Kolmas poika tulossa :( :)

Meillä oli ennestään 2 tyttöä ja kolmas tulokas oli poika, voi niitä ihmisten kommentteja jo odotus ajalta...no toivottavasti nyt saatte sen pojan, ei tarvitse enää yrittää...ne oli tätä rataa ja mä kihisin raivosta! ( ei kerrottu sukupuolta muille ennen syntymää ) Ei me mitään tyttöä tai poikaa "yritetty" annettiin vaan lapselle mahdollisuus tulla. Sitten kun juniori syntyi, niin kyllä ihmiset olivat niiiin onnellisia meidän puolesta, kun vihdoin se poika tuli! Ihmisten kommentit olivat kyllä raivostuttavia! En väitä, onhan se hienoa, kun on molempaa sukupuolta, mutta kyllä kolmas tyttökin olisi ollut tervetullut, vaatevarastokin olisi ollut valmiina...:)

Onnea teille prinssistä!!!

En tiedä tuleeko ajatus nyt liian aikaisin, mutta tytöillä on usein kova tarve kodin ulkopuolisiin aikuisiin naisiin. Voisiko olla mahdollista, että vielä esim. kummina rakentaisit tällaisen hyvän ja lämpimän suhteen tyttöön.

Perheellämme on vastakkainen tilanne, eli ystävämme, jolla ei ole poikaa on meidän pojan kummi. Hän saa seurata kummina läheltä ja olla mukana kaikissa poikajutuissa. Ja nauttii siitä, kun omat prinsessahössötykset kyllästyttää. Ovat kiittäneet mahdollisuudesta.

jos ei ole viitsinyt seurata ovalaationsa ajankohtaa. Itse sain ekan pojan seksistä ovulaatiopäivänä, toisen tytön seksistä viitisen päivää ennen ovulaatiota, ja kolmannen pojan seksistä ovulaatiopäivänä/päivää ennen. Onnistumisprosentti 80.



Mulle tosin olisi kelvannut sekin, että kaikki olisivat olleet poikia.

Kiitos fiksuista ajatuksista, suurin osa ymmärsi hyvin tarkoitukseni.



Olen tässä aamun mittaan miettinyt tunteamiani poikatrioja ja onhan se veljesten yhteys hienoa seurattavaa. Ja ihan yllättävän täyspäisiltä ne poikakatraan äiditkin vaikuttaa, mitä nyt ruokaa saa laittaa kuulemma valtavasti. :)



Tietenkin arvostan hirmuisesti onneamme, kun olemme pian kolmelapsinen perhe. Tiedän hyvin, että lapsien saaminen ei ole mikään itsestään selvyys. Enkä ikinä menisikään näitä asioita puimaan niiden ystäviemme kanssa, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Onneksi on tällainen foorumi, jossa voin tätä pohtia.



Ja numerolle 24 tiedoksi, että käytimme kyllä ovulaatiotestejäkin, mutta taitaa mieheni poikasimpat olla aika sitkeitä kavereita munasolua odottaessaan. :)



Tänä iltana kerromme kakun kera pojille, että tulossa on pikkuveli. Uskon, että ottavat uutisen riemulla vastaan. Pikkuherra vupeltaa ihanasti mahassa onneksi tietämättä hömpän äitinsä sopeutumisvaikeuksista...



Kiitos vielä kommenteista!



AP

Minullakin on kolme ihanaa poikaa enkä ole surrut sitä että kaikki ovat samaa sukupuolta. Sukulaiset toitottivat koko raskausajan että "nyt sen on pakko olla tyttö" ja kommentteja on tullut myöhemminkin (ettei esim ole kiva ostaa vaatteita lahjaksi kun ei saa ostella mekkoja!! -argh!). Itse koin kuitenkin että olisi ollut vaikeampaa (ellei suoranainen shokki) suhtautua ajatukseen tytöstä...

Nämä ajatukset ovat varmaan yksilöllisiä ja minulla taas ei ole ollut kovin hyvä suhde omaan äitiini, joten sitä kautta miellän äiti-tytär suhteen vaikeaksi hoitaa.

Mutta kyllä tällaistakin asiaa saa surra, toki! Sure rauhassa ja varmasti olet sinäkin loppujen lopuksi ylpeä kolmen pojan äiti! :-)

Kertokaa muut, joilla on kolme samaa sukupuolta olevaa lasta, kuinka selvisitte "surutyöstä"?



Ai että samaa sukupuolta täytyy surra? Haluatko vinkin, miten selvitään vauvan kuoleman aiheuttamasta surutyöstä? Mulle kelpais kolme poikaa tai kolme tyttöä, ihan sama!



Älä vielä huoli, lapsia on kuollut kohtuun lasketun ajan jälkeenkin,joten ei sitä vielä tiedä, montako poikaa teidän perheessä vuoden sisällä on.



Jösses!

