Henkilökohtainen avustaja. Työn hyviä ja huonoja puolia.

Avustajan työ vaatii todella vahvaa henkistä panssaria. Monella vammautuneella tunteiden ja käyttäytymisen säätely on vaikeaa. Useimmat vammautuneista eivät käy terapiassa, vaikka todella tarvitsisivat apua. Olen tehnyt vammaistyötä 22 vuotta erilaisissa rooleissa: koulunköynninohjaajana, hoitajana, tulkkina ja avustajana sekä asumispalveluissa että vapaa-ajan avustajana. Koen, että huumorintaju rauhallisuuden lisäksi on yksi tärkeimmistä työkaluista, jolla pärjää tunteiden purkauksien "sylkykuppina" olemisesta. Silloin kun oma elämäntilanne on ollut hetkellisesti vaikea on vammaisen ns. viihdyttäminenkin ollut vaikeampaa. Monen kohdalla on auttanut negatiivisuudessa jumittamiseen se, että vaihtaa vain puheenaihetta johonkin positiivisempaan; vähän niinkuin lasten kanssa toimiessa auttaa huomion ohjaaminen pois mielipahaa aiheuttavasta ärsykkeestä. Jumitukselle on oma hieno terminsäkin; perseveraatio. Opiskelua eri vammaryhmistä suosittelen lämpimästi ennen avustajaksi ryhtymistä.  Tieto lisää sietokykyä mutta on myös hyvä uskaltaa asettaa rajat huonolle käytökselle. Moni vammainen haluaa tulla kohdelluksi tasavertaisena yksilönä yhteiskunnassa. Siihen vedoten voi myös vaatia heiltä asiallista käyttäytymistä. 

Voimia kaikille työssä jaksamiseen. Ala on alipalkattu mutta todella tärkeä!

Mitä ihmeen edunvalvontaa ??

Palkkaus on sopiva

Kouluttamatonta väkeä kun ovat