Minkä ikäisinä teidän lapset ovat oppineet nukahtamaan itsekseen?

Ihan oikeasti ne lapset on erilaisia. Toiset vaatii sen silittelyn pystyäkseen nukahtamaan. Se, että oma lapsi pystyy rauhoittamaan itse itsensä ei tarkoita naapurin lapsen pystyvän samaan. Onko tosiaan niin vaikea ymmärtää ettei kaikki ole samanlaisia. Kyllä meilläkin nukahdettiin synnärillä ja aluksi monta kuukautta itse (rinnalta nostettiin hereillä ollessa nukkumaan). Sitten loppuikin kuin seinään. Liikkumaan opittuaan unen tulemisesta ei ole tullut yksin mitään muuta kuin satuinnaisesti jos sattuu just oikeaan aikaan viemään nukkumaan. Muuten silittelytkään ei auta, väkisin ylös ja sitten jo hakkaakin tutilla tai päällä pinnasängynlaitoja. Yritetty on opettaa edes silittelyllä nukahtamaan, mutta ei minkäänlaista vaikutusta. Kainaloon nukahtaa nopeasti ja helposti.



Ei se, että lapsi ei osaa yksin nukahtaa, kerro aina huonosta vanhemmuudesta ja pilalle hemmottelusta, vaan äidin tavasta vastata lapsen yksilöllisen tarpeen vaatimalla tavalla.

että rintaa en anna, vaikka muksu huutaisi miten. Ja helpoiten tuo yövieroitus onnistuu yleensä, jos pistät miehen yöksi lapsen kanssa, ja itse nukut toisessa huoneessa, kyllä tuon ikäinen jo tietää, että isältä tissiä ei tule, ja monesti käy niin, että lapsi nukkuu rauhallisemmin, eikä edes herää vaatimaan rintaa, haistaa, että äiti, eikä tissimaito ole lähellä.



Minä olen lopettanut yösyönnit jokaisella tuossa reilu 1v, kun on alkanut ottaa voimille, mutta tällöin olisi myös lopetettava tissille nukutus, jos haluaa vielä imettää, maidon pitää kuulua vain hereillä oloon!



Minulla on ollut kolme tissitakiaista, ja riippuvaista, kukin on ajallaan oppinut uuden nukahtamiskeinon, meillä on auttanut parhaiten koko nukkumaanmeno rutiinin muutos.

Esim. juuri omaan sänkyyn, ja vaikkapa unilaulut soimaan hiljaiselle, parin illan kapinoinnin jälkeen on yleensä luovuttaneet, ja alkaneet nukahtaa itsekseen.

Meillä on jo 7kk laitettu vaan sänkyynsä illalla ja sillä siisti. jos itki, kävin katsomassa, peittelin ja samantien pois. Ei sinne pidä jäädä hyssyttelemään, sitten taas jonkunajan päästä uudelleen katsomaan.



Kun iltarutiinit ovat aina samat ja tapahtuvat samaanaikaan niin jo pienikin lapsi oppii ne ja nukahtaa itsekseen. On hirveä helpotus vanhemmillekin kun se lapsi tosiaan menee sinne nukkkumaan silloin kuin pitää eikä tarvi tuntia hyssyttää siellä. meillä tyttö nyt 1,5v ja joka ilta nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä, niikuin on tosiaan opetettu jo siitä lähtien kun siirtyi meidän sängystä omaan sänkyyn´, eli 7kk.

Molemmat pojat olleet samanlaisia. Ensimmäisestä illasta lähtien ovat omaan sänkyynsä nukahtaneet ilman sen ihmeellisempää.

Eli pointtina on se, että vauvoja ei ole nukutettu viereen, vaan iltaimetyksen jälkeen nostettu omaan sänkyyn nukkumaan. Jos on jotain kitinää ollut, on toki rauhoiteltu silittelemällä ja tarvittaessa syliteltykin. Kaikki kolme lastamme ovat tämän takia aina olleet ns. hyviä nukahtajia. Yösyöttöjen jälkeenkin nukahtaneet omaan sänkyynsä. Kun jo pienenä oppii nukahtamaan omaan sänkyyn, ei isompana tästä asiasta tule valtaisaa ongelmaa.

