Onko sinulla lievästi aspergi/ asperger-piirteitä omaava lapsi?

Tuli sellainenkin piirre mieleen, että on hyvin tarkka pukeutumisesta. Mutta vaatteet eivät missään nimessä saisi olla uusia. Vaihtaa myös vaatteita useammankin kerran päivässä. Poika on hyvin-hyvin hoikka poika ja ehdottomasti haluaisi, että housut ovat suhteellisen tiukat. Kaikki väljät ja liian isot vaatteet ahdistavat.



Ei ole kuitenkaan ihan järkyttävän rajoittunut vaatteiden suhteen eli juuri kun käytiin uimassa ja pojan uimahousut olivat unohtuneet kotiin, niin pystyi lainaamaan minulla mukana olleita varauimahousuja.



Syöminenkin on ollut aina hyvin työlästä. Esim. syö vain kuin näkkäriä (ja tietynlaista) ja perunaa ei millään pysty syömään, paitsi koulussa... Muitakin, mutta en nyt muista.



On liikunnallisesti ihan normaali ja ihan normaalisti oppi ajamaan polkupyörää. Pelaa jalkapalloa, mutta ei ihan samanlaisella intensiteetillä kuin muut pelaajat. Saattaa esim. kentällä ollessa unohtua harjoittelemaan erilaisia tuuletuksia tai askelkuvioita, vaikka pitäisi juosta sen pallon perässä =).



On kuitenkin hyvin huumorintajuinen ja toisaalta tuntuu, että huomaa sellaista aikuisten puheista, mitä muut eivät huomaan ja sitten tenttaa kysymyksillään.



Ei kuitenkaan mikään "häirikkö" vaan aika rauhallinen itsekseen touhuuja.

Mielenkiintoista lukea!



Eroa on siinä, että meillä syödään mitä vain. Vaatteet eivät voisi vähempää kiinnostaa. En yhtään ihmettelisi, vaikka poistuisi ulos ovesta ilman vatteita.



Mutta kaksi yhteistä piirrettä: meidän poika voi myös harjoitella erilaisia askelkuvioita ja unohtaa itse pallon. Hän on välillä ihan väärässä paikassa. Kun kesäleirillä muu porukka odotti ohjeita, tämä kiipeili jossain aidoilla.



Ja se aikuisen puheen seuraaminen on huippuluokkaa. Miksi-kysymykset eivät koskaan lopu.



Ei meidänkään poika mikään häirikkö ole, mutta joustamaton on, eikä pysty ollenkaan sivuuttamaan olankohautuksella sitä, jos joku haukkuu tyhmäksi.

Kirjoitinkin tässä muutama päivä esimerkin tänne: eräs poika oli kesäleirillä potkinut jonossa. Poikani oli vetänyt siitä hyvästä tätä turpiin.



Mites siskonpoikasi lukemisen laita on?



ap

on hyvin lievästi as-piirteitä omaava poika, joka on kyllä hyvin paljon petraantunut ikävuosina 6-7. Nyt hän on 7 v ja kaipaa jo kavereitakin eikä asioiden tarvitse mennä niinkuin hän on suunnitellut. Asioiden ennakoiminen on ollut erittäin tärkeä arkea helpottava tekijä.



Koulussa lähinnä on hieman vetäytyvä eikä jaksa keskittyä. Ei häiritse, mutta vähän ADD-tyyppisesti. Toisaalta hallitsee kaikki teoreettiset asiat, mitä koulussa on edessä noin 5-6 luokkaan saakka, matematiikassa ja luonnontieteissä ehkä lukiossa tulee uusia asioita...

keskustelua. Meillä jo murkkuikäinen as-piirteinen poika, jolla lisäksi ADHD sekä dyspraksia. Monet noista mainitsemistanne oireista on tyypillisia as-oireita ja niitä löytyy meilläkin:

- heikot sosiaaliset taidot

- kaverit ei voisi vähempää kiinnostaa, ei yhtäään oikeaa kaveria, jonka kanssa olisi vapaa-aikana, ei myöskään harrastuksia

