Mies empii sitoutumisen kanssa

kanssa. Ja jo eron harkinta-aikana oli uus nainen raskaana. Et silleen...

tiedän jo etukäteen, että sinulle ei käy miehen kanssa hyvin.

Mutta kuten olen omien lastenikin kohdalla todennut, jokaisen sukupolven on tehtävä itse omat virheensä ja asioita ei opi, ellei itse tao päätään seinään.

Miehesi ei käyttäydy kuin normaali ja terve mies. Näin se vain menee. Normaali mies ei pohdi ja pähki jotain ihme sitoutumisongelmia ja pelkää sitoutua koiraan yms.

Taustalla on jonkinlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. En tarkoita, että olisi mielisairas vaan jonkinlainen rajatilatapaus, joka voi puhjeta vielä vaikka minkälaiseksi.

Et sinäkään vaikuta ihan itsenäiseltä ja terveeltä. Normaali nainen ei analysoi vuosikausia miestään ja kyki odottamassa miehen siirtoa. On tietenkin näitä läheisriippuvaisia, jotka antaa miehen hakata ja ryypätä vuosikausia ja odottaa, että mies muuttuu jos vain jaksan itse olla kiltimpi ja olla kärsivällinen.

Ei sinua voi neuvoa ja hassua, että kysyt edes neuvoja kun kiihdyt ja suutut saatuasi ne. Mutta tämäkin on normaalia sairaissa suhteissa. Kun muut vastustaa niin saadaan sopiva yhteenkuuluvuuden tunne ja koetaan, että muu maailma on meitä vastaan. Juuri tämän takia on moni nuori nainen uhmassaan hommannut itsensä paksuksi kun isäukko ei ole hyväksynyt luuserivävykokelasta. On koettu luuserin kanssa yhteenkuuluvuutta ja uhmassa päätetty, että takaistaan lapsi ja mennään naimisiin ja näytetään maailmalle kun kukaan ei ymmärrä meitä.

Siinä sitten otetaan muutama vuosi turpiin ja hoidetaan lasta kun ei kehdata myöntää, että se isäukko olikin oikeassa. Jätkä oli juoppo ja paska.

Mutta rakkaus on ah niin ihanaa, että kannattaa paskaakin puolustaa maailmaa vastaan.

Voi teitä typeriä tyttöjä.

Miksi mun pitäisi erota miehestä, joka ei tee mitään hätiköiden? Mistä te voitte tietää meidän suhteesta mitään muuta tän perusteella? Eihän se, että mies ei halua samantien naimisiin, korreloi sen kanssa, kuinka paljon se mua rakastaa!! Meillä ei ole huono suhde eikä miehellä ole ketään toista naista. Ihme johtopäätöksiä vedätte siitä, että joku ei tee päätöksiä suinpäin.

Se on hyvä, että teillä on vahvoja mielipiteitä ja ootte niin varmoja kaikesta. No tässä teille, niin olen minäkin! Olen varma, että olen löytänyt oikean ihmisen ja olen varma, että haluan jakaa elämäni tämän ihmisen kanssa. Ja olen varma, että mies haluaa mun kanssa naimisiin ja joskus tullaan menemäänkin. Ja olen varma, että me tullaan elämään onnellinen ja hyvä elämä yhdessä!!

Ai niin, mun olisi pitänyt sanoa, että mies on täysi sika ja pitäisköhän mun jättää se ja onkohan sillä toinen nainen, niin sitten kaikki olisivat olleet päinvastaista mieltä. :) Ihme paikka tää av..

Ap

jälkeen ei oikein voi enää puhua hätiköinnistä... Ja toisekseen, se että sanoo tahtovansa toisen kanssa naimisiin ei tarkoita että häiden on oltava seuraavana lauantaina! Kihloissa voi olla vaikka vuosikymmenen jos siltä tuntuu!



Minusta todellakin kuulostaa pahalta, että mies ei tiedä tahtooko naimisiin kanssasi...



Ymmärtäisin, jos hän olisi avioliiton vastustaja. Mutta silloin hän voisi sanoa sen suoraan eikä roikottaisi toista turhaan turhassa toivossa vaan seisoisi omien periaatteidensa takana.



Ymmärtäisin myös, mikäli mies ei vielä tahtoisi pitää häitä tai päättää miten naimisiinmeno hoidetaan. Mutta silloin hän voisi sanoa sen suoraan, eikä selitellä epämääräisyyksiä.



