Mies empii sitoutumisen kanssa

Kuulin perjantai-iltana ...

ap

Usko jo ap, jahkaajan kanssa elämä on jahkailua. Turhaan kiusaat itseäsi yrittämällä tulkita miehen käytöstä ylen määrin. Kosi miestäsi, annan harkinta-aikaa vaikka 6 kk, mutta jos 6 kk jälkeen vastaus on edelleen "ehkä", lähde rakentamaan omaa elämääsi sen pohjalta, että tuon miehen kanssa naimakauppoja ei ole tulossa.

Miesten(kin) pitää osata tehdä päätöksiä eikä vain roikkua päämäärättömästi suhteessa vuodesta toiseen.

Usko jo ap, jahkaajan kanssa elämä on jahkailua. Turhaan kiusaat itseäsi yrittämällä tulkita miehen käytöstä ylen määrin. Kosi miestäsi, annan harkinta-aikaa vaikka 6 kk, mutta jos 6 kk jälkeen vastaus on edelleen "ehkä", lähde rakentamaan omaa elämääsi sen pohjalta, että tuon miehen kanssa naimakauppoja ei ole tulossa.

Miesten(kin) pitää osata tehdä päätöksiä eikä vain roikkua päämäärättömästi suhteessa vuodesta toiseen.

Mies on päätöksensä tehnyt. Se on nyt tullut selväksi, vaikka ei sitä vielä ääneen ole sanonutkaan. (Totesi myös itse, että tietää mitä haluaa, mutta jatkaa vielä hetken valehtelua itselleen.) Miestä siis pelottaa, mutta nytpä on päästy keskustelemaan niistä peloista. Ja minä tulin siihen tulokseen, että luotan enemmän mieheen kuin av:hen. Hui, taidan olla pahis. =)

ap

Mä oon tämän ketjun ja miehen kanssa käytyjen keskustelun sekä lisäksi tuon perjantain pohjalta miettinyt hirveästi tätä sitoutumisasiaa.



Pohdin kovasti, että mitä on sitoumiskammo, mistä se johtuu ja mihin kohdistuu ja keksin kolme syytä siihen, miksi joku ei haluaisi sitoutua:

1) ei kykene sitoutumaan

2) ei halua sitoutua

3) ei uskalla sitoutua



Sitten mietin, että kohta yksi ei ainakaan miehen kohdalla pidä paikkaansa (on paljonkin erilaisia sitoumuksia), kohta kaksi on se mitä oon pelännyt ja mitä tässä ketjussa on esitetty (mies ei halua sitoutua muhun vaan etsii parempaa). Kohta kolme on taas se, mikä tuli mieleen myöhemmin, kun tajusin, että mies ihan tosissaan rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa.



Juteltiin miehen kanssa pitkään ja mies oli suorastaan helpottunut tästä mun järkeilystä. Sanoi, että kohdat yks ja kaks ei pidä hänen kohdallaan paikkaansa. Mies myös itse sanoi, että pelkää sitoutumista mutta haluaa olla mun kanssa. Mies haluaa naimisiin mun kanssa, mutta ensin on tarkoitus puida noita miehen pelkoja ja sitä, mistä ne johtuu. Mun mielestä pelkojen tiedostaminen voi auttaa myös ennakoimaan ja toimimaan niin, että pelot eivät koskaan toteudu ja tää oli miehestä todella helpottavaa. Mies siis pelkää ennen kaikkea sitä, että me joskus erottais eikä siinä auta yhtään se, kun joka puolella nykyään kuulutetaan kuinka puolet avioliitoista päätyy eroon.



Mua on siis pelottanut se, että mies ei halua olla mun kanssa ja miestä pelottaa sitoutuminen, koska pelkää eroa. Eli me molemmat halutaan samaa (=olla yhdessä ikuisesti) ja on pelätty samaa asiaa (=että meille tulee ero). Nyt kun me päästiin eteenpäin ja mä olen paljon luottavaisemmalla mielellä, niin mies myönsi pelkäävänsä avioliittoa mutta sanoi samalla haluavansa sitoutua muhun. On myös sanonut, että tietää nyt mitä haluaa, mutta ei vaan oo uskalla vielä myöntää sitä itselleen tai ainakaan sanoa ääneen. No, mä luotan siihen, että joku kaunis päivä vielä uskaltaa. =)



Kiitos kaikille, jotka ootte kommentoinut ja auttanut mua analysoimaan tätä asiaa! Hyvää ja aurinkoista kesää!



