Pelkään deitin koiraa...
Olen koko ikäni pelännyt koiria, nyt aikuisena olen siedättänyt pelkoa sille tasolle, että pienet koirat on suht ok. On kuitenkin tietyt koirarodut, joita pelkää edelleen lähes 30veenä kuollakseni. Yksi niistä on saksanpaimenkoira, jollainen on purrut minua lapsena.
Nyt tilanne on se, että tapailen kiinnostavaa miestä ja kaikki vaikuttaa tosi kivalta, meillä synkkaa ja voisin kuvitella seurusteluakin, mutta. Hänellä on saksanpaimenkoira.
En ole koiraa (vielä) tavannut, heillä on exänsä kanssa koirasta "yhteishuoltajuus" ja koira vaihtaa kotia viikottain. Pelkoni on sen verran voimakas, että voin kuvitella juuri ja juuri olevani samassa huoneessa, mutta koiraa en uskalla päästää paria metriä lähemmäs.
Lähtökohtaisesti tuntuu aika toivottomalta... En ikinä voisi muuttaa hänen kanssaan yhteen, koska koira. Koira on vasta 5-vuotias, käsittääkseni rodulla on eliniänodote 12-15 vuotta, eli ihan heti koira ei ole keskuudesta poistumassa... Kamalaa edes ajatella sellaista, mutta ahdistaa, että koiran takia tapailumme on rajoittunutta eikä oikein voi edetä.
En ole vielä puhunut miehelle tästä. Tiedän, että koira on hänelle tärkeä ja en tietenkään vaadi häntä siitä luopumaan exällensä. Mitä vaihtoehtoja ylipäänsä on?
Tiedän, ettei koirapelkoni tule lievempänä kyseisen rodun suhteen ikinä sille tasolle, että voisin elää saman katon alla. Kaikenlisäksi olen koirille lievästi allerginen, jota käytänkin usein syynä vältellä koiria, joita pelkään. En vain haluaisi luopua miehestä pelkän koiran takia.
Kommentit (103)
Jos koira on purrut lapsena, on ihan ymmärrettävää, että pelko voi säilyä aikuisuuteen asti. Koirapelkoa ei välttämättä pysty poistamaan pelkästään sillä, että yrittää rohkaistua.
Voimakasta koirapelkoa kutsutaan myös kynofobiaksi. Pelkoa voi käsitellä esimerkiksi asteittaisen altistuksen ja kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla. Tärkeää on edetä omaan tahtiin eikä pakottaa itseään heti pelottavaan tilanteeseen.
Kannattaisi kertoa miehelle avoimesti aiemmasta puremiskokemuksesta ja sopia aluksi tapaamisista ilman koiraa. Jos haluat lukea aiheesta lisää, tässä on artikkeli, jossa käsitellään koirapelon syitä ja hoitokeinoja: https://suomitrend.fi/kynofobia/
Toivottavasti löydätte ratkaisun, jossa sekä sinun turvallisuudentunteesi että koiran hyvinvointi huomioidaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli deitti ilmoituksessa
- ei lapsia, eikä lemmikkejä
Ei jatkoon. Olisin voinut laittaa 22-vuotiaana, ei lapsia mutta lemmikkejä saa olla.
Nyt aikuisena saa olla mitä vaan.
Anna sen koiran tehdät temput sulle heti miehen jälkeen. Tosi kuumaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse kissanaisena edes pieraise koiramiehiä päin.
Samat sanat koira mieheltä. Jokainen "kissanainen", jonka olen tavannut, on ollut joko ylimielinen, laiska, yltiö mukavuudenhaluinen tai vain itsekeskeinen.
Onneksi löysin ihanan, reippaan ja empaattisen koira naisen.
Mun koira karsastaa naisia, kaikki kimittävät on ihan pannassa. Koirarakkaiksi itseään kutsuvat ihan pahin.
Mutta palvoo maatakin vaimon jalkojen alla. Jos vaimo lähtee niin on selvää ettei uutta naista tule kuvioihin.
Onneksi ei ole häipymässä, pisteet siitä meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hitostako minä voin tietää onko se mies pelkoja päin menemisen arvoinen. Tai koira sellainen ettei säikäytä heti eka tapaamisella kuoliaaksi eli minkälainen se on luonteeltaan.
Kysymyksessä on isohko koira. Isojen koirien kanssa voi sattua ihan vahingossakin muksahtamisia; koira juoksee lelun perässä ja muksauttaa pepulla ohimennessään jne. Koira voi myös haukkua äänille tms. korvasi juuressa, eikä se tarkoita, että se haukkuisi sinulle.
Tuskin mies päästäisi koiraa lähellesi, jos se kävisi suoraan kurkkuun kiinni.
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, ei iso.
Kyllä se koirapelkoisen silmissä on iso koira.
Kouluttamattomat pikkukoirat "isottelevat", näykkivät ihmisiä paljon useammin, kuin isommat, koulutetut koirat.
Ei kannata jatkaa. Mies ei pysty luopumaan koirasta ja on väärin, että sinä joutuisit pelkäämään noin paljon.
Koiralle on sama jos joku pelkää tai on agressiivinen. Sama haju.
