Mies empii sitoutumisen kanssa

Mies herätti mut tänä aamuna ja kysyi, että ihanko todella tahtoisin olla hänen kanssaan loppuelämäni. (Vaikka siis mä lupasin sille sunnuntaina, että jätettäis tää keskustelunaihe hetkeks.) En tiiä miks kyselee, mutta ihan kun mies olisi epävarma musta ja mun tunteista.

ap

Mies saattaa hyvinkin haluta kanssasi naimisiin, mutta ennen hätiköityjä temppuja, varmistaa ja varmistaa.. ja koittaa vakuuttua siitä että olet myös tosissasi ja että ei tule kokemaan sitä pettymystä että eroaisitte.

Minun mieheni kysyi minulta kolmesti ennen kosintaa että JOS hän kosisi, niin mitä sanoisin. En kiusallanikaan sanonut että suostuisin, sanoin vain että en keksi mitään syytä kieltäytyä. Sitten se kosi. :)

voihan se olla mutta älä rupea liikaa ylitulkitsemaan miehen sanomisia itsesi kannalta positiiviseen suuntaan.

Rakkaudessa tärkeintä on muistaa että teot ratkaisevat, eivät puheet. Miltä miehesi teot sinua kohtaan tuntuvat? Osoittavatko ne sitoutumisen halua vai haluttomuutta?

t. se soutaja ja huopaaja, ja kokemustensa valossa realisti. :(

No jos miehen tekoja ja käytöstä mua kohtaan miettii, niin samalla tavalla se on muuttunut kuin puheetkin. Siis aluksi oli tosi ihastunut ja rakastunut, mutta varovainen. Nykyään sanoo päivittäin rakastavansa mua (yleensä monta kertaa jopa) ja on selvästi hellempi kuin pari vuotta sitten ja näyttää avoimemmin tunteitaan, myös teoin. Nykyään uskaltaa puhua myös peloistaan ja toiveistaan, pari vuotta meni ennen kuin päästi mut lähelleen niin, että näytti myös "heikon" puolensa. Ja sunnuntainakin kun puhuttiin tosta naimisiin menosta ja sanoi mun näkökulmasta "kurjia asioita" niin samalla kuitenkin piti musta lujasti kiinni ja tuli vielä hetken päästä halaamaan ja suukottelemaan lisää. Tänä aamuna piti mua tiukasti kainalossa samalla kun kysyi, että ihanko todella haluaisin olla hänen kanssaan loppuelämäni.

Musta miehellä meni pitkään ennen kuin oppi luottamaan muhun ja siihen, että en katoa seuraavama päivänä hänen elämästään. Samalla tavalla miehellä meni tosi kauan ennen kuin uskalsi(?) kiintyä meidän yhteiseen koiraan. Nykyään tykkää kuin hullu puurosta mutta pitkään meni ennen kuin alkoi näyttämään tunteitaan koiralle. Ja nyt on jo monesti sanonut, että eläähän se koira ikuisesti. :( Mun mielestä mies pelkää kiintyä ja sitoutua, koska pelkää ihan hirveästi menetystä. Helpompaa olla siis kiintymättä mihinkään, niin ei tarvitse kokea luopumisen tuskaa.

ap

Mies saattaa hyvinkin haluta kanssasi naimisiin, mutta ennen hätiköityjä temppuja, varmistaa ja varmistaa.. ja koittaa vakuuttua siitä että olet myös tosissasi ja että ei tule kokemaan sitä pettymystä että eroaisitte.

