Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mentori puuttuu, työelämä on siksi mennyt päin pyllyä
23.07.2026 |
Uran alussa olin sellaisissa toksisissa työpaikoissa, joissa asenne oli ettei ketään ruveta perehdyttämään. Ei voinut muuta kuin itsekseen yrittää opetella ja kuunnella kuittailua osaamattomuudesta.
Nyt uraa on paljon takana, mutta ongelmana on edelleen se, että monissa jutuissa ne perustaidot puuttuvat, kun missään ei kukaan ole jaksanut opastaa. Ja sitten sitä samaa kuittailua kuulee edelleen, säestyksellä "odotimme enemmän".
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Onko ainoa vaihtoehto tehdä uranvaihto?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vähän on niitä työpaikkoja, missä on perehdytys. Nuorena menin ihan kylmiltään siivoamaan. Perehdytys oli: tuossa on siivouskomero, siivoat käytävät ja vessat. Siinä sitten mietin rättisekamelskan kanssa, millä rätillä olisi tarkoitus siivota mitäkin ja mitä ainetta olisi tarkoitus käyttää mihinkin paikkaan. Yritin tehdä parhaani. Ensimmäisellä viikolla valitettiin kun en ollut siivonnut portaita. Eipä niistä oltu perehdytyksessä mainittu. Sitten valitettiin että hissit ovat siivoamatta, eipä niistäkään mainittu perehdytyksessä. Sitten valitettiin että käsipyyherulla on lopussa. Eipä siitäkään mitään perehdytyksessä mainittu. Vuodessa olin kuitenkin jo oppinut mitä siivousalueeseeni kuului, millä liinalla pyyhitään mitäkin ja mitä aineita käyttää sekä miten käsipyyherulla vaihdetaan uuteen. Opin siinä sivussa paljon muutakin.
Minä olen ollut joskus siivoamassa ja siihen työhön perehdytettiin aikanaan hyvin, vaikka olin vain kesän töissä.
Valmistumisen jälkeiset asiantuntijatyöt sen sijaan ovat olleet huomattavasti monivaiheisempia, mutta niihin on opastettu paljon vähemmän.
Työpaikalla oli kerran jopa työterveyspsykologi keskustelemassa miksi osaston työilmapiiri on kyselyiden mukaan niin huono. Kun tuli puheeksi perehdytys työtehtäviin, pomo totesi ettei ammattilaisia tarvitse perehdyttää (osa oli ihan suoraan koulusta eikä siellä niitä tehtäviä oltu opinnoissa käsitelty kuin pintapuolisesti).
Työterveyspsykologi oli pomo klommentista ihan pyöristynyt ja sanoi että kyllä häntä on eri työpaikoissa perehdytetty vaikka hän onkin kokenut ammattilainen.
"Työterveyspsykologi oli pomo klommentista ihan pyöristynyt ja sanoi että kyllä häntä on eri työpaikoissa perehdytetty vaikka hän onkin kokenut ammattilainen."
Kuinka pyöreä siitä psykologista tuli? Oliko kaitaluinen ennestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika vähän on niitä työpaikkoja, missä on perehdytys. Nuorena menin ihan kylmiltään siivoamaan. Perehdytys oli: tuossa on siivouskomero, siivoat käytävät ja vessat. Siinä sitten mietin rättisekamelskan kanssa, millä rätillä olisi tarkoitus siivota mitäkin ja mitä ainetta olisi tarkoitus käyttää mihinkin paikkaan. Yritin tehdä parhaani. Ensimmäisellä viikolla valitettiin kun en ollut siivonnut portaita. Eipä niistä oltu perehdytyksessä mainittu. Sitten valitettiin että hissit ovat siivoamatta, eipä niistäkään mainittu perehdytyksessä. Sitten valitettiin että käsipyyherulla on lopussa. Eipä siitäkään mitään perehdytyksessä mainittu. Vuodessa olin kuitenkin jo oppinut mitä siivousalueeseeni kuului, millä liinalla pyyhitään mitäkin ja mitä aineita käyttää sekä miten käsipyyherulla vaihdetaan uuteen. Opin siinä sivussa paljon muutakin.
