Jättäisittekö 4,5 vuotiaan kahdeksi viikoksi hoitoon?

Ap tuskin on hylkäämässä lastaan, jos kauniisti kyseli muiden kokemuksia lapsen hoitoon jättämisestä. Täällä on jo vihjailtu, että pitäisi mennä perheneuvolaan, haukuttu tunnevammaiseksi ja ehdotettu että abortti olisi pitänyt tehdä...Huhhuh!

" Ja kyllä meillä on lapseni kanssa lämmin ja hyvä tunneside. Ehkä siksi hän on viihtynyt hoitopaikoissaan, ei pelkää minun katoavan mihinkään."

Itse ollaan menossa 2 vkon häämatkalle ja lapsi 1,5v. Mummolaan menee hänkin. Ei lapsi siihen kuole ja mummolassa meillä on ainakin lapsella kivaa. 4,5 v on jo aika iso joten ei ole ongelma ja tuskin jää lapselle tai teille traumoja. Nauttikaa häämatkasta!!!!

Mistä sinä tiedät kenelle lapselle jää traumat erosta ja kenelle ei? Toisekseen, " ei se lapsi siihen kuole" on kyllä aika karsea perustelu ahdistuksen tuottamiseta lapselle.



Vai voiko miehesikin käydä vieraissa ja todeta vaan, että " ethän sä siihen kuole" , ei mitään väliä kuinka pahalta se susta tuntuisi?



Mä vastasin aiemmin ap:lle, että itse hän lapsensa parhaiten tuntee, ja luultavasti osaa ennakoida, jos jotain ongelmia on tulossa. Omalle 3-vuotiaalleni yli parin päivän ero olisi liikaa, mutta esim. serkkunsa taas on aina ollut varsinainen kyläluuta, ja uskoisin, ettähän vain nauttisi mummolassa olosta. Samoin uskon, että itse olisin lapsena nauttinut.



Kaikki me ollaan erilaisia ja se pitää ottaa huomioon kun tuollaisia ratkaisuja tekee.



Ja mun mielestä ap. on ollut koko ajan ihan asialinjalla, ´vastaajista osa on ihan idiootteja (esim. tuo aborttityyppi) ja tällaiset vastaukset saa kanssa mut vähän takajaloilleen, täytyy kuitenkin muistaa, että lapsella on lapsen mieli, joka ei toimi kuten aikuisilla.

Minä haluan silloin tällöin olla vain ja ainoastaan mieheni kanssa. Kahdestaan, ilman lapsia. Miksi? No siksi, että rakastan miestäni, haluan miestäni, haluan olla ajoittain hetken vain hänen. Meillä tosin nämä " irtiotot lapsista" on ollu yhden yön mittaisia, mutta kyllä vanhempien pitää joskus kyetä olemaan myös kahdestaan, irti siitä arjen pyörittämisestä.



Minusta on todella outoa se, että joku mamma ei halua olla miehensä kanssa kahdestaan. Kaikki ei ole kunnossa.



Ap, harkitse lyhyempää lomaa, mutta pidä kiinni siitä, että lähdette kahdestaan.

Yllättävän isoksi tämä ketju paisui. Juttelimme tuossa miehen kanssa ja näillä näkymin olemme päätymässä 10 päivän lomaan. Pidemmän reissun haluamme tehdä myöhemmin, mutta kun kyseessä ei ole häämatka niin sitten voisi neuvotella mummin ja ukin mukaantulosta jolloin siis lapsikin tulisi mukaan.

Kohde tosin on vielä hiukan hakusessa. Se Uusi-Seelanti kiehtoisi kovasti, Egyptikin mutta tilanne taitaa olla hiukan epävakaa siellä päin. Noh... Sitäkin ehtii miettiä.



Kiitos kaikille :)



ap

Mutta jos isovanhemmat mielellään vastuun kantavat ja lapsi tulee hyvin toimeen heidän kanssaan, niin totta ihmeessä. Kyllä tuon ikäinen jo tulee toimeen ilman vanhempiaankin, kun etukäteen hyvissä ajoin valmistelee ja kertoo mitä tuleman pitää. Ja antaa lapselle oman seinäkalenterin, josta voi ruksia päiviä siihen, kunnes vanhemmat palaavat.

Kännykällä voi pitää puheyhteyttä vaikka monta kertaa päivässä, joten tuskin se ikävä niin kovasti iskee...

t. Neljän äiti

ettekä halua häntä mukaan! Vaikka tykkäisikin mennä mummolaan niin silti aivan varmasti lapsi kokee ikävän asiana sen, että ei pääse lomamatkalle mukaan. Me oltiin 3,5v tytön kanssa syksyllä kyproksella ja tyttö tykkäsi siitä niin paljon, että puhuu siitä viikoittain edelleen. Emme siis mieheni kanssa missään nimessä voisi tehdä lapsellemme niin, että ilmoittaisimme, että lähdemme matkalle kahdestaan ja hän saa tyytyä mummolaan! Siitä syntyisi kauhea mielipaha :( Muutenkin matkalla oli aivan ihanaa katsella lapsen riemua vaikka jonain iltana olisi ehkä voinut baarissa istuakin. Tyttömme on ollut yötä mummolassa max. yhden yön kerrallaan enkä jättäisi enempää kun 2 yöksi. Vaikuttaahan siihen sekin, että kukaan meidän lähipiirissä ei ottaisi lasta sen pidemmäksi aikaa mutta itsekään en haluaisi jättää lasta. Mielestäni tuon ikäiseltä tollaset matkat ilman häntä on törkeää syrjimistä ja riistämistä :(

kaikilla kun ei vain ole niin hirveän helppoa, että voi laittaa lapset mummolaan. Tämä vaan tiedoksi niille, jotka luulevat, että jos ei koskaan ole kahdestaan, ei mukamas haluaisi.

kertoo siitä että alitajuisesti hänkin ymmärtää hylkäävänsä lapsensa - jälleen kerran - ja jollakin tasolla tajuaa, että on ollut torjuva äitihahmo.

