Ulkosuomalaiset, onko muilla ongelmia Suomenlomilla sukulaisten kanssa?

kaverin luonteesta eikä ulkosuomalaisuudesta.... paras lapsuudenystäväni on asunut varmaan 12 vuotta ulkomailla. Tulee aina lapsuudenkotiinsa käymään, mutta ei koskaa osaa sanoa milloin. Joskus ilmestyy ovelle yht'äkkiä, joskus sanoo tulevansa toukokuussa ja vihdoinkin on sitten suomessa elokuussa.



Koska olemme parhaita kavereita, yritän järjestellä omia menoja ja suunnitelmiani niin, että perheemme olisi maisemissa sitten kun ovat täällä. eli joskus mietin eism. omaa legolandreissuamme, että miten se ajoitetaan jotta olisimme silloin taas kotona kun nn on täällä perheineen... niin minulle on tullut paha mieli siitä, että tämä ystävä ajattelee, että kun tulee kerrankin sieltä jenkeistä niin voisimme olla paikalla, silti hänellä muuttuu suunnitelmat koko ajan, tulee toisella lennolla kun on ilmoittanut jn...



Minun lapseni ovat hieman vanhempia, kyllä mä ajattelen joskus ettei hän ymmärrä sitä, että minulla kouluikäisten lasten harrastusten yms. kautta on kans aika paljon menoa ja järjestelyä. Jotenkin on sellainen fiilis, että kun heillä on niin hektinen elämä ja lyhyellä varoitusajalla tekevät plänejä matkustaakseen tuhansia kilometreja, niin ajattelevat että meillä täällä kotinurkilla ei nyt sitten ole niin kauheasti tekemistä...

että jos ilmoitetaan, että tulemme silloin ja silloin suomeen ja päivänä x meillä on aikaa tavata sinua - enpä ihmettele, että juuri sinä päivänä täytyy siivota vessa :)

Oltii justiin kuukausi Suomessa ja kaikki menot mitä sain sovittua perheeni ja kavereitteni kanssa niin myös suoritettii.



Jos joillakin Suomen matkoilla on saattanut tapahtua että joku kaveri on joutunut perumaan tapaamisensa niin hän on myös ollut hyvin pahoillaan ja mä olen kyllä ymmärtänyt häntä.



Se mitä enempi toivon, olisi että ei aina oleteta että tapaaminen tapahtuu Suomessa vaan sitä voi ite tulla moikkaamaan mua tänne Ruotsiin. :)

paljastuu hienoinen "ylpeys" ja itsekeskeisyys.



Sitä kuvastavat maininnat, "kun me kerran vuodessa pääsemme Suomeen, niin luulisi muiden nyt järjestävän aikataulunsa sen mukaan". Ja "suomalaiset ovat kateellisia, kun uskalsimme lähteä ulkomaille".



Tosiasiassa lähinnä vanhemmat ja lähimmät ystävät voivat odottaa teidän vierailuanne näin kovasti. Sen sijaan muiden elämä Suomessa on jatkunut ja muuttunut sen jälkeen kun olette lähteneet. Teillä ei ole enää niin vahvaa sijaa näiden ystävien elämässä samalla tavoin kuin ennen lähtöänne.



Lisäksi monilla ulkkareilla tulee (huomaamatta) väheksyvä asenne Suomea ja suomalaisuutta kohtaan. Tämän voimakkuus riippuu tietysti monesta seikasta, mutta lähes jokaisella tämä vaihe tulee joskus. Ja vertailu Suomen ja oman asuinmaan välillä on aika voimakastakin. Tällainen vertailu on monista ärsyttävää, ja antaa ulkkarista ylpistyneen kuvan (vaikkei sitä sellaiseksi olisi tarkoitettukaan).



Näin sitä vain "kasvaa erilleen" ja yhteiset puheenaiheet vähenevät. Sitä kautta suomalaisten kiinnostus näitä ulkomaalaisia kohtaan viilenee niin paljon, että on mukavampi siivota vessaa kuin tavata ulkkareita.