Minä olen ollut joskus siivoamassa ja siihen työhön perehdytettiin aikanaan hyvin, vaikka olin vain kesän töissä.
Valmistumisen jälkeiset asiantuntijatyöt sen sijaan ovat olleet huomattavasti monivaiheisempia, mutta niihin on opastettu paljon vähemmän.
Työpaikalla oli kerran jopa työterveyspsykologi keskustelemassa miksi osaston työilmapiiri on kyselyiden mukaan niin huono. Kun tuli puheeksi perehdytys työtehtäviin, pomo totesi ettei ammattilaisia tarvitse perehdyttää (osa oli ihan suoraan koulusta eikä siellä niitä tehtäviä oltu opinnoissa käsitelty kuin pintapuolisesti).
Työterveyspsykologi oli pomo klommentista ihan pyöristynyt ja sanoi että kyllä häntä on eri työpaikoissa perehdytetty vaikka hän onkin kokenut ammattilainen.
"Työterveyspsykologi oli pomo klommentista ihan pyöristynyt ja sanoi että kyllä häntä on eri työpaikoissa perehdytetty vaikka hän onkin kokenut ammattilainen."
Kuinka pyöreä siitä psykologista tuli? Oliko kaitaluinen ennestään?
Käypä kuule entisen työpaikan työterveyshuollosta kysymässä, jos tämä sinua jäi olennaisimpana asiana mietityttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
En sinällään ymmärrä mitä pahaa siinä on jos kollega toivoisi uuden edessä muutamaa rohkaisevaa sanaa kokeneemmalta osaajalta. Niillä voi olla pitkäaikainen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä porukka puhuu jostain "asiantuntijatyöstä" ja märisee samalla että "ei ole perehdytetty". Silloin ei kyllä olla joko a)oikeasti asiantuntijatyössä tai b)henkilö ei ole kykenevä asiantuntijatyöhön. Kun minut palkattiin nykyiseen tehtävääni, kukaan talossa ei tiennyt tarkalleen mitä pitää tehdä, saati miten pitää tehdä. Ja juuri tämän sanoittaminen ja selventäminen oli ensimmäinen työni. Asiantuntijatyö on sellaista jossa tarvitaan juurikin asiantuntemusta ja kykyä soveltaa sitä asiantuntemusta kyseiseen organisaatioon ja mahdollisesti jopa muuttaa sitä organisaatiota. Jos työhön voi perehdyttää ja opettaa sen tekeminen, kyse on ihan duunaritason työstä vaikka oltaisiinkin abstraktimpien asioiden äärellä.
Noin se menee oikeissa asiantuntijatöissä. Aluksi tunnukset ja laitteet kuntoon, perehdytysvideot talon käytännöistä jotka tentataan, esimies tm. käy läpi bisnestä ja sen tiedon perusteella alat itse tutustumaan aiheeseen liittyvään materiaaliin ja ihmisiin. Toinen palaveri ehkä vielä perään käytännöistä kollegan tai parin kanssa. Oman työn rooli voi muotoutua jatkossa myös sen mukaan miten näet itsesi parhaiten sopivan ryhmään.
Kuukauden perehdytystä tarvitsevia lomakkeen käsittelijöitä ja tekstin tallentajia tarvitaan yhä vähemmän nykyaikana.
En tiedä millaisesta työstä tässä puhutaan, mutta hyvin hierarkkisissa työyhteisössä työntekijä ei yleensä pääse ratkomaan asioita täysin vapaasti oman mielensä mukaan. Perehdytystä ei välttämättä ole, mutta lähes kaikki mahdollinen pitää silti aina hyväksyttää jossakin ellei halua nuhteluita.