Mitä en ymmärrä, on se että 4 vuoden jälkeen ei koe tuntevansa kumppaniaan niin, että tietää tahtooko tämän kanssa naimisiin vai ei! En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään miten tuo voisi tarkoittaa jotain muuta kuin sitä että mies uskoo että voisi löytää jotain parempaakin.



Miten ihmeessä mies luulee sen maagisen puolen vuoden päästä tekemään valintansa? Oletko sinä todellakin vain joku riepu jonka voi ripustaa odottamaan että jos se sittenkin kelpaisi käyttöön? Miksi et arvosta itseäsi niin, että voisit vaatia arvostusta muiltakin?



En usko että kukaan täällä saa päätäsi kääntymään ja silmiäsi aukenemaan, mutta toivon että todellisuus kohtelee sinua helläkätisesti parin vuoden päästä. Voi olla että vuosien jahkailun jälkeen mies toteaa ettei saanut sittenkään sitä mitä etsi ja ottaa sinut, mutta onko se sitten onnellinen loppu? Ja aina voi käydä (todennäköisemmin käykin) niin, että mies löytää sen mitä etsii eikä hänen tarvi enää miettiä ja selitellä.

Olet saanut tosi ikäviäkin vastauksia. Siis tosi tyhmää ehdottaa eroamista. Minä uskon että mies rakstaa sinua syvästi,mutta haluaa olla aivan varma ennen kuin menee naimisiin. Kyllä yksi aivan hyvä vaihtoehto olisi että unohtaisit sen naimisiinmenon hetkeksi ja osoittaisit että luotat mieheen ja ehdottaisit lasta. Lapsi usein murtaa jään. Meille ainakin kävi niin. mies ei halunnut naimisiin mutta kun saatiin eka lapsi ja hän oli vuoden niin mentiinkin naimisiin. Älä usko näitä ketkä ehdottaa eroamista. Pidä kiinni miehestäsi ja jos hän ei suostu lapseen tai naimisiin niin koita vielä odottaa. pakottaminen ei ole hyvä asia ja se voi herkästi tappaa rakkauden. jos jätät miehen niin silloin naimisiin meno on sinulle selkeästi tärkeämpi asia kuin miehesi. Itsekkään en halunnut lasta avioliiton ulkopuolella mutta silti haluasin jotenkin sitoa suhteen ja oli vauvakuume.Meille vauva oli ainakin paras ratkaisu.

Mikä kiire ihmisillä on mennä naimisiin? Kyllä mäkin oon nähnyt ihan riittävästi näitä, että mennään naimisiin parin vuoden tuntemisen jälkeen ja sitten ehditään olla naimisissa muutama vuosi, kun tulee ero. Mulla on takana muutama pitempi seurustelusuhde ja voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, että joo kahden vuoden seurustelun jälkeen on tuntunut ah vielä niin ihanalta ja kolmen vuoden kohdalla tullut ero. Jos olisin ollut niin tyhmä, että olisin mennyt naimisiin siinä kahden vuoden kohdalla, niin olisihan siinä ollut ihmettelemistä. Mikä siinä on siis väärin, jos haluaa mennä naimisiin vasta kun todella tuntee toisen? Musta meidänkin suhde on vaan parantunut ajan kanssa ja on nyt ihan erilainen kuin vaikka siinä kahden vuoden kohdalla.



Sekä mulle että miehelle avioliitto merkitsee lopullista sitoutumista. Ei jotakin väliaikaista, josta pääsee helposti eroon. Meistä kumpikaan ei halua kokea avioeroa ja halutaan toimia yhdessä niin, että voitaisiin se välttää. Mies ei ymmärrä lainkaan näitä ihmisiä, jotka menevät naimisiin ennen kuin kunnolla edes tuntevat toisensa. Miehen paras kaveri on ehtinyt tehdä tuon kahdesti! Eikä ero ole kummallakaan kerralla ollut helppoa. Miehellä on monta syytä, miksi hän on kriittinen avioliittoa kohtaan (tai sitä, miten ihmiset sitä käyttävät) ja hän itse haluaisi tehdä toisin ja välttää tietyt karikot.