Mies ei muutenkaan elämässään tee hätiköityjä ratkaisuja vaan miettii kaikkea aina tosi tarkkaan. Naimisiin meno on kuitenkin yks elämän suurimmista päätöksistä (ainakin tälle miehelle), mutta ongelma on siinä, ettei sitä koskaan voi tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan. En mä tiedä miten mä pystyisin vakuuttamaan miehen siitä, että mä luotan sataprosenttisesti meihin. Ei mullakaan oo tapana tehdä isoja päätöksiä mistään hetken mielijohteesta.

ap

aloimme seurustella kun hän oli 30v. Olin ensimmäinen, jonka kanssa hän varsinaisesti alkoi seurustelemaan. Aiemmat suhteet joita oli ollut paljon, olivat kestäneet yleensä vain viikkoja tai sitten olleet pelkkiä seksisuhteita. Mies sanoi, että aina aiemmin häntä oli ruvennut ahdistamaan naisten seura. Olemme olleet nyt yhdessä yhdeksän vuotta onnellisesti, eli kyllä sitoutumiskammoinenkin siihen pystyy kun oikea osuu kohdalle.



Minäkin pelkään pahoin, että ylitulkitset miehesi viestejä positiiviseen suuntaan. Niinhän sitä aina rakastuneena tekee. Ethän sinä voi oikeasti olla satavarma, ettei miehelläsi olis kuitenkin toista ihastusta. Muuten tuo puolen vuoden odotus aika kuullostaa aika mkummalliselta.



Älä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta jos asiat eivät mihinkään etene vuoden sisällä, niin sitten kyllä on aika lähteä.

ennenkuin alatte päättämään vaan siitä naimisiin menosta. Eli molempien kanta tärkeimpiin asioihin: Omat tavoitteet elämässä: koulutus, työ, harrastukset ja niiden kustannukset. Lasten hankinta; ollenkaan,montako, milloin? Kuka hoitaa, miten vanhaksi kotona? Kotityöt: kuka tekee, miten jaetaan. Raha-asiat; omat/yhteiset rahat? Ja sitten kun nämä asiat on selvitetty, lopuksi se kanta naimisiinmenoon, sen merkitys molemmille, kirkko/siviilivihkiminen,isot/pienet juhlat jne. Eli eihän tässä niinkään ole kysymys siitä itse naimisiinmenosta vaan yhdessä elämisestä, yhteisistä tavoitteista ja arvoista, yhteisestä elämästä. Ei se papin aamen tai tuomarin leima mitään ratkaise.

Siitä oon ihan varma. Ja kun joku täällä arveli, että jos me erottais, niin miehellä olis uusi suhde samantien, niin en todellakaan usko. Ei tuo mikään kukasta kukkaan tyyppi oo.



Kyllä tässä on nyt kyse vaan meistä kahdesta ja meidän tulevaisuudesta.



ap

Sinua varmasti loukkaa ettei mies luota sanaasi ja eleihisi jotka osoittavat että haluat olla yhdessä (naimisissa) lopun ikäsi juuri hänen kanssaan. Kiva että ymmärrät ettei sinussa ole vikaa, eikä mies tee sitä kiusallaan, vaan ongelmansa takia.



Kuulostaa siltä että sinulla on hyvä mies joka tarvitsisi psykiatrin juttuapua. Mies ei voi koskaan olla kokonaan onnellinen ja estää sinultakin täyden onnellisuuden jos sitoutumiskammo hallitsee elämää noin paljon.

Hieno juttu että mies puhuu asioista. Sinua varmasti loukkaa ettei mies luota sanaasi ja eleihisi jotka osoittavat että haluat olla yhdessä (naimisissa) lopun ikäsi juuri hänen kanssaan. Kiva että ymmärrät ettei sinussa ole vikaa, eikä mies tee sitä kiusallaan, vaan ongelmansa takia.

Kuulostaa siltä että sinulla on hyvä mies joka tarvitsisi psykiatrin juttuapua. Mies ei voi koskaan olla kokonaan onnellinen ja estää sinultakin täyden onnellisuuden jos sitoutumiskammo hallitsee elämää noin paljon.