Meillä on kanssa ollut vähän ongelmaa, viis vuotta ollaan oltu ulkomailla. Kun tullaan Suomeen 2000 kilsan päähän, kaikki olettavat että meidän homma on sitten matkustaa kaikki ne sukulaisten kodit läpi. Miehen velikin asuu 400 kilsan päässä mutta kuulemma ei ehdi reissata meitä pääkaupunkiseudulle näkemään, vaan meidän pitää keretä hänelle. Useimmiten onkin niin, että Suomen sisällä reissaaminen tulee meille kalliimmaksi kuin lentoliput Suomeen, ja se on välillä vähän kynnyskysymys.



Joskus taas on "pubin tikkakisaa" ynnä muuta tähdellistä kaikilla juuri sillä viikolla kun olemme Suomessa, ja meitä ei sitten ehdi tavata.



Onneksi kuitenkin on lähiystävät ja tietty lähipiiri jonka kanssa setvitään asiat hyvin ja kätevästi ja jotka ehtivät meitä nähdä ja ovat käyneet täälläkin meitä katsomassa.

paljastuu hienoinen "ylpeys" ja itsekeskeisyys.

---

Tosiasiassa lähinnä vanhemmat ja lähimmät ystävät voivat odottaa teidän vierailuanne näin kovasti. Sen sijaan muiden elämä Suomessa on jatkunut ja muuttunut sen jälkeen kun olette lähteneet. Teillä ei ole enää niin vahvaa sijaa näiden ystävien elämässä samalla tavoin kuin ennen lähtöänne.

tuo kyllä pitää paikkansa että arkielämä täällä Suomessa jatkuu ilman "ulkosuomalaisia" ja heidän paikkansa täyttyy vuosien aikana (tai niiden 51 viikon aikana vuodessa kun ei nähdä) usein muulla...

Yleensä on kyllä niin että kun perhe tulee Suomeen vaikka joulua viettämään, heillä on ohjelmoitu joka päivään kolme vierailua, pääasiassa rouvan kavereille ja sukulaisille, molempia on tosi paljon kun rouva on seurallinen. Meillä he ehtivät piipahtaa sitten yhtenä iltana ja siinäkin on vähän säätämistä, kun tarkka pvm vahvistuu yleensä edellisiltana. Usein tulee viime hetken muutoksia, kun rouvan bestiksen aikataulut onkin muuttuneet ja muut menot ajoitetaan sen mukaan.

Meillä on kanssa ollut vähän ongelmaa, viis vuotta ollaan oltu ulkomailla. Kun tullaan Suomeen 2000 kilsan päähän, kaikki olettavat että meidän homma on sitten matkustaa kaikki ne sukulaisten kodit läpi. Miehen velikin asuu 400 kilsan päässä mutta kuulemma ei ehdi reissata meitä pääkaupunkiseudulle näkemään, vaan meidän pitää keretä hänelle. Useimmiten onkin niin, että Suomen sisällä reissaaminen tulee meille kalliimmaksi kuin lentoliput Suomeen, ja se on välillä vähän kynnyskysymys.

Joskus taas on "pubin tikkakisaa" ynnä muuta tähdellistä kaikilla juuri sillä viikolla kun olemme Suomessa, ja meitä ei sitten ehdi tavata.

Onneksi kuitenkin on lähiystävät ja tietty lähipiiri jonka kanssa setvitään asiat hyvin ja kätevästi ja jotka ehtivät meitä nähdä ja ovat käyneet täälläkin meitä katsomassa.

Lisäksi monilla ulkkareilla tulee (huomaamatta) väheksyvä asenne Suomea ja suomalaisuutta kohtaan. Tämän voimakkuus riippuu tietysti monesta seikasta, mutta lähes jokaisella tämä vaihe tulee joskus. Ja vertailu Suomen ja oman asuinmaan välillä on aika voimakastakin. Tällainen vertailu on monista ärsyttävää, ja antaa ulkkarista ylpistyneen kuvan (vaikkei sitä sellaiseksi olisi tarkoitettukaan).

