Millä tavalla me 80-90-luvun vanhemmat kasvatettiin aivan väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan normaalia, että lähes kaikkien vanhemmat kävi viikonloppuisin lähipubissa istumassa ja lapset oli illat keskenään kotona tai huitelevat pitkin maita ja mantuja.

No ei todellakaan.Lasten kanssa oltiin kotona,katsottiin TVtä tai luettiin.

Eivätkä vanhemmat paenneet perhettään someen.

Taisivat kasvattaa aikamoisen pullamössövalittajasukupolven. Joiden omia lapsia ei saa kukaan ulkopuolinen torua, vaikka käyttäytyisivät miten huonosti.

Mä olen syntynyt -78. Vanhemmat erosi kun olin 10 ja äiti muutti lähes välittömästi uuden miehen kanssa yhteen. Uusi mies vihasi meitä lapsipuolia, haukkui, kielsi tuomasta ystäviä kylään, heitti roskia meidän sänkyihin, tuijotti meitä vihaisesti jos olimme yhteisissä tiloissa kunnes menimme omiin huoneisiimme, oli myös alkoholisti, muutaman kerran myös fyysisesti väkivaltainen.

Nämä on hulluja tarinoita. Miten siihen aikaan oli ihan pakko olla joku, jopa sen uhalla, että se joku käsittelee omia lapsia huonosti. Nykyään osataan olla ilmankin. 

Pilkkaaminen, mykkäkoulu, naurettiin jos ei heti osannut jotain, jatkuvasti oli jotain mitä vanhemmat häpesi lapsessa (ihan tavallisia asioita) ja huusi lapselle. 

Eli sellainen lyttääminen ja sadismi ehkä noin lyhyesti ilmaistuna. 

Vierailija kirjoitti:

Ruumiillinen kuritus. Vaikka kiellettiin lailla 1984, kyllä ainakin minua pahoinpideltiin vielä senkin jälkeen.

Muistan vielä, kun koulussa kerrottiin vuonna 1984, että nyt lasten lyöminen on kielletty lailla. Menin kotiin ja kerroin sen isälle.

Myöhempinä vuosina kuuntelin lukuisia kertoja, kuinka isäni matki ystävilleen puhetyyliäni kertoessani asian, ja toisteli rehvakkaana, kuinka vastasi minulle, että hän lyö kotonaan lapsiaan silloin kun sen aiheelliseksi katsoo.
Paskiainen.

On kumma. Olen syntynyt 1946 eikä minua ole lyöty koskaan. Eikä lapsiamme ole lyöty.

Lapseni puhuvat omat lapsensa sanattomiksi ja pyörryksiin. Puhetta piisaa tunti samasta asiasta, katso kulta kun et voi....

Meillä oli hyvä koti, meitä lapsia oli monta ja vanhempani erosivat ollessani pieni. Silloin ei onneksi taidettu harrastaa mitään viikko viikko systeemejä vaan jäimme toisen vanhemman luokse asumaan.

Me elimme varsin vapaasti. Jokaisella oli avain nauhassa ja ruokaa keittiössä vapaasti otettavissa. Vanhempi oli myöhään ja paljon töissä, mutta meillä oli perustarpeet kunnossa.

Läksyjen tekoa, hampaiden harjaamista yms ei valvottu. Kotiintuloaikoja ja nukkumaanmenoaikoja ei ollut. Mutta oli turvallinen päihteetön koti ja hyviä kavereita.

Elämä kasvatti jossain vaiheessa harjaamaan hampaat säännöllisesti ja lukiossa tekemään jo osan läksyistä ja lukemaan kokeisiin. 

Ajattelen, että nykyään vanhemmat kuormittavat itseään liikaa stressaamalla lasten kasvattamisesta. Toki haluan tehdä sen toisin, että huolehdin että omat lapseni oppivat hampaiden harjaamisen ja läksyjen teon rutiinit ja kotiintuloajat tuovat turvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan normaalia, että lähes kaikkien vanhemmat kävi viikonloppuisin lähipubissa istumassa ja lapset oli illat keskenään kotona tai huitelevat pitkin maita ja mantuja.

Ei ollut.

Vielä ysärillä oli sen ajan hengen mukaisesti hyväksyttyä sanoa kenen tahansa aikuisen toimesta kenelle tahansa lapselle, kuinka siitä lapsesta ei tule koskaan mitään.

Joo pojat oli vanhempien lemppareita ja ovat yhä nyt 43 vuotta myöhemmin. Ei kehuja, ei sanoja olet rakas tai tärkeä, ei haleja. Suoritusten ja tekojen kautta sai ainoastaan arvostusta, ei ihme että kärsin nyt työuupumuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Joo pojat oli vanhempien lemppareita ja ovat yhä nyt 43 vuotta myöhemmin. Ei kehuja, ei sanoja olet rakas tai tärkeä, ei haleja. Suoritusten ja tekojen kautta sai ainoastaan arvostusta, ei ihme että kärsin nyt työuupumuksesta.

Miksi odotatte vanhemmiltanne lässytystä jota olette oppineet vaikkapa elokuvista? Ei vanhemmille ihmisille sovi suuhun tuo olet rakas ja ihana  vaikka nuoremmat hokee sitä lapsilleen ja ystävilleen

Samoin olen ikäihmisenä tarkka fyysisestä reviiristäni. En pidä halailemaan tuppaavista ihmisistä