Ap

Todellisuudessa avioliitoista päätyy eroon vähemmän kuin puolet ja avoliitoista eroaminen on moninkertaista avioliittoon verrattuna. Joten miehesi perustelut on vähän ristiriitaisia tuota ajatellen. Ja eikö se ole jo merkki miehesi epäilystä suhteenne kestosta, jos hän pelkää teidän lopulta eroavan eikä sen vuoksi uskalla ottaa ratkaisevaa askelta sitoutumisen suhteen. Miehesi ei siis usko suhteenne kestoon, jos noin kovasti epäröi.



Kyllä se sitoutumiskammo katoaa äkkiä, jos kyseessä on Se Oikea. Silloin ei ole tarvetta keksiä loputtomiin tekosyitä, miksi ei voisi mennä naimisiin.

kanssa alkaa perhettä perustaan.

Herranen aika kun tulis lapsia. Pitäiskö lastenkin odottaa vuosikausia, että mies uskaltaa kiintyä niihin.

Ja yleensä tuollaiset oudot tyypit on sairaalloisen mustasukkaisia. Kun ollaan naimisissa niin pelätään, että vaimo menetetään. Alkaa kuulustelu ja nyrkein kysely, ettei vain vaimo ole ollut vieraissa.



Etsi terve mies itsellesi.

kanssa alkaa perhettä perustaan. Herranen aika kun tulis lapsia. Pitäiskö lastenkin odottaa vuosikausia, että mies uskaltaa kiintyä niihin. Ja yleensä tuollaiset oudot tyypit on sairaalloisen mustasukkaisia. Kun ollaan naimisissa niin pelätään, että vaimo menetetään. Alkaa kuulustelu ja nyrkein kysely, ettei vain vaimo ole ollut vieraissa. Etsi terve mies itsellesi.

etsi ap itsellesi sellainen mies, jolle elämä ei ole noin vaikeaa. Mitä jos tulee pulmia, haluatte lapsia, tulee sairauksia, työttömyyttä, sairautta tms. "oikeaa" huolta. Miten miehesi siitä selviäisi ja pystyisi tukemaan sinua? Mietipä sitä.

Ei tosiaankaan kannata suostua kenenkään lattiamatoksi ja tuhlata elämänsä parhaita vuosia miehelle, joka haluaa kaikki seurustelun muodot, mutta ei halua sitoutua suhteeseen. Elämä on liian arvokas ja lyhyt tuhlattavaksi. Tulee olla selvät sävelet missä mennään vai mennäänkö enää edes missään. On myös hyviä miehiä, jotka haluavat sitoutua ja arvostavat avioliittoa, pysyvää ja kestävää parisuhdetta, jossa molemmilla on hyvä olla. Tsemppiä!!!

ei ole kertaakaan suostunut vastaamaan. Siis suoraan kysymykseen. :(

Miten mä pystyn eroamaan mun elämäni rakkaudesta. :( Oon ihan rikki.

ap

Kun aloituksessasi sanot: "Mies empii sitoutumisen kanssa. Mitä tarkoittaa, jos mies ei vielä tiedä haluaako koskaan mun kaa naimisiin? On kyllä sanonut, että haluaa olla mun kaa loppuelämänsä."

MIKSI SIIS EROTA, jos hän haluaa viettää sun kanssasi loppuelämänsä. Sehän on oikeaa sitoutumista. Miehesihän osoittaa sanomallaan halunsa sitoutua sinuun, vaikkei naimisissa haluakaan olla. Ei parisuhteeseen sitoutumiseen tarvita papin aamenta tai maistraatin virallistamista.

Jos haluatte viettää elämänne yhdessä, jomman kumman on luovuttava omasta vakaumuksestaan: toisen on mentävä naimisiin, vaikkei haluaisikaan (miehesi), tai toinen voi elää toimivassa parisuhteessa ja luopua omasta tahdostaan mennä naimisiin (sinä).

Kumpikaan teistä ei ole etuoikeutetumpi saamaan omaa tahtoaan läpi. Ei miehesi, etkä sinä.

Jos olet oikeasti aikuinen, kypsä ja omat tarpeesi tunteva nainen, osaat myös tehdä valinnat ja ratkaisut ja toimia, vaikka se sattuisikin lujaa.

Siis suomeksi: jos sitoutuminen ja avioituminen ovat Sinulle tärkeitä asioita, jotka osoittavat Sinulle suhteenne merkityksen ja arvon ja jos tällainen miehesi käytös aiheuttaa sinussa arvottomuuden ja rakkautesi/parisuhteesi väheksymisen tunteita, niin eikö silloin olisi parasta uskaltaa myöntää, että vaikka tämä mies on monella tapaa hyvä ihminen, ei hänen kanssaan ole mahdollista jakaa elämän yksiä tärkeimpiä asioita?



