Onko yleensä tapana olla läheisen kuoleman jälkeen ihan vaan kotona?
Tuntuu oudolta ja tyhjältä olla vaan kotona. Ei kotona ole oikein mitään tekemistä, haluaisin tehdä jotain. Mutta en tiedä onko se "sopivaa".
Kommentit (26)
Surevat omaiset määrittelevät itse, mikä on sopivaa. Muiden mielipiteistä ei tarvitse piitata.
Ei tarvitse olla kotona. Itse en ole pystynyt kun ahdistaa. Olen tavannut ystäviä, lenkkeillyt, ajellut autolla musiikkia kuunnellen jne. Liian kipeää ajatella koko ajan kuolemaa yksin kotona.
Onnittelut, olet löytänyt onnellisen elämän salaisuuden: tee sitä mitä kuvittelet muiden pitävän sopivana.
Tai sitten ei.
Saat tehdä mitä haluat ja elää. Ei ole rajoja. Me muut tökötetään kotona.
Naapurissa asunut pappa kuoli ja seuraavana aamuna kouluun. Samassa pihapiirissä asunut täti kuoli, normaaleja talon töitä ja seuraavana aamuna kouluun. Samassa pihapiirissä asunut mummo kuoli, polttopuiden tekoa ja seuraavana aamuna kouluun. Samassa taloudessa asunut pappa kuoli, vaihdoin talvirenkaat autoihin ja läksin seuraavana aamuna töihin. Isä kuoli, syötiin jouluateriaa, poltettiin kynttilöitä ja katsottiin TV:tä. Veli kuoli illalla ja läksin seuraavana aamuna töihin.
Teet ihan mikä parhaalta tuntuu. Jokainen suree omalla tavallaan. Älä mieti muuden mielipiteitä.
Me hoidettiin kaikki hautajaisjärjestelyt ja perunkirjoitusvalmistelut ekana arkipäivänä sekä saatettikn vainaja siunauskappelin kylmiöön. Seuraavana päivänä ajoin kotiin 300 km ja sairastuin kuumeeseen.
Koko vuosi ennen ja jälkeen kuoleman oli ihan hirveä.
Teet just kuten haluat, nauti elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, olet löytänyt onnellisen elämän salaisuuden: tee sitä mitä kuvittelet muiden pitävän sopivana.
Tai sitten ei.
Onko sulla joku pakonomainen tarve vittuilla surevalle?
Ei kai tähän mitään tiettyä vastausta ole. Itse vähän yllätyin miten normaalilta läheisen kuoleman jälkeen tuntui, maailma ei pysähtynytkään, linnut lauloi edelleen, ihmiset kiirehti kuka minnekin. Tiskasin, pesin pyykkiä, kävin kirjastossa ja ulkona muutenkin.
Mitä teetkin jos teet sen humalassa se vaikuttaa normaalilta reaktioita Suomessa. Paitsi yökerhossa bilettäminen. Se vaikuttaisi liikaa siltä että sinulla on aidosti hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teetkin jos teet sen humalassa se vaikuttaa normaalilta reaktioita Suomessa. Paitsi yökerhossa bilettäminen. Se vaikuttaisi liikaa siltä että sinulla on aidosti hauskaa.
Miksei saisi olla aidosti hauskaa?
Ei ole sääntöjä. Itseni piti tehdä konkreettisia asioita läheisen kuoleman jälkeen.
Alkoholista kannattaa tosin pitäytyä ettei tule pitkittäneeksi tai vaikeuttaneeksi tilannetta. Tämä tuli nyt mieleen yllä olevasta kommentista. Liian moni suomalainen juo surun aikana. Se vääristää omia ajatuksia.
Tee niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta menettämättä kokonaan kosketustasi suruun.
Ihan saat tehdä mitä haluat, vaikka mennä niihin bileisiin ja yökerhoon. Usein ensimmäisen lähimmäisen kuoleman kohdatessaan tajuaa, että ei kuoleman jälkeen haluakaan maata seuraavia kuukausia peiton alla yksin itkemässä (vaikka toki niinkin saa tehdä jos siltä tuntuu).
Ja luulen ettei moni ulkopuolinenkaan oikein tiedä mikä on "sopivaa", joten monet koittavat suhtautua sinuun ja tilanteeseen niin kuin mitään erikoista ei olisi sattunutkaan.
En toki tiedä ikääsi ja ympäristöäsi. Vanhemmalla sukupolvella (ainakin 60+) on omia ajatuksia asiasta kuin asiasta, joten heiltä saattaa saada jotain palautetta. Heillä on jotain ajatuksia vanhoista säännöistä ja siitä miten "kuuluu" käyttäytyä. Muuten en tiedä ketä oikein edes kiinnostaisi.
Noin yleisesti, jos on heikossa hapessa, on ehkä alttiimpi tapaturmille ym.
Itse olin isän kuoleman jälkeen silmät ja koko kasvot niin turvoksissa, että ei olisi tullut mieleenkään lähteä kotoa mihinkään. Hyvä kun vkolopun jälkeen töihin pääsin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin isän kuoleman jälkeen silmät ja koko kasvot niin turvoksissa, että ei olisi tullut mieleenkään lähteä kotoa mihinkään. Hyvä kun vkolopun jälkeen töihin pääsin.
Päätit palata töihin joten et jäänyt kotiin sinäkään. Omien observaatioideni mukaan monet jättää sairasloman ottamatta koska kotona oleminen tuntuu liian vaikealta ja asioiden tekeminen auttaa. Töissä saa hieman taukoa omilta ajatuksilta.
Ei ainakaan minulla läheisen kuolema vaikuttanut mitenkään menemisiini.