Kuulostaa ihan venäläiseltä työkulttuurilta, esimiehet eivät vi..lun lisäksi kerro mitään, syylliset rankaistaan ja kukaan ei uskalla tehdä ilman esimiehen lupaa mitään, edes ajatella. Varmaan julkinen terveydenhuoltoala, seurakunta tai setämiehen pyörittämä vanhan liiton puulaaki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä porukka puhuu jostain "asiantuntijatyöstä" ja märisee samalla että "ei ole perehdytetty". Silloin ei kyllä olla joko a)oikeasti asiantuntijatyössä tai b)henkilö ei ole kykenevä asiantuntijatyöhön. Kun minut palkattiin nykyiseen tehtävääni, kukaan talossa ei tiennyt tarkalleen mitä pitää tehdä, saati miten pitää tehdä. Ja juuri tämän sanoittaminen ja selventäminen oli ensimmäinen työni. Asiantuntijatyö on sellaista jossa tarvitaan juurikin asiantuntemusta ja kykyä soveltaa sitä asiantuntemusta kyseiseen organisaatioon ja mahdollisesti jopa muuttaa sitä organisaatiota. Jos työhön voi perehdyttää ja opettaa sen tekeminen, kyse on ihan duunaritason työstä vaikka oltaisiinkin abstraktimpien asioiden äärellä.
Noin se menee oikeissa asiantuntijatöissä. Aluksi tunnukset ja laitteet kuntoon, perehdytysvideot talon käytännöistä jotka tentataan, esimies tm. käy läpi bisnestä ja sen tiedon perusteella alat itse tutustumaan aiheeseen liittyvään materiaaliin ja ihmisiin. Toinen palaveri ehkä vielä perään käytännöistä kollegan tai parin kanssa. Oman työn rooli voi muotoutua jatkossa myös sen mukaan miten näet itsesi parhaiten sopivan ryhmään.
Kuukauden perehdytystä tarvitsevia lomakkeen käsittelijöitä ja tekstin tallentajia tarvitaan yhä vähemmän nykyaikana.
En tiedä millaisesta työstä tässä puhutaan, mutta hyvin hierarkkisissa työyhteisössä työntekijä ei yleensä pääse ratkomaan asioita täysin vapaasti oman mielensä mukaan. Perehdytystä ei välttämättä ole, mutta lähes kaikki mahdollinen pitää silti aina hyväksyttää jossakin ellei halua nuhteluita.
Kuulostaa ihan venäläiseltä työkulttuurilta, esimiehet eivät vi..lun lisäksi kerro mitään, syylliset rankaistaan ja kukaan ei uskalla tehdä ilman esimiehen lupaa mitään, edes ajatella. Varmaan julkinen terveydenhuoltoala, seurakunta tai setämiehen pyörittämä vanhan liiton puulaaki?
Virasto, joka on lakannut. Ehkä hyvä niin.
Tämä on yllättävän yleistä. Itsellä on sama kokemus työelämästä että perehdytys on tehty vähän sinne päin enkä ole edes tajunnut että osaamisessani on aukkoja ennenkuin joku löytää virheitä tai suoranaisia laiminlyöntejä hommistani. Huutoahan siitä on seurannut ja syyllistämistä että miksi olen noin tohelo vaikka olen ollut hommassa jo vuoden tai pari. Vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yllättävän yleistä. Itsellä on sama kokemus työelämästä että perehdytys on tehty vähän sinne päin enkä ole edes tajunnut että osaamisessani on aukkoja ennenkuin joku löytää virheitä tai suoranaisia laiminlyöntejä hommistani. Huutoahan siitä on seurannut ja syyllistämistä että miksi olen noin tohelo vaikka olen ollut hommassa jo vuoden tai pari. Vituttaa.