Hänellä ei ole tarjota Sinulle sitä mitä pidät parisuhteen ja perheen kivijalkana. Vai tyytyisitkö avioliittoon, joka on solmittu "kiristämällä ja painostamalla". Etkö usko että olisit sen arvoinen, niin ihana ja ainutlaatuinen, että joku muu olisi omasta tahdostaan ja aloitteestaan halukas kanssasi avioliittoon?





Oletko koskaan kuullut läheisriippuvuudesta? Se voi estää ihmistä etsimästä ja löytämästä omaa onneaan. Läheisriippuvuuden verkossa ihmisen uskallus tehdä oman etunsa mukaisia ihmissuhde ratkaisuja kutistuu pieneksi piipityksesi kyynelten ja sydänsurujen pelon vuoksi. Kyyneleet ja sydänsurut kuuluvat kuitenkin elämään, varsinkin jos on tullut valittua väärin. Ne ovat myös avain vapauteen ja onneen, jos uskaltaa lähteä suhteesta, jolla ei koe olevan onnellista tulevaisuutta.



Voimia!

puhuvat puolestaan. Jos ap:n mies on sanonut, että haluaa viettää hänen kanssaan loppuelämän, mutta silti naimisiinmeno kammottaa, lupaukset saattavat olla pelkkää sanahelinää. Jos on todella valmis sitoutumaan loppuelämäksi ja siis löytänyt oikean kumppanin, silloin on valmis menemään vaikka heti naimisiin eikä naimisiinmenon pitäisi tuntua ollenkaan ahdistavalta. Ap:n viesteistä saa sen kuvan, että mies kyllä lupailee, mutta silti keksii vain tekosyitä tekosyiden perään, miksi ei voi mennä naimisiin.



Kyllä se on niin, että mies joka on todella valmis elämään naisensa kanssa loppuelämän, myös osoittaa sen käytännössä menemällä naimisiin, eikä roikota naista epävarmuudessa.

ja seisoo sanojensa takana. Mikä mies se sellainen on, joka kitisee epävarmuuttaan ja vatvoo sitoutumispulimaan. Olen varma, että jos ap jätät miehen, hän päätyy naimisiin vuoden sisällä jonkun toisen naisen kanssa. se toinen nainen saattaa hyvinkin olla nyt jo empimisen takana... Tuo läheisriippuvuus osuu munkin mielestä tähän hyvin. Sitä vaan on niin vaikea tajuta, kun on vielä itse juuttuneena huonoon suhteeseen.

Sanoi, että ei osaa päättää. Sanoi myös, että tuntuu ahdistavalta, kun pyydän häntä päättämään jotakin, mitä ei pysty vielä päättäämään. Ei osannut sanoa milloin pystyy päättämään tai pystyykö koskaan. Ei kuulema haluaisi loukata mua eikä tee tätä tahallaan.

Pyysi, että ei puhuttaisi tästä asiasta koko ajan ja että oltaisiin vaan niin kuin ennenkin.

Kysyin vielä, että mitä päättäisi, jos olisi pakko päättää. Ei kuulema ole pakko. Sitten kysyin, että eroaako minusta mieluummin kuin päättää. Siihen vastasi, että ei silloin ole hänen päätöksensä erota musta vaan mun oma päätös.

ap

mita haluaa, eikohan se tuossa sanonut ihan selvasti mitka on suunnitelmat. Eli siis ei mitaan lupauksia mutta jos se ei ap:lle kelpaa niin ei voi mitaan. Aikamoinen verbaalivirtuoosi tuo mies.

Jos mies on jo 30, ns. pitäisi jo tietää. Ehdota miehellesi reippaasti naimisiinmenoa, anna harkinta-aikaa vaikka viikko. Jos ei vieläkään tiedä, ala järjestellä elämääsi sinkkuna. Jätä mies ystävällisesti ja kohteliaasti, kerro ettet voi sitoutua yksipuolisesti sitoutumishaluttomaan mieheen.

Ei kannata jäädä odottamaan kovin pitkäksi aikaa, jos toinen on sitoutumiskammoinen. Jos itse haluaa naimisiin ja perustaa perheen, hedelmällisiä vuosia ei kannata tuhlata tällaisiin jahkaajiin, jotka eivät tiedä, mitä elämältä haluavat.

Minä en missään nimessä tahdo naimisiin, en ole myöskään lähdössä mihinkään. Mies vihdoin tajusi ja yhdessä ollaan oltu VASTA 14 vuotta, eikä kukaan ole lähdössä mihinkään. 3 lasta, talo, 2 autoa ja koira!



Joillekin naimisiinmeno on vastenmielistä, sitoutuminen taas luontevaa.



Olet idiootti jos painostat.