Olen samaa mieltä siitä, että jos ei neljän vuoden yhdessä olon jälkeen tiedä, haluaako toisen kanssa naimisiin, niin suhteessa on jotain vikaa. Kyse ei nyt kuitenkaan ole siitä. Mies on sanonut, että haluaa kanssani naimisiin. Toistan, mies sanoi haluavansa kanssani naimisiin. (Ja kohta joku tulee sanomaan, että sitä voi sanoa yhtä ja tehdä toista.) Mies on myös sanonut, että haluaa kosia ja hoitaa asian omalla tavallaan. Se hänelle suotakoon. Muuten olisin yksi niistä, jotka itkee täällä, kun heitä ei ole kosittu. Häistä on puhuttu ja ajankohdasta keskustelu. Mitä vielä pitäisi tehdä, että asia olisi "varma"? Varata kirkko? Me ei tulla menemään kirkossa naimisiin, joten sekään ei nyt taida auttaa. Me ei myöskään aiota hankkia kihlasormuksia.



Miehellä on omat haasteensa ja lapsuudentraumansa, mutta eiköhän meillä kaikilla ole. Mies pärjää hienosti elämässään ja meillä on hyvä, tasa-arvoinen suhde. Minä arvostan itseäni, vaadin toisia kunnioittamaan itseäni enkä ole mikään riepu parisuhteessa. En ole mielestäni läheisriippuvainen. Kyllä minä pärjäisin ilmankin, en vaan halua olla ilman. Minä rakastan häntä sellaisena kuin hän on ja hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen. Vieläkö pitäisi olla jotain enemmän? Vieläkö joku näkee tässä jotain vikaa? Luultavasti. =)



Kyllä minä tiedä, että tämä on ihan turhaa selittää täällä mitään. Itsepä ketjun avasin, kun olin omien tunteideni kanssa ihan sekaisin ja aluksi menin vielä enemmän sekaisin, kun luin kommenttejanne. Mutta nyt on ajatus kirkas ja asiat selvinneet miehen kanssa. Alkuperäistä ongelmaa ei siis enää ole, koska puhuimme asiat miehen kanssa auki. Kyseessä on väärinkäsitys, joka on nyt selvitetty. Ihmiset vaan ovat erilaisia, jotkut harkitsevat tarkkaan ja punnitsevat riskit, toiset menevät soitellen sotaan. Molemmilla on mahdollisuuksia onnistua ja vaikka itse olisi aivan päinvastainen, niin miksei silti arvostaa erilaista ihmisistä?



ap

Olet saanut tosi ikäviäkin vastauksia. Siis tosi tyhmää ehdottaa eroamista. Minä uskon että mies rakstaa sinua syvästi,mutta haluaa olla aivan varma ennen kuin menee naimisiin. Kyllä yksi aivan hyvä vaihtoehto olisi että unohtaisit sen naimisiinmenon hetkeksi ja osoittaisit että luotat mieheen ja ehdottaisit lasta. Lapsi usein murtaa jään. Meille ainakin kävi niin. mies ei halunnut naimisiin mutta kun saatiin eka lapsi ja hän oli vuoden niin mentiinkin naimisiin. Älä usko näitä ketkä ehdottaa eroamista. Pidä kiinni miehestäsi ja jos hän ei suostu lapseen tai naimisiin niin koita vielä odottaa. pakottaminen ei ole hyvä asia ja se voi herkästi tappaa rakkauden. jos jätät miehen niin silloin naimisiin meno on sinulle selkeästi tärkeämpi asia kuin miehesi. Itsekkään en halunnut lasta avioliiton ulkopuolella mutta silti haluasin jotenkin sitoa suhteen ja oli vauvakuume.Meille vauva oli ainakin paras ratkaisu.

Tämä on toki toinen hyvä kysymys, mutta huonoimmillaan käy niin, että parin vuoden päästä ap kirjoittaa että "mitä tehdä kun mies ei halua naimisiin vaikka on jo lapsikin".

Avovaimo kun on juridisesti AINA pelkkä kämppäkaveri vailla mitään oikeuksia. Todella harva sitoutumishaluton mies haluaa järjestää paperiasiat kuntoon avoliitossa niin, että avovaimolla olisi samat oikeudet kuin aviovaimolla, vaikka täällä av:lla tietysti jokainen 20 vuotta avoliitossa elänyt perheenäiti on tehnyt testamentit ja nimennyt omistukset kirjallisesti jne jne...