Myös se, että hänellä on edelleen ajatuksia lapsesta vahinkona on ahdistava varmasti. yleensä kun tuollaisesta toipuu viimestään kun lapsen saa syntymään ja tutustuu lapseen niin se äidinrakkaus syntyy, kaikille näköjään sitten ei.



Olette menossa naimisiin (ja varmasti perheenlisäsytäkin tulee joskus)..

Ehkä nuo tunteet esikoiseen on hyvä työstää ammattilaisen kanssa, kuullostaa nimittäin siltä, ettei suhteesi lapseesi ole ihan tasapainoinen.



Toivon sydämestäni, ettei lapsesi ole kovin ahdistunut ja koe olevansa äitinsä hylkäämä (kun ilmeisesti isä on jo hyljännyt jos hän edes lapsesta tietää).



Mielestäni olet itsekäs ja kylmä ihminen kaiken kirjoittamasi jälkeen. : (

" Ehkä nuo tunteet esikoiseen on hyvä työstää ammattilaisen kanssa, kuullostaa nimittäin siltä, ettei suhteesi lapseesi ole ihan tasapainoinen."



AP, hae apua! Tsemppiä!

Me olemme jatkuvasti perheenä lastemme kanssa (3 ja 5). Mummot asuvat kaukana. Nyt molemmat lapset ovat olleet kaksi kertaa yhdessä mummon luona viikon, puolen vuoden välein. Kaikki kyselevät, että onko meillä kauhea ikävä? No eipä ole. Nautimme todella täysin siemauksin niistä kallisarvoisista hetkistä, kun saamme olla kaksin. Se on meille todella harvinaista ja ainutlaatuista. Tuon kahdestaan viettämämme viikon aikana hoidamme parisuhdetta ja nautiskelemme toistemme seurasta ja kaikista niistä asioista, joita voimme tehdä vain aikuisten kesken.



Haukkukaa vapaasti. Minä puolestani olen sitä mieltä, että te, jotka ikävöitte tuskaisesti lapsianne jo yön-parin poissaolon vuoksi, olette sairaalloisen riippuvaisia lapsestanne. Parisuhde ja muu elämä ei ilmeisesti anna teille tarpeeksi sisältöä, jos lapsen hetkellinen, suunniteltu poissaolo järkyttää maailmaanne noin.

Vain AV:lla voi tapahtua jotakin tällaista.

Täällä muutkin kertoivat että ovat jättäneet lapsensa hoitoon pariksi viikoksi. Mikä mahtaakaan olla heidän " diagnoosinsa" ? :D

Juttelin asiasta oman äitini kanssa, ja hän vahvisti muistikuvani siitä että kesäisin olimme sisarusteni kanssa mummulassa kuukaudenkin.

Ja uskokaa tai älkää, ihan normaali ihminen ja äiti olen.



Meille ei ole tulossa perheenlisäystä. Miehelle on tehty vasektomia (josta olen ollut tietoinen suhteen alusta asti).



Uskon muuten, että lapseni ymmärtää kun kerron mikä on häämatkan idea (tietenkin lapselle sopivin sanakääntein). Hän saa oman lomansa mummin ja ukin luona, jossa varmasti on luvassa kaikenlaista mukavaa.



ap

Meillä mummolat on kaukana: matkaa 250 km ja 880 km. Järjestelykysymys hoitaa itselle ja miehelle yhteistä aikaa.



Terkuin 75

Itse olen aivan järkyttynyt tästä, että tällä palstalla ei saisi yhtään jättää lapsia yksin. 1-vuotiaan voi jättää korkeintaan kahdeksi tunniksi mummon hoitoon jne. Palsta on täynnä joitain ihme fanaatikkoäitejä.



Lähtekää vaan matkalle ap! Oikein hyvää ja rentouttavaa matkaa!

Olet TOTTUNUT HYLKÄYSKOKEMUKSIIN ja saman mallin siirrät lapsellesi.

...kyllä te ootte sit viksuja ja vilmaattisia ihimisiä. Onneksi en tunne tosielämässä teistä yhtäkään. Teille pitäis laittaa kirkuvan punainen AV-leima otsaan, että osaisin kiertää kaukaa, jos jossain sattuisin samoille kulmille.

kun vanhemmat ovat töissä ja on vaikeaa järjestää hoitopaikkaa esim. pienelle koululaiselle on täysin eri asia kun 2 viikon häämatkan suunnittelu.



Ja tuo vetoominen siihen , ettet tunne ikävää koska olet yh niin oikeasti tekee tosi pahaa lapsen puolesta jos AINOA vanhempi on noin kylmä, hyi!



Lapsesi päättää itsenäistyttyään, olitko hyvä äiti vai et. Sinä et sitä päätä tai voi arvioida. Hyvä jos olet itseesi tyytyväinen, rima on aika alhaalla joillain.

*huokaus*