Lue keskustelun säännöt.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet aikuisena, miten ilmenee?
25.07.2026 |
Onko täällä ketään aikuista, joka olisi saanut kyseisen diagnoosin?
Itse sain diagnoosin vuonna 2017 teini-ikäisenä. Sitä ennen diagnoosi oli epäselvä ja puhuttiin mm. laaja-alaisesta kehityshäiriöstä, joka sitten muutettiin muotoon "laaja-alaiset oppimisvaikeudet".
Arjessa oppimisvaikeuteni näkyvät mm. heikkona taloudenhallintana, kyvyttömyytenä suunnitella omaa tekemistäni pitkäjänteisesti ja ylipäätänsä huonoina elämänvalintoina, esimerkiksi kouluttautumalla heikosti työllistävälle alalle. Arjen tietotekniset taidot ovat hälyttävän puutteelliset ikäiselleni ja tämän vuoksi esimerkiksi opiskelu ja ammattikoulusta valmistuminen vei reilusti enemmän aikaa kuin muilta.
Töissä olen pärjännyt joten kuten ja tehnyt erilaista silpputyötä mm. tiskarina ja henkilökohtaisena avustajana.
Vakituista työpaikkaa en ole kuitenkaan onnistunut saamaan, enkä koulutustani vastaavaa työtä.
Minusta tuntuu usein, etten ymmärrä mistään mitään. Koen itseni paljon nuoremmaksi kuin oikeasti olen enkä miellä itseäni millään tavalla aikuiseksi, vaikka pitkästi yli parikymppinen jo olenkin.
Mitä tulee Mensan nettitesteihin ja muihin vastaaviin, minä saan niin alhaiset tulokset, ettei sellaisia ole edes mahdollista vielä sivuston nykyisessä muodossaan näyttää.
Olisi mukava kuulla, miten muilla kehitysvamman rajamailla roikkuvilla arkielämä sujuu ja kuinka olette löytäneet paikkanne maailmassa.
Tänne saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, en minäkään käynyt erityisammattikoulua, vaikka sitä suositeltiin minua tutkineiden toimesta, koska on oppimisvaikeuksia. Peruskoulusta päästessä keskiarvo 7,5, ja matematiikka ja fysiikka olivat mukautettuja aineita. Muissa pärjäsin 6-7 arvosanoilla, kasi oli erittäin harvinainen, jota sain ruotsista ja äidinkielestä. Alun alkaen suunnitelma oli mukauttaa koko opetussuunnitelma 5. luokalla todettujen laajojen ymmärrysvaikeuksien takia - itse asiassa jo peruskoulun aloittaessa dysfasian tuomien ymmärrysvaikeuksien takia.
Kiusattuna nuorena koettujen paineiden sekä pelkojen takia olisi ollut itselleni katastrofi, jos jostain olisi kuuleviin korviin (kuten äitini olisi kertonut sisaruksille, jotka olisivat kuitenkin jollekin sukulaiselle kertoneet) kantautunut erityisammattikoulun käyminen. Myös työllistyminen erityisammattikoulun papereilla on askarruttanut, eipä ainakaan sitä käyneet ole päässeet edes haastatteluun. Menin tavalliseen ammattikouluun, vaikka alku oli mutkikas. Keikkatöissä ollessa ei kukaan ole epäillyt mitään, vaan nopeasti siaäistin työtehtävät. Samoin kävi media-alan tutkinnon osaa opiskellessa, tosin Adobe Premierin käyttö vielä vaatii kehittymistä mutta sainpahan videon tehtyä, minkä monta kertaa katsoin ennen julkaisua ja lähettämistä.
Kyllä mietityttää, mitä jos olisin yli 10 vuotta käynyt iltakoulussa kertaamassa yläasteen aineita, jotka kiinnosti (historia, yhteiskuntaoppi, äidinkieli) ja joissa olin 7-8-tasoinen. Toisaalta ajattelen, että ajatus hakea aikuisten perusopetukseen oli myös alitajuisesti yläastehistorian kirjoittamista uusiksi. Parjaamassani englannissa olen kehittynyt, mikä ironisesti kiinnosti ennen kolmatta luokkaa ja opin sitä koulussa kunnes kiinnostukset alkoivat vaihtumaan kuin sukat, lopetin harrastukset ja tietokone veti puoleensa magneetin lailla. Tunnen olevani ihan teini-ikäisen tasolla. Teini, joka asuu kuitenkin omillaan ja tietää, miten laskuja maksetaan, miten tehdään cv, miten haetaan etuuksia jne. mutta kaikki korjaus- ja rakennustyöt, joissa pitää käyttää käsiään ja raataa fyysisesti. En tajua.
- se, jolla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja autismia