- vakeudet ilmeiden / eleiden ymmärtämisessä

- vaikea kertoa omista asioista, toisaalta toistenkaan asiat ei sanottavasti kiinnosta

- kapea-alaiset kiinostuksen kohteet (meillä kenia, fysiikka ym luonnontieteet ja tietokoneet)

- vaikea uskoa miksi jokin asia vaan on niin (eli joku jossain muualla niin päättänyt) esim kulttuuriin tai yhteiskuntaaan sidotut tavat ja tottumukset

- vaatteet ei kiinostaa yhtään, kunhan jotain päällä

- ei halua vaihtaa puhtaita lakanoita, kun puhtaat tuntuvat pari ekaa yötä pahalta

- peseytymiseen / puhtaiden vaatteiden vaihtoon pitänyt tehdä säännöt, jotta homma hoituu

- hermoilee kovasti uusia asioita, pahimmillaan mikreenikohtaus tai kova mahakipu

- haluaa tietää perheen ohjelmaa / ruokia etukäteen, eikä voi ymmärtää ettei äitikään tiedä aamulla mitä illalla syödään tai seuraavana päivänä tehdään. Toisaalta kalenteri ei nyt kiinnosta ja pikkuveli tietää paremmin mikä päivä menossa. Kuukausien nimien oppiminen oli todella vaikeaa.

- Vihaa kauppoja ja vastaavia julkisia paikkoja, lähtee pakolla tai lahjottuna. Aikaisemmin esim markkinat saivat aikaan lähes paniikkikohtauksen

- pitkään onneton suuntavaisto, tosin nyt jo kehittynyt

- joustamattomuutta löytyisi, mutta ei ole annettu periksi, pitää sopeutua perheeseen ja esim siihen että aamulla kuuluu ääniä kun haluaisi nukkua tai herätä hiljaisuudessa



Voimia kaikille as-lasten vanhemmille, kovaa työtä tarvitaa, jotta aikuisena ei olisi kovasti ongelmia.

Sain asperger diagnoosin nyt aikuisena, lähes kolmikymppisenä. Lähdin selvittämään asiaa koska töissä unohtelin asioita, en osaa organisoida ja työkaverit joutuivat ikään kuin katsomaan perääni... Pienenä tyttönä olin aina erilainen, mutta en mitenkään silmiinpistävästi. Hieman pikkuvanha. En ollut huippulahjakas missään, minulla ei ollut erityisiä kiinnostuksen kohteita, joihin olisin jumiutunut (paitsi lukeminen). Viihdyin aikuisten seurassa, mutta oli minulla ystävyyssuhteita, ne vain jäivät aina, eivät kestäneet. Keskiarvo päästötodistuksessa 8,3. Huonettani en osannut siivota, en tiennyt milloin on aika pesytyä tai vaihtaa vaatteet, en tiennyt mitä milloinkin pitäisi pukea päälle. Pärjäsin koulussa, olin vetäytyvä ja hiljainen, en tehnyt läksyjä, jos aihe ei kiinnostanut, mutta luovat aineet sujuivat. Opin puhumaan normaalisti. Matematiikassa minulla oli suuria vaikeuksia (nyt todettu dyskalkulia). Asperger diagnoosin perusteena on nämä lapsuuden hankaluudet, sekä neuropsykologisessa testissä esiin tullut toiminnanohjauksen vaikeus, työmuistin heikkous ja matemaattinen häiriö. Lisäksi minulla on edelleen hankaluuksia luoda ikätasoisia ystävyyssuhteita. Olen naimisissa ja puoliso on ollut todella kärsivällinen. Auttanut kädestä pitäen asioiden hoidossa...

Meiltä löytyy 9,5v eli 3-luokkalainen poika jonka opettajalle laitoin pitkähkön harkinnan jälk tällä vkolla viestiä, siitä kuinka huolissamme olemme kun ei tuota poikaa kiinnosta ns kaverijutut oikeastaan yhtään. Hänellä on luokalla (muuttui osin uudeksi nyt elokuussa ja opettajakin vaihtui) 2-3 poikaa joiden kanssa kuulema touhuaa välituntisin, opettajan sanoin ei ole mikään "luokan suupaltti" vaan ennemminkin tarkkaileva ja sivummalla viihtyvä persoona, ei ollut yllätys, todellakaan.

