Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla me 80-90-luvun vanhemmat kasvatettiin aivan väärin?
21.08.2026 |
Iltalehti otsikoi vähän väliä miten nykyiset pienten lasten vanhemmat haluavat kasvattaa lapsensa aivan toisin kuin me tuon ajan pienten vanhemmat. Millaisista kasvatuksen traumoista te nyt kärsitte?
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
1960 -luvulla naiset saivat kuitenkin jo psljon tasavertaisia oikeuksia. Avoliitotkin yleistyivät. Miksi he olisivat tyttäriään alistaneet vanhoivin tapoihin?
Minustakin tuo on outoa, toki itse olen kasvanut perheessä, jossa vain tyttöjä ja itsellä tyttö ja poika, mutta en jaksa uskoa että kokevat tulleensa sukupuolensa vuoksi eri tavalla kasvatetuksi.
Minä syntynyt 1960 ja lapset 80-luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tuo tv on jännä. Mun vanhemmat katsovat ohjelmia silloinkin, kun heidän luokseen menee käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Meillä televisio oli lapsenvahti, ja pahimmillaan tuntikausia päivässä. Todella vastuutonta touhua.
-85 myös
Vierailija kirjoitti:
Poikien suosiminen on kyllä ollut räikeää. Pojat ei tehneet kotitöitä eikä heidän tarvinnut toimia pienempien sisarusten lapsenlikkoina. Silti pojat sai enemmän rahaa, ajelivat mopoilla ja viettivät paljon enemmän vapaa-aikaa. Pojilla oli siis ne mopot, lasketteluvehkeet, uudemmat pyörät jne. Kukaan ei edes kyseenalaistanut tätä jakoa. Pojat oli poikia ja tekivät välillä kolttosia. Tyttöjen piti olla kilttejä, kuuliaisia ja ahkeria.
Tämä.
Aikuisena vasta ymmärsin miten epäreilua oli, että veljellä oli monta kallista harrastusta, ja aina parhaat välineet. Minulla ei olisi mikään saanut maksaa juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien suosiminen on kyllä ollut räikeää. Pojat ei tehneet kotitöitä eikä heidän tarvinnut toimia pienempien sisarusten lapsenlikkoina. Silti pojat sai enemmän rahaa, ajelivat mopoilla ja viettivät paljon enemmän vapaa-aikaa. Pojilla oli siis ne mopot, lasketteluvehkeet, uudemmat pyörät jne. Kukaan ei edes kyseenalaistanut tätä jakoa. Pojat oli poikia ja tekivät välillä kolttosia. Tyttöjen piti olla kilttejä, kuuliaisia ja ahkeria.
Tämä.
Aikuisena vasta ymmärsin miten epäreilua oli, että veljellä oli monta kallista harrastusta, ja aina parhaat välineet. Minulla ei olisi mikään saanut maksaa juuri mitään.
Sama. Veljen mopo- ja autonbensoihinkin meni koko ajan valtavasti, yhden viikonlopun aikana saattoi mittariin tulla 200-300 km vaikkei ajallut kuin omassa pitäjässä. Ja minä en saanut edes uusia luistimia kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tuo tv on jännä. Mun vanhemmat katsovat ohjelmia silloinkin, kun heidän luokseen menee käymään.
Mun appivanhemmat tekee noin. Ihan hemmetin ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, aika kauheita toivotaan, että nuo ovat yksittäisiä kokemuksia eikä koko sukupolven kokemuksia.
Tuo alkoholin käyttö on kyllä asia, jota varmasti käytettiin usein viikonloppuisin liikaa. Se ei onneksi meidän perheessä aiheuttanut riitoja, mutta jossain sivulauseessa lapset nyt aikuisena ovat sanoneet, ettei se ollut aina kivaa.
Ap
Joitteko molemmat vanhemmat?
Mut jätettiin oman onneni nojaan eli läksyissä ei autettu edes sen vertaa että olisi katsottu teenkö niitä yhtään ( en tehnyt ). Sain liian pienestä asti ottaa muutakin aikuiselle kuuluvaa vastuuta. Lamaan liittyvät talousvaikeudet veivät äidin koko kapasiteetin. Isän vei muut naiset ja viina.
En jaksa kaikkea tilittää mutta olen turvaton ja stressaantunut aikuinen.
