Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisinä teidän lapset ovat oppineet nukahtamaan itsekseen?
07.06.2009 |
Siis niin, että laitetaan sänkyyn ja jäävät sinne itsekseen ja nukahtavat omillaan ilman rintaa/silittelyä/tms.?
Ja muutenkin kaipaisin vinkkejä nukkumisasioista. Kertokaa mitä teen väärin, mitä kannattaisi muuttaa? (sisältää pitkän ja pikkutarkan, mutta epäjohdonmukaisen sepustuksen, toivottavasti joku jaksaa lukea :P)
Meillä on poika nyt 1v2kk ja olen aivan lopenkyllästynyt hänen nukuttamiseensa. Meillä on lapsen syntymästä saakka nukuttu perhepedissä, ja lapsi on saanut rintaa aina kun on halunnut. On siis nukahtanut aina tissille, on yöllä herättyään aina rauhoitettu rinnalle. Tottunut nukkumaan kainalossa. Öisin ei ole koskaan tarvinnut valvoa vauvan kanssa, kun tämä on nukkunut tissi suussaan oikein tyytyväisenä. Noin vuodenikäiseksi asti tämä tyyli toimi ihan ok. Mentiin koko porukka yhtä aikaa nukkumaan, ja herättiin aamulla yhdessä.
Mutta. Sittemmin lapsi on siirtynyt yksiin päiväuniin, ja päivärytmi on sen mukana muuttunut niin että hän käy yöunille niin aikaisin ettemme me miehen kanssa vielä ole siihen halukkaita. Minun pitää siis nukuttaa poika, ja tämän jälkeen vasta pääsen palaamaan alakertaan jatkamaan iltahommia ja viettämään kauan kaivattua aikaa mieheni kanssa kaksin. Tuo lapsen nukuttaminen on alkanut käydä minulla hermojen päälle enenevässä määrin ilta toisensa jälkeen, koska siihen menee niin kauan aikaa. Tänäänkin pötkötin lapsen vieressä 45 minuuttia :(
Olen yrittänyt vieroittaa poikaa rinnasta - tuloksetta. Hän on aivan mahdoton "tissinarkomaani", päivin ja öin (heräilee edelleen öisin n. 5 kertaa ja rauhoittuu aina vain rinnalle). Illalla hän rauhoittuu meidän vanhempien sängyssä rinnalleni. En kuitenkaan anna hänen enää nukahtaa siihen kuten aikaisemmin, vaan käännyn selälleni ja annan lapsen nukahtaa viereeni ilman rintaa. Tänä iltana hän söi rintaa ensin 10 minuuttia, ja sen jälkeen meni vielä yli ½ h ennenkuin lapsi oli sikeässä unessa ja pääsin siirtämään hänet omaan sänkyynsä. Hän höpötteli itsekseen, näperteli peittoa, pyöriskeli ja touhusi yli 30min. Koko ajan pitkällään kylläkin, ei siis noussut istualtaan touhuamaan tms. Ja minä makaan vieressä pimeässä huoneessa ja tuijotan kattoon. Hermot kireällä. Alakerrassa odottelisi iltatee ja sämpylät. Ja telkkariohjelmat + miehen kainalo. Mutta kun ei se nukahda. Ei millään.
Olen joskus yrittänyt siirtää poikaa omaan sänkyynsä touhuamaan ja itsekseen nukahtamaan, mutta siitä ei tule mitään. Jos lapsi ei saa olla vieressäni, hän nousee sängyssään seisomaan ja huutaa ja itkee niin kauan että pääsee syliin. Olen myös yrittänyt aloittaa nukutuksen ilman imetystä, koska haluaisin siitä jo luopua (Poika heräilee edelleen öisin n. 5 kertaa, ja aina rauhoittuu tissille. Ensimmäisen unipätkän (3-5h) hän nukkuu nykyään omassa sängyssään, herätessään siellä yöllä parkumaan nostan meidän väliin loppuyöksi nukkumaan.)sillä yösyötöt on tosi tosi raskaita nykyään. Vuoden jaksoin, nyt pari kk on alkanut tuntua että alkaa riittää mokoma touhu. Muutenkin se että poika repii paidanrinnuksiani mm. kaupassa, puistossa, bussissa ym. päästäkseen tissille nautiskelemaan alkaa vaan olla häiritsevää.