Mutta vapaa-ajalla ei mitään intoa treffailla ketään, touhuaisi vain isosisarensa ja vanhempiensa ennenkaikkea isänsä kanssa.

Matematiikka vahva aine, opettajankin mukaan, mutta muutkin aineet sujuvat hyvin kuten koulunkäynti ylipäätänsäkin.

Hän on ERITTÄIN kiinnostunut linnuista, niitä on pehmoina ja niistä luetaan ja kirjoja hankittu jne. Lukeminen vapaa-ajalla ei innosta, siis jonkin kirjasarjan aloittaminen tms, Potteria lukenut pari kpl ja s eoli yhtä taistelua kun ei innostanut eikä kiinnostanut.



Enpä tiedä, kaiken kaikkiaan hyvinkin "erikoinen" lapsi ja persoona, pk aloitti ollessaan liki 4v mutta ei siellä ainakaan narahtanut mistään, myöskään 1-2-luokan opettaja ei havainnut mitään.

Kiinnostunut kaikenlaisesta tiedosta, toki pitää myös kovasti saduista ym. mutta kyselee usein faktojen perään. Keskustelu hänen kanssaan ei ole kovin vuorovaikutteista, hän harvoin kysyy toiselta mitään mielipidettä/tekemisiä vaan enemmänkin pamauttelee tietoiskuja. Eilen istuimme saunassa ja hän sanoi yhtäkkiä: "äiti, tiesitkö mistä sade tulee?" ja selitti sitten koko jutun pilvien muodostumisesta alkaen. Vaikka yritin jatkaa juttua, hän totesi lähinnä "mmm" vastaukseksi. Hieman nuorempana hän toivotti takaisin ne jutut, mitä hänelle sanottiin (esim. "hyvää syntymäpäivää"). Puhe on enimmäkseen yleiskieltä, siinä on hassu sävel ja hän puhuu kovalla äänellä.



Päiväkodissa on, mutta siellä menee heikosti. Käy muiden kimppuun, ja sitten kun saa takaisin samalla mitalla, häntä kuulemma kiusataan. Just. Joukkuetouhut eivät kiinnosta, on suorastaan kykenemätön niihin: sählyyn osallistui vasta, kun sai pelata yksin muita vastaan (viime kerralla yritti olla osana joukkuetta mutta teki vain omia maaleja eikä seurannut peliä tippaakaan; muut lapset raivostuivat) ja kun olen yrittänyt pelata hänen kanssaan pihalla esim. jalkapalloa, touhu menee aina siihen että hän menee pallon kanssa kauemmaksi ja jää "leikkimään" sen kanssa. Sitten kun vaadin häntä takaisin kentälle, hän ei haluakaan enää pelata...päiväkodissa ei suostu laulamaan muiden kanssa, mutta kotona laulaa alusta loppuun minkä tahansa laulun (muisti mieletön) ja joskus myös esittää niitä minulle (päiväkodissa kieltäytyy). Ainoa kerta, jolloin suostui laulamaan päiväkodissa, oli kun aikuiset leikkivät unohtaneensa uuden laulun sanat ja poikamme oli ainoa, joka ne muisti. Silloinkin hän vaikutti kuulemma vihaiselta.



Pelkoja on kamalasti ja niitä tulee lisää jatkuvasti. Pelkäsi pienempänä kodinkoneita, nyt pelko kohdistuu autojen ääneen, pimeyteen sekä varkaisiin. Viime jouluna häntä jännitti niin paljon, että käveli unissaan ja näki painajaisia koko joulukuun alusta aattoon.



