Miltä tuntuu asua ulkomailla?

15+ vuotta takana Belgiassa (huom! en ole täällä "EU-hommissa") ja kyllä mulla on täällä omasta mielestä parempi elintaso kuin Suomessa. Ihan keskiarvopalkalla on varaa siivojaan, syödä ulkona, tehdä erilaisia aktiviteetteja jne. Matkustelu Euroopan sisällä onnistuu helposti junalla. Kaupungissa ainakin ihmiset ovat yleensä kohtelijoita ja rentoja, täällä ei oteta itseään niin vakavasti. Ja ehkä yllättävänä etuna: lääkärille pääsee, vaivat otetaan tosissaan ja lähetteen saa erikoislääkärille jatkotutkimuksiin. Toki sairasvakuutus pitää olla, mutta se maksaa n. 10e/kuu (riippuen minkä mutuelin kautta se on otettu/miten laaja se on). 

Olen opiskellut täällä, ollut töissä, työttömänäkin hetken, vapaaehtoishommissa (josta suurin osa ystävistäni on, vaikka nuo vapaaehtoishommat loppuivatkin) , harrastanut, oppinut ranskan ja hollannin, äänestän kunnallisvaaleissa.

Kansalaisuuden olisin saanut jo kauan aikaa sitten, mutta en ole ainakaan vielä sitä hakenut.  

Suomeen en osaa kuvitella palaavani. 

Vierailija kirjoitti:

15+ vuotta takana Belgiassa (huom! en ole täällä "EU-hommissa") ja kyllä mulla on täällä omasta mielestä parempi elintaso kuin Suomessa. Ihan keskiarvopalkalla on varaa siivojaan, syödä ulkona, tehdä erilaisia aktiviteetteja jne. Matkustelu Euroopan sisällä onnistuu helposti junalla. Kaupungissa ainakin ihmiset ovat yleensä kohtelijoita ja rentoja, täällä ei oteta itseään niin vakavasti. Ja ehkä yllättävänä etuna: lääkärille pääsee, vaivat otetaan tosissaan ja lähetteen saa erikoislääkärille jatkotutkimuksiin. Toki sairasvakuutus pitää olla, mutta se maksaa n. 10e/kuu (riippuen minkä mutuelin kautta se on otettu/miten laaja se on). 

 

Olen opiskellut täällä, ollut töissä, työttömänäkin hetken, vapaaehtoishommissa (josta suurin osa ystävistäni on, vaikka nuo vapaaehtoishommat loppuivatkin) , harrastanut, oppinut ranskan ja hollannin, äänestän kunnallisvaaleissa.

 

Kansalaisuuden olisin saanut jo kauan aikaa sitten, mutta en ole ainakaan vielä sitä hakenut.  

Suomeen en osaa kuvitella palaavani. 

Miksi haluat pitää Suomen kansalaisuuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muualla maailmassa harrastavat tätä pikkupuhetta paljon enemmän kuin kotimaassa. Sitä tuntee olevansa huomattu, kun ventovieras ykskaks alkaa höpöttämään jotain.

Kyllä ja myös juoruilua harrastetaan muualla enemmän, totta se on.

 

Pohjjoismaat ovat hyviä kulttuureja ja yhteiskuntia.

Niin ovat,ja pohjoinen kesä on ihana kesä.

Samaa arkea kuin missä tahansa. Eri maisemat ja kieli.

Kotielämä samaa olkoon asunto missä tahansa. Ommia perinteitä säilyttäen.

Onko kukaan muuttanut takaisin Suomeen - kotimaahan?

On syytä huolehtia viralliset asiat, mahdollisesti jonkun kokeneen avustamana. Kaiken muun oppii vähitellen.

Naapurit ovat varmasti mukavampia kuin täällä ja iloisempia. Muutenkin useissa maissa ihmiset ovat henkisesti iloisempia ja nauravat hersyvästi. 

Riippuu miksi asuu ulkomailla. Oletko opiskelemassa, työkomennuksella vai perustamassa perhettä paikallisen kanssa? Vaikuttaa tosi paljon fiilikseen. 

Ihan samalta kuin Suomessa asuminenkin. Ympäristö ja ihmiset ovat erinäköisiä, jotkin tavat eroavat, mutta muuten ihan samaa arkea se on joka paikassa. Olen asunut Suomen lisäksi kahdessa muussa maassa.

Omalta kohdalta voin sanoo, että vaihtarivuonna Etelä-Amerikassa oli ihanaa ja kamalaa. Ihanaa oli maan kulttuuri, kaikki uusi, kielen opiskelu, nähdä eri paikkoja ja tavata ihmisiä, asunnon vuokraaminen itselle ja ylipäätään koko kokemus pärjätä yksin toisella puolen maailmaa. Huonoa oli olla "haavoittuvaisemmassa asemassa" eli mua oli helpompaa huijata, koska en tuntenut maan tapoja, osannut kieltä tarpeeksi, ulkopuolisuuden tunne jne. Mut kyllä otettiin hyvin vastaan ja sain paljon kavereita, mutta aina ei ihan ymmärretty toisiamme. Suomessa ylipäätään asiat toimii tehokkaasti..vaikka ei se välttämättä joka kerta siltä tunnu, kunnes muistan kokemukseni Argentiinasta.

Asuin 70 ja kahdeksankymmentäluvut lähes kokonaan Keski-Euroopassa. Se oli toisenlaista aikaa ei ollut suoria puhelinyhteyksiä - Suomen uutisista sai vain vähän tietoa - toki lomillani kävin kotimaassa. Mutta edelleen huomaan, että minulla on aukko suomalaisuudessa näiltä vuosikymmeniltä. Esimerkiksi näiden vuosikymmenien iskelmätähdet ovat minulle vain nimiä. Mieltä lämmitti, kun silloisen asuinmaani urheiluselostaja Jan Hiermaier (muistaakseni) oli suuri taitoluistelija Kristiina Wegelius fani.  Nykyään eläkeläisenä "asun" talvet maapallon toisella puolella - ja kuuntelen A-studioa Ja Ylen uutisia Areenasta, Elämäni biisit ja Idolsit sun muut jäävät näkemättä. Putouksen ja Uudenmusiikin kilpailut pääsee näkemään. Eli nykyään kaukana oleminenkin on aika lähellä olemista.

Tuntuu ihan samalle kuin asua suomessa. Arki tulee vastaan kaikkialla.