Täällä ulkomailla asuessa se suomalaisuus, isänmaallisuus voimistuu ja näkee (ja muistaa) enemmän ne hyvät asiat Suomesta. Vertailua toki tulee tehtyä, mutta monesti Suomen hyväksi eli sitä unohtaa ne huonot asiat Suomessa ja muistoissa Suomesta tulee "täydellinen" :). Mä uskoisin, että tuota Suomen vähättelyä on enemmänkin lyhytaikaisten ulkomailla asujien parissa. Kyllä me ainakin joka vuosi Suomeen tullaan ja innokkaana odotetaan reissua. Ja isovanhemmat odottavat meitä päiviä laskien, samoin mun sisarukset.

Meillä tuo ongelma on, että liian moni haluaisi nähdä, eikä me kaikkia ehditä. Ei sitten millään. Ja osa on sitten siitä loukkaantunut. Mun vanhempiani lukuunottamatta, kukaan ei ole kuitenkaan meille kylään vaivautunut. Mun mielestäni sen yhteydenpidon pitäisi olla kaksisuuntaista. Ei niin, että meidän pitäisi joka vuosi niska limassa juosta useampi kyläpaikka päivässä koko lomamme ajan. Tää on kuitenkin se, mitä "vaaditaan" ja suututaan sitten, jos me ei ehditä käydä.

Se on totta etta kaikki ystavyys/sukulaisuus-suhteet ei saily laheisina.



Pointti on siina etta MOLEMPIEN osapuolien taytyy nahda vaivaa ystavyyden yllapitamiseksi ja toisetensa nakemiseksi. Tarkoittakoon tama sitten aikataulujen sovittamista tai matkan tekoa. Kaikki suhteet eivat pysy laheisina koska jompikumpi ei ole valmis vaivaa nakemaan.



Olem myos itse huoannut etta useimmilla ulkosuomalaisilla on aika positiivinen kuva Suomesta. Siellakun elaa vaan lomalla ja ihan oikeasti poimia rusinat pullasta. Itse olen asunut ulkomailla yli 10 vuotta ja mullekin Suomu on jonkinmoine "lapsuuden kultamaa" jossa kaikki on hyvin. Tuntuu aina vahan kurjalta esim lukea negatiivisia uutisia Suomesta, eika niihinoikein edes halua uskoa :-)

asui aikoinani 6 vuotta pis suomesta ja aika samanlaisia kokemuksia mullakin. jotenkin sitä vain alkoi henkisesti luopua niistä ihmisistä lopulta. jos kävin kerran vuodessa suomessa eikä kellään oikein ollut kunnolla aikaa mulle, niin päättelin etten ole heille kovin merkittävä enää.



olen muuttanut takaisin suomeen jo useampi vuosi sitten, mutta välit noihin ihmisiin eivät koskaan palanneet entiselleen.

toisaalta me ollaan yleensa vahintaan 2 viikkoa, viikko on tosi lyhyt!

Tuntuu vain niin uskomattomalta etta mummilla vie ravit voiton lapsenlapsien kanssa viettamasta ajasta...



ap

Heidän asiansa ja menonsa, halunsa etc etc ovat aina ensimmäisinä, minkäänlainen "yhdessä"-homma ei suju.



t. ent. ulkosuomalainen, ikävä kyllä

Mutta olen huomannut etta silloin monet ovat vielakin kiireisempia, koulut ja tyot alkaneet, kaikki kesakohteet suljettu jne. Joten sen vuoksi halusimme Suomeen juhannuksen tiennoille.