Niinpä, tytön mahdollisuus on suurempi ennen ovulaatiota - pojan taasen ovulaatioaikana tai vähän sen jälkeen. Ovulaatio on AINA 14 vrk ennen kuukautisia, joten epäilen tuota kp24/30 hedelmöittymistäsi...



Ja oikeasti onnea ap:lle, kyllä sinä rakastat niitä poikiasi ihan yhtä paljon, vaikka olisi ollut tyttöjäkin! Mutta ethän vaan kerro tästä lapsillesi...?



t:se tyhmä24

mistä tää kirjoittaja voi tietää, että asia on kaikkien naisten mielestä näin?

Yhtään surutyötä ei ole tarvinnut tehdä?



Mistä syystä pitäisi. Kai jokainen aikuisen järjellä varustettu tietää, ettei lasten sukupuolta voi "tehdessä" säädellä. Jops sen haluaa tehdä, on adoptio paras vaihtoehto.....



Lapsi on lapsi olipa sitten tyttö tai poika. Mä en ymmärrä yhtään tuota haluan tytön/pojan höpötystä........ Höh

on kolme tyttöä. Toisen kohdalla odotin poikaa, mutta en ollut pettynyt kun tyttö tuli. Kolmannen kohdalla toivoinkin sitten tyttöä, kun kaikki vaatteet ym oli tyttövärisiä ja tyttö syntyikin. Nyt odotan neljättä ja sukupuolesta ei ole vielä tietoa. Enkä tiedä kumpaa odotan. Tuntuu että kaiklla on juuri tuo "nyt sitten poika" asenne. Olen iloinen että meille tulee vauva, merkillä ei ole niin väliä:) Toisaalta en tiedä jos on tyttö jäänkö sitten kaipaamaan sitä äiti-poika suhdetta, joka jää kokemata. Jää nähtäväksi. Ai niin ja meillä tytöt toivovat hartaasti tyttöä:)

Ollaan miehen kanssa puhuttu aina (siis jo ennen ensimmäistä lasta), että neljä lasta olisi kiva. Nyt kun jotkut ihmiset tietävät, että meille on tulossa kolmas poika niin he sanovat, että "sitten teidän täytyy vielä tehdä neljäs lapsi, että saisitte ehkä tytön".



Olen alkanut ajattelemaan, että lapsilukumme jää ehkä kolmeen sen takia ettei näiden tyttökannattajien tarvitsisi olla pahoillaan meidän puolesta, jos neljäs lapsi olisi myös poika.



Itse en ole koskaan pitänyt tyttöjä parempina kuin poikia tai poikia parempina kuin tyttöjä. Meidän perheessämme on aina oltu tasa-arvoisia. Olen toivonut "kotona hoidettavan" tervettä lasta. Olen lastensairaanhoitaja ja välillä tuntuu, että terveet lapset ovat melko harvinaisia. Sen takia osaan arvostaa joka ikistä päivää terveiden lasten kanssa enkä pidä itsestäänselvyytenä sitä, että terveys on jokavuotista.

Myönnän, että pieni pettymys häivähti mielessä siinä vaiheessa, kun toisessa raskaudessa ultrassa selvisi että odotan taas poikaa. Olisin toivonut kakkosesta tyttöä. Pettymys kesti ehkä noin... minuutin ja sen jälkeen osasin olla taas onnellinen.



Kun odotin kolmatta toivoin poikaa. Ja olin iloinen, kun sukupuoli varmistui ultrassa. Näinhän se pitikin olla!



En ole koskaan osannut olla katkera tai kateellinen muille siksi, että meillä ei ole tyttöä. Meillä on kolme tervettä ja ihanaa poikaa, voiko enää enempää pyytää?

Itse asiassa, olen aina jotenkin ihaillut suuria sisarusparvia, missä kaikki lapset ovat samaa sukupuolta.

Minä ainakin toivoin esikoisesta poikaa. Nyt toivon pelkästään lasta.



Eikö kannattaisi olla onnellinen siitä, että ylipäätänsä saa lapsen? Olen miettinyt aika paljon sitäkin, että onko ihmisellä oikeutta toivoa edes tervettä lasta. Saatikka sitten vielä tiettyä sukupuolta.



Ole onnellinen, että ylipäätänsä saat lapsen.

Itselläni ei niin väliä onko tyttö vai poika, mutta sukulaisten ja tuttavien painostus ärsyttää! Odottavat kaikki meillle tyttöä ja raskaudesta kuultuaan totesivat vaan että pitäähän teillekin tyttö saada, mutta kun ei saada!

ei sillä että olisin itsekin tyttöä salaa hiljaa toivonut, mutta pojalle on kaikki valmiina vaatteet, lelut ym. joten en ole suuremmin asiaa surrut.

Mutta ymmärrän hyvin ap "surusi".

Ei muuta kuin tsemppiä me kolmen pojan äidit!!