Alan harhautua täysin aloitukseni aiheesta... (väsyttää, turhauttaa ja en vaan jaksa nyt keskittyä) Mutta kertoisiko joku minulle
1.) missä vaiheessa on realistista odottaa, että lapsen voi jättää sänkyynsä sitä unta hakemaan, eikä vanhemman tarvitse enää tuntitolkulla maata siinä vieressä turvana?
2.) Miten tuota meidän yöelämää saisi muutenkin järkeistettyä..? Miten päästä eroon tuosta yöimetyksen kierteestä? Lapsi kun on vastasyntyneestä saakka oppinut tuohon tiettyyn kaavaan, että nukahtaakseen tarvitsee sen rinnan... Miten siitä voi oppia pois? Tuttia lapsi muuten ei syö.
3) Miten imetyksen voisi lopettaa mahd. nopeasti ja kuitenkin kivuttomasti lapsen kannalta? Onko jotain hyvää ajankohtaa (lapsen kehityksessä) jolloin imetyksen lopettaminen olisi helpointa?
Kiitos jos jaksoit tänne saakka lukea, ja jos vielä haluat neuvojakin antaa :)
Kommentit (74)
Meidän lapsi on ns. helppo nukahatja ja nukkuja joten ei ole tarvinnut tuollaista lapsen huudattamisrääkkäystä edes ohimennen pohtia.
Meidän muksu on muuten sellianen, että jos hän itsee vähänkin kauemmin tai rajummin, niin hän oksentaa. Ei siksikään tulisi mieleenikään huudattaa pientä ja sitten alkaa päälle korjaamaan yrjöjä.
Pointti, taas kerran: Lapset on erilaisia.
Minusta ei vaan ole tuohon... Että huudatan lasta pimeässä huoneessa kunnes nukahtaa. Meillä lapsi on niin tulta ja tappuraa ollut syntymästään saakka, että jos jättäisin esim. edes tuoksi 10 minuutiksi (joka muuten on pitkä aika olla hädissään!!!) hänet parkumaan perääni voisi tuloksena olla affektikramppi ja oksennus :))) Eli voi olla että tuollainen "rääkkääminen" toimii joidenkin kohdalla, mutta omalle pojalleni en sitä kyllä ikinä sovella. Unikouluun hän epäilemättä joutuu, mutta ihan noin karuin ottein en kyllä ajatellut edetä. nim. idiootti-ap ääliömeininkeineen ;)
teillä pieni lapsi määrää tahdin ja aikuiset tottelevat. Lapsi on huomannut, että kun huutaa tarpeeksi kovaa, äiti tekee mitä vaan. Anteeksi vaan, mutta olet idiootti ja sekä sinä että koko muukin perhe, lapsi mukaan lukien, saa kärsiä. Nyt otat ne ohjat käsiisi. Päätät miten haluat iltojen menevän ja sitten katsot että ne menevät niin. Lapsi voi huutaa kaksi viikkoa, mutta kyllä se huuto sitten loppuu. Ensin käyt lohduttelemassa 10 min välein, seuraavana päivänä harvemmin ja sitten aina vain harvemmin ja pidemmän huudon jälkeen. Lopulta ei enää edes tarvitse. Tuommoinen pimeässä huoneessa makaaminen on ihan ääliömeininkiä, eihän normaalilla ihmisellä ole tuollaiseen edes mahdollisuutta. Lapsihan pompottaa sinua ihan miten haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nyt 2v ja 4v tytöt ovat aina olleet hyviä nukkujia. Alkoivat nukkumaan 13h putkeen 2kk iässä.
Molemmat ovat nukkuneet synnäriltä pääsystä saakka omassa huoneessa omassa sängyssä. Meidän makkariin ei sänkyä siirretty siitä syystä, että päätin mieluummin nousta yöllä imettämään olohuoneeseen kuin herätä yöllä jatkuvasti jokaiseen pieneen murahdukseen.. olen todella herkkäuninen :D.