AP, hyvä että luotat mieheesi, mutta aseta silti mielessäsi joku takaraja itsellesi, minkä jälkeen et enää odottele epävarmuudessa. Vaikka vuosi. Jos vuoden päästä vielä vatkaatte miehen kanssa samaa asiaa, lähde lätkimään.

Tuntuu siltä, että tyttö murtui arvostelumme alla ja pakittaa nyt ongelman kieltäen. Sama se tietysti minulle, koska en joudu hänen elämäänsä elämään mutta on silti hassua kysyä nyt mikä kiire ihmisillä on naimisiin, jos itse oli alunperin se, jolla oli kiire.



Toivon ap, että elämäsi järjestyy haluamallasi tavalla. Haluan kuitenkin vielä sanoa, että onnistunut yhteiselämä edellyttää yhteisiä arvoja. Se, että arvot ovat erilaiset on jo usein yksistään hyvä syy erota. Miehen ei tarvitse olla paska renttu.

Mies ei hakkaa minua, ei ole väkivaltainen, ei juopottele eikä muutenkaan käyttäydy sopimattomasti. Mies ei ole mustasukkainen tai vahdi tekemisiäni.



Minulla on kokemusta useammasta parisuhteesta ja osaan kyllä arvioida, millaisessa suhteessa minun on hyvä ja turvallinen olla. Ja tässä suhteessa on. En minä istu iltojani nyyhkimässä tai voivottelemassa. Sen sijaan meillä on todella kivaa! =)



En ole painostamassa tai pakottamassa miestä mihinkään. Se oivallus, joka tässä viikonloppuna tuli, oli juuri se, että me molemmat haluamme samoja asioita. Ollaan vaan puhuttu eri kieltä.



En ole suuttunut tai kiihtynyt, hivenen huvittunut jossain välissä kyllä saamistani vastauksista. Tai lähinnä siitä, että kun alkuperäistä ongelmaa ei enää ole, niin silti kommentoidaa sitä, vaikka tilanne on jo muuttunut. Toki näin saa tehdä, mutta neuvot vaan menevät hukkaan, koska ongelmaa ei enää ole.



Mutta voidaan sopia nyt vaikka niin, että jos mies ei puolen vuoden sisällä kosi, niin minä luen tämän ketjun alusta loppuun todella tarkkaan ja sitten kuuntelen kiltisti kaikkia teitä, jotka ehdottavat eroa. Sopisiko se? =)



ap

Olet saanut tosi ikäviäkin vastauksia. Siis tosi tyhmää ehdottaa eroamista. Minä uskon että mies rakstaa sinua syvästi,mutta haluaa olla aivan varma ennen kuin menee naimisiin. Kyllä yksi aivan hyvä vaihtoehto olisi että unohtaisit sen naimisiinmenon hetkeksi ja osoittaisit että luotat mieheen ja ehdottaisit lasta. Lapsi usein murtaa jään. Meille ainakin kävi niin. mies ei halunnut naimisiin mutta kun saatiin eka lapsi ja hän oli vuoden niin mentiinkin naimisiin. Älä usko näitä ketkä ehdottaa eroamista. Pidä kiinni miehestäsi ja jos hän ei suostu lapseen tai naimisiin niin koita vielä odottaa. pakottaminen ei ole hyvä asia ja se voi herkästi tappaa rakkauden. jos jätät miehen niin silloin naimisiin meno on sinulle selkeästi tärkeämpi asia kuin miehesi. Itsekkään en halunnut lasta avioliiton ulkopuolella mutta silti haluasin jotenkin sitoa suhteen ja oli vauvakuume.Meille vauva oli ainakin paras ratkaisu.

Mä en enää usko ap:n juttuja tuon viimeisen jälkeen...

En minä itsekään olisi halunnut mennä naimisiin kahden tai kolmen vuoden tuntemisen jälkeen. Eikä minulla nytkään mikään hoppu ole naimisiin. Kyse oli alunperin siitä, että mies ei osannut eritellä tunteitaan ja ilmaisi ne sitten niin, että aloin epäillä, haluaako hän kanssani koskaan naimisiin.

En tiedä olenko jotenkin rivien välissä kirjoittanut meidän arvoista, mutta kyllä meillä on hyvin pitkälle yhteiset arvot. Työelämään liittyen meillä on eri tavoitteet, mutta se ehkä sallittakoon. Halutaan samoja asioita elämässä ja pidetään samoja asioita tärkeinä.