Meillä on jo 7kk laitettu vaan sänkyynsä illalla ja sillä siisti. jos itki, kävin katsomassa, peittelin ja samantien pois. Ei sinne pidä jäädä hyssyttelemään, sitten taas jonkunajan päästä uudelleen katsomaan. Kun iltarutiinit ovat aina samat ja tapahtuvat samaanaikaan niin jo pienikin lapsi oppii ne ja nukahtaa itsekseen. On hirveä helpotus vanhemmillekin kun se lapsi tosiaan menee sinne nukkkumaan silloin kuin pitää eikä tarvi tuntia hyssyttää siellä. meillä tyttö nyt 1,5v ja joka ilta nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä, niikuin on tosiaan opetettu jo siitä lähtien kun siirtyi meidän sängystä omaan sänkyyn´, eli 7kk.

Tyttö täytti nyt 2v, ja pääsiäisen pitkinä pyhinä vieroitin rinnasta. On ollut tissinarkkari, mutta loppuvaiheessa yöt oli aika hysteerisiä eikä muulla rauhoittunut. Olin ihan varma että meillä menee ikä ja terveys sen vierottamisen kanssa kun ekana yönä (nukuin tytön vieressä hänen sängyssään, ostettiin heti sen verran iso että mahtuu vieressä nukuttamaan) sain tosissani tehdä töitä että lapsi ei saanut rintaa suuhunsa, se oli aika koomista jos siinä touhussa ei olisi mennyt puoli viiteen aamulla.. Pari yötä, ja sen jälkeen se oli siinä. Yöunia se ei ole parantanut kyllä, ja meillä nukuttamiseen menee parhaimmillaan jopa reilu puolitoista tuntia. Mutta aina on sitten parempiakin päiviä ja öitä. Se mikä on ollut osittain positiivista on se, että tissin lopettamisen jälkeen tyttö ei ole enää halunnut tulla meidän väliin yöllä, vaan on halunnut takaisin omaan sänkyyn kun käy ensin minut herättämässä. Usein riittää että haen pullon maitoa, typy huitasee sen ja sammuu, tai sitten menen viereen hetksi ja jos en nukahda, pääsen loppuviimein lähtemään omaan sänkyyn.



Zemppiä, se on hetken hätä ja sitten se on jo unohdettu juttu. Pohjusta kunnolla että tissin syönti on vauvojen hommaa, ja sä olet iso poika ja isot pojat ei juo maitoa enää tissistä, se on vauvoja varten. meillä tehtiin parin kuukauden ajan tätä pohjustusta ja vähitellen vähennettiin. Ota vaikka joku pehmolelu korvikkeeksi, siitä tulee pienen kouluttamisen jälkeen se juttu mikä pitää saada, ei tissistä.

Molemmat opetettiin heti laitokselta nukahtamaan omiin sänkyihin.

Tissi tai pullo ja sitten omaan sänkyyn nukahtamaan.

Meillä ei ole IKINÄ ollut ongelmia nukkumaan menon kanssa.

Nyt lapset jo 5v ja 9v.

Poikamme on nyt jo vuoden ja nykyään nukahtaa pääsääntöisesti itse omaan sänkyynsä, joka on omassa huoneessa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään "itseopittu" tapa, vaan se vei aikaa -ja hermojakin.



