Käsityön opetus pilattiin ideologialla

Vierailija kirjoitti:

Opettajana en kyllä ilkeäisi kertoa julkisuudessa, ettei yläkouluikäinen lapsi  osaa leikata saksiksilla, laittaa lankaa neulan silmään tai käyttää ruokailussa veistä ja haarukkaa tai jos niin, opettajien pitäisi katsoa peiliin tai mitä opettajan ammattitaito ja  opettajan ammattikoulutuksessa on mennyt pieleen. Noita taitoja opetellaan jo päiväkodissa ja lapset matkivat toisiltaan ja opettajalta. Jo pari vuotiaalle annetaan sakset käteen tai veitsi ja haarukka. Ja vaikka kotona ei opetettaisi mitään. 

Vai onko kysymys, että opettajat pelkäävät työpaikkojansa puolesta esim. ammattikouluissa ja  nyt syyllistävät siitä oppilaita, ettei kädentaidot kiinnosta, kun nuori valitsee ammattikoulun sijaan lukion tai sekin, kun eräs ammattikoulun opettaja uutisissa kertoi, kun nuoret eivät osaa ommella, eikä ammattikoulu kiinnosta, niin taustalla ei suinkaan ole, etteikö ole kiinnostunut ompelusta, mutta miksi pitäisi opiskella vuosi

Koulussa on mahdollisuus käyttää rajattu tuntimäärä kädentaitojen harjoitteluun. Ennen tuo tuntimäärä riitti ja lähes kaikki osasivat. Nyt kotiharjoittelu on loppunut ja noilla koulun tuntimäärillä lasten motorisettaidot eivät kehity ja usein itseasiassa taantuvat. Jos koulun pitäisi hoitaa homma kokonaan, pitäisi käsitöitä ja askartelua lisätä 2 tuntia joka viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miesten on armeijassa osattava itse ommella pukuun alokasmerkit, jos ei ennestään osaa, niin aikaa oppimiseen 5 sekuntia. Äiti ei tule niitä ainakaan ompelemaan.

Milloin noin on tehty? Ei ainakaan 2010 ommeltu yhtään mitään vaan kaikki oli tarroilla tai pinsseillä kiinni. Pysyy puvutkin parempina kun ei tarvitse ratkoa neulottuja merkkejä irti joka alokaskauden jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten on armeijassa osattava itse ommella pukuun alokasmerkit, jos ei ennestään osaa, niin aikaa oppimiseen 5 sekuntia. Äiti ei tule niitä ainakaan ompelemaan.

Milloin noin on tehty? Ei ainakaan 2010 ommeltu yhtään mitään vaan kaikki oli tarroilla tai pinsseillä kiinni. Pysyy puvutkin parempina kun ei tarvitse ratkoa neulottuja merkkejä irti joka alokaskauden jälkeen. 

Jep. Nuoret lyövät merkin kiinni takissa olevaan tarranauhaan. Ei mene edes sitä viittä sekuntia tuohon käsityösuoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

Jo kasarilla sai valita, kumman otti. Pari tyttöä otti "veiston", mutta kukaan poika ei tekstiilikäsityötä.

Meilläkin pojat otti veiston vaikka itsekään en siitä tykännyt mutta tekstiityötä vihasin vielä enemmän.

Innolla odotettiin porukalla, kun tuli yläasteella valinnaiset niin pääsi tuosta veistosta eroon.

Myöhemmin aikuisiällä on kyllä ruvennut puutyöt kiinnostamaan, kalusteiden kunnostukset ja kokonaan tekemisetkin, silloin tällöin ja kun ei ole pakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekstiili ja puutyön väliltä tapahtui oppilaan sukupuolen mukaan, joka kiellettiin Suomen lainsäädännössä, perustuen kansainvälisiin tasa-arvosopimukseen. Eli tyttöjen piti osallistua käsitöihin, pojat puutöihin. 

Ei pidä paikkaansa.

Se, kumpaa käsityötä lähtee tekemään kolmosluokan jälkeen (vai oliko se kolmosluokalta lähtien?), on ollut valinnaista ainakin 1970-luvulta lähtien. Esimerkiksi itseäni 10v nuorempi serkkutyttöni, joka siis syntyi 1978, valitsi aikanaan teknisen käsityön.

Se, että VAPAAVALINTAISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ lähes kaikki valitsevat sukupuolittuneesti mitä tekevät, ei kerro sen paremmin patriarkaatista kuin ikuisesta sorrostakaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että SUKUPUOLISSA ON EROJA ja että kiinnostuksen kohteet keskimäärin vaihtelevat. Se, että PAKOTETAAN kaikki samaan muottiin, nimenomaan EI ole tasa-arvoa. Mitä siitäk

Nomuttakun intersektionaalinen vallankumous ei synny tarpeeksi nopeasti ilman pakkoa!!!

Opetushallitus on jo vuosikymmeniä noudattanut Paolo Freiren uusmarxistisia pedagogiikka oppeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesten on armeijassa osattava itse ommella pukuun alokasmerkit, jos ei ennestään osaa, niin aikaa oppimiseen 5 sekuntia. Äiti ei tule niitä ainakaan ompelemaan.

