Jättäisittekö 4,5 vuotiaan kahdeksi viikoksi hoitoon?

Ei se kuulkaa mene niin, että kun asiat hyvin perheellä, ei tarvii olla ystävien/sukulaisten kanssa tekemisissä. Ja kun asiat menee huonosti, odotetaan että nämä puolitutut tulisi auttamaan. Ehei!

Tukiverkon täytyy olla läheinen, yhtenäinen, hyväksyvä, ystävällinen, toisen huomioon ottava jne. Tämmöistä verkostoakin täytyy hoitaa, tavata paljon, puhua tärkeistä asioista jne.

Avainsana on läheisyys!

Jos tukiverkkoa ei ole " hoidettu" , voi tuloksena olla tuon ylemmän kirjoituksen kaltainen tilanne. Yksin sitten jää..

Siis voiko olla totta että 5-6 vuotias ei oo kertaakaan ollu yötä pois kotoa??? Ei yhtäkään yötä??



Onko tälläsillä mammoilla muuta elämää kuin lapset??



Tuli tässä mieleen serkkuni joka nukkui isin ja äitin välissä, ei koskaan annettu hoitoonn ainakaan yöksi. Joten ei vielä kolmannella luokallaan suostunut ystävien luokse yökylään, poraten soitti kotiin ja valitti esim. " vatsataudista" .



Sitten koitti Rippikoulu aika, ei suostunut menemään rippileirille yöksi. Piti kuskata (60km) edestakaisin aamuin illoin että " pääsi ripille" kauhean nolo tilanne oli vanhemmille. Miettikää itse jos vasta kouluikäisenä ruvetaan " laittamaan" hoitoon niin ei oo yhtään tottunu tähän niin täälläsiä mammanpiokia j atyttöjä sitte tulee!!!



JÄrki käteen lapsiriippuvaiset!!

meidän suvussa on myös periaatteena, että kenenkään kanssa ei olla tekemisissä ja apua ei ainakaan missään tapauksessa toiselle anneta, olisi sitten kyse mistä hyvänsä. Olemme mieheni kanssa tehneet kaikkemme muuttaaksemme tilannetta, mutta viidentoista vuoden jälkeen on uskottava, että ei vain onnistu, yksin olemme ajatuksinemme.

ehdottaisitko, minne hänet laitettaisiin sosiaalistumaan?

Isovanhemmat ja kummit eivät huoli hoitoonsa, ja sellaisia ystäviä hänellä ei vielä ole, jotka olisivat yöksi kotiinsa pyytäneet.

Se on todella surullista. Surullisempaa on se, ettei tukiverkkoa ylläpidetä, jos siihen on mahdollisuus.

tukiverkostohan voi koostua vaikka viisilapsisesta ystäväperheestä, joka riemumielin ottaa pari kolme lasta kahdeksi viikoksi hoitoonsa, jotta vanhemmat pääsevät matkalle kahdestaan.

Pyytäkää vaikka ensiksi poikanne kaveri teille yöksi ja sitten seuraavalla kerralla menevät kaverille.

Kauhean epäsosiaaliselta kuulostaa täällä ihmisten elämä..

Minä tietäisin heti 7 ihmistä jotka lapseni ottaisivat hoitoon jos pyytäisin. Tosin en pyydä kun jos todellinen tarve.

Onko teillä läheisiä kavereita laisinkaan?

en jaksa uskoa, että teistä KUKAAN on sellainen, jonka esim. koko lastenhoitoapu on ystävien varassa, eli teillä ei ole koskaan ketään sukulaista apuna.

kaikki ystävät ovat työssäkäyviä, tosi väsyneitä ja kiireisiä monen pienen lapsen vanhempia, jotka hädin tuskin näkevät omia lapsiaan viikolla. Perheinä tapaamme kyllä, mutta valitettavasti kaikki ovat niin uupuneita, että eivät enää jaksa hoitaa neljää viittä ystävän lasta, eikä siihen olisi aikaakaan.

ap kuitenkin varmaan huomaa, että toimintasi on ihan ok. Lomalle vaan!

Monen syynä negatiiviseen palautteeseen juuri katkeruus, tuo tukiverkon puuttuminen jne.

Ap ole onnellinen , että sinulla mahdollisuuksia ja muista käytää ne. Lapsesi varmasti tykkää olla mummolassa...ehkäpä jopa enemmän kuin kotona. Mummulla kun yleensä lellitään..