Vastasyntyneenä vauva (ja meillä tosin vähän vanhempanakin) nukahti yleensä rinnalle ja sitten nukkuvana nostimme pojan omaan sänkyynsä. Yöllä syötin poikaa vieressä ja nostin sitten omaan pinnikseen. Noin puolivuotiaana siirsimme pinnasängyn pois makuuhuoneestamme, ja tämä oli ehdottoman hyvä juttu. Sekä meidän vanhempien että pojan yöunet paranivat huomattavasti. Nukahtaminen tapahtui edelleen rinnalle ja yösyöminenkin jatkui, mutta nyt lastenhuoneen nojatuolissa. Yösyötöt jätin omalla päätökselläni pojan ollessa noin 8kk. Vähän yösyöttöjen lopettamisen jälkeen aloin imettämään iltamaidon olohuoneessa, jolloin poika oli täysin hereillä nukkumaan mennessä. Tässä vaiheessa jompi kumpi meistä vanhemmista jäi pinniksen viereen silittämään poikaa uneen. Vähitellen lopettelimme silittelyä ja siirryimme pelkästään istumaan sängyn vieressä olevaan nojatuoliin. Pojalle ei juteltu mitään, mutta itkut tietysti rauhoitettiin. Tästä tilanteesta olemme nyt päässeet siihen, että iltatoimien jälkeen pojan voi laittaa yksikseen nukkumaan ja me voimme poistua huoneesta. Tottakai olemme korvat tarkkana ja menemme poikaa rauhoittelemaan ja lohduttelemaan, mikäli itku alkaa. Yleensä poika touhuaa ja höpöttää sängyssään hetken ja sitten hiljenee nukkumaan.



Itse en olisi voinut kuvitellakaan jättäväni lasta huutamaan sänkyynsä. Vaikka huudattamalla voidaan saada nopeampia tuloksia, perustuvat ne mielestäni täysin väärään lähtökohtaan. Silloinhan lapsi oppii, ettei hänen hätäänsä noteerata millään tavalla.



En osaa sanoa miten sinun, ap, kannattaisi toimia, jotta saisitte nopeasti kunnon yöunet. Ehkäpä tästä kirjoituksestani voi olla apua kuitenkin siinä, että pieninkin askelin pääsee perille...

Vastaampa nyt ensin tähän...

Ymmärsit varmaan väärin kirjoittamaani... Eli ei me mitenkään "kiusata lasta pitämällä tätä omassa pedissä puolta yötä ja sitten turhautuuna oteta häntä meidän sänkyyn". Vaan nostan siis lapsen sänkyynsä kun nukahtaa, ja kun sieltä herää, nostan loppuyöksi meidän väliin. En koe tätä lapsen kiusaamiseksi.

Monessa viestissä on näkyvillä se, miten erilaisia lapset ovat. Minulla ei ole mielikuvaa siitä miten minulla nukahtaminen sujui lapsena. Mutta tässäkin ketjussa on paljon vanhempia joiden lapsi on vastasyntyneestä saakka nukahtanut omatoimisesti sänkyynsä (jollain kohdusta saakka ;)), eivätkä nuo vauvat välttämättä ole missään vaiheessa tunteneet oloaan turvattomiksi. Heillä vaan on kyky nukahtaa rauhassa itsekseen.

Ja tuosta, että lasta täytyy jaksaa hoitaa vaikka 20 kertaa sängystä nousemalla: miksi? Jos on helpompaa hoitaa lapsi siinä vieressä, vanhemman kainalossa? Silloin ei tartte pomppia edes ja taas läpi yön sänkyjen väliä.

Ap

Ekana: puolivuotias pärjää ravinnollisesti ilman maitoa yön. Puhutaan TAVASTA tän jälkeen. Rinta pitää korvata uudella tavalla! Lapsi oppii kyllä ajan kanssa että syliin ottaminen, paijaaminen on ihan yhtä hyvää tarkottavia.

Jos ajattelisitte sielä miehen kanssa että lapsi saa lohtua rinnasta niin se on kiusaamista jos välillä "kokeillaan" jotain muuta ja kohta annetaan rintaa kun muu ei auta! Sama kun tukistaa ja pyytää sitten anteeksi. Rintaa se lapsi on vaan tottunut aina saamaan.

Lapsi on koukussa rintaasi, siihen se on tyytyväinen ja se on sen turva. Jos sitä ei lopeteta ja opeteta jotain muuta niin ei lapsi tajua että joku muukin tapa on tukena ja turvana!

VASTAUKSIA:

Jos ette lopeta asialla leikkimistä, niin ette voi odottaa mitään!

Jos kiusaatte pitämällä omassa pedissä puoli yötä jonka jälkeen turhautuneena annat sille rinnan niin sää nollaat koko tilanteen, jatkossa lapsi kyllä huutaa kovempaa ja kauempaa koska tietää että se tulee kyllä vielä!

