä löytyy paljonkin lapsia, jotka ovat silloin tällöin hoidossa isovanhemmillaan, jo paljon pienempinäkin kuin 4-vuotiaina. Sitä paitsi loppua kohdenhan on alkanun näkyä keskustelussa katkeruus siitä, ettei kaikilla ole mahdollisuutta. Suokaa se matka silti niille, joilla mahdollisuus on. Rippikoulussa muuten erottuu pahasti joukosta ne, jotka ikävää itkien ovat ekaa kertaa erossa vanhemmistaan. Kuulostaa ehkä ärsytysyritykseltä, mutta näitäkin on oikeasti joskus nähty.

Heidän mielestään liian paljon vien hoitoon, enkä halua olla lapseni kanssa..hih. Ja etten ole irtaantunut omista vanhemmistani vielä.. (vaikka kyse oli mieheni vanhemmista).



Minua vaan huvittaa nämä jotkut. En siisota pulttia siitä, mitä mieltä joku muu äiti on minusta!!!

Jos ei ole vuosikausiin ollut edes yhtä yötä ilman lapsia, niin se ei varmaankaan ole ap:n vika.

Niin ja niille, joilla olisi mahdollisuus rentoutua välillä ilman lapsia, mutta jotka eivät sitä tee; äitiyden ei pitäisi olla pelkkää uhrautumista. Jokainen äiti on samalla myös nainen, joka saa välillä olla itsekäskin. Jos se nyt ylipäätään on itsekkyyttä, että haluaa välillä olla ilman lapsia...

Ja kun kova paikka tulee, loppuu venyminen jossain kohtaa. Kukaan ei kestä loputtomiin. (Tämä menee nyt täysin ohi ja erilleen alkuperäisestä aiheesta.)



Elin onnellista perhe-elämää mieheni ja kahden pienen lapsemme kanssa. Nuorina vanhempina päätimme näyttää muille, että kyllä me pärjätään ja lapsia ei yökylään viedä. Ei edes päiväkylään isovanhemmille, vaikka heitä muuten tapailimmekin. Sitten eräänä päivänä maailma rohmahti. Mies kuoli liikenneonnettomuudessa. Surultani en pystynyt lapsia hoitamaan, olin täysin tavoittamattomissa, hoidin lapsi kuin kone. Vanhempani tulivat hoitamaan meille lapsia, mutta koska he eivät olleet koskaan saaneet siihen tilaisuutta, he olivat lapsille " vieraita" . Viisastuneena tästä aloin rakentaa itselleni oikeaa tukiverkkoa. Lapsilla on nyt turvallisia aikuisia tukenaan, eikä se vähennä minun vastuutani lapsista. Se ei ole äidiltä ja lapselta pois, vaan sekä äidille ja lapselle lisää.



Sairastuttuani syöpään, olin kovin kiitollinen, että en ole lasteni ainut aikuinen. Kukaan meistä ei ole ikuinen, mitä tahansa voi tapahtua, muistakaa se, kun jankutatte " ihan hyvin me pärjätään, vaikkei meillä ketään olekaan... lapsi ei tarvitse kuin vanhempansa... itse ollaan lapset hankittu ja itse ne hoidetaa" löpinöitänne.

kukaan sukulainen; omat vanhemmat tai sisarukset, ei suostunut auttamaan edes siinä tilanteessa. Joten aina ei ole kiinni siitä, että haluaisi pärjätä omillaan. Jotkut ihmiset vain eivät auta, vaikka mikä olisi.

Nykyisin minua pidetäänkin hankalana ja inhottavana ihmisenä suvussani, ihmetellään, mistä kummasta oikein olen tullut katkeraksi.

ja sekös on sukulaistesi vika?

tämä ei nyt tähän keskusteluun varsinaisesti liity, mutta sinustako on ihan ok, että isovanhemmat eivät auttaisi koskaan, ei hyvinä eikä huonoina aikoina? Tässä ketjussa on onneksi ollut sentään enimmäkseen toisenlaisia isovanhempia. Minusta normaali isovanhempi on kiinnostunut lapsenlapsistaan ja vielä kauheampaa on, jos ei edes hädän tullen auttaisi.