En ajattele lastani 24h/vrk vahinkolapsena. Kerroin jo aiemmin, että se ajatus nousee yhä esiin [b]silloin kun tulee " sopiva aasinsilta" [/b]. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos joku kertoo omasta vahinkoraskaudestaan tms. Se oli silloin niin iso mullistus elämässäni, että ei sitä unohda.

Muuten ajattelen lastani kuin kuka tahansa äiti.



ap, joka yrittää nyt oikeasti jättää omalta osaltaan ketjun rauhaan ;)



PS. Seuraavaksi minua varmaan syytetään " puolustelusta" , mutta halusin siis vain korjata tämän väärinkäsityksen.

meidän lasten mummolassa haukutaan, moititaan, syyllistetään ja torutaan lapsia joka hetki. Kun lapsia on tarpeeksi haukuttu, aletaan haukkua minua eli lasten äitiä, kun teen kaiken väärin ja lapsistakin on tuollaisia kasvanut. Lapset eivät suostu mummolaan menemään.

pakko sanoa...sairaslomalla

onko sitä muuten vaikea ymmärtää, että jos itsellä ei ole mahdollisuus edes yhden yön hoitoapuun, niin kaksi viikkoa tuntuu aika hurjalta?

Olosuhteethan ihmistä aina muuttaa, joku toinen, joka on jatkuvasti erossa lapsistaan, kun se on helppo järjestää, niin on tottunut erossa olemiseen ja kaksi viikkoa voi olla ihan ok.

niin ja itselläni on aikaa puoli tuntia, ruokatunti.

Eikö sulla tosiaan ole ystäviä, jotka vois hoitaa sun lapsia??



Jos ei, ni onnee sitte sullekkin kun lapsi ekan kerran joutuu menee (sairaalareissun Tai jkn muun) vuoksi hoitoon.



Tai sitte vaikka rippileirille, voi mennä muutama sormi suuhun..

t.166

Mun äit i uhrautui lasten, kodin ja perheen vuoksi. Meillä oli ihana äiti, aina kotona, aina hoitamassa meitä, aina läsnä kun tarvittiin. Emme olleet koskaan yökylässä. Äiti ja isä lähtivät kahdestaan reissuun ensimmäisen kerran, kun minä olin 21 ja asuin omassa kodissani ja siskoni oli 17-vuotias.



Ja kuinkas kävikään... äiti tajusi 52-vuotiaana, että perkele, koko elämä on mennyt perhettä hoitaessa. Omat harrastukset oli pikkuhiljaa jääneet ja aviomieskin tuntui oudolta. Ystäviä oli muutama, mutta hekin tuntuivat tuntemattomilta.



Mitä minä opin tästä? Todellakin vien silloin tällöin lapset hoitoon ja olen miehen kanssa kahden. Todellakin lähden silloin tällöin yksin jonnekin (okei, se voi olla vaikka matkan Ikeaan 150 km päähän). Todellakin pidän huolen siitä, että ystävyyssuhteet kestää. En aio tulla samanlaiseksi kuin äitini, joka uhraa puolet elämästään kolmelle muulle ihmiselle ja toteaa viiskymppisenä, että tässäkö tämä nyt oli.



Ja arvatkaapa mitä... minun on ihan hemmetin vaikea lähetä kotoa mihinkään ja viedä lapset hoitoon. Olen oppinut mallin, jossa äiti on aina kotona. Joudun tekemään töitä sen eteen, että saan vietyä lapset hoitoon yöksi. Mutta on se sen arvoista!



Ihmisen on huolehdittava ensin itsestään, että voi huolehtia toisista. Ap:n tilanteessa kysymys ei ole mistään suuresta draamasta, jollaiseksi te haluatte sen vääntää. Joka päivä tuhannet ja taas tuhannet lapset on päivähoidossa aamusta iltaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Vähemmän ne vanhemmat taitaa aikaa lastensa kanssa viettää kuin ap omansa.



Älkää tulko äitini kaltaisiki katkeriksi naisiksi. Eläkää niin kuin teistä tuntuu hyvältä, ei toki lapsen kustannuksella, mutat ei myöskään vain lapsia varten. Sillä tavoin annatte myös lapsillenne parhaan mahdollisen kodin.

mihin sä sitten laitat ne lapsesi hoitoon?

Isovanhemmat asuu kaukana ja ainoa lähisukulainen on 20-vuotias pikkuveljeni, joka tykkää kyllä lapsista, muttei ikinä uskaltaisi hoitaa 1-vuotiasta vuorokautta edes putkeen. Tuntikin aiheuttaa megapaniikin.



Meillä kaikilla ei ole luotettavaa ja lapselle tuttua paikkaa johon lapsen voisi jättää!