Joko hyvä hetki katkoa välit aikuisiin lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei. Se on vahinko ja hyvin tyypillistä tuon ikäisille. Asia voi korjautua myöhemmin kun aikaa kuluu. Ehkä voit vihjata aiheesta heidän äidille tai serkuille. Tai sanoa lapsille että toivoit muistamista ja lahjat. Saa sanoa.

Ei oleellista ole lahjat, ei edes kortti (vaikka se kiva olisikin), mutta ei edes tekstiviestiä. Tyttö vielä viestillä kysyi jotain toissijaista eilen, mutta ei vanhingossakaan onnitellut.

 

Ap

Poispilattuja tällaiset jälkeläiset. Mutta ilmeisesti olet ollut tarpeellinen taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavia keskenkasvuisia vastauksia.

Kuulen tänne asti niskojen nakkelun ja silmien pyörittelyn.

Silloin kun on kyseessä aikuinen lapsi, niin tässä tapauksessa kyse on ainoastaan käytöstavoista!

Juhlapäivinä onnitellaan. Niin yksinkertaista.

Juuri näin, käytöstapoja. Ja lahjoja en kaipaa, materiaalin hankin itse ja sitä on riittävästi.

 

Ap

Sinähän heidät olet kasvattanut. Sinä olet opettanut (tai jättänyt opettamatta) heille käytöstapoja.

Minun aikuinen poikani ei välitä juhlapäivistä, ja se on hänen oikeutensa.

Ei vaan äitinsä.

En ole ap mutta saman kokenut. Tytär ei pidä yhteyttä ellei jokin tarve. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.

 

Ap

Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!

Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.

Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?

Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.

Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Kiitollisuudenvelassa? Jos tekstiviestillä tai kortilla muistetaan parikertaa vuodessa vanhemman merkkipäivä, niin sekö on kiitollisuudenvelkaa? 

Se on käytöstapoja.

 

Ap

Älä jaksa. Sulla ei ole lapsia, luojan kiitos, eikä niitä tule koskaan sinulla olemaankaan.

MIelenterveyshoito olisi ajoissa hankittuna auttanut mahdollisesti sinuakin mutta koska se on mielestäsi akkojen juttu, olet sementoitunut katkeruuteesi ja harhaluuloihisi ja loppuelämäsi on pelkkää yksinäistä alamäkeä.

Sementoitunut vai betonoitunut?

Vierailija kirjoitti:

Ootkos yhtään miettinyt miksi näin käyttäytyvät.

Olen. Varmaan liittyy äitiinsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavia keskenkasvuisia vastauksia.

Kuulen tänne asti niskojen nakkelun ja silmien pyörittelyn.

Silloin kun on kyseessä aikuinen lapsi, niin tässä tapauksessa kyse on ainoastaan käytöstavoista!

Juhlapäivinä onnitellaan. Niin yksinkertaista.

Juuri näin, käytöstapoja. Ja lahjoja en kaipaa, materiaalin hankin itse ja sitä on riittävästi.

 

Ap

Sinähän heidät olet kasvattanut. Sinä olet opettanut (tai jättänyt opettamatta) heille käytöstapoja.

Minun aikuinen poikani ei välitä juhlapäivistä, ja se on hänen oikeutensa.

Kuten kirjoitin, niin meillä on juhlat kyllä muistettu ja minä olen muistanut. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Jos tietäisin tyttäreni roikkuvan av:lla, niin tekisin hänet välittömästi perinnöttömäksi. 

Voisiko passiivisaggressiivisuus olla syynä lasten etäisyyteen? Se ilmenee vahvasti aloituksessasi, joten hyvin todennäköisesti myös muillakin elämäsi osa-alueilla ja vuorovaikutuksessa, vaikka et sitä itse tiedostaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja. 

 

Ap

Tämä on todellisuuttamme. Emme me kiinnosta aikuisia lapsiamme, mutta meidän on oltava kiinnostuneita heistä - heidän ehdoillaan. Vanhempien ja lasten suhde ei koskaan ole demokraattinen, eikä sen pidäkään olla.

Mielenkiinnolla odotan alkaako "tarvetta" taas tulla kun eteen tulee omien talojen rakentamiset, lasten teot ja avut niiden kanssa. 

Ja mielenkiinnolla odotan jaksanko sitten enää jeesiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisiko passiivisaggressiivisuus olla syynä lasten etäisyyteen? Se ilmenee vahvasti aloituksessasi, joten hyvin todennäköisesti myös muillakin elämäsi osa-alueilla ja vuorovaikutuksessa, vaikka et sitä itse tiedostaisikaan.