Meillä oli alusta alkaen selkeät iltarutiinit:
- iltapesut
- vähän vauvahierontaa (äitini idea)
- rasvaukset vauvaöljyllä
- yöpuku päälle
- iltaimetys tai pullo
Tämän jälkeen katselin hetken aikaa telkkaria vauva sylissä ja keinuttelin keinutuolissa... ehkä jotain 10-15 min. Joskus vauva nukahti joskus ei.
Sitten nostin sänkyyn. Esikoinen söi tuttia mutta kuopus ei koskaan.
Edelleen menevät päikkäreille ja yöunille tosi hyvin. Iltapesujen jälkeen syödään iltapala, pestään hampaat ja luetaan iltasatu.
laittavat lapsensa yksin pinnasänkyyn ja harrastavat unikouluja. Sivistyneempi väki tietää, miten lapsen perusturvallisuuden tunne rakentuu ja antavat tarvittavaa läheisyyttä vauvoilleen.
Ap:lle voisin sanoa, että kohta lapsesi on niin iso, ettei hän tarvitse äitiä ollenkaan niin paljon kuin nyt. Yritä rauhoittua ja nauttia siitä nukuttamisesta. Ota vaikka jotain lukemista ja pikkulamppu itsellesi viihteeksi ja anna lapsen myllätä. Tuosta huomaa vähän sellaista ensimmäisen lapsen kanssa olevaa neuvottomuutta ja kärsimättömyyttä, mutta siis mitään epänormaalia tilanteessa ei ole.
Siis nämä: meillä kaikki ovat nukahtaneet plaa plaa plaa. Näille ihmiselle soisin vielä yhden vauvan joka EI NUKAHDA, sillä nukkuminen ei ole vanhemmasta kiinni!
Minä olen neljän lapseni kanssa kokeillut niin maan perusteellisesti kaiken maailman unikoulut ja teoriat jo vauvasta lähtien, ja VAIN YKSI lapsista on "oppinut" nukahtamaan itsekseen.
Jos vauva ei nukahda silittämättä, heijaamatta tai tissittä, ei vika ole vanhemmassa, vaan vauvalla on jokin hätä tai kipu tms. mikä estää häntä nukahtamasta.
Yli yksivuotiaan, jääräpäisen kuopuksen kanssa meno on jotakuinkin samanlaista kuin ap:llä, tosin en makaa pimeässä vaan luen lehtiä. Vauva saatta herätä kuitenkin jo puolen tunnin päästä ja vaatii minut uudestaan viereensä. Sänkyyn kippaamista puheitta on kokeiltu useana iltana satoja kertoja, mutta seurauksena on hysteerinen parku. Tassuhoidosta ei ole mitään hyötyä.
Joku vauvansa nukahtamaan "opettanut" voisi hakea meiltä kuopuksen lainaan ja yrittää opettaa hänetkin.
Ja älyttömän tyytyväisen ja hyvin syövän ja nukkuvan esikoisen jälkeen, oli pienoinen yllätys niin vaativa vauva kuin meille toiseksi siunattiin.. huh. On se ainakin opettanut vanhempiaan jos ei muuta.. Kaikki lapset ovat yksilöitä! En silti sano että aina vain lapsi päättää kuinka nukahtaa, kyllä nukahtamisrituaaleillakin on merkitystä, mihin lapsen totuttaa..
Mulla on saman ikäinen lapsi. En jaksa maata sängyssä nukuttamassa puolta tuntia. Jos ei uni ala pian tulla, noustaan sängystä pois. Jos siis lapsi vaan konttailee ja hihkuu. Ja mennään vaikka puolen tunnin päästä takaisin ja sitten yleensä viimeistään nukahtaa. Yleensä menee n 15 min. Meillä näkee aika pian, onko uni tulossa vai ei. Varmaan nukahtaisi lopulta jos 45 min siinä vieressä rauhoittelisin, mutta sama lopputulos saadaan silläkin, että noustaan vielä hetkeksi touhuilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain olen lukenut, ettei lapsi hämmenykseltään osaa yöllä herätessään nukahtaa itsekseen, jos herää eri paikasta kuin minne on nukahtanut.
