Laaja-alaiset oppimisvaikeudet aikuisena, miten ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tällainen väliinputoaja.

Erityisammattikoulua en käynyt eikä ammattikoulussa opintoja tarvinnut millään tavalla mukauttaa. Lukiossakin ehdin olla noin 1,5 vuotta, mutta jätin kesken koska en saanut tiettyjä kursseja enää läpi.

Peruskoulussa pärjäsin vielä kohtalaisesti joissakin aineissa. 

Töissä olen pärjännyt jollain tavalla ja itsenäinen asuminen sujuu kuitenkin.

Ap

Ap, en minäkään käynyt erityisammattikoulua, vaikka sitä suositeltiin minua tutkineiden toimesta, koska on oppimisvaikeuksia. Peruskoulusta päästessä keskiarvo 7,5, ja matematiikka ja fysiikka olivat mukautettuja aineita. Muissa pärjäsin 6-7 arvosanoilla, kasi oli erittäin harvinainen, jota sain ruotsista ja äidinkielestä. Alun alkaen suunnitelma oli mukauttaa koko opetussuunnitelma 5. luokalla todettujen laajojen ymmärrysvaikeuksien takia - itse asiassa jo peruskoulun aloittaessa dysfasian tuomien ymmärrysvaikeuksien takia. 

Kiusattuna nuorena koettujen paineiden sekä pelkojen takia olisi ollut itselleni katastrofi, jos jostain olisi kuuleviin korviin (kuten äitini olisi kertonut sisaruksille, jotka olisivat kuitenkin jollekin sukulaiselle kertoneet) kantautunut erityisammattikoulun käyminen. Myös työllistyminen erityisammattikoulun papereilla on askarruttanut, eipä ainakaan sitä käyneet ole päässeet edes haastatteluun. Menin tavalliseen ammattikouluun, vaikka alku oli mutkikas. Keikkatöissä ollessa ei kukaan ole epäillyt mitään, vaan nopeasti siaäistin työtehtävät. Samoin kävi media-alan tutkinnon osaa opiskellessa, tosin Adobe Premierin käyttö vielä vaatii kehittymistä mutta sainpahan videon tehtyä, minkä monta kertaa katsoin ennen julkaisua ja lähettämistä. 

Kyllä mietityttää, mitä jos olisin yli 10 vuotta käynyt iltakoulussa kertaamassa yläasteen aineita, jotka kiinnosti (historia, yhteiskuntaoppi, äidinkieli) ja joissa olin 7-8-tasoinen. Toisaalta ajattelen, että ajatus hakea aikuisten perusopetukseen oli myös alitajuisesti yläastehistorian kirjoittamista uusiksi. Parjaamassani englannissa olen kehittynyt, mikä ironisesti kiinnosti ennen kolmatta luokkaa ja opin sitä koulussa kunnes kiinnostukset alkoivat vaihtumaan kuin sukat, lopetin harrastukset ja tietokone veti puoleensa magneetin lailla. Tunnen olevani ihan teini-ikäisen tasolla. Teini, joka asuu kuitenkin omillaan ja tietää, miten laskuja maksetaan, miten tehdään cv, miten haetaan etuuksia jne. mutta kaikki korjaus- ja rakennustyöt, joissa pitää käyttää käsiään ja raataa fyysisesti. En tajua. 

- se, jolla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja autismia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei sulla vaan ole traumataustaa tmv?

Ei minulla mitään traumataustaa kyllä ole, ihan tavallista elämää olen viettänyt. 

Kirjoittaminen tai kielellinen kyvykkyys sinänsä ei koskaan ole ollut minulle ongelma-aluetta, vaikeudet ovat ilmenneet enemmän muulla tavalla. Koulussa pärjäsin kielissä jopa kohtuullisesti.

Ap

Kirjoittelin tuossa aiemmin lapsestani, jonka diagnoosi muuttui keva-diagnoosiksi teininä. Syy tähän oli matemaattiset taidot. Muissa esim.kielelliset ja koordinaatio testit hän selvitti hyvillä pisteillä ja näönvaraisen muistin erinomaisesti. Mutta tuo yksi ” piikki” alle raja-arvon  toi lievän kehitysvammadiagnoosin. 

Olisiko epätasaista osaamista?kenties nepsyä? pelkkä vaikeus matikassa ei ole vielä merkki kevasta eikä testien perusteellakaan voi vielä dg tehdä vaan pitää kartoittaa toimintakyky. Oma poika, 15v sai tuon kevan kun ero ikätovereihin kasvoi ja kasvoi. Vaikeuksia päivittäisissä toimissa,puuttuu omatoimisuus. Alkuun oli f83. Oli ihan selvä tapaus neurologin mielestä. Meille vanhemmillle ja etenkin pojalle tämä on ollut helpotus. Alussa oli vaikeaa itsetunnon kanssa mutta kun asiaa selitti kuvin ja selkokielellä on nuori vain helpottunut. Hän tietää olevansa erilainen. 

Minulla on riittävästi älyä, mutta tunnistan silti osittain samoja haasteita kuin mitä ap kuvailee. Osa noista haasteista vaikuttaa toiminnanohjauksen ongelmilta. Itselläni on ADHD ja autismin piirteitä. Työelämään en ole oikein kunnolla päässyt, nytkin opiskelen enkä tiedä onko se enemmän ajan kuluksi vai miksi, tuskin töihin pääsen kuitenkaan.