Mies otti asian vielä eilen illalla puheeksi ja siinä hetki sitten itkeskeltiin yhdessä, kun kumpikaan ei halua erota. Mies pyysi mua, että jaksaisin odottaa vielä puolisen vuotta. En kysynyt tarkemmin, että miksi enkä myöskään luvannut. Mutta en mä tästä nyt muutenkaan olisi tällä hetkellä mihinkään lähdössä, joten enköhän mä nyt tuon puoli vuotta jaksa ettei jää sitten kaduttamaan myöhemmin. Osaako mies päättää sitten vai ei, mistä sitä tietää.

Oon miettinyt kovasti, että olisinko valmis tekemään miehen kanssa lapsia vaikka ei oltaisi naimisissa. Mulle avioliitto merkitsee paljon ja oon aina ajatellut, että jos joskus lapsia saan, niin ne syntyy avioliitossa. Ja oon tän myös miehelle sanonut. Mutta toisaalta jos osaisin luottaa siihen, että yhdessä voidaan olla sitoutuneina muutenkin, niin ehkä sitten. Mulle vaan avioliitto on merkki siitä että haluaa sitoutua ja tahtoo olla toisen kanssa myös huonoina päivinä. Avoliitosta on liian helppoa lähteä pois, jos eteen tulee joku pieni kriisi tms.

ap

Haluaako mies edes lapsia?? Ethän sä niitä yksin niitä hanki.

Tuntuu siltä, että tyttö murtui arvostelumme alla ja pakittaa nyt ongelman kieltäen. Sama se tietysti minulle, koska en joudu hänen elämäänsä elämään mutta on silti hassua kysyä nyt mikä kiire ihmisillä on naimisiin, jos itse oli alunperin se, jolla oli kiire.

halua kohdata torjutuksi tulemista VAIKKA sen lopulta kohtaisi mielummin aiemmin kuin myöhemmin



paras seuraus voi olla terve itsetunto ja käsitysten 'läheisriippuvuus' sekä 'rakastaminen' selkeytyminen

Miksi mun pitäisi erota miehestä, joka ei tee mitään hätiköiden? Mistä te voitte tietää meidän suhteesta mitään muuta tän perusteella? Eihän se, että mies ei halua samantien naimisiin, korreloi sen kanssa, kuinka paljon se mua rakastaa!! Meillä ei ole huono suhde eikä miehellä ole ketään toista naista. Ihme johtopäätöksiä vedätte siitä, että joku ei tee päätöksiä suinpäin.



Se on hyvä, että teillä on vahvoja mielipiteitä ja ootte niin varmoja kaikesta. No tässä teille, niin olen minäkin! Olen varma, että olen löytänyt oikean ihmisen ja olen varma, että haluan jakaa elämäni tämän ihmisen kanssa. Ja olen varma, että mies haluaa mun kanssa naimisiin ja joskus tullaan menemäänkin. Ja olen varma, että me tullaan elämään onnellinen ja hyvä elämä yhdessä!!



Ai niin, mun olisi pitänyt sanoa, että mies on täysi sika ja pitäisköhän mun jättää se ja onkohan sillä toinen nainen, niin sitten kaikki olisivat olleet päinvastaista mieltä. :) Ihme paikka tää av..



Ap

Olette olleet jo 4 vuotta yhdessä, joten suhteessanne ei enää voi puhua hätiköimisestä ratkaisujen suhteen. Kyllä tuossa ajassa jo oppii tuntemaan onko puoliso se, jonka kanssa haluaa mennä naimisiin.

että ap yrität selitellä miehesi käyttäytymistä itsellesi edulliseksi. Pitäisi muistaa, että keskustelu on vain pieni osa todellista kommunikaatiota. Sanat voivat viedä sinua harhaan, jolloin et huomaa sitä todellista viestiä kaiken takana.



Sinä tarjoat miehellesi syitä miksi hän ei sitoudu (siitähän otsikossasikin puhuit - sitoutumisongelmasta)Ja miehesi tietenkin fiksuna kaverina tajuaa tarttua antamiisi selityksiin, jotta olisit tyytyväinen ja jaksaisit hyysätä hänen pelkonsa pois.



Minulle itselleni avioliitto on ainoa vaihtoehto kun puhutaan yhteisestä elämästä ja onneksi mieheni on asiasta yhtä mieltä. Ennen aviomieheni tapaamista lähdin kuitenkin yhdestä hyvin rakkaudentäyteisestä suhteesta kun mies ei empi lopullisen sitoutumisensa kanssa.



En väitä, etteikö avoliitossa voisi olla yhtä onnellinen mutta usein ihmiset, jotka asuvat avoliitossa ovat kumpikin avoliitosta yhtä mieltä ja ovat ehkä laiskojakin menemään naimisiin. En usko, että kestävää avoliittoa saa aikaan siten, että toinen haluaa naimisiin ja toinen ehdottomasti ei.