Meillä lapsi nukahti ihan vain laiskuuttamme syliin noin 10 kk:n ikään asti. Tämän jälkeen, yöllisten heräilyjen väsyttäminä, otimme käyttöön iltarutiinit ja nukutimme lapsen omaan sänkyynsä. Eli illalla ensin iltapala, sitten iltapisu, -pesu ja -pusu ja lapsi jää itsekseen nukahtamaan omaan sänkyynsä.
Aivan helpolla tähän ei ole päästy, sillä alkuun lapsi ei suostunut itkemättä jäämään omaan sänkyynsä. Silittelimme ja sylittelimme tarpeen mukaan ja vähitellen siirryimme (siis nukuttamisvuorossa ollut äiti tai isä, ei molemmat) aina kauemmas lapsen sängyn viereltä. Pari viikkoa koko prosessiin taisi mennä kunnes lapsi oppi jäämään yksinään sänkyynsä.
Nykyään, kaksi-vuotiaana tyttömme ottaa sänkyyn mukaan kirja ja vaihtevan määrän unikavereita ja saattaa pulista sängyssään tyytyväisenä tunninkin ennen nukahtamista, mutta kertaakaan hän ei ole tullut pois sängystään, vaikka pääsisi, kun on jo pitkään nukkunut tavallisessa sängyssä
sen jälkeen nukahtamisesta tullut hirveä show.
Parempaa odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silmäilin vähän vastauksia ja tietysti löytyy näitä vähän yksinkertaisempia henkilöitä jotka luulee että kaikki lapset ovat samanlaisia ja kunhan seuraa jonkun kirjan sääntöjä niin kaikki onnistuu. Ensinnäkin, mulla kokemusta vain yhdestä omasta lapsesta, ja hänen kanssa on ollut erilaisia jaksoja. Ensin nukkui hienosti omassa kehdossa, sit tuli perhepeti, sit taas ilman ongelmia pinnasänky, sit ongelmia pinnasängyssä piti paijata 30min että nukahti, sit ei taas missään nimessä saanut paijata. No nyt ollaan viimeiset 4-5kk menty sillä että hän itsekseen nukahtaa sänkyyn ilman mitään apuja kunhan mä olen huoneessa. Olin ajatellut nyt kesälomalla opettaa nukahtamaan ilman että olen huoneessa mutta päätin etten nyt rupea tökkimään muurahaispesää kun kuitenkin menee suht.koht. helposti. Viimeistän teininä ei varmaan halua enää äitiä huoneeseen :-) Tyttö on siis nyt 1v8kk. Toinen juttu, että olen läheltä seurannut kummilapsia jossa isosisko on aina ollut huono nukkuja, ja tarvinnut apua nukahtamisessa kun taas pikkuveli nukahtaa minne vaan, missä vaan, ja miten vaan. Nyt taas viimeinen, pikkusisko on taas huono nukkuja joka vieläkin valvottaa äitiään 1,5v vanhana.
Mun mielestä voit unohtaa ne unikoulut sikäli että tosi moni meistä ei pysty siihen lapsen huudattamiseen yksin pimeässä huoneessa, eikä siitä kannata kantaa huonoa omatuntoa mun mielestä. Jos lasta pelotta/kiukuttaa/ärsyttää nukahtaa yksin pimeään huoneeseen niin mielestäni on vanhempien asia turvata lapselle se "rauhallinen" (tarkoitan rauhallisella pelottavan vastakohtaa) nukahtaminen. Jokainen voi itse miettiä miltä tuntuisi mennä nukkumaan pelokkaana tai kiukkuisena. Toisaalta olen kyllä vähän samalla kannalla monien muiden kanssa että se tissittely pitää loppua, varmaan helpointa tehdä se "kerrasta poikki" menetelmällä. Kunhan se loppuu niin voitte vuorotella miehesi kanssa mikä helpottaa sun iltoja.
Eli loppujen lopuksi ei ollut kauheasti neuvoja antaa kuin että luota itseesi äläkä tee asioita tai käytä menetelmiä jotka ei tunnu hyvältä sinusta äitinä.