Välimatkan pitäminen koiraan tekee vain koiran enemmän epäluuloiseksi. On tärkeää, että koira pääsee haistamaan ja sen kanssa jakaa herkkupaloja ja ehkä heittää sille vähän lelua. Molempien rento ja vapaa liikkuminen on kaiken a ja o. Jos koiraa ei ole pidetty kariesbakteerista erossa (ihmissylki), niin voit jakaa koiran kanssa oikeasti sen suupalan mitä olet syömässä. Tämä on vanhan kansan vanha konsti, joka on nykytutkimuksen valossa huono. Nykyään pidetään koirat ensisijaisesti erossa kariesbakteerista ja annetaan sille sieltä päin ruokapaloja, josta ihminen ei ole vielä maistanut. Voit laittaa myös koiran omia herkkupaloja omalle lautasellesi ja antaa niitä siitä. Pointti on se, että jaat omaa ruokaasi /omalta lautaseltasi koiralle. Ensin ilman temppuja ja sitten temppujen kanssa. Leikit varovasti kauempaa (ettei ota kädestä).
Itseäni on myös purrut koira kun olin lapsi (ja oli ihan oma syyni, koska härkin sitä lelulla liian väärin), mutta olen päässyt koirapelostani ja olen nykyään koiraihminen ja itselläni on koiria.
Muija luiskaan, koirasta on yleensä enemmän iloa.
Semmoista naista ei olekkaan, että koirastani hänen takiaan luopuisin.
Minuakin puri koira kun olin lapsi, sama koira tuli irti vastaan oli karannut ja kääntyi sitten seuraamaan minua. En pelkää silti koiria. Pitäisikö aloittajan nyt hoitaa päänsä kuntoon kun on vähän jumissa pelkonsa kanssa ?
Unohda mies.
Tiedän yhden naisen, jota omat koirat purivat. Tai alunperin ne oli sen miehen koiria, isoja ja uroksia.
Ap ottais varmaan sarjamurhaajankin. "Vähän pelkään sitä, mutta millään en raaski luopua miehestä."
Sama juttu, pelkään kaikkia kookkaita koiria enkä voisi edes kuvitella seurustelevani ihmisen kansa jolla on esim. Saksanpaimenkoira tai muu kookas koira.
Vierailija kirjoitti:
Remmillä ja rautakangella luulot pois nazipuudelilta.
Sinun kannattaisi hakeutua terapiaan, olet sairas!
Koira haistaa sen sun pelon, eikä enää käyttäydy sun seurassa normaalisti. Koiralle ei voi edes teeskennellä.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas pelkään kissoja. Mua on raavittu niin pahasti niillä teräaseilla jotka pitäisi moisilta pedoilta poistaa.
Kissaeläimillä on terävät kynnet, mutta kotikissoilla vastuulllinen omistaja lyhentää terävimmät piikit kynsistä säännöllisesti esim kahden viikon välein. Kun kynnet lyhennetään, ne eivät raatele. Se ei ole kissan vika jos sulle on vammoja tullut vaan se on omistajan välinpitämättömyyttä. Pitkät terävät kynnet on kotikissallekin ongelma koska ne jää helposti kiinni tekstiileihin ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas pelkään kissoja. Mua on raavittu niin pahasti niillä teräaseilla jotka pitäisi moisilta pedoilta poistaa.
Kissaeläimillä on terävät kynnet, mutta kotikissoilla vastuulllinen omistaja lyhentää terävimmät piikit kynsistä säännöllisesti esim kahden viikon välein. Kun kynnet lyhennetään, ne eivät raatele. Se ei ole kissan vika jos sulle on vammoja tullut vaan se on omistajan välinpitämättömyyttä. Pitkät terävät kynnet on kotikissallekin ongelma koska ne jää helposti kiinni tekstiileihin ym.
Normaali kotikissa ei raavi ihmisiä. Harvoin sisäkissojen kynsiä täytyy leikata, jos niillä on raapimispuita ja -lautoja Villiintynyt maatiaiskissa, jolla on pentuja, puolustaa pentujaan "verisesti". KAIKKI KISSAT pitäisi kastroida/steriloida, jos ne eivät ole sisäkissoja.
Aika raskasta se on tuolla kuviolla seurustella. Menee koko seurustelu jännittämiseen ja koiran miettimiseen.
Itsellä on koira ja odotan, että kumppani on eläinihminen eikä pelkää koiria. Yhden ehdokkaan kanssa katsoin kun tuli meille ja seisoi keskellä huonetta pelokkaana, eikä uskaltanut liikkua. Koira on 8 kg. Ei siinä, ei se kokoa katso, jos pelkää. Ymmärrän pelon, mutta ymmärrän myös, ettei sellaisesta seurustelusta tule mitään. Toinen stressaa koko ajan ja minä stressaan koirani takia, kun näen, että toinen stressaa. Ei kiitos. Parisuhteessa on setvimistä ilman tällaistakin.
En usko, että mies on sinulle oikea. Väistämättä tulee ongelmia, jos jatkatte yhdessä. Ihastuneena sulkee silmänsä niiltä asioilta, joita ei halua nähdä.