Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla me 80-90-luvun vanhemmat kasvatettiin aivan väärin?
21.08.2026 |
Iltalehti otsikoi vähän väliä miten nykyiset pienten lasten vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa aivan toisin kuin me tuon ajan pienten vanhemmat. Millaisista kasvatuksen traumoista te nyt kärsitte?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
1960 -luvulla naiset saivat kuitenkin jo psljon tasavertaisia oikeuksia. Avoliitotkin yleistyivät. Miksi he olisivat tyttäriään alistaneet vanhoivin tapoihin?
Minustakin tuo on outoa, toki itse olen kasvanut perheessä, jossa vain tyttöjä ja itsellä tyttö ja poika, mutta en jaksa uskoa että kokevat tulleensa sukupuolensa vuoksi eri tavalla kasvatetuksi.
Minä syntynyt 1960 ja lapset 80-luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tuo tv on jännä. Mun vanhemmat katsovat ohjelmia silloinkin, kun heidän luokseen menee käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Meillä televisio oli lapsenvahti, ja pahimmillaan tuntikausia päivässä. Todella vastuutonta touhua.
-85 myös
Vierailija kirjoitti:
Poikien suosiminen on kyllä ollut räikeää. Pojat ei tehneet kotitöitä eikä heidän tarvinnut toimia pienempien sisarusten lapsenlikkoina. Silti pojat sai enemmän rahaa, ajelivat mopoilla ja viettivät paljon enemmän vapaa-aikaa. Pojilla oli siis ne mopot, lasketteluvehkeet, uudemmat pyörät jne. Kukaan ei edes kyseenalaistanut tätä jakoa. Pojat oli poikia ja tekivät välillä kolttosia. Tyttöjen piti olla kilttejä, kuuliaisia ja ahkeria.
Tämä.
Aikuisena vasta ymmärsin miten epäreilua oli, että veljellä oli monta kallista harrastusta, ja aina parhaat välineet. Minulla ei olisi mikään saanut maksaa juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien suosiminen on kyllä ollut räikeää. Pojat ei tehneet kotitöitä eikä heidän tarvinnut toimia pienempien sisarusten lapsenlikkoina. Silti pojat sai enemmän rahaa, ajelivat mopoilla ja viettivät paljon enemmän vapaa-aikaa. Pojilla oli siis ne mopot, lasketteluvehkeet, uudemmat pyörät jne. Kukaan ei edes kyseenalaistanut tätä jakoa. Pojat oli poikia ja tekivät välillä kolttosia. Tyttöjen piti olla kilttejä, kuuliaisia ja ahkeria.
Tämä.
Aikuisena vasta ymmärsin miten epäreilua oli, että veljellä oli monta kallista harrastusta, ja aina parhaat välineet. Minulla ei olisi mikään saanut maksaa juuri mitään.
Sama. Veljen mopo- ja autonbensoihinkin meni koko ajan valtavasti, yhden viikonlopun aikana saattoi mittariin tulla 200-300 km vaikkei ajallut kuin omassa pitäjässä. Ja minä en saanut edes uusia luistimia kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tuo tv on jännä. Mun vanhemmat katsovat ohjelmia silloinkin, kun heidän luokseen menee käymään.
Mun appivanhemmat tekee noin. Ihan hemmetin ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, aika kauheita toivotaan, että nuo ovat yksittäisiä kokemuksia eikä koko sukupolven kokemuksia.
Tuo alkoholin käyttö on kyllä asia, jota varmasti käytettiin usein viikonloppuisin liikaa. Se ei onneksi meidän perheessä aiheuttanut riitoja, mutta jossain sivulauseessa lapset nyt aikuisena ovat sanoneet, ettei se ollut aina kivaa.
Ap
Joitteko molemmat vanhemmat?
Mut jätettiin oman onneni nojaan eli läksyissä ei autettu edes sen vertaa että olisi katsottu teenkö niitä yhtään ( en tehnyt ). Sain liian pienestä asti ottaa muutakin aikuiselle kuuluvaa vastuuta. Lamaan liittyvät talousvaikeudet veivät äidin koko kapasiteetin. Isän vei muut naiset ja viina.
En jaksa kaikkea tilittää mutta olen turvaton ja stressaantunut aikuinen.
Lapselle ei meidän perheessä kuulu aikuisten asiat. Läksyt tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikien suosiminen on kyllä ollut räikeää. Pojat ei tehneet kotitöitä eikä heidän tarvinnut toimia pienempien sisarusten lapsenlikkoina. Silti pojat sai enemmän rahaa, ajelivat mopoilla ja viettivät paljon enemmän vapaa-aikaa. Pojilla oli siis ne mopot, lasketteluvehkeet, uudemmat pyörät jne. Kukaan ei edes kyseenalaistanut tätä jakoa. Pojat oli poikia ja tekivät välillä kolttosia. Tyttöjen piti olla kilttejä, kuuliaisia ja ahkeria.
Eikö teillä tehty kesätöitä? Meillä esikoinen osti mopon ihan omalla kesätyöllään. 15 v oli koko kesän töissä. Kun lapset saivat ajokortit, osin itse osallistuivat, ostivat he myös bensojaan.
Niin pojat kuin tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tuo tv on jännä. Mun vanhemmat katsovat ohjelmia silloinkin, kun heidän luokseen menee käymään.
Joo meillä myös mummoloissa (eli vanhemmillamme) tv:t päällä kokoajan ja sitten valittavat, jos me vanhemmat katsotaan hetki puhelinta, kun lapset muualla :D
Huh, aika kauheita toivotaan, että nuo ovat yksittäisiä kokemuksia eikä koko sukupolven kokemuksia.
Tuo alkoholin käyttö on kyllä asia, jota varmasti käytettiin usein viikonloppuisin liikaa. Se ei onneksi meidän perheessä aiheuttanut riitoja, mutta jossain sivulauseessa lapset nyt aikuisena ovat sanoneet, ettei se ollut aina kivaa.
Ap