Lapselle ei meidän perheessä kuulu aikuisten asiat. Läksyt tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikien suosiminen on kyllä ollut räikeää. Pojat ei tehneet kotitöitä eikä heidän tarvinnut toimia pienempien sisarusten lapsenlikkoina. Silti pojat sai enemmän rahaa, ajelivat mopoilla ja viettivät paljon enemmän vapaa-aikaa. Pojilla oli siis ne mopot, lasketteluvehkeet, uudemmat pyörät jne. Kukaan ei edes kyseenalaistanut tätä jakoa. Pojat oli poikia ja tekivät välillä kolttosia. Tyttöjen piti olla kilttejä, kuuliaisia ja ahkeria.
Eikö teillä tehty kesätöitä? Meillä esikoinen osti mopon ihan omalla kesätyöllään. 15 v oli koko kesän töissä. Kun lapset saivat ajokortit, osin itse osallistuivat, ostivat he myös bensojaan.
Niin pojat kuin tytöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tuo tv on jännä. Mun vanhemmat katsovat ohjelmia silloinkin, kun heidän luokseen menee käymään.
Joo meillä myös mummoloissa (eli vanhemmillamme) tv:t päällä kokoajan ja sitten valittavat, jos me vanhemmat katsotaan hetki puhelinta, kun lapset muualla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tämä nyt alkaa olla sellaista elämää, kasvatusta, jota itsekin olen elänyt, harjoittanut.
Tuo aikuisten leikkiminen on vieläkin minusta vähän outoa, ymmärrän jos leikki ei ala sujua sen aloituksessa avustetaan, mutta varsinaisesti en ole koskaan leikkinyt, ehkä ihan pienen kanssa. Minä olen ajatellut tai oppinut että leikki on lasten työtä.
Tuo tv taustalla kyllä taisi olla aina, mahdettiiko ruutuajasta tuolloin puhua, lastenohjelmat tulivat silloin kun tulivat ja lapset kyllä hävisivät leikkeihin ja aika pian nukkumaan niiden jälkeen.
Tuosta lasten rohkeudesta, toinen omistani on ollut todella rohkea ja toinen vielä aikuisenakin hiljaisempi ja jännittää uusia tilanteita ja vielä niinpäin että rohkeampi on tyttö/nainen.
Itse koen esim tuollaisen vieraiden aikana omaan huoneeseen rauhoittumaan menemisen enemmän sellaisena, että otetaan toiset huomioon ja kasvatus tehdään perheen kesken kotona kun vieraat ovat lähteneet tai jos raivopäänä muuten huutaa niin sen jälkeen kun on rauhoituttu keskustellaan mikä niin harmittaa.
Millaisia traumoja te koette näistä saaneenne, onko ne vaikuttaneet vielä aikuiseen elämäänne muuten kuin lastenkasvatukseen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, aika kauheita toivotaan, että nuo ovat yksittäisiä kokemuksia eikä koko sukupolven kokemuksia.
Tuo alkoholin käyttö on kyllä asia, jota varmasti käytettiin usein viikonloppuisin liikaa. Se ei onneksi meidän perheessä aiheuttanut riitoja, mutta jossain sivulauseessa lapset nyt aikuisena ovat sanoneet, ettei se ollut aina kivaa.
Ap
Joitteko molemmat vanhemmat?
Juotiin, ei nyt varsinaisesti humalahakuisesti mutta esim pullo viiniä puoliksi illan mittaan ja vielä ehkä sauna.olut., eli kyllä siinä hiprakassa välillä oli. Eikä mikään puolustus ole, että se oli kyllä ihan tavallista omassa keskiluokkaisessa kuplassamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Tämä nyt alkaa olla sellaista elämää, kasvatusta, jota itsekin olen elänyt, harjoittanut.
Tuo aikuisten leikkiminen on vieläkin minusta vähän outoa, ymmärrän jos leikki ei ala sujua sen aloituksessa avustetaan, mutta varsinaisesti en ole koskaan leikkinyt, ehkä ihan pienen kanssa. Minä olen ajatellut tai oppinut että leikki on lasten työtä.
Tuo tv taustalla kyllä taisi olla aina, mahdettiiko ruutuajasta tuolloin puhua, lastenohjelmat tulivat silloin kun tulivat ja lapset kyllä hävisivät leikkeihin ja aika pian nukkumaan niiden jälkeen.
Tuosta lasten rohkeudesta, toinen omistani on ollut todella rohkea ja toinen vielä aikuisenakin hiljaisempi ja jännittää uusia tilanteita ja vielä niinpäin että rohkeampi on tyttö/nainen.