Oppi lukemaan 4-vuotiaana, laskee myös ja kirjoittaa vähän. Matemaattisloogisesti huippuälykäs (testattu, vuosia ikätovereitaan edellä) mutta sosiaaliset taidot 3-vuotiaan tasolla. Suuttuessaan lyö, puree, potkii ja vaikka joka ikinen päivä opetellaan uudestaan miten pitäisi käyttäytyä ("käytetään sanoja, ei nyrkkejä", "voit sanoa että sinua suututtaa tai mennä vaikkapa tuonne eteiseen rauhoittumaan" jne.). Lastensuojelu on kohta kimpussamme asian takia...vaan kun käytökseen ei saa kukaan muutosta. :(

AS-jutut, joista täällä on kirjoitettu kuulostavat tutuilta. On sanottu, että AS-tyyppejä on yhtä monta erilaista kuin on kamelilla karvoja. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon testeillä ei etsitä AS asioita, joten niistä ei testeissä voi jäädä "kiinni". AS-asioiden kanssa työskennellyt terveydenhoitaja voi havaita asian, jos on tuuria. Olin jo hyvin varhain tiennyt, että pojassamme on jotain erilaista: pikkuvanha kirjakieli, erityiset kiinnostuksen kohteet – nyt ihmisen kehitysbiologia, toisten tunnetilojen ymmärtämisen vaikeus sekä vaikeus hallita voimakkaita tunnetiloja. Poikamme oli helppo pienenä kun tyytyi hiljaa leikkimään itsekseen ja siihen se helppous loppuikin. Nyt, kun poikamme on 12v. voin sanoa, että ONNEKSEMME saimme juuri ennen eskaria selvyyden hänen AS-piirteisyydestä - ei huomattu neuvolassa. Tähän loppuivat nyrkkikeskustelut, kun päiväkodin tädit ymmärsivät miten hänen kanssaan pitää toimia! Diagnoosia emme ole hankkineet, koska emme ole tarvinneet toistaiseksi yhteiskunnan tukitoimenpiteitä, joiden saannin edellytys diagnoosi on. Meidän avainsana koko ajan on ollut KASVATUKSELLINEN KUNTOUTUS. Kun uskoimme, että lapsemme ei välttämättä opi nk. normaalisti omia aikojaan tekemään perusasioita, olemme pystyneet häntä ohjaamaan näissä asioissa kädestä pitäen – emme ole siis päästäneet asioita läpi käsien ts. hiukset pitää pestä jne. Ajatuksena on ollut, että lapsuuden aikana pitää opettaa ne asiat, joita vaaditaan itsenäiseen selviämiseen aikuisuudessa. Kolmella tuttavallani on AS lapsia, joista yhdellä lisäksi Tourette. Nämä em. lapset ovat nyt murrosiässä ja kaikilla näillä lapsilla on suuria vaikeuksia elämässään puhumattakaan perheiden tilanteesta. Näiden lasten yhteinen nimittäjä on ollut myöhäinen diagnosointi. Kannattaa lukea Ross W. Greenen kirja Tulistuva lapsi. Kirja on suositeltavaa luettavaa kaikille vanhemmille, mutta erityisesti niille, jotka tietävät omakohtaisesti millaista perhe-elämä on, jos lapsi on joustamaton ja helposti turhautuva. Greenen pääsanoma on: LAPSET TOIMIVAT OIKEIN; JOS OSAAVAT.

miten on tutkittu, että lapsi on as-piirteinen ilman, että sitä on kuitenkaan diagnosoitu? En oikein ymmärrä näitä asioita. Mulla on näin maallikkona arvioiden as-piirteinen 9-v. poika. Vauvana oli huono nukkuja, mutta muuten varhaislapsuus oli helppoa. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet, kun ei ymmärtänyt monia sosiaalisia kuvioita, on niin käsittämätön jääräpää ym. Poika oli kotihoidossa (ja kerhoili) eskariin asti. Kotihoito ja upeat opettajat eskarissa ja koulussa ovat mielestäni "pelastaneet" lapsen. On outo lintu, mutta pärjää omana itsenään. Voin kuvitella, miten monta kertaa jossain ylitäytetyssä ja hälyisässä päiväkodissakin olisi asiantuntijoilla "herännyt huoli", jos olisi siellä ollut...

