Mies empii sitoutumisen kanssa

oletko ajatellut,että jos mies on sitoutumiskammoinen ja eroperheestä niin tämä "ei naimisiinmeno" voi olla hänen "turvakeinonsa" olla aina sun kanssa.Voi olla vaikka tiedostamaton varokeino pitää teidät aina yhdessä. Ehkä hän pelkää osin itseäänkin kun tietää kammonsa. Haluaa siis välttää tuota "pallo jalassa"-fiilistä eikä halua teille käyvän kuin vanhemmilleen...Jos sen ajattelee näin päin niin olispa aika veemäistä mennä pakottamaan miestä naimisiin. Jos saat sen pään käännettyä niin voipi olla,että sitä alkaa ahistaa ihan "aikuisten oikeasti" tilanne ja päädytte riitaisaan eroon puolentoista vuoden kuluttua.Sitten sitä onkin kiva nieleskellä jälkikäteen, että kannattiko...

Pauli Aalto-Setälän sanoin "onnea valitsemallasi tiellä"

sinuun loppuelämäkseen niin, että teillä on yhteinen lapsi tai lapsia? Olisitko sinä valmis saamaan lapsia ilman aamenta?



Koska pian sun aikas loppuu siinäkin suhteessa, jos pitää hommata uusi suhde jne.



Jos lapsi käy, niin sitten en eroaisi. Jos ei, niin eroa heti.

Ollaan oltu yhdessä vuosia, meillä lapsi ja omakotitalo. Kihloihin mentiin lähes kolme vuotta sitten. Naimisiin menosta on puhuttu, viime kesänä mies tuntui olevan jo aika tosissaan mutta sitten asia taas unohtui. Aika ajoin sanon miehelleni että mentäisiin naimisiin. Mies vastaa että ei kai meillä kiire ole ja mitä se muuttaisi, tulisi vaan paljon kuluja. Rakastan tuota taas sohvalle nukahtanutta ukkelia mutta välillä en ymmärrä sen käytöstä.

Tulkitsisin miehen sanat niin, ettei hän VIELÄ tiedä haluaako sun kaa naimisiin, mutta että hän HALUAA OLLA sun kaa loppuelämänsä.

Suosittelisin että sinäkin vähän malttaisit tämän miehen kaa kunnes luotat hänen sanaansa etkä ala epäillä tai vetää villejä johtopäätöksiä.

Eli jo senkin vuoksi se kannattaa.

Se nimittäin turvaa perintöoikeuden.

Ihminenhän voi olla sitoutunut ilman avioliittoakin ja toisaalta taas voi olla käytännössä sitoutumatta avioliitossa.

Minä haluaisin naimisiin ihan vain sen takia kun avokillani on ihan kiva omaisuus. Nyt olemme kihloissa ja tietysti olen muutenkin sitoutunut. Jos hän kuolisi niin saisin häädön kämpästä ja muu suku perisi omaisuuden. Jäisin puille paljaille vaikka olen ollut vuosia hänen "vaimonsa". Ehkä itsekästä, mutta näin se menee.

Aina oli se tai tämä syy, miksi ei juuri silloin olisi voinut mennä naimisiin. Myönnän, painostin miestäni. Olin kolmatta kertaa raskaana, yhden lapsen menettäneeni osasin jo ajatella, että kuolemakin voi tulla, kenen tahansa kohdalle. Itsekästä? Näinkin voisi joku sanoa, minusta vain realistista.



Laitoimme pienet häät pystyyn kuukaudessa ja naimisissa olemme, onnellisiakin. Uskon, että minua harmittaa vähän koko lopun elämää se, että mies ei lukuisista "pyynnöistä" huolimatta kosinut tai koskaan itse puhunut avoimesti naimisiin menosta. Kihlasormuksetkin kävin itse ostamassa. Niin ironiselta kuin se kuulostaakin ;)



En osaa oikein antaa sinulle neuvoa, mutta välttämättä ei siis ole kysymys siitä, että mies ei rakastaisi sinua. Olen ihan varma, että omani ainakin rakastaa mua, vaikka naimisiin mentiinkin vähän "niin ja näin".