Mä oon miettinyt joskus ihan samaa, koska miehen lapsuuden perheessä on jotain outoa, joka luultavasti vaikuttaa mieheen vielä nykyäänkin. Esim. miehen äiti on todella kylmä ja itsekeskeinen ihminen. Mulle mies kertoo päivittäin, kuinka ihana mä oon. Musta tuntuu, että mies ihan hirveästi haluaisi mennä mun kaa naimisiin ja luottaa, mutta että jokin siellä taustalla kummittelee. Hyvä, hieno mies se on, siitä ei oo epäilystäkään. Miehen vanhemmat on tosiaan eronnut ja samoin lähipiirissä on ollut monia muitakin kurjia eroja.

Miten miehelle voisi ehdottaa, että menisi jonnekin keskustelemaan? Vai olisko parempi, jos mentäis ensin yhdessä jonnekin?

ap

Minusta sinä olet miestäsi kohtaan todella ymmärtäväinen ja hän ehkä käyttää kiltteyttäsi hyväksikin. Älä selittele asiaa itsellesi liian monimutkaisesti. Miehet ovat melko yksinkertaisia tapauksia. Jos mies pelkää kuin syötävä sydänsuruja, kuten epäilet, hän ei ole yksinkertaisesti kypsä aikuinen. Se kuulostaa kyllä jo pahalta, että koirastannekaan ei uskaltanut pitää. Oletko aivan varma, ettei uskaltanut vai eikö vaan pitänyt? Jos ei uskaltanut pitää, niin olet melko keskenkasvuisen ihmisen kanssa mielestäni.



Itse ajattelisin asiaa niin, että "Rakastaako ja kunnioittaako tuo ihminen minua niin paljon, että menisi kanssani naimisiin, koska se on minulle todella tärkeää". Naimisiinmenohan ei muuta mitään muuta kuin sen, että ollaan sitouduttu lopullisesti. Ja minä ainakin oletan että tähän minun kumppanini tulisi olla valmis, muuten on syytä erota. Koska en näe mitään muuta syytä siihen ettei naimisiin mennä kuin sen, että en ole hänelle riittävä tai että hän haluaa vielä pitää mahdollisuudet loppuelämän kumppanistaan auki. Haluaa siis vielä pitää silmänsä auki siltä varalta että löytyisikin joku vieläkin parempi. Tai miehesi vaan on ajatellut ettei halua mennä naimisiin missään vaiheessa elämäänsä. Näitäkin on aika paljon.

anteeksi, pahasti sanottu :(

...ja komppaan täysin numeroa 52! Tässä on nyt todella tyypillistä naisten tulkisemista ja pähkäilyjä. Harva meis on todellakaan niin syvällinen, että pystyisi erittelemään tunteitaan ja syitään edes puoliksi niin syvällisesi kuin tässä ketjussa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä ap haluaa. Jos ap haluaa ehdotomasti naimisiin ja hänen miehensä ei, niin silloin on aivan sama, mitkä motiivit miehellä ovat. Joko ap hyväksyy tialnteen tai eroaa.

Olen mies ja komppaan täysin numeroa 52! Tässä on nyt todella tyypillistä naisten tulkisemista ja pähkäilyjä. Harva meis on todellakaan niin syvällinen, että pystyisi erittelemään tunteitaan ja syitään edes puoliksi niin syvällisesi kuin tässä ketjussa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mitä ap haluaa. Jos ap haluaa ehdotomasti naimisiin ja hänen miehensä ei, niin silloin on aivan sama, mitkä motiivit miehellä ovat. Joko ap hyväksyy tialnteen tai eroaa.