Mutta eipa nayta tamakaan idea toimivan.



ap

Mulle tekee kanssa ne vanhat "kaverit" ohareita. Osin oma mokani, käyn liian harvoin enkä aina pidä kunnolla yhteyksiä= kaverit katoaa vähitellen (asun nyt jo 10 vuotta ulkomailla). Mutta aina ei ole oma mokani, ja pari kertaa on ollut tosi paha mieli vastaavista tapahtumista... Eli tuo pihatyöt rästissä-kaveri on selvästi ex-kaveri, unohda suosiolla koko tyyppi ja keskity täysillä niihin, joita vielä kiinnostaa nähdä ja olla yhteyksissä. Viikon lomalla jokainen minuutti on kullan arvoinen, tiedän tunteen!



Hämmentävää kyllä, jos oma äiti tekee vastaavaa. Taitaa äidillä tosiaan olla muut asiat tärkeämpiä kuin tyttären ja lastenlasten tapaamiset... En ymmärrä, en. Kannattaa varmaan nostaa kissa pöydälle ja ihan avoimesti sanoa, kuinka pettynyt olet. Jos äitiä ei haittaa yhtään ettei nähdä, niin vaikeahan tuota on pakottaakkaan... Kurja juttu.

Heidän asiansa ja menonsa, halunsa etc etc ovat aina ensimmäisinä, minkäänlainen "yhdessä"-homma ei suju. t. ent. ulkosuomalainen, ikävä kyllä

etta esim. jos mun vanhemmat on lupautunu johonkin auttamaan (niinkun sun aiti sinne raveihin) niin sita on sit tosi vaikee perua, ehka se on jotenkin aivan jarkyttavan noloa tai vastaavaa ?! eli yritan mahdollisimman ajoissa varata lennot ja kertoa millon ollaan tulossa ettei sitten olis mitaan sovittua "aivan pakollista". ehka sunkin aidilla on joku perumiskammo.

Monet ei myöskään ymmärrä, miten kamala säätö on jossain parin viikon lomassa ts. että asiat on pakko sopia tosi tarkkaan ja ajoissa. Itse aloittelen jo kuukausia etukäteen "milloin sopii"-kyselyt. Sitten ihmiset muuttaakin mieltään viime tingassa ja aikataulut menee pieleen. Kotomaan ihmiset ei vaan ymmärrä että aikaa on tasan se pari viikkoa ja kaikki muut ajat on jo "varattu". Tietysti kaikki on tottuneet "normaalikaverien" kanssa loputtomaan joustovaraan. Sitten tulee tosi turhauttavia tilanteita...

käyt kerran vuodessa. Ota huomioon että myös hän jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ja jos on jotain jo luvannut eikä vaan muistanut niin miksi hänen pitäisi perua tekemisensä? Mä en ymmärrä ihmisiä jotka omasta vapaasta tahdosta muuttavat kauas sukulaisista ja ystävistä ja sitten valittavat kun ei ihmissuhteet toimi silloin kun tulevat viikoksi tai kahdeksi, silloin pitäisi kaikilla muilla elämä pysähtyä teidän ympärille.

etta esim. jos mun vanhemmat on lupautunu johonkin auttamaan (niinkun sun aiti sinne raveihin) niin sita on sit tosi vaikee perua, ehka se on jotenkin aivan jarkyttavan noloa tai vastaavaa ?! eli yritan mahdollisimman ajoissa varata lennot ja kertoa millon ollaan tulossa ettei sitten olis mitaan sovittua "aivan pakollista". ehka sunkin aidilla on joku perumiskammo.

Mutta silti ei se maa voi siihen kaatua etta kerran peruu. Mutta mun aiti onkin sellainen totuudentorvi ettei lintsaa mistaan jutusta, menis toihinkin kipeana ettei tuota kenellekaan mitaan ongelmia. Eikohan "raviporukkakin" ymmarra jos on vaihtoehtoina viettaa aikaa tyttaren ja lapsenlapsien kanssa (noin 1-2krt vuodessa) tai istua raveissa?

ap