Miten selviätte vanhustenne määräilyn kanssa?
Miten reagoitte, vai oletteko laittaneet välit poikki?
Kommentit (72)
Tästä jatkuvasta vouhottamisestä, että koko ajan pitää olla menemässä, tekemässä, hankkimassa jotain uutta keskustelin kerran äitini kanssa, että miksi, kun se pänni minuakin aikanaan vietävästi.
Äitini mielestä hänellä on oikeus haluta ja tämän ikäisillä ihmisillä pitäisi olla jo sitä tätä ja tuota kuten kaikilla muillakin on. Noo joo, on sitten, mutta mullakin on oikeus olla haluamatta osallistua kaikkiin hänen vouhotuksiinsa. En ole tuollainen materialisti ollenkaan vaan mukavuudenhaluinen filosofi ja kirjatoukka.
Nyt äiti on niin vanha eikä jaksa vouhottaa. Oppinut vähitellen etten ala hänen puolestaan kaikkia aivopierujaan toteuttamaan, mitä hän milloinkin saa päähänsä.
Teen sen, mikä on minusta tarpeellista ja järkevää ja jaksamiseni puitteissa. Siihen saa äitimuori tyytyä. Siinähän sitten välillä katkerana urputtaa. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Taidat olla laiskanpullea sohvaperuna, joka ei viitsi tehdä mitään. Kaikki tulee sinulle valmiina siihen sohvalle. Ei pahalla, sillä me vanhemmat ymmärretään tämä uusi aikakausi missä pääsee vähemmällä. Me nautimme tekemisestä ja oman käden jälki on näkyvää ja pysyvää. Varmasti näytämme hirviöiltä nykyihmisen silmissä. Toiset ottaa rusinat pullasta, jonka joku toinen on leiponut.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Koulutusta nyt ei ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Taidat olla laiskanpullea sohvaperuna, joka ei viitsi tehdä mitään. Kaikki tulee sinulle valmiina siihen sohvalle. Ei pahalla, sillä me vanhemmat ymmärretään tämä uusi aikakausi missä pääsee vähemmällä. Me nautimme tekemisestä ja oman käden jälki on näkyvää ja pysyvää. Varmasti näytämme hirviöiltä nykyihmisen silmissä. Toiset ottaa rusinat pullasta, jonka joku toinen on leiponut.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Koulutusta nyt ei ainakaan.
Olemme erittäin hyvissä väleissä lasten ja lastenlasten kanssa. Tosin olemme sen verran hyväkuntoisia ja hyvässä vedossa, että ei ole tarvinnut apuja anella. Kun avuntarve väistämättä joskus tulee, niin apu ostetaan itse hankkimalla rahalla. Sekin vielä, että kun on kaksi ahkeraa ja kykenevää tekemässä omaksi edukseen, niin sitä saa paljon näkyvää aikaan.
Ei ongelmaa, hyvät välit ja lähimmäisenrakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Taidat olla laiskanpullea sohvaperuna, joka ei viitsi tehdä mitään. Kaikki tulee sinulle valmiina siihen sohvalle. Ei pahalla, sillä me vanhemmat ymmärretään tämä uusi aikakausi missä pääsee vähemmällä. Me nautimme tekemisestä ja oman käden jälki on näkyvää ja pysyvää. Varmasti näytämme hirviöiltä nykyihmisen silmissä. Toiset ottaa rusinat pullasta, jonka joku toinen on leiponut.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Koulutusta nyt ei ainakaan.
Olemme erittäin hyvissä väleissä lasten ja lastenlasten kanssa. Tosin olemme sen verran hyväkuntoisia ja hyvässä vedossa, että ei ole tarvinnut apuja anella. Kun avuntarve väistämättä joskus tulee, niin apu ostetaan itse hankkimalla rahalla. Sekin vielä, että kun on kaksi ahkeraa ja kykenevää tekemässä omaksi edukseen, niin sitä saa paljon näkyvää aikaan.
"Itse hankkimalla"?
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Tämä herättää ajatuksia enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Taidat olla laiskanpullea sohvaperuna, joka ei viitsi tehdä mitään. Kaikki tulee sinulle valmiina siihen sohvalle. Ei pahalla, sillä me vanhemmat ymmärretään tämä uusi aikakausi missä pääsee vähemmällä. Me nautimme tekemisestä ja oman käden jälki on näkyvää ja pysyvää. Varmasti näytämme hirviöiltä nykyihmisen silmissä. Toiset ottaa rusinat pullasta, jonka joku toinen on leiponut.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Koulutusta nyt ei ainakaan.