Miten toimia tilanteessa, jossa lapsi käy jo päiväkodin pienryhmää ja hänellä on kokeneet opettajat, hoitajat ym. tukenaan, mutta ei pärjää siltikään? Hoitavan tahon mukaan lapsi ylikuormittuu vaikka lapsia olisi hoidossa vain kourallinen ja yrittää nyt löytää yhteistyössä alueen kelton kanssa ratkaisua tähän. Minä vaan kysyn että mikä ihmeen ratkaisu se sellainen on..? Lapsi, joka on tietyillä osa-alueilla huippuälykäs ja toisilla melkein taaperon tasolla, miten sellainen pärjää eskarissakaan? Ei paljon auta matemaattiset kyvyt kun muutama lapsi ympärillä saa pasmat sekaisin ja aikuisen pitäisi seisoa vieressä vahtimassa sosiaalisia kuvioita.

Sattuisikohan nyt olemaan asperger-oireisten lasten vanhempia paikalla?



Haluaisin kysyä noista kiinnostuksen kohteista: suuntautuuko kiinnostus aina faktatietoihin, joita voi oppia kirjoista tai tv-ohjelmista, vai voivatko kiinnostuksen kohteet olla esimerkiksi mielikuvitusmaailmoja tai sellaisia, joita lapsi luo itse? Voiko as-lapsi olla luova?

mutta se luovuus ilmenee vain tietyillä tavoilla. Hän on luova rakentelemaan ja tekemään muotoja. Kiinnostuksen kohteet näkyvät näissä, hän voi esim silmän välttäessä veistää kurkusta tarkan traktorinreplikan ollessaan kiinnostunut traktoreista. Hän voi rakennella hienoa maatalousyhteisöjä ja arkkitehtuurisia minimalleja itse keksimistään ideaaliympäristöistä. Ja mielikuvitusta riittää niiden luomisessa.



Mutta sanallisesti hän ei pysty laatimaan mitään fiktiivistä. Pystyy kirjotitamaan vain faktatekstiä ja sitäkin aika vähän. TÄstä on ollut koulun ainekirjoituksessa isoja ongelmia.



Mutta nämä ovat henkilökohtaisia asioita. aspergerien ominaisuudet ovat yksilöllisiä

Meillä 5-vuotias as-piirteinen tapaus ja vaikka hänellä onkin tosi hyvä mielikuvitus, se ei siirry suoraan leikkeihin (jotka toistavat samaa kaavaa hyvin usein ja samat skenaariot pyörivät yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka asetelma vaihtuisikin) vaan näkyy ehkä enemmänkin lapsen "tyytymisenä" yksinkertaisiin leluihin, välineisiin jne. Kertaakaan ei ole halunnut mitään, mitä kaverillansa on esim. päiväkodissa- robotti tulee Duploistakin jne. Ei osaa kaivata samaa kuin muut ikäisensä, tämä on pelkkää plussaa.

kun hän rakentelee mielessään isoja mielikuvitusmaailmoja, joissa tapahtuu suuria seikkailuja. Lapsi 7 v kertoo niistä mielellään pitkiä, monipolvisia tarinoita. Tätä pidetään siis aspergerpiirteenä, mutta minua se ihmetyttää (olen ihan maallikko näissä asioissa). Jotenkin ajattelisin, että kyse on vain hillittömästä mielikuvituksesta.

Juuttuu helposti tilanteisiin, esim. pukeminen tai mihin tahansa kivaankin asiaan ryhtyminen on todella hidasta. Motorisesti kömpelö. Puheessa hieman erikoinen sävy ja intonaatio. Puhuu pitkiä monotonisia "tarinoita". On kyllä sosiaalinen ja leikkii ikäistensä kavereiden kanssa, mutta ryhmässä toimiminen hankalaa ja menee lukkoon jos ympärillä hälinää.