Toisissa paikoissa opastetaan myös kokeneempi väki paikan käytäntöihin. Toisissaan taas ihmetellään miten opinnot korkeakoulussa eivät valmentaneetkaan hoitamaan intuitiivisesti lafka Ö:n arkistointia vaan taaskin on joku B-luokan osaaja palkattu. Kuten aina ennenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Sinä tulkitset että perehdytettävä tietää, mutta ilmeisesti hän on epävarma, jos haluaa sinulta varmistella asioita. Muistatko itse joskus olleesi epävarma, kun olet opetellut uutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Mitä pahaa siinä on, jos kohtaamme toisemme myös tuntevina ihmisinä, emme pelkästään kollegoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Sinä tulkitset että perehdytettävä tietää, mutta ilmeisesti hän on epävarma, jos haluaa sinulta varmistella asioita. Muistatko itse joskus olleesi epävarma, kun olet opetellut uutta?
Yli kymmenen vuotta jo tätä epävarmuutta. Kyllä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miksi tämä ajatus uusien työntekijöiden perehdyttämisestä on monella työpaikalla niin vaikea monelle. Mielestäni se saattaa johtua yleisestä välttelevästä kiintymyssuhdetyylistä.
Kun henilö ei itse koe saaneensa aikanaan tarpeeksi hoivaa ja huolenpitoa, ärsyttää ajatuksena joutua huolehtimaan jostain toisesta. Lapsi tai työkaveri halutaan silloin pakottaa pärjäämään omillaan, jottei hän triggeröi läsnäolollaan omia kipupisteitä. Sama se sitten onko pärjääminen tällöin oikeaa vai näennäistä, kunhan henkilö vain katoaa paikalta kinuamasta apua.
Tämä voi nyt tulla yllätyksenä, mutta useimmat aikuiset ihmiset ovat töissä tekemässä työtehtäviään, eivät punnitsemassa kiintymyssuhteitaan ja kipupisteitään tai lapsen lailla odottamassa hoivaa ja huolenpitoa.
Olen jo harmaapää ja perehdytän mielelläni. En kuitenkaan mielelläni osallistu työtehtävää koskevaan palaveriin, jonka aiheena ei ole tehtävään liittyvien lähtötietojen tms. seikkojen siirtäminen perehdytettävälle, vaan perehdytettävän tunne-elämän tarpeiden tyydyttäminen. Jotkut vaan pyytävät palaveroimaan kanssaan, vaikka heillä on kaikki tehtävään vaadittavat tiedot ja taidot. Mielestäni tämän tunnetarpeen täyttäminen ei ole esimiehen perustehtävä, työterveyshuolto huolehtikoon siitä.
Milloin sinulta on töissä joku tuollaista pyytänyt?
Viikoittain pitäisi käydä läpi kaikenlaista, jonka perehdytettävä jo tietää. Ei siihen muuta syytä ole kuin tunnetarpeen täyttäminen.
Mitä pahaa siinä on, jos kohtaamme toisemme myös tuntevina ihmisinä, emme pelkästään kollegoina?
Kohdataan kohdataan, mutta aikaa menee ja tälle yhdelle ei mikään aika riitä. Eihän siinäkään mitään pahaa ole, jos vanhempia vaaditaan kohtaamaan vaativa lapsensa tuntevana ihmisenä (ja käyttämään niin paljon aikaa kuin tämä vaativa vaatii), vaikkakin lapsen vanhemmat usein haluaisivat käyttää aikaa muuhunkin. Lapsen tapauksessa voi vielä toivoa, että lapsi kasvaa ja kehittyy. Vaativa kollega vaatii vielä tosiaan 10 vuoden jälkeenkin. Minusta tähän on käytetty jo aikaa tarpeeksi.
Työpaikoilla ei perehdytetä, koska siihen ei ole järjestetty aikaa/oikeaa perehdyttäjää. Useimmiten siihen delegoidaan se kiireisin omien töiden ohella perehdyttämään. Jälki on sen mukaista.
Alue: Aihe vapaa
Helsingin Sanomat uutisoi tuosta paljon oikeudenkäynnin aikaan, mutta artikkelit ovat maksumuurin takana.