Olemme erittäin hyvissä väleissä lasten ja lastenlasten kanssa. Tosin olemme sen verran hyväkuntoisia ja hyvässä vedossa, että ei ole tarvinnut apuja anella. Kun avuntarve väistämättä joskus tulee, niin apu ostetaan itse hankkimalla rahalla. Sekin vielä, että kun on kaksi ahkeraa ja kykenevää tekemässä omaksi edukseen, niin sitä saa paljon näkyvää aikaan.
"Itse hankkimalla"?
Niin?
Mikä ihmeen määräily? Ei ole sellasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetoan tuneteisiin ja alan pillittää kuinka rankkaa on, kun joutuu yksin huolehtii kaikesta ja perhe ei auta missään ja työ on rankkaa, jatkuva kiire, pitää huolehtia sairaasta miehestä yms. Siihen loppuu oletukset, että mä alkaisin siivoamaan äitini kotona, pystyy imuroimaan ihan itse ja tekee muutakin kevyttä ajan kanssa, hyötyliikuntaahan tuo on. Sen verran muistisairas, ettei hänen kanssaan pitää käydä kaupassa ja yksikseen ei uskalla ulkoilla kuin oman kotitalon ympäristössä.
Sairas mies eli olet valinnut vanhuspapan tai setämiehen. Voi hoi. ISO VIRHE!
Iän myötä niitä sairauksia vaan tulee. Olen sitä paitsi miestäni 1,5 v. vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla 50-luvulla syntyneet vanhemmat. Tuon aikakauden ihmiset ovat ihan hirveitä päässänntöisesti.
Koko ajan pitäisi olla rakentamassa jotain, keräämässä marjoja, tekemässä polttopuita, rakentamassa uutta terassia, laittamassa uutta tapettia, pesemässä ikkunoita, keräämässä sieniä, laittamassa pihaa, rakentamassa uutta kasvihuonettta, tekemässä kukkapenkkiä, ostamassa uutta mökkiä... lista on loputon. Ja kun joku asia on saatu, niin hetekn päästä aletaan kinuamaan TAAS jotain uutta.
Se jatkuva vöyhöttäminen kaikista asioista. Koko ajan pitää olla enemmän ja enämmän kaikkea. Mistään ei voi luopua ja mitään ei saa myydä pois.
Itse tykkään asua vuokralla pienessä kerrostalo yksiössä ja elää mahdollismman rauhallista ja vaatimatonta elämää. Mutta tälle hirviökaksikolle ei riitä mikkän. Eivät myöskään hyväksu sitä, että itse haluan elää minimalistista elämää. Heidän tyylinsä elää elämä on tietenkin se ainut ja oikea tapa elää.Olen jatkuvasti aivan loppu heidän unelmiin ja tavoitteisiin
... ELämän paras hetki, kun pääsee seppeleen laskea heidän haudalleen. Anteeksi.
Taidat olla laiskanpullea sohvaperuna, joka ei viitsi tehdä mitään. Kaikki tulee sinulle valmiina siihen sohvalle. Ei pahalla, sillä me vanhemmat ymmärretään tämä uusi aikakausi missä pääsee vähemmällä. Me nautimme tekemisestä ja oman käden jälki on näkyvää ja pysyvää. Varmasti näytämme hirviöiltä nykyihmisen silmissä. Toiset ottaa rusinat pullasta, jonka joku toinen on leiponut.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Koulutusta nyt ei ainakaan.
Olemme erittäin hyvissä väleissä lasten ja lastenlasten kanssa. Tosin olemme sen verran hyväkuntoisia ja hyvässä vedossa, että ei ole tarvinnut apuja anella. Kun avuntarve väistämättä joskus tulee, niin apu ostetaan itse hankkimalla rahalla. Sekin vielä, että kun on kaksi ahkeraa ja kykenevää tekemässä omaksi edukseen, niin sitä saa paljon näkyvää aikaan.
"Itse hankkimalla"?
Niin?
Et tajua edes tarjottimella annettuna.
Taidat olla laiskanpullea sohvaperuna, joka ei viitsi tehdä mitään. Kaikki tulee sinulle valmiina siihen sohvalle. Ei pahalla, sillä me vanhemmat ymmärretään tämä uusi aikakausi missä pääsee vähemmällä. Me nautimme tekemisestä ja oman käden jälki on näkyvää ja pysyvää. Varmasti näytämme hirviöiltä nykyihmisen silmissä. Toiset ottaa rusinat pullasta, jonka joku toinen on leiponut.