Introverttinä inhoan työpaikan yhteisöllisyyttä

Jep

Olen pitänyt itseäni aika introverttina, mutta kaipaan kyllä tiimini seuraa ihan livenä. Käytännön syistä teen etätyötä vähän enemmänkin kuin mitä oikeastaan haluaisin. Todellisuudessa olen jopa kateellinen muille, jotka voivat helposti olla toimistolla päivittäin. Ja yönylireissut ovat minusta kivoja juttuja.

Tein lähes 10 vuotta työtä, jossa työkaverit ja asiakkaat ovat iholla lähes koko ajan. Tiloissa, joissa ei pääse karkuun mihinkään.

Kesti aikansa lähdön jälkeen ymmärtää, etten ehkä vihaakaan ihmisiä ihan niin paljon kuin ajattelin, en vain kaipaa heitä ympärilleni kovin paljoa, usein tai montaa kerrallaan. Tai etten olekaan jatkuvasti äärimmäisen väsynyt, ihmiset sen vain tekevät.

Muistan kun uusi pomoni toivotti tervetulleeksi toimistolle "heti kun kaipaat seuraa", totesin että siihen menee varmaan muutama vuosi ja näin myös kävi.

Vierailija kirjoitti:

On se kamalaa, että suomalainen joutuu olemaan tekemisissä toisen ihmisen kanssa. Ulinaa.

Jos joku on päivästä toiseen ja viikosta toiseen väkimassoissa, alkaa se osalla tökkiä äkkiä. Ellei ole joku joka viihtyy siinä kuin koululaisena tai opena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko masennusta, vaihdevuosia tai autismin kirjoa, jos kaipaa yksinoloa enemmän kuin yhteisöllisyyttä?

Kommentin kirjoittaja on tyypillinen ekstrovertti, ei kykene ymmärtämään introverttia ollenkaan.

Tämä. Yksinkertaiset ekstrovertit eivät ymmärrä ulospäinsuuntauneen kuplansa ulkopuolella olevia ihmisiä. Monet ekstrovertit luulevat että jos et ole ulospäinsuuntautunut, olet autisti 😅 niin yksinkertaisia he ovat. Moni introvertti voi olla sosiaalisesti lahjakas

Itse teen 100% etätyötä. Se ei todellakaan tarkoita, etten keskustelisi työasioista muiden kanssa. Kyllä meillä on suunnittelupalavereita, epämuodollisia ad hoc yhdessä ideointeja yms - ne on vaan videokokouksia, ei tarvitse lähteä minnekään kotoa. Toimii todella hyvin, ei tarvita mihinkään ainakaan näin insinööritöissä sitä kasvokkain läsnäoloa. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Pitäisi siis olla työ jossa saa olla yksin ja etänä. Tai ei mitään kommunismia. Tuskin muutkaan jaksavat, ellei ole sitä tyyppiä ja energinen virkeä. Suomi on torppakansaa, tänne ei sovi laumailu.

Aiha harvoissa paikoissa Suomessa taitaa olla kommunismia. Ehkä SKP:n puoluetoimistossa.

Kuviteltua yhteisöllisyyttä. Se ei tarkoita sitä kokoonnutaan porukkana ja sitten ollaan niin yhteisöllisiä. Mitä yhteisöllisyys tarkoittaa? Määritelkää se. Meillä koulussa ei ole oikeasti mitään yhteisöllisyyttä paitsi pomon puheissa. Sitä se joka palaverissa toistaa ja itse luulee että näin on. Totuus on jotakin ihan muuta. Porukka kyräilee toisiaan. Palaverit pomon yksinpuhelua. Jonkun puheenvuoroa kuunnellaan mutta ei kaikkien. Pyöritellään silmiä.  Opettajat eivät edes tervehdi kaikkia kollegoitaan vaan katsovat nenänvartta pitkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen itsenäistä työtä yksin ja joskus kaverin kanssa, usein kuitenkin ihan ypöyksin ja se sopii minulle, en kaipaa mitään tiivistä työyhteisöä. Vuosia meni hyvin, kävin toimistolla hakemassa työvälineitä noin joka toinen kuukausi. Kerran vuodessa oli työyhteisön kokous. Ensiapukoulutus muutaman vuoden välein. 

Sitten tuli organisaatiouudistus. Ajattelin että Jes, enää ei tarvitse käydä toimistolla kun työvälineet saa tilata kotiovelle. Vielä mitä, jatkuvasti tekemällä tehdään tikusta asiaa, on kokousta, koulutusta, tykypäivää, watsappi piippaa, sähköpostia tulee ja viestiä pukkaa. Kauhulla odotan, että milloin keksivät teamsin "hienouden". Ja viime kokouksessa porukka toivoi jotain yönyli kestävää koulutusta että päästään ryhmäytymään, aaarrrgghhhh!!!!

Tahtoisin vain tehdä työni, saada siitä palkkaa ja viettää lopun ajan itse valitsemallani tavalla eli en ainakaan työyhteisön jäsenien kanssa. Ei minu

Nämä yön yli kestävät reissut ovat kaikista pahimpia. Ei missään välissä mitään omaa rauhaa. Ekana päivänä kukonlaulusta iltamyöhään jotain pakkopullaa ja seuraavana aamuna heti taas yhteistä aamupalaa. Vituttaa jo ajatuskin.

Olisi ihan painajainen tuollainen. Mikä tahansa työpaikan reissu, tilaisuus tai tyhy-juttu mikä kestää kauemmin kuin kolme tuntia on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse teen 100% etätyötä. Se ei todellakaan tarkoita, etten keskustelisi työasioista muiden kanssa. Kyllä meillä on suunnittelupalavereita, epämuodollisia ad hoc yhdessä ideointeja yms - ne on vaan videokokouksia, ei tarvitse lähteä minnekään kotoa. Toimii todella hyvin, ei tarvita mihinkään ainakaan näin insinööritöissä sitä kasvokkain läsnäoloa. 

On muuten eri asia keskustella työhön liittyviä asioita kuin rupatella ei-työasioita. Nämä eivät ole sama asia. 
Työasioiden hoitaminen ja työhön liittyvistä asioista keskusteleminen on eri tyylistä juttelemista kuin henk.koht elämästä ja ihmisten yksityisasioista keskustelu.
Menen töihin tekemään töitä ja saamaan palkkaa, ja juttelen päivittäin työasioista työkavereiden kanssa ja pakosti työn luonteen vaatimana (face to face asiakaspalvelu) ei vaan ole mahdollista pysyä omissa oloissa.