Asai on todella yksinkertainen. Jos sinä haluat mennä naimisiin ja koet, että sitoutuminen ja pysyvä parisuhde tarkoittaa naimisiin menoa, niin sanot tämän miehellesi. Ja jos mies ei sillonkaan halua mennä naimisiin, sitten joko hyväkyt asian tai eroat. Näyttää aika pitkälti siltä, että miehesi ei joko periaatteellisesta vastustuksesta tai sitten suhteen epävarmuudesta halua mennä naimisiin. Joten ratkaisu on näiltä osin sinun käsissäsi.



Oikeastaan tärkeämpi sitoutumisen osoitus kuin avioliitto on mielestäni lapsi. Haluatko lasta/lapsia? Mikäli haluat ja miehesi ei halua eikä myöskään naimsiiin kanssasi, asia on ERITTÄIN selvä. Lopeta suhde ja hae sitoutumaan pystyvä mies itsellesi.

Mies otti asian vielä eilen illalla puheeksi ja siinä hetki sitten itkeskeltiin yhdessä, kun kumpikaan ei halua erota. Mies pyysi mua, että jaksaisin odottaa vielä puolisen vuotta. En kysynyt tarkemmin, että miksi enkä myöskään luvannut. Mutta en mä tästä nyt muutenkaan olisi tällä hetkellä mihinkään lähdössä, joten enköhän mä nyt tuon puoli vuotta jaksa ettei jää sitten kaduttamaan myöhemmin. Osaako mies päättää sitten vai ei, mistä sitä tietää.



Oon miettinyt kovasti, että olisinko valmis tekemään miehen kanssa lapsia vaikka ei oltaisi naimisissa. Mulle avioliitto merkitsee paljon ja oon aina ajatellut, että jos joskus lapsia saan, niin ne syntyy avioliitossa. Ja oon tän myös miehelle sanonut. Mutta toisaalta jos osaisin luottaa siihen, että yhdessä voidaan olla sitoutuneina muutenkin, niin ehkä sitten. Mulle vaan avioliitto on merkki siitä että haluaa sitoutua ja tahtoo olla toisen kanssa myös huonoina päivinä. Avoliitosta on liian helppoa lähteä pois, jos eteen tulee joku pieni kriisi tms.



ap

Sulla kestää, ennen kuin löydät uuden suhteen. Sitten menee aikaa kun tutustutte. Menee helposti yli 3-kymppiseksi ennen kuin sulla on lapsia. Lähde nyt, kun ikäluokan miehiä on vielä vapaana. Mitä lähemmäs 3-kympiä mennään, sitä surkeammat parisuhdemarkkinat. Ja minä tiedän nyt mistä puhun. Älä toista mu onnetonta kokemusta itsessäsi.

tuommoinen puolen vuoden "odotus" kuulostaa ikävästi sillä että miehelläsi on uusi ihastus selkäsi takana ja hän ei osaa tehdä päätöksiä. Toivoo puolessa vuodessa selvittävänsä asian ihastuksen kanssa...



Eroamisesta: asutteko yhdessä? Jos asutte, hommaa oma kämppä, muuta kamasi sinne ja lähde. Älä pidä mieheen yhteyttä äläkä ala leikkiä "ollaan vaan ystäviä" leikkejä. Muuten henkinen napanuora ei katkea.



t. se joka souti ja huopasi entisensä kanssa vuosia ihan turhan takia

Olen sataprosenttisen varma, että miehellä ei ole ketään toista. Sitoumiskammo ei liity nimenomaan minuun vaan mieheen, on siis ollut sellainen ennen minuakin. Ja olen ensimmäinen, kenen kanssa edes harkitsee avioliittoa.



ap

Mitähän ap kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin. Itsellä meni seitsemän vuotta suhteessa, jossa ei osattu sitoutua.

Onko mies pitanyt peiton alla antamat lupauksensa?

puoli vuotta on umpeutunut ajat sitten, joko miehen pelot on saatu puitua?