Mietin sitä, että olisiko ap:lle avuksi lukea (tai kuunnella) jotain kirjoja, joissa kerrotaan ADHD:stä ja miten sen kanssa voi elää? Vaikkei tätä diagnoosia hänellä olekaan, niin silti niistä voi saada jotain ideoita omaan arkeen. ADHD-aikuisen selviytymisopas on kirja, jota voin suositella. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Lapseni diagnoosi oli 16 v asti sama. Sitten silloisen Lastenlinnan neurologi sanoi, että diagnoosi muutetaan lievä kehitysvamma, jotta lapseni pääsee hänelle kuuluvan tuen piiriin.  Asiat alkoivatkin sujua, kun hän sai opiskelupaikan erityisammattikoulusta, koulun jälkeen työvalmentajan, jonka kanssa löytyi työpaikka. Sitten vuokra-asunto ja nykyisin kerran kk tai tarvittaessa sosiaalityöntekijän ohjaus ( eli kotikäynnit, joissa harjoitellaan kotitöitä, huolehditaan laskuista jne. Oletkohan ap ns väliinputoaja?

Sinulla on valtavasti peruskielioppivirheitä tekstissäsi, mutta aloittaja kirjoittaa sujuvaa suomen kieltä. Eikö se olekin vähän outoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Lapseni diagnoosi oli 16 v asti sama. Sitten silloisen Lastenlinnan neurologi sanoi, että diagnoosi muutetaan lievä kehitysvamma, jotta lapseni pääsee hänelle kuuluvan tuen piiriin.  Asiat alkoivatkin sujua, kun hän sai opiskelupaikan erityisammattikoulusta, koulun jälkeen työvalmentajan, jonka kanssa löytyi työpaikka. Sitten vuokra-asunto ja nykyisin kerran kk tai tarvittaessa sosiaalityöntekijän ohjaus ( eli kotikäynnit, joissa harjoitellaan kotitöitä, huolehditaan laskuista jne. Oletkohan ap ns väliinputoaja?

Sinulla on valtavasti peruskielioppivirheitä tekstissäsi, mutta aloittaja kirjoittaa sujuvaa suomen kieltä. Eikö se olekin vähän outoa?

Oletko kuullut lukihäiriöstä? Tai kokeilkaa vaikka kännykän kosketusnäytön näppäilyä, silloin virheitäkin tulee herkemmin - varsinkin jos on minun kaltainen, näköongelmilla varustettu ihminen, joka joutuu nykyään lähentämään silmiään kohti näyttöjä sekä tarkistamaankin, että kirjoitinko jonkun sanan oikein. 

Kärsin kuivista silmistä autoimmuunisairauden takia, ja sen lisäksi vielä käsillä puhelimen näppäily tai kynällä kirjoittaminen on nykyään vaikeaa reumaoireiden takia. On tullut kyllä todettuakin, että kohta varmaan tarvitsen lukusuurennuslasin avuksi. 

- tänne aiemmin kirjoittanut, laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla ja autismilla varustettu nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei sulla vaan ole traumataustaa tmv?

Ei minulla mitään traumataustaa kyllä ole, ihan tavallista elämää olen viettänyt. 

Kirjoittaminen tai kielellinen kyvykkyys sinänsä ei koskaan ole ollut minulle ongelma-aluetta, vaikeudet ovat ilmenneet enemmän muulla tavalla. Koulussa pärjäsin kielissä jopa kohtuullisesti.

Ap

Kirjoittelin tuossa aiemmin lapsestani, jonka diagnoosi muuttui keva-diagnoosiksi teininä. Syy tähän oli matemaattiset taidot. Muissa esim.kielelliset ja koordinaatio testit hän selvitti hyvillä pisteillä ja näönvaraisen muistin erinomaisesti. Mutta tuo yksi ” piikki” alle raja-arvon  toi lievän kehitysvammadiagnoosin. 

Ompa ollut outo lääkäri jos on yhden asian perusteella laittanut keva diagnoosin. Laaja-alainen tarkoittaa, että on monella osa-alueella ongelmia eikä vain yhdellä. Mun lapselta just purettiin laaja-alainen kun hän sai kurottua kiinni ikäisiään terapioilla ja tein hänen kanssa kotona harjoituksia joka viikko tunnollisesti. Hänelle jäi kyllä vielä diagnooseja, mutta ei enää epäilyä laaja-alaisesta vaikka yksi tai kaksi osa-aluetta vielä haastavia. 

Miten tuo keva vaikuttaa itsetuntoon,jos se onkin väärä? Vaikka se auttaa parhaiten palveluiden suhteen,se myös sulkee ovia mitä tulee oikeaan työpaikkaan. Keva on työmarkkinoilla sellainen diagnoosi mistä ei kannata huudella jos on oikeasti väärä. 

Heitteillä aikuisena. Keskeytyneet siivous- ja kiinteistöalan opinnot. Alkoholia kuluu. Muut auttavat laskujen maksamisessa ja etuuksien hakemisessa. Ei osaa asioida digitaalisesti. Kyseessä tuttu. Ei tarpeeksi "vammainen", joten syrjäytyy rauhassa.