"Jokainen voi itse miettiä miltä tuntuisi mennä nukkumaan pelokkaana tai kiukkuisena." Niinpä. Teinit ovat useinkin pelokkaita tai kiukkuisia ja tarvitsevat läheisyyttä nukkumaan mennessään ja etenkin, jos ovat siihen tottuneet. Ne, jotka sanovat, että "ei se enää teininä teidän viereen tule" tai "ei se enää teininä tarvitse nukuttamista" ovat yksinkertaisesti väärässä.
Minun kokemukseni mukaan teinikin tulee erittäin mielellään vanhempiensa vuoteeseen jos hänellä vain on siihen lupa. Nukuttamisen tarve loppuu nukutetulla lapsella vasta siihen, kun nuorella on oma poika- tai tyttöystävä, joka hoitaa nukuttamisen. Monet nuoret asuvat kimppakämpissä osittain ihan sen takia, että eivät ole tottuneet oikeasti nukkumaan yksin. Meidän vanhin nukkuu kimppakämpässään radio päällä aina jos kämppis ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jokainen voi itse miettiä miltä tuntuisi mennä nukkumaan pelokkaana tai kiukkuisena." Niinpä. Teinit ovat useinkin pelokkaita tai kiukkuisia ja tarvitsevat läheisyyttä nukkumaan mennessään ja etenkin, jos ovat siihen tottuneet. Ne, jotka sanovat, että "ei se enää teininä teidän viereen tule" tai "ei se enää teininä tarvitse nukuttamista" ovat yksinkertaisesti väärässä.
Minun kokemukseni mukaan teinikin tulee erittäin mielellään vanhempiensa vuoteeseen jos hänellä vain on siihen lupa. Nukuttamisen tarve loppuu nukutetulla lapsella vasta siihen, kun nuorella on oma poika- tai tyttöystävä, joka hoitaa nukuttamisen. Monet nuoret asuvat kimppakämpissä osittain ihan sen takia, että eivät ole tottuneet oikeasti nukkumaan yksin. Meidän vanhin nukkuu kimppakämpässään radio päällä aina jos kämppis ei ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä nyt tuskin sulle apua, mutta meillä ei vielä 3, 5 ja 7 vuotiaatkaan nukahda itsekseen. 9 vee onneksi osaa jo omilleen nukahtaa. Muille täytyy lukea, paijata, viedä sänkyyn jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4 lasta ja esikoinen oli vaikein, nukahti itekseen vasta noin 4-vuotiaana, muutoin karkaili sängystä ja hillui...muuta ovat jääneet aina nätisti sänkyyn, noin puolen vuoden iästä lähtien. Nyt kuopus on 1v5kk ja jää nätisti itekseen sänkyyn.
Näille 3 nuorimmalle on tosin pidetty lievää unikoulua siinä puolen vuoden kieppeillä, eli olen tietoisesti lopettanut yösyötöt ja pitäytynyt siinä, nelisen iltaa on mennyt siinä. Ja korostan että emme ole huudattaneet lapsia, eli jos itku on mennyt ns yli olemme heti menneet hätiin ja rauhoitelleet lapsen.
Nyt meidän 3v yrittää kovasti vedättää iltaisin, mutta pysyy kyllä sängyssään, (ainakin toistaiseksi..) :)
mutta olen sulle niin kateellinen, että pääset ton nukuttamisrumban jälkeen miehen kainaloon :)
Meillä mies pelaa koneella ja mä katon telkkaria, läheisyyttä ei juurikaan ole.
Meillä tyttö 1v 2kk ja samanlaisia nukutus sessioita meilläkin, vaikka tyttö ei saa rintaa. Eli nukkuun mennään noin ysin aikaan ja vasta kymmeneltä tai kymmenen jälkee tyttö simahtaa.