Nukuttaminen on asia joka ei lopu ennen kouluikää. Vai miten itse muistat oman lapsuutesi? On se tavallaan aika surullistakin jos lapsi on aikuinen joka ei kaipaa nukuttamista: kuka nyt ei nukuta lasta?

Juu, aina on vanhempia jokka laittaa lapsen petiin ja se nukahtaa sinne.. Ja ihmettelee miksi nukkumaanlaitto on pelleilyä! Huomioohan se hakee.

Kaikkea ei voi opettaa kerralla; oma peti, imetyksen loppuminen, muutto uuteen asuntoon ja ympäristöön, tutti.. Siinä on liikaa kerralla! (en sano että teillä nyt nää kaikki vaan yleisesti).

Tutti ei ole edes mikään pakko! Ja lapsellasi on hampaat, osaa ilmaista itseään enempi kuin sylivauva (siis kiipeää vaikka syliin jne). Oma hammaslääkäri katsoo kieroon jos kuulee että yli vuoden ikänen imee tuttia tai juo tuttipullosta. Te olette osin ohittanutkin jo jotain asioita, lapsi on aika iso.

Korkeintaan kannattaa pistää omaan petiin ja rauhotella. Ei rintaa, ollenkaan ainakaan yöllä. Meillä on viikko ollut miehen hallinnassa tuudittaa lasta kun loppuu rinnan lutkutus.

Omaan petiin mennään kun lasta nukutetaan, ei sinne ei laiteta leikkimään tai muuta! Se on lapselle nukkumapaikka. Ton ikänen voi mennä jo lastensänkyyn. Ekana paikkana voi olla teidän vieressä. Siitä siirrätte kun osaa nukkua heräämättä pidemmän ajan. Ja oikeesti: lasta tarttee jaksaa hoitaa vaikka 20 kertaa sängystä nousemalla!! :)

Tai tavallaan aikaisemminkin. Iltaimetyksiä jatkoin lähelle vuoden ikää, mutta jo sen loppuvaiheessa lapset oli aika hereillä, kun lopettivat syömisen. Laitoin sänkyynsä ja sinne ne nukahtivat. Joskus tuli protestointia (se itku on helppo erottaa hätäitkusta!), jolloin käytiin hetken päästä katsomassa ja kippaamassa lapsi pitkälleen ja toivottamassa hyvät yöt. Ja joskus puuhasivat ja jokeltelivat tunninkin, jolloin oli hyvä käydä rauhoittamassa tilannetta.



Mutta pikkuvauvana varsinkaan esikoinen ei todellakaan rauhoittunut itse. Hän itki ja itki, vaikka oltiin vieressä silittelemässä tms. ja minusta vastasyntyneen huudattaminen on julmaa ja tarpeetonta. Vuoden ikäinen ymmärtää ihan eri tavalla sen, että äiti on olemassa, varsinkin, jos sängyn luona käydään säännöllisesti, jos lapsi itkee. Vastasyntynyt ei voi ymmärtää miksi hänet on hylätty ja kokee oikeasti kuolemanpelkoa (tai mitä se noin pienellä onkin, joka tapauksessa paniikki on lähellä).



Toki vastasyntyneilläkin on luonne-eroja, meillä nuorempaa pystyi nukuttamaan aika hyvin, esikoista ei koskaan ennen jotain 3-4 kk ikää.



Eli ap:n tilanteessa jättäisin yösyötöt pois, ilmamaidon pitäisin kuviossa edelleen, mutta sen jälkeen omaan sänkyyn ja jos itkee, nin kävisin rauhoittamassa 10 min välein (lyhyt visiitti ja sitten pois). Tuon ikäinen ymmärtää jo aika paljon ja osaa myös huutaa ihan saadakseen tahtonsa läpi. Kiukkuhuudon erottaa hätähuudosta ja jos homma menee paniikin puolelle, lyhyt silitttely voi olla tarpeen.

ja ääneen luetaan kirja ajoka ilta.

Tämän jälkeen ei ongelmia ole ollut. Neuvolan unikoululla oppi ja helppona on pysynyt.