Itse koen esim tuollaisen vieraiden aikana omaan huoneeseen rauhoittumaan menemisen enemmän sellaisena, että otetaan toiset huomioon ja kasvatus tehdään perheen kesken kotona kun vieraat ovat lähteneet tai jos raivopäänä muuten huutaa niin sen jälkeen kun on rauhoituttu keskustellaan mikä niin harmittaa.
Millaisia traumoja te koette näistä saaneenne, onko ne vaikuttaneet vielä aikuiseen elämäänne muuten kuin lastenkasvatukseen?
Ap
Itse ainakin olin tosi huonoissa parisuhteissa ja miellyttäjä, joka sitten yhtäkkiä sai raivokohtauksia miellytettyään ensin toista loputtomiin. Kärsin myös masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Sain käsiteltyä nämä asiat n.25vuotiaana, jonka jälkeen päädyinkin sitten ihanaan parisuhteeseen, jossa olen edelleen.
Pitkään kerjäsin miellyttämisellä kehuja, kun en ollut niitä muutoin lapsenakaan saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te olette ihan itse itsenne kieroon kasvattaneet. Kaikkitietävät omahyväiset ihmisparat.
Mikään ei ole yhtä kieroonkasvanutta porukkaa kuin sodan jälkeen pula-aikana syntyneet ikäluokat. Traumatisoituneet vanhemmat ovat vain siirtäneet pahan olon eteenpäin, ja yhä on sukupolvia joille tämä trauma siirrettiin.
Kieroon olette itse nykyihmiset itsenne kasvattaneet. Joukkohysteriaa. Tätä nämä nykyiset tieto- ja sotekanavat ovat synnyttäneet. Laumanne tukee teitä ja saatte yhteistä voimaa julistaa keskenkasvuisuudessanne kieroja yhdistäviä mielipiteitänne toistenne kanssa. Ja elätte valhellisuudessa toisianne tukien.
>Millä tavalla me 80-90-luvun vanhemmat kasvatettiin aivan väärin?
Siten, että kasvatitte sen ajan tapojen ja arvojen mukaan. Olisi pitänyt osata ennakoida, millaisiksi tavat ja arvot muuttuvat 30 vuodessa. Samalla tavalla muuten tämän hetken vanhemmat kasvattavat aivan väärin, eikä 2050-luvun ihanteiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85.
Millään tavoin ei tunnekasvatettu, lähinnä suututtiin jos itki (pois lukien toki vauva- tai taaperoaika). Lapsen olisi itse pitänyt myös tajuta mikä on väärin tai esim.vanhempien nolaamista vierailuilla. Käskettiin omaan huoneeseen itkemään tai raivomaan.
Isäni joi paljon ja tähän ei puututtu miltään taholta.
Vanhemmat ei leikkineet lasten kanssa ja ylipäätään aika omin nokkineen sai kaiken oppia tai pärjätä.
Äitini on empaattinen ja mukava ihminen, mutta ollut varmaan tosi väsynyt kun pyöritti itse koko huushollia. Isä oli reissutöissä ja ryyppäsi.
Perheessäni ei myöskään keskusteltu mistään vakavammasta.
Äiti hoiti kaikki kotityöt ja pitkälti muutkin asiat.
Itse olen tunnekasvattanut lapsiani ihan eri tavalla. Olen tosi paljon ollut läsnä myös leikeissä. Huolehdin, että lapsilla on turvallisuusasiat kunnossa. Kuskataan harrastuksiin. Järjestetään muitakin lastenjuhlia kuin synttärit. Jutellaan tosi paljon ihan kaikenlaisista asioista. Opetan ihmissuhdetaitoja. Puhutaan joka päivä kuinka rakastetaan. Rakastetaan myös lasten isän kanssa toisiamme ja toivon, että oppivat mitä on rakkaudellinen liitto.
Lapseni ovat paljon rohkeampi ja itsenäisempiä kuin minä heidän iässään (7 ja 5), vaikka olin joutunut paljon enemmän pärjäämään yksin.
Lisään vielä, että lapsuudessa tv oli päällä ihan kokoajan. Omilla lapsillani ei ainakaan vielä ole käytännössä ruutua juuri lainkaan. Katsellaan tv:tä kun lapset nukkuvat.
Oo mikä pyhimys!
Huh, aika kauheita toivotaan, että nuo ovat yksittäisiä kokemuksia eikä koko sukupolven kokemuksia.
Tuo alkoholin käyttö on kyllä asia, jota varmasti käytettiin usein viikonloppuisin liikaa. Se ei onneksi meidän perheessä aiheuttanut riitoja, mutta jossain sivulauseessa lapset nyt aikuisena ovat sanoneet, ettei se ollut aina kivaa.
Ap