Mulle avioliitto merkitsee paljon, mutta jos pitäisi valita kulissiliitto jonkun idiootin kanssa tai loppuelämä tämän miehen kanssa avoliitossa, niin kyllä mä sen jälkimmäisen valitsisin. Mulle vaan avioliitto on merkki siitä, että sitoutuu toiseen ja tahtoo olla toisen kanssa pahoinakin päivinä. Siis kyse ei ole periaatteessa naimisiin menosta vaan sitoutumisesta toiseen.

ap

Älä nyt missään nimessä lähde eroamaan! Odota nyt ainakin se puoli vuotta. Ei tuossa mitään toista naista ole kyseessä, vaan ihan vain se, että miestä pelottaa avioliitto jostain syystä. Itselläni on monia ystäviä, jotka ovat olleet avoliitossa jo pitkään ja ovat hyvin sitoutuneita. Kaksi näistä pareista meni juuri naimisiin. Odota nyt hyvä ihminen edes se puoli vuotta, mies tuntuu kaiken sanomasi perusteella rakastavan sinua ihan aidosti.

sekopäisiä vastauksia täällä...ihmiset kehottavat toista eroamaan syvästi rakastamastaan miehestä alle 6 kk säteellä vain koska mies ei suostu välittömästi menemään naimisiin. Ihan totta, vähän järkeä ja suhteellisuuden tajua peliin...

että tänne kirjoittaminen ja muiden kommenttien lukeminen ja sitten omien ajatusten peilaaminen niihin on äärimmäisen hyvä tapa selkeyttää omia ajatuksiaan. :) En tosiaankaan oo tuosta miehestä nyt mihinkään eroamassa, vaikka tietenkin se satuttaa, kun joku kommentoi kirjoittamani perusteella, että miehellä on toinen eikä tule koskaan situtumaan muhun. Kun täällä joku ehdotti sitä eroamista ja sitä ensi kertaa ihan kunnolla hetken mietin, niin jo siitä tajusin, että en mä pysty eroamaan miehestä noin vaan - jos ollenkaan.

ap

Ihan sekopäisiä vastauksia täällä...ihmiset kehottavat toista eroamaan syvästi rakastamastaan miehestä alle 6 kk säteellä vain koska mies ei suostu välittömästi menemään naimisiin. Ihan totta, vähän järkeä ja suhteellisuuden tajua peliin...

Sano miehelle, että tämä sitoutumiskammo estää teitä saavuttamasta täyttä onnellisuutta, ja että asiaan voi saada apua. Lähtisikö hän mukaasi parisuhdeterapiaan jotta pääsisitte naimisiin.



Riittäisikö sinulle naimisiinmeno maistraatin henkikirjoittajan vihkimisellä, ihan vain te kaksi ja vaikka kummankin paras ystävä. Ei tarvitsisi keskittyä kuin teihin kahteen. Miehelle olisi varmasti helpompi, etenkin jos on odotettavissa että miehen vanhemmat ovat kylmiä ja etäisiä.

Menkää yhdessä. Sano miehelle, että tämä sitoutumiskammo estää teitä saavuttamasta täyttä onnellisuutta, ja että asiaan voi saada apua. Lähtisikö hän mukaasi parisuhdeterapiaan jotta pääsisitte naimisiin.

Riittäisikö sinulle naimisiinmeno maistraatin henkikirjoittajan vihkimisellä, ihan vain te kaksi ja vaikka kummankin paras ystävä. Ei tarvitsisi keskittyä kuin teihin kahteen. Miehelle olisi varmasti helpompi, etenkin jos on odotettavissa että miehen vanhemmat ovat kylmiä ja etäisiä.

Täytyy ehdottaa tuota parisuhdeterapiaa. Kyllähän mä oon häistä haaveillut, mutta tärkeämpää mulle on sitoutuminen ja suhde mieheen, joten kyllä mä voin häissä joustaa. En mä mitään isoja häitä oo koskaan halunnutkaan. Mies on joskus vitsaillut, että me karataan ja mennään naimisiin kahdestaan ja salaa. Ei olisi paha sekään. :)

Ja tosiaan miehen sitoumiskammo ei johdu musta vaan jostain muusta, mikä on ollut olemassa jo ennen mua. Mies on sanonut, että on aina ajatellut ettei koskaan mene naimisiin, mutta mä nyt sotken näitä asioita. On sanonut, että jos joskus tulee naimisiin menemään, niin tekee sen ainoastaan mun kanssa. Ja on muutaman kerran sanonut (pimeässä peiton alla), että kyllä me vielä joskus naimisiin mennään.

ap

Tuo kuullostaa nimittäin täysin mieheni yhdeltä ystävältä, jonka kanssa on useampaan otteeseen puhuttu näistä asioista.