47 jatkaa



Mun lapsi on myös todettu poikkeuksellisen lahjakkaaksi matematiikassa. Se tosin ei näkynyt koulun matikantunneilla tai numeroissa mitenkään ennen 8-luokkaa. Kuutosia olivat. Psykologien testit vain väittivät sitkeästi että tässä on lahjakas. Sit kasiluokalla opettaja vaihtui (ei kyllä ekaa kertaa) ja tämä uusi opetti jotenkin eri tavoin kuin edelliset ja yhtäkkiä se lahjakkuus tuli esiin, poika kiinnostui ja numerotkin nousivat. Edelleen silti on niin, että pojan laskutaito ei parhaiten kohdistu koulutehtäviin eikä parhaiten tule esiin kokeissa, vaan ihan muussa. Sillä on kummisetä, jonka kanssa laskevat kummallisia tietokonepeleihin liittyviä juttuja, joista itse tajuan kovin vähän.

Minulla on itselläni vahvasti asperger-tyylisiä piirteitä ja niin on tyttärellänikin mutta ei me mitään diagnooseja kaivata. En tykkää muutenkaan tästä luonteenpiirteiden nimilaputtamisesta, mä sanon vaan että me ollaan vähän erilaisia kuin useimmat, ei sairaita :)

Olen vasta viime aikoina alkanut tajuta, mitä ylidiagnosoinnilla tarkoitetaan. Edelleenkin on hyvä, että apua ja kuntoutusta saavat ne, jotka sitä tarvitsevat.



Mutta diagnoosin hakemisessa on myös todellinen vaara, että normaalia piirteiden vaihtelua tulkitaan esimerkiksi oletusdiagnoosin mukaan. Kun piirteitä kartoitetaan, pitäisi olla riittävästi vertailulapsia. Muuten se, mikä toisella on normaalia, voi toisella vahvistaa (väärää) diagnoosia.



Olen myös alkanut mielenkiinnolla seurata, millaisia lapsia koulussa halutaan alkaa kuntouttaa. Kokonaiskuvaa on tietysti sivusta tosi vaikea saada, mutta joskus tuntuu, että jos ei sovi "kiltin tytön" muottiin, siis olipa poika tai tyttö, on syytä heti kääntyä ammattilaisen puoleen ja hakea kuntoutusta. Minusta olisi kiva, jos lapset saisivat olla myös huonoja, vähän omituisia tai mitä nyt milloinkin ovatkin.

Ongelmana kaverisuhteissa on juuri nuo jatkuvat kärhämät esim. koulussa. Poika ei ymmärrä mitä on tehnyt tai sanonut väärin. Toinen vain hyökkäsi kimppuun. On aina jotenkin tapahtumien keskiössä,eikä ymmärrä miten päätyi siihen.

Vapaa-ajalla kavereita ei ole. Harrastuksia tosin on, hänen omista kiinnostuksen kohteistaan ja sitä kautta tuttuja on löytynyt. Ei ystäviä kuitenkaan.



Empatian puute, ikäänkuin tietää miten pitäisi olla, ei vain osaa.



Koulussa kiitettävän oppilas. Pitää koulusta, läksyistä on tunnollinen niissä.



Ei ollut kiinnostunut toisten lasten seurasta alle 6v

Tietyt kiinnostuksen kohteet joissa jumittaa viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Vauvana itki ja huusi ekat 9kk, vaikka mitään sairautta tai hätää ei ollut, ei vain tyytynyt mihinkään.



Päällepäin ihan tavallisen oloinen poika, itse olen vain tiennyt hänen olevan jotenkin erilainen.

Niin täysin omaehtoinen. Toisten mielipiteet ei paljoa paina, hänen täytyy kulkea omia polkujaan seurauksista välittämättä.

Esim. alle 3-vuotiaana uloslähtö oli sitä että puin vaatteet itkevän, parkuvan ja vastaantappelevan lapsen päälle väkisin.

Sisään tullessa itki ja raivosi n.45 min siten että itki lattialla ja karjui hiestä märkänä. Vaan vihaisena siitä että oli joutunut tulemaan sisälle. Monesti mietin että onko uloslähdössä järkeä lainkaan.



Jos lähdimme vaikka ajelemaan autolla piti pojan tietää tarkasti mihin mennään, pysähdytäänkö matkalla minnekään jne.



Edelleen on vaikeaa lähdöt. Saa käskeä, hoputtaa, pakottaa ja lopulta suuttua. Eikä sekään meinaa auttaa.



t. 54