Milloin noin on tehty? Ei ainakaan 2010 ommeltu yhtään mitään vaan kaikki oli tarroilla tai pinsseillä kiinni. Pysyy puvutkin parempina kun ei tarvitse ratkoa neulottuja merkkejä irti joka alokaskauden jälkeen. 

90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Tekstiili ja puutyön väliltä tapahtui oppilaan sukupuolen mukaan, joka kiellettiin Suomen lainsäädännössä, perustuen kansainvälisiin tasa-arvosopimukseen. Eli tyttöjen piti osallistua käsitöihin, pojat puutöihin. 

Vuonna 1972 aloitin keskikoulun ja sain valita menenkö tekstiili- vai teknisiin käsitöihin, valitsin tekniset, olin siis tyttö. Harmitti vaan kun alakoulussa eli 4 ensimmäistä vuotta oli ollut tekstiilikässää ja pojat olivat silloin tehnyt puutöitä, joita olisin halunnut tehdä. Viisi vuotta sitten tein löylykauhoja ja kynttilänjalkoja metallista. 

Ei ideologia vaan säästöt.

Käsityön opettajana olen samaa mieltä siitä, että erikoistuminen olisi hyödyllisempää kuin kaiken kokeilu.

Tämä ihan pedagogisesti ajateltuna. Käsityö -oppiaineen suurin hyöty saavutetaan siinä kun oppilas voi suunnitella oman työnsä, arvioida käytettäviä tekniikoita ja ratkoa ongelmia mahdollisimman itsenäisesti. Tämä onnistuu vasta kun perustaidot ovat hallussa. Jos kaikki tunnit käytetään liian laajasti perustaitojen oppimiseen, ei ehditä syvemmälle. Ja se syvempi käsityöprosessi on hyödyllisempi kuin yksittäiset tekniikat.

Eri tekniikat myös tukevat toisiaan. Jos on mestari neulomaan, oppii helpommin myös puutyöt. Samoin kun mikä vain vieras kieli tukee toisen kielen oppimista ja yhden instrumentin hallinta tukee toisten oppimista. Siksi olisi hyvä irtautua ajatuksesta, että koulussa tarvitsisi opetella kaikkea mahdollisimman laajasti.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla peruskoulussa ala-asteella oli puukäsitöitä, mutta jossain vaiheessa oli joku poikkeuksellinen jakso että me pojat oltiin tekstiilitöissä ja tytöt puutöissä. Yläasteella oli samalla tavalla sellainen poikkeuksellinen jakso. Yläasteella tosin oli puutöiden lisäksi myös elektroniikkatyöjakso, sekä metallityöjakso suurinpiirtein niin että lukuvuodessa 1/3 oli kutakin aihealuetta, vai olisiko ollut 1/4 kun ne tekstiilityöt oli yksi osio ainakin yhtenä vuonna.

Jep. Tyttärenikin oli tuolloin koulussa ja minun työhuoneessani on hänen ala-asteella tekemänsä puiset pienet kärryt lehtitelineenä.

Muuten oli paljon tekstiilitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana en kyllä ilkeäisi kertoa julkisuudessa, ettei yläkouluikäinen lapsi  osaa leikata saksiksilla, laittaa lankaa neulan silmään tai käyttää ruokailussa veistä ja haarukkaa tai jos niin, opettajien pitäisi katsoa peiliin tai mitä opettajan ammattitaito ja  opettajan ammattikoulutuksessa on mennyt pieleen. Noita taitoja opetellaan jo päiväkodissa ja lapset matkivat toisiltaan ja opettajalta. Jo pari vuotiaalle annetaan sakset käteen tai veitsi ja haarukka. Ja vaikka kotona ei opetettaisi mitään. 

Vai onko kysymys, että opettajat pelkäävät työpaikkojansa puolesta esim. ammattikouluissa ja  nyt syyllistävät siitä oppilaita, ettei kädentaidot kiinnosta, kun nuori valitsee ammattikoulun sijaan lukion tai sekin, kun eräs ammattikoulun opettaja uutisissa kertoi, kun nuoret eivät osaa ommella, eikä ammattikoulu kiinnosta, niin taustalla ei suinkaan ole, etteikö ole kiinnostunut ompelusta, mutta miksi pitäisi opiskella vuosia ja valmistua suoraan työttömäksi, kun harva elää käsitöiden tekemisellä tai ihmiset eivät niistä maksa, kun alhainen kansalaisten ostovoima, vaan raha käytetään ruokaan.

Turha kuitenkin väittää, etteikö nuoria käsityöt kiinnosta, sen osaa kertoa jokainen yrittäjä, joka pyörittää käsityö liikkeitä ja tekevät ennätys hyvää tulosta ja asiakkaat yhä nuorempia vuosikymmeniin. 

Kotona pitäisi oppia hieman elämän perustaitoja, ei koulussa tarvi opettaa vessapaperin käyttöä, se on opettajien ajan tuhlausta.