Ei pitäisi olla, mutta mistäpä sen tietää.

Ap

Sama meillä äitien- ja isänpäivänä yksi ei koskaan muista onnitella koskaan, saan kyllä käydä ruokkimassa kissoja, odottaa joululahjoja, autetaan rahallisesti jne. Olisin tarvinnut eilen muutamaksi minuutiksi kaupalle koiraani pitämään ei vastannut mitään, kauppaan on matkaa 50 metriä. Muistaa kyllä kun jotain tarvitsee. No ajattelin etten ole missään yhteyksissä enää oma aloitteisesti, kun ei edes vastaa että ei pääse tms 

Parikymppinen ei ole vielä aikuinen, vasta täysi-ikäinen. Omanapaista elämää eletään vielä ja niin kuuluu ollakin, aivot kehityksessä. Älä ota itseesi, vaan lähesty sinä heitä rakkaudella. 10v lisää ja tilanne varmasti toinen.

Ota AP iisisti tässä vaiheessa. Nuoret on juuri itsenäistyttyään ensinnäkin vielä lapsellisia johonkin 25 ikävuoteen asti ja toisekseen niitä ei kalkkikset paljon kiinnosta. En tiedä muistaisiko omakaan lapsi meidän merkkipäivä ilman muistuttamista. Sovi vaimosi tai eksäsi kanssa että muistutatte puolin ja toisin jälkikasvua olemaan yhteyksissä näiden herkkien merkkipäivien tiimoilta kuten äitienpäivä ja isänpäivä. Itsekin laitoin 22-vuotiaalle viestiä lahjavinkeistä isälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja. 

 

Ap

Tunnistan tämän. Lapset 28 ja 26. Koskaan ei oteta yhteyttä, paitsi kun tarvitaan rahaa, muuttoapua tai muuta. Eivät käy kylässä muutettuamme pienempään asuntoon. 

Heti kun lapsi on 18v se heitetään niska perse otteella pihalle ja takasin ei ole asiaa. Puhelin numero vaihtoon ja osotteen muutos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.

 

Ap

Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!

Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.

Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?

Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.

Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Kiitollisuudenvelassa? Jos tekstiviestillä tai kortilla muistetaan parikertaa vuodessa vanhemman merkkipäivä, niin sekö on kiitollisuudenvelkaa? 

Se on käytöstapoja.

 

Ap

No olisit opettanut heille käytöstapoja hyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja. 

 

Ap

Tämä on todellisuuttamme. Emme me kiinnosta aikuisia lapsiamme, mutta meidän on oltava kiinnostuneita heistä - heidän ehdoillaan. Vanhempien ja lasten suhde ei koskaan ole demokraattinen, eikä sen pidäkään olla.

Mielenkiinnolla odotan alkaako "tarvetta" taas tulla kun eteen tulee omien talojen rakentamiset, lasten teot ja avut niiden kanssa. 

Ja mielenkiinnolla odotan jaksanko sitten enää jeesiä.

 

Ap

Juuri tämä. Joskus tuntuu, että raha ja muu apu on ainoa motiivi ottaa yhteyttä.

N57

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja. 

 

Ap

Tämä on todellisuuttamme. Emme me kiinnosta aikuisia lapsiamme, mutta meidän on oltava kiinnostuneita heistä - heidän ehdoillaan. Vanhempien ja lasten suhde ei koskaan ole demokraattinen, eikä sen pidäkään olla.

Mielenkiinnolla odotan alkaako "tarvetta" taas tulla kun eteen tulee omien talojen rakentamiset, lasten teot ja avut niiden kanssa. 

Ja mielenkiinnolla odotan jaksanko sitten enää jeesiä.

 

Ap

Kannattaa sun nyt törsätä itseesi ja tavalla tai toisella nauttia elämästä. Ei nää välitä susta ellei taas tarvita jotain. Ole välillä vähemmän saavutettavissa. Kieltäydy kun pyytävät jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Parikymppinen ei ole vielä aikuinen, vasta täysi-ikäinen. Omanapaista elämää eletään vielä ja niin kuuluu ollakin, aivot kehityksessä. Älä ota itseesi, vaan lähesty sinä heitä rakkaudella. 10v lisää ja tilanne varmasti toinen.

Viisas neuvo.