Voit uskoa että meidän poikaa yritin aikani syntymän jälkeen nukuttaa omassa sängyssä. Kapaloituna pidin rinnalla, ja kun lapsi oli aivan tiedottomana jo unessa siirsin omaan sänkyyn. Ei mennyt kuin hetki niin alkoi kamala myllääminen ja kätinä, ja siellä sitä taas oltiin silmät auki ja parku alkamassa... Eli meillä taas poika ei ole IKINÄ osannut nukkua erillään. Se vuoksi hän on ollut perhepedissä, koska omassa sängyssään ei kerta kaikkiaan suostunut nukkumaan. Vieressä taas tuhisi sikeästi kuin pieni possu.

Lisäksi se, että poika alkoi huutaa koliikki-itkua tullessaan 2vkon ikään sai aikaan sen, että miten tahansa sain lapsen rauhassa nukkumaan, niin annoin hänen nukkua. 3kk ikään saakka vauva oli tosi itkuinen, ja nukkui päivisin huonosti. Nukkui tosi pieniä torkkuja, valvoi tosi pitkiä pätkiä, ja vain huusi. Illasta huusi klo 19-23 SUORAA HUUTOA TAUKOAMATTA. Se oli aivan järkyttävää. Kun hän viimein aina simahti klo 23 jälkeen meidän sängyssä minun tissilleni, voit uskoa että sen jälkeen tuskin uskallettiin miehen kanssa hengittää. Siihen sai nukahtaa ja siinä nukkua.

Sittemmin kun koliikki-itkuista päästiin, tapa oli vain juurtunut jo syvään.

Ap

Ei koskaan ollut mitään ongelmia nukkumisessa kun läheisriippuvaiset vanhemmat ei pidä tississä kiinni 24h/7. Okei, okei tuli vedettyä vähän provon puolelle.

Mä vaan ihmettelen että miksi vauva ei saa nukkua rauhassa vaan sen täytyy olla ihossa kiinni tauotta? Ei lapsi siitä mitään traumoja saa kun saa nukkua itsekseen ilman että tönitään, tuupitaan ja lääpitään jatkuvasti. Meillä lapset on nukkuneet pinnasängyissä meidän huoneessa ja sitten omassa huoneessa. Ei koskaan ole tarvinnut olla paijaamassa tuntikaupalla että lapsi nukahtaa.

En osaa sinua neuvoa, mutta haluaisin sanoa yhden mielipiteen: kommentit "kahveella" olevasta äidistä jne. ovat kohtuuttomia. Lapset ovat todella hyvin erilaisia. Minusta kuulostaa, että olet ollut lapsesi kanssa kaikkea muuta kuin kahveella, pikemminkin ymmärtänyt lapsen luonteen/tilanteen/temperamentin ja hoitanut häntä hän tarpeensa lähtökohtana. Se on hienoa! Lisäksi imetys on ilmeisesti sujunut tosi hyvin, ja olet jaksanut imettää lastasi pitkään. Musta siis todella pikemminkin kuulostaa, että olet onnistunut todella monessa asiassa, imetyksestä koliikin kanssa pärjäämiseen. Lisäksi pidän hienona, että olet ajatellut lapsen läheisyydentarvetta ja ottanut sen huomioon.



Luulen, että nyt on vain kysymys siirtymisestä pikkuvauvan rytmistä ja rutiineista eteenpäin. Yöimetyksen lopettaminen ja vierottaminen ovat varmaan ajankohtaisia. Uusia nukahtamisrutiineja kannattaa kanssa miettiä ja alkaa sitten opetella. Ja pyydä miehesi mukaan nukuttamiseen, tässä kohtaa se ei enää ole vain äidin homma (kun imetyksen aika alkaa kerran olla ohi)!



Sinänsä en pidä 45 minuutin nukutusta aivan toivottoman pitkänä... Rauhoittuminen ja nukahtaminen ovat taitoja siinä missä muutkin, ja teidän lapsenne on niiden opettelussa vasta aika alussa - 45 minuuttiahan on siis oikeastaan oikein hyvä lähtötilanne!



No, halusin ennen kaikkea toivottaa tsemiä ja kehua pärjäämistäsi!