=)

Meillä oli 2 tyttä ja kolmannsta toivoin poikaa, poika syntyi. Neljää enempää en kyllä lapsia olisi ollut valmis tekemään ja jos mulla olisi ollut 4 tyttöä, niin varmasti olisin ollut pettynyt.

28:lle. Ilmeisesti olet kokenut kovia, joten ymmärrän sitä kautta kommenttisi ja annan anteeksi epäasialluudetkin. En usko että oikeiasti toivot kenellekään kohtukuolemaa.



Enhän väittänyt, että minun tekemä "surutyö" olisi missään suhteessa lapsensa menettäneiden tai lapsettomien kokemaan suruun. Sen takia oli nuo lainausmerkit jo ensimmäisesä viestissäni.



Enkä oikeasti "sure" sitä että tulen (todennäköisesti) saaman terveen poikavauvan, vaan sitä etten koskaan tule saamaan tyttöä enkä koe äiti-tytärsuhdetta. Oma äitisuhteeni on ihan ok, ei mikään loistava ja olisin halunnut mahdollisen oman tyttäreni kanssa olla läheisempi. Nyt täytyy toivoa, ett pystyn pitämään kaikkiin poikiini läheiset suhteet myös aikuisiällä.



Joku tuolla aikaisemmin sanoi, että samallalailla ihmisiksi haluaa kasvattaa sekä tytöt että pojat. Tottahan tuokin on, mutta kyllä se lapsen sukupuoli tulee vaikuttamaan esimerkiksi vielä silloinkin kun omat lapset tulevat vanhemmiksi. On eri asia jakaa poikansa isäksi tulemisen kokemus kuin tyttären äitiys, kun itsellä on vain äitiyskokemuksia.



Pysytäänhän asiallisella linjalla, kiitos.



AP

Yleensä nää sukupuoliasiat kirvoittaa kaikki idiootit ja yliherkät linjoille. Mulle tunteesi on tuttu. Mulla on nyt kaksi poikaa ja kolmannesta en vielä tiedä, mitä "merkkiä" on. JOS saisin päättää, haluaisin tällä kertaa tytön. Haaveilen tytöstä, myönnetään. Mutta jos tulossa onkin poika, se on kerta kaikkiaan hieno asia sekin. Voin jo kuvitella komean poikatrion ja minut sen ylpeänä äitinä. :) Tyttö olisi kiva lähinnä sen takia, että minä nyt vaan haluaisin kokea myös sen äiti-tytärsuhteen, josta niin paljon kouhkataan! Haluaisin ostaa nättejä mekkoja. Sellaisia pieniä pinnallisia haaveita. :)))



En ole samaa mieltä tuosta, että jokainen äiti AINA haluaa tytön. Silloin kun odotin esikoistani, mulle oli täydellisen yhdentekevää, onko tulossa poika vai tyttö. Kunhan tulee lapsi. Nyt ei ole niin paniikissa sen takia, että saisi jonkun lapsen ylipäätään syliinsä, joten voi jo toivoa triviaalimpia asioitakin, kuten tiettyä sukupuolta.



Ap:lle neuvoksi: onhan aina ne lapsenlapset. Ehkä saatkin vielä tytön syliteltäväksi, kun komeat poikasi alkavat niitä kantaa mummolaan. ;)

ops sen haluaa tehdä, on adoptio paras vaihtoehto.....

On kyllä sanonut että olisi halunnut tytönkin, mutta selvästi on osaansa sopeutunut ja pitää mun tyttöä kun omanaan silloin kun näkee. Tyttöni pitää kaveristani todella paljon ja oikein odottaa milloin "täti" tulee käymään. Mä suon sen mielelläni ne hetket kaverilleni ja omalle tytölle joka täällä kotona jakaa veljensä kanssa meidän vanhempien huomion.



Joku kirjoitti tuolla aikaisemmin että, jokainen nainen haluaa tytön, no, mä en ole kuitenkaan toivonut tyttöä. Esikoisesta toivoin poikaa ja sain tytön, johon rakastuin samantien ja nyt olen onnellinen että mulla on kuitenkin tyttö. Toista odottaessani toivoin taas poikaa ja pojan sain, mutta tiedän että jos olisi tyttö syntynyt niin kyllä se rakas olisi ollut. Mutta siis, tyttö ei ole koskaan ollut mulle sellanen että "pakko saada tyttö".

niin sain kyllästymiseen asti kuulla, myös näitä, toivottavasti se on poika-kommentteja. Itse en toivonut erityisesti poikaa. Itse asiassa tyttö olisi tuntunut helpommalta vaihtoehdolta. Kolmas lapsi oli sitten poika ja syntymän jälkeen tuli sitten näitä onneksi vauva oli poika -kommentteja. Alettiin niihin sitten miehen kanssa vastailla että itse asiassa toivottiin kyllä tyttöä, kun ärsytti niin nuo kommentit. Oikeesti mulle ei ollut mitään väliä kumpaa sukupuolta kolmas lapsi olisi.