Meillä kattellaan digikameralta valokuvia ja sängyssä ja siitä tyttö tykkää. Katsellaan siis kuvia mitä esim. päivällä ollaan tehty. Silloin tyttö makaa rauhassa ja sen jälkeen sammutetaan kamera ja alkaa pyörinä, mutta lopulta se nukahtaa. Tosin tekee poskihampaita, joten epäilen että pyöriin senkin takia.
vaiheessa on hyvä ja kivutttominta opettaa lapselle sellaiset nukuttamistottumukset kuin itse katsoo parhaaksi. Meillä siirrettiin siis lapsi silloin omaan huoneeseen. Hän oli ollut sitä ennen puolivuotiaaksi perhepedissä ja sen jälkeen puoli vuotta meidän makuuhuoneessa omassa sängyssään. Meni helposti. Neuvolassa kehotettiin myös pohtimaan, haluaako esim. illasta toiseen laulaa samaa laulua/lukea samaa satua/paijata lasta uneen asti vuosikausia.
on tyttö nukahtanut itsekseen omaan sänkyynsä. Pidettiin muutama päivä lempeää unikoulua ja siitä sitten helpotti myös yöherämiset. Kun yölläkin herätessä tyttö osaa itse nukahtaa, eikä hätää tule.
Tässä kyllä joutuu olemaan itse päättäväinen, eli pistät lapsen sänkyyn ja et enää ota syliin. Rauhoitella toki pitää, mutta sen voi tehdä taputtelemalla ja halailemalla, mutta jos syliin otat niin olet "palkinnut" huudon. Muutama ilta siinä menee, mutta sitten pitäisi helpottaa.
Elisabeht Pentley: pehmeä matka höyhensaarille. On mun raamattuni nykyään. Siinä on paljon amerikkalaista hömppää, mutta kun ohitta sen ja poimii sieltä sen asian, niin pääsee tosi pitkälle. Meillä on 1v 2kk tyttö, joka nukkuu perhepedissä ja on erittäin tissiriippuvainen. Tyttö syö rintaa 3-5krt/ yö ja päivisin 5-7krt. Meidän tyttökään ei ole huolinut tuttia lainkaan. Mulle alkaa myös riittämään tämä tississä roikkuminen.
Pari linkkiä' erilaisiin unikouluihin:
http://www.drjaygordon.com/development/ap/sleep.asp
http://www.annawahlgren.com/index.php/view/finska/anna-wahlgren
Toivottavasti näistä on jotain apua. Tsemppiä teille!!!
Mutta ehkä se on vaan sitä väsymystä, ja sitä että omaa aikaa kaipaa niin kovin.. Meillä ainakin poika vie päivisin huomion 110%, että sinällään varmaan se miehen pelailu ei päivällä teidänkään perheessä onnistu..? Mutta tylsää silti.
Miten teidän neiti, kun hän sitten lopulta nukahtaa, nukkuuko aamuun saakka?
mutta olen sulle niin kateellinen, että pääset ton nukuttamisrumban jälkeen miehen kainaloon :)
Meillä mies pelaa koneella ja mä katon telkkaria, läheisyyttä ei juurikaan ole.Meillä tyttö 1v 2kk ja samanlaisia nukutus sessioita meilläkin, vaikka tyttö ei saa rintaa. Eli nukkuun mennään noin ysin aikaan ja vasta kymmeneltä tai kymmenen jälkee tyttö simahtaa.
Meillä kattellaan digikameralta valokuvia ja sängyssä ja siitä tyttö tykkää. Katsellaan siis kuvia mitä esim. päivällä ollaan tehty. Silloin tyttö makaa rauhassa ja sen jälkeen sammutetaan kamera ja alkaa pyörinä, mutta lopulta se nukahtaa. Tosin tekee poskihampaita, joten epäilen että pyöriin senkin takia.
Alue: Aihe vapaa
Ja voit aloittaa ihan sillä perus ajatuksella , että sänky ja ruoka ei kuulu yhteen enää. Syödään ensin ja sitten omaan sänkyyn nukkumaan, seuraava tarjoilu on aamulla muualla kuin sängyssä.
Tiedän, vaatii paljon hermoja, mutta se palkitaan. Yöllä voit antaa vaikka vettä hörppyjä jos oikein jano on.
Itkun kuunteleminen on kovaa, mutta läheisyytääkin saa yöllä vaikka käymällä sylissä lohduttautumassa ja taas lapsi takaisin omaan sänkyyn. Kyllä se aijallaa palkitsee. Voimia!!
ps. Tosiaan, on jo aika teilläkin lopettaa imetys.