Sitten vielä tuosta lasten hankkimisesta. Me halutaan molemmat lapsia, mutta en aio koskaan käyttää lapsia "kiristyskeinona". Jos suostun yrittämään lasta ennen kuin ollaan menty naimisiin, niin se on sitten ihan oma asiani ja siitä minun on turha jälkikäteen narista.

Minä luotan nyt mieheen ja siihen, että asiat sujuvat ilman, että niitä tuuppii eteenpäin. Eli meillä ei nyt jatkossa käydä ainakaan minun aloitteesta päivittäisiä avioliittokeskusteluja. =)

ap

mutta oma mieheni eli 9v naisen kanssa jonka kanssa ei mennyt naimisiin koska ei koskaan tuntenut että tämä olisi ollut se "oikea". Ei halunnut ostaa yhteistä asuntoa, ei halunnut yhteistä lasta jne. Olivat yhdessä, mutta mies koko ajan katseli muita. Kun tapasi minut kosi melko pian, meille syntyi lapsi, ostimme talon ym. Eli sama mies osasi yhtä-äkkiä tehdä päätöksiä. Ex oli todella katkera enkä minäkään käsitä miksi ei suoraan jättänyt tätä kerta ei rakastanut oikeasti.

Kuulin perjantai-iltana miehen parhaalta kaverilta mielenkiintoisia asioita. Kertoi että miehellä on ollut "elämänsä rakkaus" joskus kauan aikaa sitten ja että miehellä meni todella kauan päästä siitä yli. Tän kaverin mielestä mies rakastaa mua aidosti ja kyseli multa, että mitä mä haluan. No mä sanoin, että tiedän aivan selvästi mitä haluun. Tää kaveri käski mun painostaa miestä naimisiin mun kanssa enkä sais luovuttaa. Itsekin sanoi moneen kertaan miehelle, että sulla on kuule hyvä nainen ja pidä siitä kiinni.



ap

Sanoi, että ei osaa päättää. Sanoi myös, että tuntuu ahdistavalta, kun pyydän häntä päättämään jotakin, mitä ei pysty vielä päättäämään. Ei osannut sanoa milloin pystyy päättämään tai pystyykö koskaan. Ei kuulema haluaisi loukata mua eikä tee tätä tahallaan.



Pyysi, että ei puhuttaisi tästä asiasta koko ajan ja että oltaisiin vaan niin kuin ennenkin.



Kysyin vielä, että mitä päättäisi, jos olisi pakko päättää. Ei kuulema ole pakko. Sitten kysyin, että eroaako minusta mieluummin kuin päättää. Siihen vastasi, että ei silloin ole hänen päätöksensä erota musta vaan mun oma päätös.



ap

älä tuhlaa vuosia tollasen kanssa. Ku te lopulta eroatte, se sitoutuu heti seuraavan kanssa.

Eron jälkeen selvisi, että sillä oli ollut toisia naisia kaiken aikaa.

ja kas: huomaat, että parhaat vuotesi meni jo..

Lähde omille teille ja löydät vielä tosirakkauden.

että mies aloitti koko keskustelun toteamalla, että en minä kuitenkaan haluaisi naimisiin hänen kanssaan. On sanonut niin usein. Eikä tunnu oikeasti uskovan, kun olen sanonut, että kyllä mä haluaisin.



ap

Jätä se -älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin.



Sinulla todellakin on oikeus tietää oletko saamassa haluamaasi tästä suhteesta. Jos mies kieltäytyy vastaamasta, se on sama kuin ei.

Voisivat kertoa mulle, että miten se onnistuu?



http://vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1000638/miten_erota_ihmi…



ap

pitäisi mennä naimisiin? Me ollaan oltu yhdessä kohta 18 vuotta, lapsiakin on jo kaksi ja kolmatta tehdään.Ei olla edes vielä keretty kihloihinkaan. Joskus ollaan näistä asioista puhuttu, mutta yhdessä ollaan ilman niitä sormuksiakin pysytty.

Mä en näe mitään eroa onko pappi sen aamenensa sanonut vai ei.Mun mielestä on äärimmäisen hölmöä erota vain siksi,että toinen ei osaa vielä päättää tulevaisuudesta.Hän on kuitenkin ilmaissut varsin selkeästi,että haluaa olla sun kanssa aina.

Mutta jokainen tietty tyylillään...