Oletko varma ettei miehesi ole saanut jossain aikaisemmassa suhteessa pahasti näpeilleen? Voi nimittäin olla, että hänelle on jäänyt tästä jonkinasteisia traumoja ja siksi hänen on vaikea uskoa siihen, että joku oikeasti haluaa olla hänen kanssaan. Tämän mieheni ystävän ensimmäinen vakava tyttöystävä oli todella törkeästi pettänyt tätä miestä. He olivat olleet kihloissa ja kirkot yms. varattu. Paljastui, että naisella oli ollut sivusuhde jo pitkään. Muutenkin tällä mieheni ystävällä on ongelmia itsetunnon kanssa, johtuen lapsuuden mitätöinnistä ja alkoholisti-isästä. Hänen on vaikea uskoa parisuhteeseen ja sitoutua. Toisaalta hän haaveilee löytävänsä itselleen ihanan vaimon ja saavansa perheen ja tällä hetkellä itseasiassa näyttää hyvältä.



Syy ei siis todellakaan välttämättä ole sinussa tai teidän suhteessanne tai saati, että miehellä olisi toinen.

Mies ei ole selvästi halunut puhua niistä, siis ihan perusjutut vaan kertonut enkä oo udellut, koska ne jutut ei kuulu mulle. Eli voi olla, että taustalla on jotain tosi kurjaa. Yhdestä aiemmasta suhteesta on sanonut, että sen jälkeen ajatteli, ettei enää ikinä edes ala seurustelemaan kenenkään kanssa. (Kunnes tapasi sitten mut.) On myös sanonut, ettei koskaan mee kenenkään kanssa kihloihin.

Lapsuudenperheessä on ollut jotain ongelmia, mutta niistäkään en kovin paljoa tiedä, vaikka oon vähän yrittänyt udella. Mun mielestä miehellä on joltakin osin heikko itsetunto, vaikka toisaalta on joiltakin osin tosi itsevarma.

Tuskin nyt on kuitenkaan sama mies kyseessä, etenkään kun mä en tiedä, että mun mies olis jutellut kenenkään ystävänsä vaimon/tyttöystävän kanssa näistä asioista. =) Vai ootko kuullut suoraan tältä mieheltä vai omalta mieheltäs näitä asioita?

ap

Tuo kuullostaa nimittäin täysin mieheni yhdeltä ystävältä, jonka kanssa on useampaan otteeseen puhuttu näistä asioista.

Oletko varma ettei miehesi ole saanut jossain aikaisemmassa suhteessa pahasti näpeilleen? Voi nimittäin olla, että hänelle on jäänyt tästä jonkinasteisia traumoja ja siksi hänen on vaikea uskoa siihen, että joku oikeasti haluaa olla hänen kanssaan. Tämän mieheni ystävän ensimmäinen vakava tyttöystävä oli todella törkeästi pettänyt tätä miestä. He olivat olleet kihloissa ja kirkot yms. varattu. Paljastui, että naisella oli ollut sivusuhde jo pitkään. Muutenkin tällä mieheni ystävällä on ongelmia itsetunnon kanssa, johtuen lapsuuden mitätöinnistä ja alkoholisti-isästä. Hänen on vaikea uskoa parisuhteeseen ja sitoutua. Toisaalta hän haaveilee löytävänsä itselleen ihanan vaimon ja saavansa perheen ja tällä hetkellä itseasiassa näyttää hyvältä.

Syy ei siis todellakaan välttämättä ole sinussa tai teidän suhteessanne tai saati, että miehellä olisi toinen.

ÄLÄ tee sitä virhettä, että tyydyt tuohon ja alat tehdä lapsia.